Kitarat: soittaminen ›

Täältä lyötyy jotain opetus juttuja!
http://www.theodoreziras.com/home.htm

Itse aloitin vähän aikaa sitten ihan "oikean" harjoittelemisen, kun tuntui että ei soittotekniikka enää kehity. Soittelin hitaasti kaikkia 1234 harjoituksia yms. ja parin viikon jälkeen mietin, että jännä kun ei ole minkäänlaista kehitystä tapahtunut vaikka tuli paljonkin harjoiteltua. Samat ongelmat vaivasivat soitossa jatkuvaan vaikka miten treenasi. Sitten välähti.
 
En harjoitellut käytännössä tekniikka ollenkaan, soitin vain kaikkia kuvioita välillä hitaasti ja välillä nopeasti. Eli en kiinnittänyt mitään huomiota, että mitä kädet oikeastaan tekevät. Varmaankin oletin, että kun on soittanut niin kauan aikaa niin enää ei tarvitsisi mitään perusasioita enää harjoitella ja pelkkä kuvioiden toistaminen riittäisi.
 
Sitten yhtenä päivänä muutin plekukäden asennon nyrkkiin ja hieman plekun otettakin erilaiseksi. Muutamassa tunnissa soitto parantui enemmän kuin monessa viikossa. Suoraan sanottuna vitutti ja paljon kun en aikaisemmin osannut katsoa, että mitä ne kädet puuhaavaat. Ennen soitin niin, että "ylimääräiset" sormet roikkuivat lötköinä ja usein vielä "ankkuroin" sormet kitaraan kiinni. Soittaminen oli jotenkin "löysää" ja voimatonta, sekä käsi väsyi helposti.
 
Jos ylläolevasta tekstistä nyt jotain selvää sai, niin tarinan opetus on: Ei pidä pelkästään soittaa kuvioita 5 tuntia päivässä jos tekniikassa on jotain "vikaa". Ennemminkin vaikka 30 minuuttia pyöritellä plektraa kädessä ja miettiä, että miten päin se kannattaa käteen laittaa :)
 
Sama juttu toki toisen käden kanssa ;)
 
E: Niin ja etten aiheuttaisi mitään tappelua, niin en tarkoita tekstissäni että käden pitäminen nyrkissä olisi se ainoa oikea tapa :p

toxic: ...En harjoitellut käytännössä tekniikka ollenkaan, soitin vain kaikkia kuvioita välillä hitaasti ja välillä nopeasti. Eli en kiinnittänyt mitään huomiota, että mitä kädet oikeastaan tekevät. Varmaankin oletin, että kun on soittanut niin kauan aikaa niin enää ei tarvitsisi mitään perusasioita enää harjoitella ja pelkkä kuvioiden toistaminen riittäisi...
 
Tää on se syy miksi mä suosittelisin tommosta maratonisessiota semmosen normaalin tai tervejärkisen session sijaan. Siksi, että mä luulen että kun sitkeästi soittaa semmoset 13 tuntia putkeen on kädet väkisinkin ennenpitkää väsyneet jolloin luonnostaan alkaa soittamaan tavalla joka on mahdollisimman kevyt ja vähän energiaa käyttävää :-P
 
Ainakin mikäli ei tietoisesti yritä puskea epäluonnollisella tekniikalla. Ainakin mulla tekninen kehitys on tullut ihan itsestään kunhan olen A) miettinyt miten soitan (esim. mahdollisimman pieni liike on tosiaan yleensä tehokas, vaikkakaan ei aina), B) pyrkinyt soittamaan rennosti, C) soittanut näitä "maratonisessioita" tarpeeksi.
 
Kandee myös muistaa että (aivojen ohjaamilla) lihaksilla sitä kitaraakin soitetaan, joten normaali lihashuolto ja ravinto-asiat pätee (varsinkin jos soittaa paljon) myös käsien lihaksiin...

toxic:
Jos ylläolevasta tekstistä nyt jotain selvää sai, niin tarinan opetus on: Ei pidä pelkästään soittaa kuvioita 5 tuntia päivässä jos tekniikassa on jotain "vikaa". Ennemminkin vaikka 30 minuuttia pyöritellä plektraa kädessä ja miettiä, että miten päin se kannattaa käteen laittaa :)
 
Plussaa... Mä löysin sen parhaiten hallittavan ja rennoimman/tarkimman plekutekniikan vasta kolmantena vuonna, todellakin kannattaa funtsia miten soittaa.

Aloitin nyt sitten treenaamaan tämän ketjun innoittamana. Valitsin viisi harjoitusta alternate-pikkaukseen, tappingiin ja sweeppaukseen liittyen, kaikki eri biiseistä. Aloitin eilen hitaasti keskittyen puhtauteen ja aion joka päivä nostaa tempoa yhdellä jokaisessa harjoitteessa. Kun homma alkaa kusta, lasken taas temmon alhaiseksi ja lähden kehittämään ylöspäin.
 
Mieluummin soitan vähän hitaamminn puhtaasti kuin nopeasti ja epäpuhtaasti. Ja jos osaan soittaa puhtaasti jollain temmolla, niin aina sitä pystyy soittamaan epäpuhtaasti vähän nopeammin, jos haluaa revitellä.
 
Tänään ainakin soitin kaikki harjoitukset puhtaammin kuin eilen, vaikka tempo oli yhtä suurempi, joten kehitystä on havaittavissa ;) Saa nähdä, miten käy.
 
Plekutekniikasta sen verran, että minullakin se on muuttunut vuosien kuluessa aina sillein, miten on tuntunut luonnollisimmalta. Samoin tappingissa esimerkiksi ennen käytin rannetta, mutta nykyään tuntuu luonnollisemmalta ja puhtaammalta täpätä pelkkää sormea liikuttaen.

cr4b: No joo, mutta ei kait tämä nyt ainoa tapa ole.
 
Ei, mutta toimivin.

Kannattaa etsiä ne heikoimmat kohdat tekniikasta ja keskittyä niihin. Itselläni ainakin tuntuu olevan suurena rajoitteena ihan puhtaasti sormien voima, nopeus ja kestävyys. Jos en esim. saa trilliä pikkurillin ja nimettömän välillä menemään siihen tempoon 300 16-osia niin turhapa siinä on juuri ruveta monimutkaisempia likkejäkään yrittämään.
 
Sama pikkauskäden kanssa. Jos ei pysty hyppimään kahden vierekkäisen kielen välillä alternatella tempoon X, niin eipä niitä vaikeampiakaan likkejä saa kulkemaan kovin suurella varmuudella.

Jeppis. Esim tylsää juosta lenkkiä pientä ympyrää 45 kertaa ympäri että tulee se 7 km täyteen kun että juoksis jossain maastossa jossa maisemat vaihtuu ni se menee aika huomaamatta =)
 
Eli joku biisi, jossa on kiva keskivaikea soolo, jossa on just joku vaikeempi likki ja pilkkoo senkin vaikka osiin ja välillä sitä sooloa kokonaisuudessa soittaa kunnes se likki istuu sitten huomaamatta sinne ja on sillee että hups mähän osasin.

Takajeejee: Jeppis. Esim tylsää juosta lenkkiä pientä ympyrää 45 kertaa ympäri että tulee se 7 km täyteen kun että juoksis jossain maastossa jossa maisemat vaihtuu ni se menee aika huomaamatta =)
 
Eli joku biisi, jossa on kiva keskivaikea soolo, jossa on just joku vaikeempi likki ja pilkkoo senkin vaikka osiin ja välillä sitä sooloa kokonaisuudessa soittaa kunnes se likki istuu sitten huomaamatta sinne ja on sillee että hups mähän osasin.
 
Kyllä siinä juoksessa se kunto kehittyy oli juoksumatto tahi hienot maisemat. Asia on lähinnä kiinni siitä kuinka ajattelee treenauksen.

Nopeutta ei kehitetä nopeasti :P Paljon soittoa ja pään hakkaamista seinään se on... kunnes parin kuukauden päästä tajuat että hei osaa soittaa ne jutut mitkä tuntui seinään juoksemiselta.
 
Toisaalta taas voihan sitä kehittyä aika nopeestikin jos pystyy sitoutumaan kurinalaseen treenityöhön. Jos joku sekopää päättäisi että vittu nyt miusta tulee kitaristi, ostaisi halvan RG:n, pocket podin ja treenaisi 10 h päivässä 3 vuoden ajan niin luultavasti se olis jo aika jäätävä shreddaaja tuossa ajassa (jos vaan on musiikillisia lahjoja pohjalla). Siinä missä joku soittelee 10 vuoden ajan arvokkailla vintits- kitaroilla ja böytigue-höyryradioilla ja soittaa silti samoja blueslikkejä hitaasti. Ei tuo mitenkää mahdotona olis, vaatis vaan vitusti tahdonlujuutta ja raivopäistä asennetta ja armotona työmoraalia sekä sossun luukulla ravaamista.
 
Sama se on oikeestaan miten reenaa (1234 vs. musikaalinen treeni), kuhan reenaa, eli kunhan ns. käsi käy ja tsemppaa koko ajan jollain tasolla, eikä vaan "soittele". Hauskempaa tietysti jos ei ihan pelkkää 1234:aa veä. Mä oon myös huomannut hyväksi keskittyä niihin asioihin mitkä on kaikkein heikoimmat, eli vaikkapa upstrokeen keskittyminen ja sen painottaminen. Eli soittaa erityisen huolellisesti just ne upstroket. Itselläni ainakin taipumus soittaa huolellisesti downstroket, ja upstroke on siinä vaan joku "sivutuote" jossa on paljon paskempi soundi ja tatsi. Tosta yritän koko ajan pois.
 
Myöskin sellanen että jos ja kun plekukäsi väsyy --> hetkeksi kokonaan täpping/legatotreeneihin ja sitten kun taas vasuri väsyy --> takaisin plekupainotteiseen menoon, jossa vasurin osuus on helpompi.

Voi olla että ketään ei kiinnosta mun jutut, kun en ole viimeisen neljän vuoden aikana mitään soittojani nettiin laittanut, mutta:
 
aalataur: Mä oon myös huomannut hyväksi keskittyä niihin asioihin mitkä on kaikkein heikoimmat, eli vaikkapa upstrokeen keskittyminen ja sen painottaminen. Eli soittaa erityisen huolellisesti just ne upstroket. Itselläni ainakin taipumus soittaa huolellisesti downstroket, ja upstroke on siinä vaan joku "sivutuote" jossa on paljon paskempi soundi ja tatsi. Tosta yritän koko ajan pois.
 
Samaa mieltä muunkin kirjoituksen kanssa, mutta mulla oli aikoinaan ihan sama juttu työn alla.
 
Mun mielestä paras harjoitus tähän on toi aiemminkin jo monesti heittämäni UDUU DUDD (U = upstroke, D = downstroke) -- eli tuolla systeemilla soittaa nyt aluksi vaikkapa ihan yhtä ja samaa nuottia SITEN, että nuotti soi kokoajan tasaisena, mahdollisimman monotonisesti (tässä harjoituksessa ei ole tarkoitus tehdä musiikkia vaan harjoitella pickausta) kun homma sujuu monotonisesti siten että kukaan ei pysty sanomaan onko mikäkin nuotti upstroke vai downstroke (vaikka tempo olisikin matala) voi alkaa aksentoimaan eri nuotteja, vaikkapa ensin joka neljättä (sitten joka viidettä, kolmatta, toista, jokaista, joka kuudennetta, jne. ja näiden loogiset kombinaatiot), siten että upstrokella ja downstrokella aksentoitu sävel on niin samankuuloinen ettei niitä pysty soundista mitenkään erottamaan toisistaan. Aluksi vaikeaa, mutta ei kestä kovin kauaa ennenkuin löytää sen optimaalisen oikean käden soittoasennon jossa mitään eroa ei tosiaankaan enää tule.
 
aalataur: Myöskin sellanen että jos ja kun plekukäsi väsyy --> hetkeksi kokonaan täpping/legatotreeneihin ja sitten kun taas vasuri väsyy --> takaisin plekupainotteiseen menoon, jossa vasurin osuus on helpompi.
 
Teen usein näin. Lisäksi joskus kun oli oikean käden ranne "rikki" en suinkaan pitänyt taukoa soittamisesta vaan soitin sitten vain vasurilla legatoa... ;-)
 
Sitkeys on avain onneen, harjoitus tekee mestarin, kärsivällisyys on hyve ja oikotiet on aina kivoja muttei ne loppujen lopuksi paljoa oikaise (ja helposti jää oikaistessa sitten jotain muuta oppimatta) :-P

aalataur:
(1234 vs. musikaalinen treeni)
 
Tätä mä en niinkun ole koskaan käsittäny, että miten jotkut tyypit voi leimata kaikki kromaattiset treenikset mielikuvituksettomiksi tai epämusikaalisiksi. Jos sä pidemmän nopean juoksutuksen päätteeks haluat soinnun vaihtuessa tahtien välissä tehdä kunnon jännitteen pidemmälle nuotille, niin kromaattisella kamallahan saa helvetin mainioita juttuja just tällaseen, kun vaan käyttää sitä oikein. Saahan vaikka Ab-duurin treenauksestakin vaikka miten epämusikaalisen ja paskan kuulosen harjotuksen(mielipidekysymyksiä nämäkin..), eikä 1234-reenejä kait yleensäkään kuulu käsittää niin, et mennään vaan ylös ja vaan alas. Voihan niilläkin saada mielenkiintoista kamaa esim. eri aika-arvoilla leikkimällä(kvintolit, septolit ja muut mukaan) ja testaamalla esim. äänenkuljetuksellisesti 16-osajuoksutuksia niin, että saisi kromatian kuulostamaan sointua/sointukulkua ilmentävältä(jokainen neljän ryhmä alkaa soinnun sävelellä/mihin suuntaan jatkaa/mitä muita säveliä voi ilmentää).

aalataur: Toisaalta taas voihan sitä kehittyä aika nopeestikin jos pystyy sitoutumaan kurinalaseen treenityöhön. Jos joku sekopää päättäisi että vittu nyt miusta tulee kitaristi, ostaisi halvan RG:n, pocket podin ja treenaisi 10 h päivässä 3 vuoden ajan niin luultavasti se olis jo aika jäätävä shreddaaja tuossa ajassa (jos vaan on musiikillisia lahjoja pohjalla).
 
No joo, paitsi eihän sitä äärettömällä nopeudella voi kehittyä. Hermoston kehittyminen esimerkiksi vienee aikaa. Meinaan, että toisaalta jos treenaa 12 vuotta 2,5h päivässä, niin on varmasti ihan hemmetin paljon parempi kuin se 3 vuotta 10h päivässä soittanut.
 
Muutenkin ei se, että treenaa 10h päivässä, automaattisesti tarkoita, että kehittyy yhtään mihinkään. Se riippuu treenin laadusta. Jos esim. veivaa samaa kuviota samalla temmolla yhtään tsemppaamatta 10h joka päivä niin ei varmasti kehity paljon yhtään. Laatu > määrä.
 
Esim. Ynkkä kertoo soittaneensa nuorena 12 tuntia joka päivä, mutta ei se silti mikään maailman puhtain soittaja ole kun vertaa esim. Gilbertiin. Ynkkä tosin ei vetänyt ikinä harjoituksia, vaan soitti mitä mieleen tuli.

Pande: Voi olla että ketään ei kiinnosta mun jutut, kun en ole viimeisen neljän vuoden aikana mitään soittojani nettiin laittanut
 
Mua itseasiassa kiinnostaisi kuulla enemmän näistä sun maratonsessioistasi: itselläni on ollut jo pari viimeistä vuotta se polttava kysymys, että mitä trenaata ja kuinka paljon?
 
Ajatellaan, että olet opiskelija. Suurin osa ihmisistä ei pysty luultavasti pakottamallakaan opiskelemaan eli tässä tapauksessa lukemaan 12 tuntia päivässä. Toisaalta taas ihminen voi tehdä sen kummenpaan ajattelua vaativaa fyysistä työtä kaksitoista tuntia päivässä; tietysti keho saattaa työstä riippuen mennä aika nopeasti tästä rikki.
 
Itse ajattelen, että musiikki on jotain tästä välistä: se on ennen kaikkea fyysistä työtä, mutta se vaati myös ajattelutyötäkin. Tuossa maratonsessiokonseptissa ainakin itseäni epäilyttää se, että kuinka hyvin mieli pysyy siinä mukana. Jos oikein haluat treenata ja oppia jotain, niin täytyy siihen oikeasti keskittyä. Itse ainakin huomaan päivän kääntyessä kohti loppua, ettei keskittyminen riitä enää, mistä seuraa sitä, että nakit liikkuu, mutta pää ei ole siinä olenkaan mukana. Onko tuossa maratonsessiossa tarkoitus siis soittaa ihan mekaanisia harjoituksia, jotka osaa jo siinä määrin hyvin, etteivät ne vaadi keskittymistä?

Wild String Of Voodoo Strat: Mua itseasiassa kiinnostaisi kuulla enemmän näistä sun maratonsessioistasi:
 
Kuul, tässäpä siis:
 
Ajatellaan, että olet opiskelija. Suurin osa ihmisistä ei pysty luultavasti pakottamallakaan opiskelemaan eli tässä tapauksessa lukemaan 12 tuntia päivässä. Toisaalta taas ihminen voi tehdä sen kummenpaan ajattelua vaativaa fyysistä työtä kaksitoista tuntia päivässä; tietysti keho saattaa työstä riippuen mennä aika nopeasti tästä rikki.
 
En teekään tätä hirveän usein, koska se ei usein edes viikonloppuna ole oikein mahdollista. Kuitenkin toi 12h esim. voi pitää sisällään hyvin monenlaista harjoittelua, en paahda tiluttaen kokoajan täysillä vaan mukana on myös runsaasti "suvantovaiheita". Mä olen luonteeltani hieman semmonen suunnittelija/tilastotieteilijä, joten olen tehnyt tässä melkein parinkymmenen vuoden sisällä todellakin satoja eri treeniohjelmia ja -harjoituksia, joista osa on jäänyt yleisempään käyttöön ja osa tietysti unohtunut. Näitä on tosin "joutunut" keksimään myös sen takia, että tässä aikojen saatossa mulla on välillä ollut muutama kitaransoitto-oppilas (joiden pitämiseen suurin motivaatio on ollut oman perseen potkiminen kehittymään eteenpäin esim. rahan hankkimisen sijaan).
 
Itse ajattelen, että musiikki on jotain tästä välistä: se on ennen kaikkea fyysistä työtä, mutta se vaati myös ajattelutyötäkin. Tuossa maratonsessiokonseptissa ainakin itseäni epäilyttää se, että kuinka hyvin mieli pysyy siinä mukana. Jos oikein haluat treenata ja oppia jotain, niin täytyy siihen oikeasti keskittyä. Itse ainakin huomaan päivän kääntyessä kohti loppua, ettei keskittyminen riitä enää, mistä seuraa sitä, että nakit liikkuu, mutta pää ei ole siinä olenkaan mukana. Onko tuossa maratonsessiossa tarkoitus siis soittaa ihan mekaanisia harjoituksia, jotka osaa jo siinä määrin hyvin, etteivät ne vaadi keskittymistä?
 
Olen laiska ihminen, mutta 12h ei ole kuitenkaan mulle aika eikä mikään tehdä asiaa josta oikeasti nautin. Nykyään suuri osa harjoittelusta kitaran kanssa on sitä, että myös laulan mukana (en kuitenkaan juurikaan komppaa lauluani vaan sensijaan lauleskelen erilaisia skaaloja, arpeggioita ja harmonioita ja yritän keksiä hyviä melodioita, riffejä ja "koukkuja"). Fraseeraus paranee tämän laulamisen mukaanottamisen ansioista epäsuorasti melkolailla. Fraaseista tulee paremmin jäsentyneitä kun ottaa huomioon että jossainvälissä pitää hengittääkin (vaikkakin mulla on niin isot keuhkot, että voin pöhistä liiankin pitkään ennenkuin taju lähtee :-P)
 
Lisäksi mä olen eri mieltä tuosta 3h päivässä vs. 12h päivässä jutusta -- 12h session lopulla soitin on helvetisti syvällisemmin hallussa, soittofiilis on erilainen, kitaraa soittaa teknisesti puhtaammin jne. Riippuu varmaan myös soittajan persoonallisuudesta ja siitä mitä treenaa, siinä pitää joko vaistomaisesti tai suunnitellusti osata vaihtaa harjoitetta tarpeeksi usein että homma pysyy kokoajan mielenkiintoisena. 12h sessiossa ei myöskään tarvitse kokoajan keskittyä tai pysyä tietoisena kaikesta tekemästään, pikemminkin päinvastoin on ihan hyvä -- silloin keksii joskus juttuja joita ei muuten keksisi. Tavoitteena on se, että jos ajattelen mielessäni jotain melodiaa tulee se siinä samassa vaivattomasti ulos kitaralla -- tähän tarkoitukseen 12h putkeen rento treeni on MULLE lähes aina tehokkaampi treeni kuin 4*3h perse ruvella suorittaen.
 
Kuulostaa tässävaiheessa omaan korvaan vähän joltain zen-hörhöilyltä, mutta sitä kai se vähän onkin :-P

cr4b: Esim. Ynkkä kertoo soittaneensa nuorena 12 tuntia joka päivä, mutta ei se silti mikään maailman puhtain soittaja ole kun vertaa esim. Gilbertiin. Ynkkä tosin ei vetänyt ikinä harjoituksia, vaan soitti mitä mieleen tuli.
 
Niin tai oikeastaan keskittyi vain siihen, miltä haluaa kuulostaa. Eli laatu > määrä.
 
Eikä ehkä tullut yhtä puhdasta kuin Gilbertillä, mutta tuli silti oikein puhdasta ja päälle oma tunnistettava tyyli.
 
Pande: Olen laiska ihminen, mutta 12h ei ole kuitenkaan mulle aika eikä mikään tehdä asiaa josta oikeasti nautin.
 
Juuri noin se on.

Tonski: Tätä mä en niinkun ole koskaan käsittäny, että miten jotkut tyypit voi leimata kaikki kromaattiset treenikset mielikuvituksettomiksi tai epämusikaalisiksi. Jos sä pidemmän nopean juoksutuksen päätteeks haluat soinnun vaihtuessa tahtien välissä tehdä kunnon jännitteen pidemmälle nuotille, niin kromaattisella kamallahan saa helvetin mainioita juttuja just tällaseen, kun vaan käyttää sitä oikein. Saahan vaikka Ab-duurin treenauksestakin vaikka miten epämusikaalisen ja paskan kuulosen harjotuksen(mielipidekysymyksiä nämäkin..), eikä 1234-reenejä kait yleensäkään kuulu käsittää niin, et mennään vaan ylös ja vaan alas. Voihan niilläkin saada mielenkiintoista kamaa esim. eri aika-arvoilla leikkimällä(kvintolit, septolit ja muut mukaan) ja testaamalla esim. äänenkuljetuksellisesti 16-osajuoksutuksia niin, että saisi kromatian kuulostamaan sointua/sointukulkua ilmentävältä(jokainen neljän ryhmä alkaa soinnun sävelellä/mihin suuntaan jatkaa/mitä muita säveliä voi ilmentää).
 
Totta puhut, kyllähän kromaattiset jutut voipi olla hyvinkin musikaalisia. Aina tulee mulla semmosia karkeita yleistyksiä / heittoja kirjoitettua mitä ei ihan loppuun asti mieti.

http://www.youtube.com/watch?v=tjY5aoePwaQ Koitappa tuolleen niinku tuossa petruccin harjotuksessa (9 minuutin kohalla). Soitat jotakii pätkää ensin normi temmolla,sitten spurttaat maksimi tempoon ja takasi normaaliin.

Pande,
 
Kuulostaa siltä, että tuo kahdentoista tunnin sessio pitää sisällään aika paljon improvisaatio, jammailua ja musiikillisten ideoiden kehittelyä. Eli koko työaika ei mene siis varsinaiseen teknilliseen treenaamiseeen. Eihän siinä mitään väärää ole, mutta itse puhuin ottaen huomioon ketjun otsikon juurikin tekniikan kehittämiseen tähtäävästä harjoittelusta.
 
Sibelius Akatemialla oli viime syksyllä musiikkilääketiede luentoja, joissa esitettiin, että "ideaalein" tapa harjoitella on neljä tuntia päivässä pitäen välissä viidentoista minuutin taukoja, jonka aikana harrastaa kevyttä liikuntaa ja venyttelyä. En sitten tiedä, millaisia tuloksia tuolla menetelmällä on saatu aikaiseksi, mutta en ole koskaan kuullut kovien soittajien harjoitelleen tasaisesti sitä neljä tuntia päivässä. Yngwiet, Vait ja Petruccit ovat kaikki ovat harjoitelleet sen 8-12 tuntia päivässä puhumattakaan Charlie Parkerista, joka väitti harjoitelleensa kolmen neljän vuoden ajan 15 tuntia päivässä.
 
No mulla alkaa ajatukset katkeillee, palailen aiheeseen, kun tulee taas jotain järkevää mieleen.

Wild String Of Voodoo Strat: En sitten tiedä, millaisia tuloksia tuolla menetelmällä on saatu aikaiseksi, mutta en ole koskaan kuullut kovien soittajien harjoitelleen tasaisesti sitä neljä tuntia päivässä. Yngwiet, Vait ja Petruccit ovat kaikki ovat harjoitelleet sen 8-12 tuntia päivässä puhumattakaan Charlie Parkerista, joka väitti harjoitelleensa kolmen neljän vuoden ajan 15 tuntia päivässä.
 
Mistä sitä tietää, vaikka nämä herrat olisivat päässeet täysin samaan tulokseen treenaamalla suunnitelmallisesti 4 tuntia päivässä. Vallitseva käsitys on kuitenkin se, että enemmän on aina parempi, joten ehkä he ovat "varmuuden" vuoksi tai pelkästä soittamisen ilosta käyttäneet koko päivän treenaamiseen.
 
Toisaalta tuo "ideaalein" saattaa tarkoittaa vain sitä, että sillä neljän tunnin harjoittelulla saavutetaan optimaalisin hyötysuhde. Enemmän treenaamalla saavutetaan kyllä lisää hyötyä verrattuna siihen neljään tuntiin, mutta hyvin vähän, jolloin ei ole ehkä sen arvoista käyttää treenaamiseen enempää aikaa. Mistä sitä ikinä tietää.