Kitarat: soittaminen ›

steelduck: Määritelkääpä hyvä vibrato?
 
Makuasioita, mutta ainakin vibraton osaamisena pidän sitä, että pystyy tilanteen mukaan vaihtelemaan sen nopeutta ja laajuutta, eikä tungeta joka paikkaan sitä ampiaisvibraa.

Minun mielestä vibrato on yksi tärkeimmistä tekniikoista. En vaan kestä kitaristeja jotka soittaa ilman vibratoa, kuulostaa niin pystyyn kuolleelta. Mutta minä olen kyllä vibratonarkkari, joskus annos Ynkän supervibratoa on ainoa mikä riittää.

Totta että TÄYSIN ilman vibratoa kyllä soitto kuulostaa elottomalta. Pääasia että edes jotain välillä tekee, vaikka sitten se ampiasvibra. Itellä vibrato oli yksi ensimmäisiä asioita mistä kitaransoitossa viehätyin, koko ajan sitä tein, heti kuulosti asteen "aidommalta" kitaristilta vaikkei vielä mitään osannutkaan. Pinchit toinen mikä heti alkoi viehättään, nämähän on loistava yhdistää. Tuo jotain sellaista "ihmisäänen omaisuutta" kitaran soundiin. Bruce "Air Raid Siren" DickInSon kun vetää niin sehän just heiluttaa sitä ääntään niin hervottomasti koko ajan, ja hienolta kuulostaa.

steelduck: Määritelkääpä hyvä vibrato?
 
Hyvin usein nostetaan Claptonin nimi esille näissä, kun puhutaan ns. laulavasta vibrasta. Paksuimmilla kielillä vetää ranteella, mutta ohuimpien kielten vibrat ranne jäykkänä ja kämmenen pohja sekä peukku kaulasta irti. Onnistuu hyvin, kun soittaa vasaraotteella kitara munissa. Toimii varsinkin etusormella ohuimmalla kielellä. Tästä näkyy aika hyvin http://www.youtube.com/watch?v=qneh8eJTcas&feature=related. Bendin päälle ranteella.
Vaikka nim. Velsan soittoa en ole nähnyt, niin soittaa varmasti samalla tekniikalla. Kannattaa kuunnella.
 
Sitten kun vedetään klassisella otteella, niin homma kyllä vaikeutuu huomattavasti. Soitonopettajat voivat kertoa siitä sitten lisää.
Ja särösoundikin kun vaikuttaa niin kuten sanottu, makuasioita, sano mummo kun perssiillä pöytää pyyhki.

cbs: Vaikka nim. Velsan soittoa en ole nähnyt, niin soittaa varmasti samalla tekniikalla. Kannattaa kuunnella.
 
Joo M.nettiläisistä joiden soittoa olen kuullut jumalaisen vibran omaa vain Velsa. Vaikka en nyt ole aikoihin soittoaan edes kuullut niin muistan Velsan loistavan vibraton vuosien takaa.

steelduck: Määritelkääpä hyvä vibrato?
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZTVnCyDoQlQ&feature=fvst orgasmimatskua.

--Tomppa--: http://www.youtube.com/watch?v=ZTVnCyDoQlQ&feature=fvst orgasmimatskua.
 
Komeat oli vibratot ja Les Paulin soundit olivat aivan mahtavat. mutta esityksen "gayness" oli aika hulppea ja siinä vaiheessa, kun fagotti-soolo alkoi repesin niin, että piti pyyhkiä näyttö. :D
 
Soundi oli kyllä mahtava.

Pakko kopioida tähän oma teksti aikojen takaa samasta aiheesta:
 
Loistavaa, että ihmisiltä löytyy intoa vibran kehittämiseen! Se jää liian monella kitaristilla todella hallitsemattomaksi osa-alueeksi. Vibra on kuitenkin soittotekniikkaa ja ennen kaikkea tatsia siinä, missä kaikki muukin rävellys.
Avainsana on hallinta. Se, että pystyy tekemään sellaisen vibran, kuin haluaa tietyssä tilanteessa. Tulisi pystyä pieneen, laajaan, hitaaseen ja nopeaan vibraan, sekä näiden eri välimalleihin ja eri yhdistelmiin.

Tottahan toki jokaiselle muodostuu se omin tyyli myös vibraan liittyen. Tämä siis siinä vaiheessa, kun voidaan puhua hallitusta vibrasta. On turha sanoa paskasta vibrasta tai soitosta, että "tää on vaan mun juttu", jos se juttu on tosiaan se ainoa, mihin hädin tuskin kykenee.

Kärsivällisyyttä ja kokeilua painotan tässäkin asiassa. Tavoitteena on tietenkin, että vibrasta tulisi luonnollinen osa soittoa. Se sovelluskyky siis lopulta kuitenkin ratkaisee. Ei siten, että "kattokaa ny ku mää vibraan", vaan ottaa sen osaksi omaa soittoaan ja käyttää tyylinsä mukaan oikeissa paikoissa oikealla tavalla. Se onkin erittäin paljon helpommin sanottu, kuin tehty.

Erilaisten vibrojen yhdistämistä bendeihin ei tulisi unohtaa. Tässä kohtaa tuleekin helposti kompastuskivi. Se, että pystyy tuottamaan hienon vibran "tavalliseen" säveleen, ei todellakaan tarkoita, että pystyisi saman tekemään venytetylle sävelelle. Varsinkin juuri venytysten yhteydessä vibra karkaa helposti sävelestä ja muuttuu epävireiseksi. Vibrassahan heijataan kahden sävelen välillä, jossa toinen on tavallaan "epävireinen" tilanteeseen nähden. Oikealla tavalla toteutettuna se ei korvaan kuitenkaan kuulosta epävireiseltä, mutta hallitsemattomana on ainakin minusta aivan järkyttävän kuuloista joka kerta.
Ja kunnollinen vibran hallintahan on välttämättömyys, jos meinaa sanoa itseään rokki-kitaristiksi:)
 
Tämmöinen ketju pyöri joskus muinoin: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=171883&o=0&#p8471894

Mäkin muistelen joskus kauan sitten täällä hehkuttaneeni Steve Vain ympyrävibraa (en tiedä onko itse keksinyt tuon, eikä se ole mulle niin oleellistakaan), jonka voi nähdä (ja jotenkuten kuullakin) esim. tältä videolta: http://www.youtube.com/watch?v=bw0bbGd3yyI heti 0:19 kohdalla.
 
Tosin myönnettävä on että ennemminkin tuo on visuaalinen juttu. Saman soundin luultavasti saa aikaan kyllä klassisella ja "rock"-vibrallakin, mutta toisaalta tuossa ympyrävibrassa on oma hieno fiiliksensä SOITTAJALLE -- josta syystä itse käytän sitä usein pidemmissä nuoteissa joihin riittää tuommoinen lievä vibrato...

Pande: Mäkin muistelen joskus kauan sitten täällä hehkuttaneeni Steve Vain ympyrävibraa (en tiedä onko itse keksinyt tuon, eikä se ole mulle niin oleellistakaan), jonka voi nähdä (ja jotenkuten kuullakin) esim. tältä videolta: http://www.youtube.com/watch?v=bw0bbGd3yyI heti 0:19 kohdalla.
 
Tosin myönnettävä on että ennemminkin tuo on visuaalinen juttu. Saman soundin luultavasti saa aikaan kyllä klassisella ja "rock"-vibrallakin, mutta toisaalta tuossa ympyrävibrassa on oma hieno fiiliksensä SOITTAJALLE -- josta syystä itse käytän sitä usein pidemmissä nuoteissa joihin riittää tuommoinen lievä vibrato...
 
Nää on makuasioita(onko?) Vailla on yksi paskimmista vibroista noista kitarastraboista.IMHO
 
http://www.youtube.com/watch?v=5_KWStz-P2E
 
siinä on hyvä esimerkki miten kitaraa soitetaan :)

vox10: Nää on makuasioita(onko?) Vailla on yksi paskimmista vibroista noista kitarastraboista.IMHO
 
http://www.youtube.com/watch?v=5_KWStz-P2E
 
siinä on hyvä esimerkki miten kitaraa soitetaan :)
 
Huom. En mä kyllä kehunu Vain vibraa tuossa. Toi ympyrävibra vaan on niin vekkulin näköstä ja ennenkaikkea vekkulin tuntuista soittaa itse. Ollaan tarkkoina siellä kun luetaan ;-)
 
M.netin Velsa on ainoa kenen vibraa oon kehunu, joistain vanhoista sooloskabavedoista oon tämän vaikutelman saanut, vaan eipä niitä taida enää mistään löytää(?) Hienoa esim. juuri Velsan vibratossa on se, että se ei ole liian nopea -- Itselläni tuppaa helposti menemään liian nopeaksi jollen tietoisesti pidä päätä kylmänä sen suhteen :-P
 
Eilen treenailin taas kunnolla vibratoa, oli hauskaa mm. soittaa "puhu hiljaa rakkaudesta" (eli tämä http://www.youtube.com/watch?v=zQkjO5Zr6Hc )himmeässä valaistuksessa käyttäen erilaisia vibratoja -- erityisesti "jänskän efektin" sai kun soitti laajan rockvibraton välittömästi samaan aikaan kun aloitti sävelen soittamisen, ja siis joka sävelessä... :-)
 
Ja joo Scott Henderson on kyllä hyvä (mutta huono soundi tuossa, tosin tuossa nyt tuo äänenlaatu on muutenkin niin loufai ettei siitä oikeaa kuvaa saa)

Pande: Huom. En mä kyllä kehunu Vain vibraa tuossa. Toi ympyrävibra vaan on niin vekkulin näköstä ja ennenkaikkea vekkulin tuntuista soittaa itse. Ollaan tarkkoina siellä kun luetaan ;-)
 
M.netin Velsa on ainoa kenen vibraa oon kehunu, joistain vanhoista sooloskabavedoista oon tämän vaikutelman saanut, vaan eipä niitä taida enää mistään löytää(?) Hienoa esim. juuri Velsan vibratossa on se, että se ei ole liian nopea -- Itselläni tuppaa helposti menemään liian nopeaksi jollen tietoisesti pidä päätä kylmänä sen suhteen :-P
 
Eilen treenailin taas kunnolla vibratoa, oli hauskaa mm. soittaa "puhu hiljaa rakkaudesta" (eli tämä http://www.youtube.com/watch?v=zQkjO5Zr6Hc )himmeässä valaistuksessa käyttäen erilaisia vibratoja -- erityisesti "jänskän efektin" sai kun soitti laajan rockvibraton välittömästi samaan aikaan kun aloitti sävelen soittamisen. :-)
 
Ja joo Scott Henderson on kyllä hyvä.
 
Vain vibrassa eniten minua häiritseee sen nopeus paikassa kun paikassa. Siinä tulee sellainen fiilis että mikään siinä vibrassa ei istu mihenkään. Se on varmaan just tämä ympyrävibra.

vox10: Vain vibrassa eniten minua häiritseee sen nopeus paikassa kun paikassa. Siinä tulee sellainen fiilis että mikään siinä vibrassa ei istu mihenkään. Se on varmaan just tämä ympyrävibra.
 
Ei se varmaankaan oo toi ympyrävibra jos se on nopea. Vai ei käytä tota oikeastaan (itsekään) kovin paljoa. Hyvänä puolenahan tossa ympyrävibrassa on just se ettei sitä helposti voi liian nopeasti tehdäkään. Ennemminkin se Vain perus rockvibra on nopea...
 
E: Löytyikin vielä oiva esimerkki tuosta Vain vibratosta, ks. jostain 0:30 alkaen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=ryEFhzhq64M
 
Löytyy sekä ympyrävibratoa että rockvibratoa että kampivibratoa.. :-)
 
(Nyrkkisääntönä ympyrävibra kuulostaa mielestäni helposti parhaimmilta noista Vain "vibratyyleistä")

aalataur: Tämä on mulle hämärää aluetta, en tajua oikein mistä ihmiset puhuvat kun haukkuvat Hammettin tai Tolkin vibraa tai kehuvat jonkun toisen. Mun mielestä asia on ihan sieltä triviaaleimmasta päästä. Ei huonot sävelvalinnat sillä vibratolla hyviksi muutu tai toisin päin.
 
No kyllä ne itse asiassa muuttuvat. Hammettin vibra on hyvä esimerkki sellaisesta, joka muuttaa sävelkorkeutta. Liian tiheä, tasainen pyöreä vibrato nostaa äänen virettä. Soitto alkaa tällöin helposti kuulostaa epävireiseltä, rauhattomalta ja hallitsemattomalta, kuulijalle tulee hektinen ja hermostunut olo, tuntuu siltä ettei soittaja tiedä mitä tekee.
Vibraton tärkein juttu on se, että se on ainoa tapa vaikuttaa ääneen sen syttymisen jälkeen, sanoa jotain äänellä sittenkin kun se on jo soitettu. Matiaksen kanssa joskus päädyttiin sellaiseen ajatukseen, että vibrato on äänen jatke, ei irrottamaton osa.
 
Mitä tulee muuten vibratoon, niin mun mielestä jengi tekee usein sellaisen virheen, että ne ajattelevat bendauksen kuuluvan olla tasainen, 50-50-aikasuhteessa juurisäveleen, kun oikea suhde on niin, että perusäänen pitäisi olla vähintään 51%, jotta korva aistii äänen vireen pysyvän samana. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten vibran pitäisi olla niinku enempi daada-daada -rytminen kuin tasainen dada-dada:
 
http://www.youtube.com/watch?v=0YJ-UqOb4io
 
(Selvyytenä, toi Grahamin perusvibra on esmes suhteeltaan hitaassa tempossa 75-25 ja nopeemmassa n. 66-34, jolloin perusäänenkorkeus ei koskaan muutu.)

John Titor: No kyllä ne itse asiassa muuttuvat. Hammettin vibra on hyvä esimerkki sellaisesta, joka muuttaa sävelkorkeutta. Liian tiheä, tasainen pyöreä vibrato nostaa äänen virettä. Soitto alkaa tällöin helposti kuulostaa epävireiseltä, rauhattomalta ja hallitsemattomalta, kuulijalle tulee hektinen ja hermostunut olo, tuntuu siltä ettei soittaja tiedä mitä tekee.
Vibraton tärkein juttu on se, että se on ainoa tapa vaikuttaa ääneen sen syttymisen jälkeen, sanoa jotain äänellä sittenkin kun se on jo soitettu. Matiaksen kanssa joskus päädyttiin sellaiseen ajatukseen, että vibrato on äänen jatke, ei irrottamaton osa.
 
Mitä tulee muuten vibratoon, niin mun mielestä jengi tekee usein sellaisen virheen, että ne ajattelevat bendauksen kuuluvan olla tasainen, 50-50-aikasuhteessa juurisäveleen, kun oikea suhde on niin, että perusäänen pitäisi olla vähintään 51%, jotta korva aistii äänen vireen pysyvän samana. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten vibran pitäisi olla niinku enempi daada-daada -rytminen kuin tasainen dada-dada:
 
http://www.youtube.com/watch?v=0YJ-UqOb4io
 
(Selvyytenä, toi Grahamin perusvibra on esmes suhteeltaan hitaassa tempossa 75-25 ja nopeemmassa n. 66-34, jolloin perusäänenkorkeus ei koskaan muutu.)
 
Tässä nyt hieman heitetään lapsi pesuveden mukana pois.
Anteeksi nyt vaan mutta minusta aika suht turhaa hifistelyä minkää prosenttien suhteen. Sitä paitsi vibraa on olemassa montaa erillaista ja sillä mitä sillä halutaan kertoa ja mihen se johtaa. Asia ei ole ihan näin yksiselitteinen.
 
Jos korva ei kerro mikä kuulostaa hyvältä niin parempi keskittyä johonki muuhun. Kai kaikilla nyt korva kertoo sen että Esim. Richie Blackmorella on yksi kaikkien aikojen parhaimmista vibroista...´vaikka sitten muuten hänen soitostaa ei paljoa perustaisi.

Jos korva ei kerro mikä kuulostaa hyvältä niin parempi keskittyä johonki muuhun. Kai kaikilla nyt korva kertoo sen että Esim. Richie Blackmorella on yksi kaikkien aikojen parhaimmista vibroista...vaikka sitten muuten hänen soitostaa ei paljoa perustaisi.
 
Mun mielestä Blackmoren vibra on taas just välillä sellanen negatiivisella tavalla hermostunut. Muuten kyllä tykkään herran soitosta.

Pande: Mäkin muistelen joskus kauan sitten täällä hehkuttaneeni Steve Vain ympyrävibraa (en tiedä onko itse keksinyt tuon, eikä se ole mulle niin oleellistakaan), jonka voi nähdä (ja jotenkuten kuullakin) esim. tältä videolta: http://www.youtube.com/watch?v=bw0bbGd3yyI heti 0:19 kohdalla.
 
Tosin myönnettävä on että ennemminkin tuo on visuaalinen juttu. Saman soundin luultavasti saa aikaan kyllä klassisella ja "rock"-vibrallakin, mutta toisaalta tuossa ympyrävibrassa on oma hieno fiiliksensä SOITTAJALLE -- josta syystä itse käytän sitä usein pidemmissä nuoteissa joihin riittää tuommoinen lievä vibrato...
 
Ainaki mun käsityksen mukaan tuossa ympyrävibras yhdistyy klassisen ja normivibran parhaat puoleet. Klasarivibras sävelkorkeus vaihtelee ylä-ja alavireiseks, kun taas normis pelkästään ylävireiseks. Normivibralla taas saa sähäkämmän vibran ku klasaril. Tämmönen mutu mulla on tästä.

SomethingWild: Ainaki mun käsityksen mukaan tuossa ympyrävibras yhdistyy klassisen ja normivibran parhaat puoleet. Klasarivibras sävelkorkeus vaihtelee ylä-ja alavireiseks, kun taas normis pelkästään ylävireiseks. Normivibralla taas saa sähäkämmän vibran ku klasaril. Tämmönen mutu mulla on tästä.
 
Nojuu, muttei noi sähkökitaran teräksiset kielet oikein painu kasaan (eli vire ei laske juurikaan) toisin kun nailoni klasarissa, joten se klasari-vibrato ei teräskielisellä niin hyvin onnistu. Teoriassahan toi on juu hyvin pitkälti just klasarivibra ja rockvibra samaan aikaan, käytännössä kuitenkin kuulostaa mun mielestä aikalailla samalta kuin maltillisempi rockvibra... Mutta tosiaan hienoa tossa on se ettei niin helposti sorru siihen liian nopeaan "ampiaisvibraan" kun piirtelee sormella ympyrää (vaikka voihan sitäkin kyllä aika vinhasti pyöritellä) ja on siinä omanlaisensa fiilis :-P
 
E: Nojoo, nyt kun vielä testailin niin kyllähän noi teräksisetkin kielet "klasarivibrautuu" yllättävän hyvin

Jälkikasvu on aina polvesta parempaa, joten 19 -v tyttäreni, joka soittaa työkseen viulua, on jossain skabavedoissa "kaivannut varioimista etenkin väljään/hitaampaan suuntaan, joka lisää saundin pyöreyttä ja muhkeutta ja sopisi hyvin rouhevaan komppiin. Kun kuunnellaan soiton rytmisiä ja melodisia piirteitä, vibrato jää joskus taka-alalle ja se kuitenkin tuo tunnelmaan ja saundiin olennaisesti lisää syvyyttä. Pelkästään kuuntelemalla vibratoa siihen alkaa kiinnittää enemmän huomiota ja se muokkautuu itsestään." "Albertilla oli kypsä, hallittu ja hioutunut kitaravibrato", lainatakseni BigPapan Studio Pikku Lauri analyysiä.
 
Itsellä tässä on vibrato lähinnä ajatuksen tasolla, ja ajan kanssa varmaan jotain oppii, kun jaksaa treenata. Tavoite olisi, että joskus vibrato olisi ns. aina valmiina.

TAR: Jälkikasvu on aina polvesta parempaa, joten 19 -v tyttäreni, joka soittaa työkseen viulua...
 
Mulla on kanssa tytär (3 ja puoli -vuotias) apuna kitaratreenissä siten, että minä soitan erilaisia melodioita ja tytär laulaa mukana: samalla hyvä tilaisuus treenata vibratoa ja "laulavaa soundia" :-) Joutuu jopa vähän laulamaan itsekin, että tytär oppii sanat -- homma johon en ikinä olis ilman häntä kyllä ruvennut :-P
 
Laulumelodioiden soittaminen on tosiaan hyvää treeniä monellakin tavalla...