Kitarat: soittaminen ›

calf: Suosittelen William Leavittin Modern Method for Guitar -sarjaa. Volume 1:stä rauhassa aloittamaan. Samalla oppii nuoteistalukua ja tulee järjestelmällisyyttä treenaamiseen.
 
Vaikka samat totuudet sieltä löytyy edelleen, niin myös muita modernimpia tapoja opetella nuo asiat on ilmestynyt. Yksi esimerkki on Troy Stetinan Fretboard Mastery.
 
http://www.amazon.com/Fretboard-Mastery-CD-Troy-Stetina/dp/0793597897
 
Ja edelleen, friedmanit ja gilbertit eivät ole nuottimiehiä.

Mä ainakin oon saanua tarpeekseni kaikista näistä eri tyyppien metodeista ja oppaista.
Noi tom hessin sivut on ensmäset vastaantulleet missä joku tolkkukin näyttäis olevan, mutta jokatapauksessa alotan tunnit perjantaina ni toivottavasti sieltä saa selkoa asioihin.

Minusta tehokkain otelaudan oppimisen keino on alkaa soittamaan nuoteista ja vaihtaa asemaa sen mukaan, kun tuntuu, että edellisen hallitsee sujuvasti.

vasili: ... Itse aikanaan päätin ottaa e-mollin haltuun koko kaulalta. Selvitin itse sormitukset kaikissa asemissa - en siis luntannut mistään taulikoista tai tabulatuureista. Tuo treeni vei monta viikkoa, ja varmasti sen tehokkuutta lisäsi se, että selvitin homman itse. Perustietona pohjalla tais olla asteikon rakenne yhdellä kielellä ja yksi yhden oktaavin laajuinen sormitus.....
 
Itse tein täsmälleen samalla tavalla :) Sillai se on kätevää, että transponointi muihin sävellajeihin on aika triviaalia mikäli sormitukset ovat jääneet lihasmuistiin. Muistaakseni tämän jälkeen taisin tutustua perusmoodien teoriaan ja niiden hoksaaminen ja soittaminen käytännössä ei varmaan ois voinu enää vähemmän olla helppoa kun oli nää aikasemmat sormitukset valmiina jo olemassa. Vaarana tässä on kyllä se, että helposti lähtee sille autopilotille tiluliluvaiheessa.
 
Siispä itse pitäisin kyllä tärkeämpänä sitä, että mikä tahansa annettu (tuttu) skaala/moodi tulisi enemmänkin korvien perusteella eikä sieltä lihasmuistista :) Tätähän voi kyllä reenailla siten, että vaihtelee kieliryhmiä ja sitä ensimmäisen sävelen paikkaa otelaudalla. Korvatreenin lisäksi olisi tietysti suotavaa, että samantien olisi kykenevä pamauttamaan soitetut sävelet nuottiviivastolle ilman kummempia miettimisiä. Ja kääntäen sama.
 
Mutta joka tapauksessa kyllä mun mielestä skaaloilla saa sitä otelautaa haltuun jossain määrin. Ja jos mielii treenata nopeutta ja erilaisia patterneja tai oikean käden tekniikoita (alternate, economy, aloitetaanko ylös/alas iskulla), on näillä olemassa olevilla sormituksilla kätevä päästellä menemään. Ja ompa edes vähän järkevämmän kuuloista kuin loputon random 1234 sahaus ;) Asia erikseen ovat sitten tarkoituksella soitetut kromaattiset jutut a la Kupiainen.

Kontiak: Vaikka samat totuudet sieltä löytyy edelleen, niin myös muita modernimpia tapoja opetella nuo asiat on ilmestynyt. Yksi esimerkki on Troy Stetinan Fretboard Mastery.
 
http://www.amazon.com/Fretboard-Mastery-CD-Troy-Stetina/dp/0793597897
 
Ja edelleen, friedmanit ja gilbertit eivät ole nuottimiehiä.
 
Leavitt saa meikäläiseltäkin vähän pyyhkeitä, hänen "moderni" metodinsa vuodelta kuuskytjotain on aika kaukana modernista. Mun ensimmäinen ja ainoa ehdotukseni on Mick Goodrickin The Advancing Guitarist.
 
http://www.amazon.com/Advancing-Gui … books&qid=1265211331&sr=1-1
 
Goodrickin malli otelaudan oppimiselle on erittäin järkevä, hyvin perusteltu ja johdonmukainen. Tästä kirjasta saa erittäin paljon irti vaikka ei lukisikaan nuotteja, joskin täyden hyödyn saa nuotit tuntemalla. Otelaudan oppimisosio ei vaadi nuotinluvun osaamista.
 
Niin joo, Goodrick aloittaa c-duurin sävelten soittamisesta yhdellä kielellä/yhdellä sormella ylös ja alas.

Goodrickin kirjalle komppia jälleen, kuten niin monessa muussakin ketjussa. Jos yksi kitara-aiheinen kirja pitäisi jättää hyllyyn (no, ei niitä kauhean monta olekaan...), se olisi ehdottomsti The Advancing Guitarist.
 
P.S. Välttävästäkin nuotinlukutaidosta on muuten sitten todella paljon hyötyä sekä kitaran että musiikin ymmärtämisen kannalta.

Täältä kanssa ääni Goodrickille. Tämä kitaristien raamattu pitäis löytyä jokaisen soittajan hyllystä. Aivan käsittämättömän kattava teos, josta löytää jokaisella lukukerralla aina jotain uutta.

sartanen: Täältä kanssa ääni Goodrickille. Tämä kitaristien raamattu pitäis löytyä jokaisen soittajan hyllystä. Aivan käsittämättömän kattava teos, josta löytää jokaisella lukukerralla aina jotain uutta.
 
Kuorossa lauletaan. Tämä piplia vaan ei ole ihan vasta-alkajien opus, vaan vaatii vähän valmiuksia ennenkuin siitä saa kunnolla jotain irti. Mutta sitten kun "vastaanotin on auki" niin alleviivaten ja ehdottomasti iso kyllä.

Zeeboo: Kuorossa lauletaan. Tämä piplia vaan ei ole ihan vasta-alkajien opus, vaan vaatii vähän valmiuksia ennenkuin siitä saa kunnolla jotain irti. Mutta sitten kun "vastaanotin on auki" niin alleviivaten ja ehdottomasti iso kyllä.
 
Kuten sanoin, jos tietä c-duurin sävelet niin voi aloittaa otelaudan opiskelun kirjan suosittelemalla tavalla. Siinä on jo aika pitkän savotan alku...

Zeeboo: Kuorossa lauletaan. Tämä piplia vaan ei ole ihan vasta-alkajien opus, vaan vaatii vähän valmiuksia ennenkuin siitä saa kunnolla jotain irti. Mutta sitten kun "vastaanotin on auki" niin alleviivaten ja ehdottomasti iso kyllä.
 
Heh, mites juomalasivertaus meni siinä alkusivuilla?

T-Stag: Kuten sanoin, jos tietä c-duurin sävelet niin voi aloittaa otelaudan opiskelun kirjan suosittelemalla tavalla. Siinä on jo aika pitkän savotan alku...
 
Toki. Just näin, ja "viiden laatikon" konstilla opettelin aikanaan itse näkemään otelaudalta ylentämättömät & alentamattomat äänet. Tämän päälle muiden sävellajien hahmottaminen ei ollut ollenkaan hankalaa.
 
Omaan treenaamiseeni kuului myös intervallien opettelu niin, että kun valitsi minkä tahansa äänen otelaudalta, pystyi näkemään samassa asemassa olevien äänien intervallisuhteen siihen valittuun. Aika iso apu sointujen muodostamisessa...
 
Tässä vaiheessa tuli itselläni Advancing Guitarist mukaan.
 
Se, etten olisi ihan vasta-alkajalle tätä suosittelemassa johtuu siitä, että sillä ihan vasta-alkajalla ei välttämättä ole valmiuksia tehdä itselleen sopivaa metodia kirjan sisällöstä. Niinkuin Goodrick itse painottaa, tämä ei ole varsinainen oppikirja, vaan tee-se-itse opus. Vaikka nykyään rummutetaan kovasti tutkivan oppimisen puolesta, niin soittaminen mun mielestä kuuluu niihin alueisiin, joissa opettajan tai ohjaajan aktiivinen panos alkuvaiheessa vähintäänkin tärkeetä. Se, että annetaan paljon välineitä oppimiseen ei vielä takaa oppimista. Tietysti tuo vasta-alkajan määritteleminen on vähän hankalaa. Jollekin jo "ainaskii kaks vuotta" soittaneelle aloittelijaksi noteeraaminen on varmaan verinen loukkaus, joku toinen saattaa olla edelleen kolmen kymmenen vuoden tahokamisen jälkeenkin itse mielestään kutakuinkin lähtökuopissa.
 
Itse näkisin, että sellaiselle soittajalle, joka - sanotaan nyt vaikka - ei ole kovin paljoa kartuttanut kokemusta, on olemassa kirjoja joissa perusasioita on esitelty paljonkin selkeämmässä muodossa. Asioille annetaan esimerkkejä biiseistä jne. Näiden kanssa ei tarvitse opetella opettelemista.
 
Advancing Guitarist on varmasti yksi parhaista kitarakirjoista, olipa soittajan tyylilaji mikä tahansa ja olkoon soittaja kuinka kokenut tahansa. Mutta ihan aloittelijan ihan ensimmäiseksi kitarakirjaksi en tohdi suositella.
 
Omani hommasin joskus aivan -90 luvun alussa, ja olen taas sen kanssa pähkäillyt asioita kun kaivelin puikot nurkasta reippa kymmenen vuoden paussin jälkeen. Sitä lasivertausta käyttääkseni, minulla ei ole hajuakaan oman mukini koosta, mutta piripintaan on vielä pirusti täyttämistä.