Kitarat: soittaminen ›

Sori mutta mun täytyy rikkoa sun illuusio hyvästä tekniikasta(en tarkoita v****iluna, vaan huumorimielessä). Kuuntelin noita sun pätkiä ja suosittelen että kiinnität huomiota bendien vireisyyteen ja vibratoon. Varsinkin vibrato on todella iso osa tunnistettavaa soittotyyliä ja sulla en noissa mikserin pätkissä erottanut sitä oikeen yhtään. Noihin asioihin panostamalla siirryt mielestäni "hei mä soitan kitaraa kotona"-tasolta" vakavasti musiikkia soittaviin :)
 
E: Ei sillä että musiikkia pitäis liian vakavasti tehä ;)

Ainakin noiden klippien perusteella, voisi keskittyä vaikka hetkeksi saundien ruuvaamiseen.

Mikseripätkät on äänitetty kuulokemikrofonilla jos sillä on vaikutusta asiaan. Ne on vedetty kerralla purkkiin ja niitä ei olisi tarkotus ottaa ainakaan tosissaan mutta tänks enivei neuvosta :) Kuitenkin tiluttaminen ei ole se asia mitä olisi edes tarvetta kehittää vielä juuri nyt vaan jotain muuta. Treenata asioita mitä kehittää muusikkona.

dragonsorce:
Tosiaan jazzvirtuoosi en ole muttakun oma opettaja tarjoaa sitä kokoajan niin olen kyllästynyt hieman siihen vaikka ihan mukavaa musaa onkin.
 
Opettaja? sun aloitustekstistä saa mielikuvan ettei mitään opettajaa ole koskaan edes ollut.
Ei todellakaan ollut tarkoitus vidduilla mutta nuo sun (tai opettajan) sananvalinnat eivät välttämättä ole ihan parhaita mahdollisia. ite oon soittanut yli 30v ja tie on loputon musiikinlajista riippumatta...

MadMatt: Opettaja? sun aloitustekstistä saa mielikuvan ettei mitään opettajaa ole koskaan edes ollut.
 
Menin tunneille tänä vuonna vaikkei asialla mitään merkitystä ole.

Ketju alkaa saada humoristisia piirteitä. Mut laita nyt vielä jotain jatsiakin, niin saadaan ehjempi kokonaiskuva. Kenties juuri vaikka muutama kieppi sooloa Giant Stepsiin?

Jucciz: Ketju alkaa saada humoristisia piirteitä. Mut laita nyt vielä jotain jatsiakin, niin saadaan ehjempi kokonaiskuva. Kenties juuri vaikka muutama kieppi sooloa Giant Stepsiin?
 
Ei nyt niinkään, ainakaan noiden aloitusviestiin tehtyjen tarkennusten jälkeen. Tietty jazzin "hallitseminen" kuulostaa hauskalta, mutta varmaan enemmänkin huono sanavalinta, kuin että kukaan sellaista oikeasti luulisi.
 
Miten olisi, jos kerran RHCP kiinnostaa, kokeilla kaivella vaikkapa Stevie Wonderin 70-luvun (varsinkin alkupuolen) biisejä? Siellä on tavaraa joka lähtöön, ja sellaista rytmipuolta jota ei ehkä heviä soittamalla saa kehitettyä.
 
Joku Little Feat voisi olla myös otollista tutustuttavaa, siinä olisi tietty kosketuspinta jazziin, mutta samalla myös bluesiin ja rockiin, joita et kait sitten ole kovin paljoa soittanut.
 
Yksi olennainen juttu, joka monesti unohtuu siinä vaiheessa kun se oman erikoisalueen taito on ns. halllussa (ei väännetä onko tässä tapauksessa vaiko ei) ja siirrytään toiselle tontille, on että samat tyyli- ja estetiikkanormit eivät ehkä pädekkään siinä toisessa traditiossa. Tässä kohtaa usein kalahtaa varsinkin klassisen musiikin soittajilla nilkkaan, kun vierailevat hieman yläviistosta muiden tyylien parissa. Tulos on yleensä mitäänsanomaton tai jopa huvittava.
 
Vaikka soittaisi uudempaa rockia, poppia, bluesia, funkia jne. niin kannattaa tutustua myös tyylien historiaan, jotta ymmärtäisi miksi jokin asia tehdään tietyllä tavalla. Tuo ei tarkoita sitä että pitäisi rajoittaa omaa mielikuvitusta, vaan sitä että on tietty kunnioitus siihen missä ympäristössä toimii.
 
Niin ja noista jameista, en tiedä mitä nykyään soitetaan, mutta jotain Hendrixin, Zeppelinin, Neil Youngin, CCR:n, AC/DC:n ym. perusnimien biisejä olisi varmaan hyvä osata. Mitä niissä muuten yleensä soitetaan standardeina (jos jätetään aloittajalle tutut metalli ja jazz pois)?

Taisi OP tarkoittaa, että jatsiin kyllästyminen on hallussa, vaikka ei sitä ole niin kauheasti soitellutkaan :D

antnis: Taisi OP tarkoittaa, että jatsiin kyllästyminen on hallussa, vaikka ei sitä ole niin kauheasti soitellutkaan :D
 
No, se nyt on välillä ihan terveellistäkin, vaikka hienoa musaa onkin.

Jucciz: mitä enemmän soittaa ja mitä enemmän kuulee muiden soittoa, sitä selkeämmin huomaa, miten vähän sitä itse osaakaan
 
Nimenomaan tämä kannustaa jatkamaan uuden opiskelua.
Ihan nöösiksi en itseäni kutsuisi, mutta pitkä on vielä matka jonnekin SRV:n Rude Moodiin...
http://www.youtube.com/watch?v=LoxJYzwBcAk

Kävinpä kuuntelemassa näytteet, ja ei niistä sen enenpää kun en ole 80-luvun jälkeen ko. genreen juuri tutustunut. Omasta mielestä soundipuoli ei ole tässä mitenkään oleellinen juttu, kyllä noista oleellisen kuulee, vaikka tallennuksen äänenlaatu on mitä on.
 
Mutta tuli mieleen että kun kaikki oli enemmän tai vähemmän yhtä sooloa, varsinkin jameissa (ja bändisoitossa ymeensäkin) komppaaminen ja tilan antaminen muille, muiden soiton tukeminen, on tärkeämpää kuin soolojen tai tekniikkaharjoitusten heittäminen. Kannattaa varmaankin keskittyä siihen mitä esim. komppikitaristit popissa, rockissa, funkissa tai vaikka jazzissa tekevät ja miten soitetaan niin että kokonaisuus kuulostaa hyvältä, ei vain se oma soolo-osuus (jos sellaisen jameissa onnistuu saamaan).

Naulan kantaan, jra.
 
Ja joo, ilmeisesti ymmärsin ja oletin vähän väärin. Jatsiin on siis lähinnä kyllästytty, eikä sitä siis välttämättä väitetäkään juuri osaavan. Siitä huolimatta ensimmäisen viestini linkki Marc Sabatellan sivuille on oikein hyvää luettavaa.
 
70-luvun Stevie Wonder on erinomaista musiikkia ja erittäin kiitollista soitettavaa myös komppaajalle. Komppaaminen on muutenkin huomattavasti tärkeämpi taito kitaristille kuin sooloilu, siispä siihen kannattaa satsata suurin osa paukuista.

dragonsorce: Minulla on hyvä tekniikka ja hevimusiikki on hallussa kyllästymiseen saakka
 
Noiden pätkien perusteella sinun kannattaa palata maan pinnalle takaisin. Ajoitusongelmat on ehkä se mikä eniten kuuluu. Sitten on huonot bendit ja kitarakin olisi hyvä saada jonkinlaiseen vireeseen. Eli treenaamaan niitä perusteita ennenkuin aletaan kotkottamaan jostakin hyvästä tekniikasta, kun sitä ei vaan yksinkertaisesti ole.

Kun mua niin ne jazz-pätkät kiinnostais.

Jucciz: Kun mua niin ne jazz-pätkät kiinnostais.
 
Ketjua lainaan vähän nyt, mutta mitäs jats-jamipaikkoja täältä tampereelta löytyy? Anniskelupaikoissa en ole voinut käydä kuin muutaman kuukauden, tähän mennessä paapan kapakka ainoa tietämäni jats-mesta..

varo: Ketjua lainaan vähän nyt, mutta mitäs jats-jamipaikkoja täältä tampereelta löytyy? Anniskelupaikoissa en ole voinut käydä kuin muutaman kuukauden, tähän mennessä paapan kapakka ainoa tietämäni jats-mesta..
 
Joo, ja se ei erityisen jazz oikeasti ole... muakin kyllä kiinnostaisi tämä. Ilmeisesti Amadeuksessa on jotain jameja joskus, mutta kuinka jazzia, en osaa sanoa. Toistaiseksi parhaat jazz-jamit ovat olleet meidän treenikämpällä. ;)

Jucciz: Joo, ja se ei erityisen jazz oikeasti ole... muakin kyllä kiinnostaisi tämä. Ilmeisesti Amadeuksessa on jotain jameja joskus, mutta kuinka jazzia, en osaa sanoa. Toistaiseksi parhaat jazz-jamit ovat olleet meidän treenikämpällä. ;)
 
Taitaa Tampereella olla tämä jats melkoista underground touhua. Ehkäpä sitä joku good old kieltolaki trokausta harjoittama mesta löytyy, tulis ainakin 1920-lukulainen jats-fiilis!

varo: Taitaa Tampereella olla tämä jats melkoista underground touhua. Ehkäpä sitä joku good old kieltolaki trokausta harjoittama mesta löytyy, tulis ainakin 1920-lukulainen jats-fiilis!
 
No kun ei täällä oo ku kaiken maailman silkkimunarokkibändejä joka nurkalla... niin ja Popeda tietty, mut se onkin kovempi kun noi meikkirokkarit yhteensä.

Olen soittanut kuutisen vuotta. Minulla on hyvä tekniikka ja hevimusiikki on hallussa kyllästymiseen saakka samoin jazz. Kaksi ääripäätä ja ajattelen ettei niillä kovin pitkälle pötkitä.
 
Nuo klipit olivat oikeasti järkyttävän huonosti soitettu.Sitä jazzia en halua edes kuulla.

Itse voin vain haaveilla siitä että mulla olis jazz hallussa kyllästymiseen saakka. Siis että vois vetäistä vaikka 40 tahtia Giant Stepsiä ihan kyrpae otassa.