Kitarat: soittaminen ›

ah on se captain Kirk ihana
 
Mitä vitt.......???

Myös (hyvällä) putkivahvistimella soittaminen on aika opettavaista.
 
Kannattaa treenata sellasia juttuja (ja sillä tavalla), jotka saa sut päivä toisensa jälkeen ottamaan sen kitaran käteen. Jos on sellanen päivä ettei jaksa jauhaa legatotreenejä, niin sitten kannattaa säästää ne sellaseen hetkeen, jolloin niihin jaksaa panostaa. Sellanen "vähän sinnepäin" treenaaminen on aikalailla yhtä tyhjän kanssa, kuten mainittiinkin.
 
Soittamisen pitäis olla hauskaa ajanvietettä, mutta väistämättä tulee myös hetkiä, jolloin ei aina niin nappaa. Silloin voi hyvin pitää päivän pari breikkiä soittamisesta. Ja jos on kovat tavoitteet tekniikan/nopeuden suhteen, niin uhrauksia, keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä se varmasti vaatii.

Nyt tulee osittain tajunnan virtaa eli paskaakin, mutta miettimisen aihetta varmaan(parin kaljan jälkeen kirjotettu ja NOPEESTI):
 
Hyviä analysointeja aiheesta monelta.
Itse en tohon lähe missä kulmassa pleku ja miten leuka ja peukku sojottaa hommaan jaksa lähteä, jätän sen himoreenajille, mun mielestä niin kuin hyvältä tuntuu ja jos tuntuu pahalta ni ei sekään haittaa. Tottakai mitä tarkemman lopputuloksen ja paremman haluat sitä tarkemmin ja paremmin otat homman haltuun jos se on se sun juttu.
 
Monet on kyllä "luonnostaan" nopeita ja jotkut luonnostaan "rauhallisempia" Kai mitä vaan voi kehittää vähän, mutta joku vaan juoksee nopeemmin sen 100 metriä kuin toinen vaikka toinen reenais 5 vuotta.
 
Tärkeä asia jos haluaa nopeutta kehittää on se että kuuntelee miltä ne nopeet jutut kuulostaa. Nopeasti pystyy soittamaan tottakai, mutta pitää muistaa kuunnella ns. "nopeus / tarkkuus suhde".
 
Jokaisella on ns. "optimal speed", silloin nuotit ja soitto kuuluu tarkasti ja soitto tuntuu mukavalta ja kuulostaa hyvältä> siitä kun lähtee nopeuttamaan niin "blurrin" määrä suhteessa kasvaa liian suureksi. Korvat ei pysty enää nauttimaan. Toisaalta joskus ylimääräinen blur voi tilaanteesta riippuen olla jopa piristävää, eipä näihin oo sääntöjä onneksi, soittaa miten soittaa kunhan soitto kulkee.
Vauhdillakaan ei oo merkitystä kunhan vetää loppuun asti.

Tulinpa tälläistä ajatelleeksi:
 
Tossa viime perjantaina koulun musatunnilla oli tämän ketjun aiheeseen liittyen keskustelua. Puheenaiheena oli tähän ketjuun sopien että miten kehittää nopeutta. Mää ryhmän ainoana ei hevikitaristina menin mukaan puhumaan. Esitin kysymyksen kumpaa he pitäisivät tärkeämpänä: nopeutta, tarkkuutta yms. vai hyvää fraseerausta, dynamiikkaa, skaalojen hallintaa yms. 2/5 oli nopeuden yms. kannalla, 1 ei osannut sanoa, 1 oli fraseerauksen yms. kannalla, minä taas olin sitä mieltä että pidän molempia yhtä tärkeinä. Opettaja kysyi miksi? Ne 2 sanoivat että on hienoa kun saa respectiä nopeana ja tarkkana soittajana, fraseerauksen puolenpitäjä sanoi: että nopeudesta ei ole mitään hyötyä, jos soitto rajoittuu lapuista opeteltujen lickien soittamiseen. Minä sanoin että molemmat tukevat toisiaan, fraseerauksesta ei ole mitään hyötyä jos soitto on rupista epätarkkaa yms. toisaalta taas nopeus ei ole hienoa jos soittaa sitä 1234 juttua kauhealla nopeudella. Kirjoitus ja yhdys sana virheitä voi olla mukavasti.
 
Itse olen harjoitellu nopeutta sillain että otan jonkun hyvän biisin soolon ja alan sitä käymään läpi luupaten, ensin hitaasti ja pikkuhiljaa nopeutta lisää. Mukava tapa oppii uuden soolon, saa lickivarastoon täydennystä ja nopeuskin kehittyy. Vaikka en voi sanoa itseäni nopeaksi saati sitten tarkaksi. (Kts: http://maihinnousu.net/s/?song_id=5565 .) < -- Ei nyt ihan täys tosissaan soitettua, mutta voi kuulla että yritän korvata huonoa pickaustani huonolla legatolla.

aalataur: vaikeempaa kuin normi hammer-on jossa kieli soi jo ennen hammer-onia. Toi videolla oleva licki esim. pelkästään jo alkaa 4 PERÄTTÄISELLÄ hammer-on from nowherella...
 
Noissa bummer oneissa auttaa jos on aktiivimikit ja reilusti säröä, ei tarvitse kuin täppäillä rennosti kieliin ja hyvin kuuluu. Täppääminen noin yleensä on helppo tapa kuulostaa nopealta.

Krice: Täppääminen noin yleensä on helppo tapa kuulostaa nopealta.
 
Tästä olen samaa mieltä kyllä... tosin onhan siinä täppäämisessäkin omat niksinsä ja jonkun Romeon tasolle sen vieminen ei ole enää helppo juttu. Itse soitan passiivimikeillä, pitäis koittaa tota aktiivihommaa. Ja toki säröä pitää olla tietty määrä ennen kun nuo alkaa onnistua.

aalataur: Legatoa (etenkään pull-offeja) ja pikkausta kun ei oikein voi harjoitella samaan aikaan, itelleni ainakin luontevaa vuorotella niitä.
 
Jätkä ei oo kuullut Rocco's Wrist Workoutista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=DIyEEij0Uxo
 
4:05->

Jucciz: kimurantti1: Oot mun kadonnut kaksoisveli. Oon suht varma asiasta. Vielä kun sanoisit vähän suorempaan ja piikikkäämmin kaikki asiat.
 
Ai onko meitä kolmaskin? Mulla nimittäin sattuu olemaan jo yksi kaksoisveli Tampereella, jonka kanssa ollaan niin saman näkösiä, että koko ikämme ollaan kärsitty kaiken maailman sekoiluista. Mä yritän perustella juttuni juuri siksi, että porukka näkee itse asian eikä pelkkää provoa. :-)
 
aalataur: Nopeuden treenaamisessa hyvä keino on pyrähdykset eli haetaan vauhtimaksimia, sillon toiseen käteen ei kiinnitetä huomiotta vaan tehdään pyrähdys joka on siinä rajoilla että meneekö se puhtaasti vai ei, ja sillon on hankala keskittyä toiseen käteen. Myöhemmin ne voi yhdistää sitten kun saa molemmat kädet menemään ensin yksinään nopeasti.
 
Toimiiko tää metodi sulle, ts. ootko mielestäsi saavuttanut hyviä treenituloksia sillä? Mä itse joskus kokeilin noita pyrähdyksiä, enkä nähnyt niitä hirveän hyödyllisiksi. Tuntui siltä, että noissa pyrähdyksissä tulee treenattua enemmän jotain refleksiliikkeen tapaista kuin tasaista pikkausta. Muutenkin suurimmalla osalla kitaristeista tuntuisi olevan niin, että nopeutta kyllä löytyy käsistä erikseen lähestulkoon tarpeeksi, ja nimenomaan käsien synkka on se riippakivi joka laahaa paljon jäljessä. Mulla itselläni on ollut jo vähän aikaa sellainen fiilis, että on aivan turhaa treenata pikkausta ellei käsien synkkaa treenata samalla. Synkassa on kuitenkin moninkertainen tekeminen verrattuna pelkkään nopeuteen. Jos homma on oikeasti kiinni oikean käden nopeudesta (siis nimenomaan nopeudesta eikä edes tarkkuudesta), niin musta oikein hyvä tapa treenata sitä, on ottaa jokin tausta, ja yrittää soittaa tremolopikattuja melodioita siihen taustaan. Ensin yhdellä kielellä kun kieltenvaihdot eivät ole ongelma. Kun ajattelee soittavansa musiikkia, tulee enemmän kiinnitettyä huomiota soundiin ja siihen, että kuulostaako pikkaus hyvältä, eikä pelkästään liikeratoihin. Toki liikeratoihinkin on pakko keskittyä, mutta toi soundiasia ja se, että kuulostaako soitto oikeasti hyvältä on juttu joka ensimmäisenä monilta unohtuu, kun haetaan vaan sitä maksiminopeutta.
 
Legatojutuista oon pääasiassa samaa mieltä. Musta paras treeni legatotekniikalle on ne perus 3 ääntä/kieli -asemat, joita löytyy yhden asteikon sisältä 12 nauhan matkalta tietenkin seitsemän. Ne kaikki ei ole yhtä helppoja, siellä on muutama aika vittumainen vaihto matkan varrella. Näitä treenaamalla mä sain sormivoimia enemmän kuin varmaan millään muulla treenillä. Kantsii ensin käyttää plektraa aina uudelle kielelle mentäessä koska se on helpompaa, muuten voi tulla seinä vastaan kun homma tuntuu aluksi aivan mahdottomalta. Näissäkin kannattaisi lähteä niin hitaasta kuin mahdollista, tyyliin 4-osia 120bpm, ja treenata sillä tempolla niin kauan, että saa kuviot tasaisiksi ja vasemman käden pysymään rentona. Sitten kun se alkaa sujua vähän ripeämmin, kantsii vasta kokeilla aivan puhdasta legatosoittoa. Tämän jälkeen taas hyvä tapa saada juttuihin eloa on, että soittaa muuten aivan legatona, ja pikkaa sekä mahdollisesti demppaa ne äänet, joihin haluaisi aksentin. Näin koko tekniikasta saadaan musta kaikki potentiaali irti ja soitosta tulee paljon mielenkiintoisempaa, kun niihin legatokaahauksiin lisätään vähän dynamiikkaa. Mutta tuolla aiemmin heitit tällaisen:
 
Mutta esim. jokin hankala legato jossa sormien pitää venyä paljon voi muutaman tahdin jälkeen ruveta jo ottamaan sormiin, jolloin voi keskittyä taas hetkeksi pikkaamiseen.
 
Jos niin on, että jotain juttua soittaessa alkaa muutaman tahdin jälkeen ottaa sormiin, niin musta silloin treenataan yksinkertaisesti aivan liian vaikeaa juttua. Kannattaisi yrittää ottaa se juttu haltuun ensin vähän suppeammassa muodossa.
 
Vielä siitä treenimentaliteetista, niin saatko sä itsesi motivoitua ajattelemalla treenaamista punttitreeninä? Jos saat, niin en mä siihen tietenkään rupea väittämään vastaan, kukin tulkoon autuaaksi tavallaan jne. Totta on myös, että kyllä vähän väliä saa potkia itsensä treenaamaan. Mulle kuulostaa vaan siltä, että sulla on maali aivan järjettömän kaukana, ja ehkä jotkin pienemmät välitavoitteet voisi kohentaa treenimotivaatiota vielä ennestäänkin? Siis että otat jonkun helpomman jutun jonka arvioit, että saat kuulostamaan parissa viikossa hyvältä. Samalla kun olet treenannut sen helpomman jutun hyvin, niin olet taas askeleen lähempänä sitä vähän kauempanakin olevaa maalia ja sulla on jo näpeissä enemmän musiikillista sanavarastoa. Käyttääkseni tota sun heittämääsi salianalogiaa, niin kaikki noi isoimman köntit maailmalla kehonrakennuskinkereissäkin on niitä, jotka sanovat nauttivansa siitä treenaamisesta ja itse tekemisestä. Ne jotka tekevät sitä hommaa pelkkien treenitulosten takia ilman sen suurempaa intohimoa jäävät hyvin usein siihen "keskiluokkaan".

Toimiiko tää metodi sulle, ts. ootko mielestäsi saavuttanut hyviä treenituloksia sillä? Mä itse joskus kokeilin noita pyrähdyksiä, enkä nähnyt niitä hirveän hyödyllisiksi.
 
No itseasiassa olen alkanut pyrähdyksiä kokeilemaan vasta nyt, kun Rockwayssa joku jamppa sanoi että niitä kannattaisi treenata. Että en oikein osaa sanoa vielä, omakohtaisesta kokemuksesta lähtenyt neuvo siis ei ollut kyseessä. Synkka on toki vaikeimpia asioita mutta huomannut että itselläni pull-offit on heikommassa kunnossa kuin hammer-onit siksi että pull-offeja tulee soitettua vähän/ei ollenkaan kun aina pikkailee kaikki nuotit.
 
Jos niin on, että jotain juttua soittaessa alkaa muutaman tahdin jälkeen ottaa sormiin, niin musta silloin treenataan yksinkertaisesti aivan liian vaikeaa juttua. Kannattaisi yrittää ottaa se juttu haltuun ensin vähän suppeammassa muodossa.
 
Se voi olla että liian vaikeeta. Tapana treenata välillä niin että vasemmalla kädellä tulee aika tuskallisiakin juttuja venyvyyden kannalta. Ja laajoissa venytyksissä esim. 3-6-8 tai 2-4-7 nauhat kun ruvetaan soittamaan nopeaa legatoa niin sitten homma menee jännäksi. En tiiä, ite en ole kokenut että vasemman käden venyttäminen ja pakottaminen olisi vahingollista, toisin kuin plekukäden.. enemmänkin nähnyt niin että vasurissa pieni "polte" ja epämukava tunne on vain hyvä asia... (?) Plekukäden pidän toki aina 100% rentona koska siihen syntyy paljon helpommin vamma tommosella pakotusmentaliteetilla, tästä vammautumisesta mulla on henkilökohtaisia kokemuksia ja varoittavia esimerkkejä runsaasti. Mutta niin kauan kun vasurin pakottaminen tapahtuu käden omilla lihaksilla eikä esim. toisella kädellä tai jollakin apuvälineellä vääntämällä, niin en ole kokenut että siitä olisi haittaa. Plekukäteen koitin soveltaa samaa joskus ja tuloksena vamma ja niveltulehdus. Otelautakäsi kestää mun mielestä kuitenkin paljon paremmin "kuritusta" kuin plekukäsi. Sormien ylitaittamista pitää toki välttää myös vasurissa, siitäkin voi syntyä vaivoja.
 
Ne jotka tekevät sitä hommaa pelkkien treenitulosten takia ilman sen suurempaa intohimoa jäävät hyvin usein siihen "keskiluokkaan".
 
Niinpä... kyllä se treeni välillä tuntuu pakkopullalta kun esim. pää on liian täynnä musiikkia ja kaipaisi vaan hiljaisuutta, jolloin soitan jotain asteikoita vaan läpi ilman sähköjä ettei tarvii kuunnella sitä. Mutta tottahan se että parhaat nauttivat duunista ja ovat työnarkomaaneja, asenne on väärä jos duuni on kärsimystä eikä ole päässyt sinne tiettyyn "Zoneen". Keskiluokkaan tai alle mä tuun jäämään muutenkin parhaimmillaankin, ei näillä ikävuosilla eikä treenimäärillä enää miksikään Ambituksesi tulla, eikä näillä lahjoillakaan varmaan.

kimurantti1: Ai onko meitä kolmaskin? Mulla nimittäin sattuu olemaan jo yksi kaksoisveli Tampereella, jonka kanssa ollaan niin saman näkösiä, että koko ikämme ollaan kärsitty kaiken maailman sekoiluista. Mä yritän perustella juttuni juuri siksi, että porukka näkee itse asian eikä pelkkää provoa. :-)

 
Provoissa on se paha puoli, että ei kestä kauaa, kun niitä viljelevän henkilön mikä tahansa asiapitoinenkin juttu aletaan ohittaa. Kimurantin tyyli kirjoittaa on tällä foorumilla harvinaisen hyvä.

antnis: Provoissa on se paha puoli, että ei kestä kauaa, kun niitä viljelevän henkilön mikä tahansa asiapitoinenkin juttu aletaan ohittaa. Kimurantin tyyli kirjoittaa on tällä foorumilla harvinaisen hyvä.
 
Näinpä. Nykyään on kumma ajatus pesiytynyt joihinkin piireihin jossa vittumiasuutta pidetään ihailtavana ominaisuutena. On hyvä jos osaa olla vittuilematta, vaikka olisikin edistyneempi soittaja kuin vittuilun kohde.
 
Mainitsemani Ambitus vastaili useaan kertaan ja ystävällisesti pikkaamistapaa koskeviin kysymyksiini (pikaviestein) tuossa keväällä. Kysyin tilinumeroa ja tarjosin toistuvasti rahallista korvausta hänelle neuvoista, kun minun mielestä niiden kirjoittamiseen oli nähty jo vaivaakin kuten soittotunnin pitämiseen, mutta hän kieltäytyi joka kerran. Äijä jopa kuvasi mulle pyytämättä yli 10 minuuttia pitkän videon (!!!), jossa selitti ja näytti pikkaukseen oikeita tapoja ja omia niksejään, video oli siis tosiaan kuvattu mulle koska siinä viitattiin lähettämiini pikaviesteihin, vaikka ei ole edes tavannut mua. Uskomattoman reilu ja positiivinen henkilö. Ehkä se sen takia soittaakin yhdessä maan suurimmista bändeistä, eikä päde täällä foorumilla niin kun me muut, taikka vittuilemalla aloittelijoille. Reilut ja positiiviset henkilöt kun luovat yleensä enemmän kontakteja ja pääsevät niihin bändeihinkin sitten. (Yli-inhimillisillä soittotaidoillakin voi toki olla osansa)

Winzki: Plekun kannattaa olla mahdollisimman kohtisuorassa kieliin nähden, jotta saadaan tasainen dynamiikka ja mahdollisimman puhdas kielten sointi. Tästä syystä ei kannata liimata kättä kiinni tallaan tai pikkurilliä bodyyn, koska tällöin plekun kulma kieliin nähden vaihtelee käden joutuessa kääntyilemään eri kielen mukaan. Käsi saa näin myös liikkua paljon vapaampana kielten päällä ja pysyy rennompana.
 
Tässä ilmeisesti tarkoitetaan, että plektran täytyisi olla yhdensuuntaisesti kieliin nähden, eikä kohtisuoraan. En ole samaa mieltä, sillä plektran ollessa linjassa kielten kanssa:
 
a) Soundi kärsii ja soitto muuttuu napsahtelevaksi, kun taas plektran ollessa pienessä kulmassa kieliin nähden soundi on pehmeämpi ja tasaisempi, eivätkä ylä-äänet tunge läpi heti pikkauksen jälkeen
 
b) (Käsittelee omaa tekniikkaani!): Nopeasti yhdellä kielellä soitettaessa vuoropikkaustekniikalla plektra "takertelee" kielten suuntaisena, kun taas pienessä kulmassa kieliin nähden ollessa tätä ei tapahdu. Tässä välissä pohdin plektran anatomiaa; plektran kärki on muotoiltu siten, että plektran kulkiessa nopeasti kielen yli, terävä tai vähemmän terävä kärki hoitaa tietyllä hetkellä tapahtuvan kielen jännityksen vapautumisen. Mitä terävämpi kärki, sitä suurempaa plektran kulmaa voidaan käyttää ja kieli värähtelee myös voimakkaammin, koska "pito" on suurempi. Tylpempi plektra vaatii tiukemman kulman. (Itse käytän lähinnä Jazz III ja Ibanez Wizard Grip plekuja, eli melko teräväkärkisiä)
 
Tästä käden liimaamisesta tallaan tai bodyyn olen myös eri mieltä. Aloittelijan nimenomaan kannattaisi ottaa tukipisteitä kädelle, jotta kielet löytyisivät helpommin ja soitto onnistuisi edes jollain tavalla. Kompatessa kämmensyrjä tallalla mahdollistaa pienellä liikkeellä demppauksen ja kielet löytyvät aina tutusta paikasta.
 
Esimerkiksi ohuimmilla kielillä nopeahkoa vuoropikkausta soittaessa aloittelija lähes aina junttaa nimettömän ja pikkurillin bodyyn. Tämä luo turvaa ja kielet löytyvät taas helpommin. Tämä ei ole välttämätöntä pidempään soittaneella, mutta jos sormien ankkuroinnista ei ole haittaa, miksi välttää sitä? Sahatessa yhtä kieltä hypernopeudella joutuu kuitenkin yleensä irrottamaan sormet lankusta.
 
Näin ajattelen itse aloittelijana. Kokemuksen kasvaessa tekniikkani luultavasti muuttuu paljonkin, mutta näillä mennään nyt aluksi.

TripleR: Tässä ilmeisesti tarkoitetaan, että plektran täytyisi olla yhdensuuntaisesti kieliin nähden, eikä kohtisuoraan. En ole samaa mieltä..
 
En itseasiassa minäkään. Eikä myöskään Paul Gilbert joka on tunnettu siitä että pitää plekua kulmassa, ei yhdensuuntaisesti kielen kanssa. Tässä on kahta koulukuntaa ja nopeita soittajia on molemmissa. Teräväkärkisellä plekulla valinnanvaraa on enemmän, pyöreämpikärkisellä pitää sitten soittaa yhdensuuntaisesti ettei soundi mene muhjuksi.
 
Käden tukemisesta.. Guthrie Govanin mukaan seisaaltaan lavalla soittaminen on kuin yrittäisi osua liikkuvaan maaliin, ellei tue plekukättään mitenkään. Hän hoitaa sen käsittääkseni (sekä istualtaan että seisaaltaan) niin että tukee normaalisti käsivartta bodyn reunaan ja sitten kämmenen peukalon puoleinen osa nojaa (kuva: http://i603.photobucket.com/albums/ … persehiki/P1010002.jpg?t=1255716501) paksuihin kieliin samalla kuolettaen turhat kielet joita ei soiteta. Itse käytän juuri tätä taktiikkaa, jossa käsi on tuettu kitaraan kahdesta kohdasta. Myös Guthrie muuten puhuu tuon ei-yhdensuuntaisesti plekun pitämisen puolesta.

aalataur: Niinpä... kyllä se treeni välillä tuntuu pakkopullalta kun esim. pää on liian täynnä musiikkia ja kaipaisi vaan hiljaisuutta, jolloin soitan jotain asteikoita vaan läpi ilman sähköjä ettei tarvii kuunnella sitä. Mutta tottahan se että parhaat nauttivat duunista ja ovat työnarkomaaneja, asenne on väärä jos duuni on kärsimystä eikä ole päässyt sinne tiettyyn "Zoneen". Keskiluokkaan tai alle mä tuun jäämään muutenkin parhaimmillaankin, ei näillä ikävuosilla eikä treenimäärillä enää miksikään Ambituksesi tulla, eikä näillä lahjoillakaan varmaan.
 
Sopiiko kysyä, että minkä verran sulla niitä ikävuosia sitten oli? Jostain on jäänyt käsitys, että mä olen sua vähän nuorempi. Tämähän on vain ulkopuolisen ehdotus, mutta mitä jos kokeilisit pientä irtiottoa nykyisistä treenitottumuksistasi? Mä en tiedä mitä ja miten sä treenaat, mutta yksi mun suurimpia oivalluksiani on ollut, että helpohkojen juttujen treenaaminen ja hiominen on avain hyvän kuuloiseen soittoon. Olen sataprosenttisen varma, että jättämällä tuossa kuvaamasi pakkotreenaamisen pois silloin, kun ei ihan oikeasti enää edes jaksa kuunnella soittoa, voisit kohentaa treenimotivaatiota aikalailla. Sitten otat vaikka muutaman biisin, jotka arvioit saavasi näppeihin parissa viikossa tai alle, ja treenaat niitä silloin kun oikeasti huvittaa. Tällainen parin viikon kokeilu voisi olla ihan terapeuttinen juttu, ja ehkäpä antaisi vähän toisenlaista näkökulmaa suhteesta treenaamiseen.
 
Mitä tulee itse aiheeseen, niin tällä palstalla kirjoittelevista jampoista epäilemättä Ambituksella on painavinta sanottavaa aiheeseen. Ehkäpä voisit vähän jakaa sieltä tulleita ajatuksia? Tää ketju voisi olla oikein otollinen paikka siihen.

Edelleen mun mielestä asiaa kannattaa pohtia ja harjoitella mutta ei liiaksi... ihmismieli jää helposti jumittamaan johonkin "pikkuasiaan" kuten nopeuden kehittämiseen -> kun pitäisi soittaa musiikkia ja vetää biisiä saatatkin miettiä missä kulmassa pleku on jne, ja silloin ollaan metsässä ja syvällä..
 
Iha niinkuin lihasharjoittelussa keskittyis n. 80% ajasta siihen että paljon irtoo penkistä... :)

kimurantti1: Sopiiko kysyä, että minkä verran sulla niitä ikävuosia sitten oli?
 
30 tässä tuli täyteen ja ikäkriisiä pukkaa. Tänä vuonna oikeestaan tullut sellainen päähänpisto, että perkele mää haluankin oppia soittamaan musiikkia ja välillä menny ehkä vähän yliyrittämiseksi. Mä oon vähän sellainen sählääjäluonne ja kun saan jotain päähäni niin helposti tulee poltettua levy loppuun.
 
Voinhan mä sen Ambituksen videon laittaa, tuskinpa se herraa itseään haittaa/kiinnostaa. Aika perusasioita lähinnä pikkauksesta se joutui mulle selittämään tuossa, mutta mun pikkaustekniikka olikin aivan hirveä noihin aikoihin, että hyvä että selitti.
 
http://dl.getdropbox.com/u/475424/skeidaa.avi
 
Tuo on siis Matiaksen lähettämä alkuperäinen linkki.
 
Matiaksen käyttämä plektra on Dunlop Jazztone 204.
 
http://www.jimdunlop.com/index.php? … ip&id=41&pmh=products/picks
 
Kai mä voin laittaa suoria lainauksia pikaviesteistäkin, vaikka en tiedä onko sellanen ihan täysin korrektia. Tuskinpa maestro itse kuitenkaan välittää.
 
Kielet: "Yleensä on kitara normivireessä ja settinä on 09-46. Sitten Stratokitara on Eb-vireessä ja settinä 09-52 tai 09-46. D-vireinen studiokeppi on sitten 10-52 ja C-vireinen menee yleensä 12-60 tai joku vastaava. Enemmän tulee käytettyä tota normivireistä ja Eb-vireistä. "
 
Lisää kielistä: "Mulla esim. D'addariot ja DR:t on kieltolistalla, koska niistä tuntui menevän katki joka toinen ylä E. Kokeiles esmes Skulls-stringsejä, Ernie Balleja tai Elixirejä. Ne on ollu mulle ainakin todella toimivia, eikä oo liiemmin katkeillut. Skullsit varsinkin tuntuu todella jymäkältä, vaikka 09 käytän pääsääntöisesti. Se on ihan bullshittiä, että hevisoundin saamiseen pitää olla paksuimmat mahdolliset kielet, Jazz III ja EMG:t :D:D"
 
Plektran kulmasta: "Ei tohon plekun kulmaan ole yhtä ja ainoata vastausta. Mä itse pyrin pitää sen kohtisuorassa kieliin nähden. Oon huomannu, et sillä saa tasasimman soundin aikaiseksi. Kovissa tempoissa mulla tahtoo hieman kallistua horisontaalisuunnassa ylöspäin. Koita vaan pitää se pleku sillai, että up ja down kuulostais mahdollisimman samanlaisilta ja tasaselta."
 
Pikkauskäsi: "Nää sormien asennot pikkauskädessä varioi niin valtavasti jokaisen oman anatomian mukaan ettei yhtä ja ainoata tapaa ole. Gilbertillä on aivan vitun pitkät nakit joten sille sen soittotapa tulee luonnostaan. Mulla toi oikean käden peukalo on melkein suorana, koska se on rentona koko ajan. Sit ku pitää pikata todella nopeesti ja kovaa, niin puristan etusormea ja peukaloa hieman enemmän yhteen, jotta pleku pysyy matkassa mukana. Liikeradan mä oon yrittäny pitää samana. Ideana on siis se, että mitä kovempaa haluu soittaa, sitä syvemmälle plektraa uittaa kielissä. Tää mahdollistaa aksentoimisen hurjissaskin tempoissa, sekä upstrokella että downstrokella."
 
Kyynärvarrella vai pelkällä ranteella: "Katteles miten noi todella kovat jätkät vetää. Just Al DiMeolat, Petruccit, Shawn Lanet, Rusty Cooleyt yms...Ei siellä kyynärvarsi liiku ollenkaan. Mä veikkaan et kun saat ton pikkauksen rennoksi ja tasaiseksi, niin samalla myös liikerata pienenee ja nopeutta alkaa karttuu. Siihen vaan kun keskityt niin hyvä tulee."
 
Nopeudesta: "Nopeutta treenatessa pitäisi aina keskittyä rentouteen ja mahdollisimman pieneen liikkeeseen. Hyvä treeni on esim. hakea omasta maximinopeudesta muutama bpm alaspäin, jotta soiton sais kulkee kivuttomammin. On mullakin sellasia päiviä kun soitto ei vaan skulaa yhtään. Yleensä silloin tulee vaan treenattua jotain erittäin simppeleitä juttuja esim. asteikoita/moodeja yms. jotta sais sormet toimimaan. Tärkeetä tossa nopeushomma on se, että yrittää pitää käsien synkronaation kasassa kokoajan."
 
Eli tulihan siinäkin tuo Kimurantin alleviivaama pointti, synkronaatio. Ylläoleva siis Stratovariuksen nykyisen kitaristin ajatuksia aiheesta. (Niille ketkä ei tiedä kuka on nimim. Ambitus)

Ensinnäkään mä en ymmärrä miksi te jätkät jaksatte nostaa mun nimeä esille näissä keskusteluissa: oon ihan normaali jätkä helsingistä ja tykkään juoda kaljaa ja soittaa kitaraa. Ei siinä sen erikoisempaa ja terkut kaikille muusinettiin Santiagosta, Chilesta with 4promillea! ja btw mä luen joka päivä mitä tänne kirjoitetaan..ei! en ole addiktoitunut:D:D liian vähän aikaa kirjoitella tai laiskuus iskeny tai se jokapäivänen krapula...hmmmmm

Voinhan mä sen Ambituksen videon laittaa, tuskinpa se herraa itseään haittaa/kiinnostaa. Aika perusasioita lähinnä pikkauksesta se joutui mulle selittämään tuossa, mutta mun pikkaustekniikka olikin aivan hirveä noihin aikoihin, että hyvä että selitti.

http://dl.getdropbox.com/u/475424/skeidaa.avi
 
Niin...tää oli muuten ihan sua varten, mutta kait se on ookoo jakaa muillekin. Aalataur tietää et toi video oli pelkästään sen kysymyksiä varten, eikä mikään julkinen opetusvideo. Mutta tosiaan, noi ajatukset ja soittotavat on mulle henk.koht. helpoimpia ja luontevimpia, joten tottakai mä voin jakaa mun ajatukset muittekin kanssa.
 
Kai mä voin laittaa suoria lainauksia pikaviesteistäkin, vaikka en tiedä onko sellanen ihan täysin korrektia. Tuskinpa maestro itse kuitenkaan välittää.

Mä en ota siitä itteeni jos jaat meikäläisten pikaviestejä, mutta sun pitäis laittaa se kysymys eteen, jotta jengi tietää mihin vastataan. Muuten noi mun vastaukset on sellasta yyberhomoilukamarunkkailukamaa et lol ja:D lol...Kaikki mun ajatukset on mun omia, ehkä muutama muualta opittu, mutta ei nekään oo mikään pyhä raamattu, eikä niitä pidä noudattaa, jos pahalta tuntuu. Mun mielestä jokaisen pitäis tehä se duuni itse ja löytää sopiva tekniikka itelleen. Ei oo olemassa mitään pikavippiä nopeasti soittamiseen. Nyt kun päästään aiheeseen eli nopeuteen: jarrbörr...
 
Aalataur:Nopeuden treenaamisessa hyvä keino on pyrähdykset eli haetaan vauhtimaksimia, sillon toiseen käteen ei kiinnitetä huomiotta vaan tehdään pyrähdys joka on siinä rajoilla että meneekö se puhtaasti vai ei, ja sillon on hankala keskittyä toiseen käteen.
 
niitä pyrähdyksiä on turha soittaa/harjoitella. Kannattaa keskittyä "staattiseen" nopeuteen, eli kestävyyteen. Ihan muuten btw...soita black diamond tai speed of light yhtä tarkasti kun se on levylle soitettu ja moshaat samaan aikaan, niin ymmärrät mistä puhun. Tolkki oli muuten aikonaan aivan saatanan kova kitaristi ja pelimanni ihan näin offpuheena...saatanan kova jätkä ja piste.
 
plekuista vielä muutama sana:
 
Triple:a) Tässä ilmeisesti tarkoitetaan, että plektran täytyisi olla yhdensuuntaisesti kieliin nähden, eikä kohtisuoraan. En ole samaa mieltä, sillä plektran ollessa linjassa kielten kanssa:

a) Soundi kärsii ja soitto muuttuu napsahtelevaksi, kun taas plektran ollessa pienessä kulmassa kieliin nähden soundi on pehmeämpi ja tasaisempi, eivätkä ylä-äänet tunge läpi heti pikkauksen jälkeen
 
Tää ei pidä paikkaansa. Plekun muoto ja varsinkin plekun materiaali ja paksuus vaikuttaa asiaan niin paljon. Jos tykkää soittaa 0.2mm plekulla niin mikäs siinä: varmasti saat poksahtelevan soundin eikä kuulosta yhtään hyvältä. Mutta!!! Mitä enemmän kulmaa plekussa on, sitä enemmän saadaan sitä joillekin niin rakasta ja joidenkin vihaamaa *pliks* ääntä. Itse lukeudun viimesimpään kategoriaan. plz katso seuraava linkki: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=161805#p8054778
 
TripleR:b) (Käsittelee omaa tekniikkaani!): Nopeasti yhdellä kielellä soitettaessa vuoropikkaustekniikalla plektra "takertelee" kielten suuntaisena, kun taas pienessä kulmassa kieliin nähden ollessa tätä ei tapahdu. Tässä välissä pohdin plektran anatomiaa; plektran kärki on muotoiltu siten, että plektran kulkiessa nopeasti kielen yli, terävä tai vähemmän terävä kärki hoitaa tietyllä hetkellä tapahtuvan kielen jännityksen vapautumisen. Mitä terävämpi kärki, sitä suurempaa plektran kulmaa voidaan käyttää ja kieli värähtelee myös voimakkaammin, koska "pito" on suurempi. Tylpempi plektra vaatii tiukemman kulman. (Itse käytän lähinnä Jazz III ja Ibanez Wizard Grip plekuja, eli melko teräväkärkisiä)
 
Mitä sä tarkotat tiukemmalla kulmalla? 260 vai 90? häh? Mä taas väitän ihan eri asiaa. Mun mielestä...huom! mun mielestä!!! tylpempi plekun kärki vaatii enemmän kohtisuoraa pikkausta kuin terävämpi. Ja enivei, mitä enemmän kulmaa missä tahansa plekussa on, kun sitä soitetaan, niin syntyy "raahaus" eli plekulla kestää mennä enemmän aikaa yli kielen! Ja kuka tahansa fysiikko voi tän todeksi todentaa esim. kimurantti ja hra Titor varmaan tietää mistä puhun. Ja nyt päästään itse asiaan: jos on ihan vitusti kulmaa plekussa, mutta muuten pikkauskäsi ja synkka kondiksessa, niin miksi muuttaa asiaa. Jos joku ei ole rikki, niin miksi muuttaa sitä. Mulle on oikeesti ihan sama, jos jengi soittellee 65 asteen kulmassa aivan jumalaisia likkejä. En pistä pahitteeksi olleskaan. Päinvastoin...
 
Krice:Noissa bummer oneissa auttaa jos on aktiivimikit ja reilusti säröä, ei tarvitse kuin täppäillä rennosti kieliin ja hyvin kuuluu. Täppääminen noin yleensä on helppo tapa kuulostaa nopealta.
 
Aktiivimikeillä ja särön määrällä ei ole mitään tekemistä kuinka hyvältä kuulostaa täpätessä. Se on oma taiteenlaji ja tarvitsee todella paljon aikaa harjoittelua ja Aalaurille: sitäpaitti Romeo soittaa passiivimikeillä. vinkvink. Jos kuulisit kuinka kovaa kielet soi, kun Mika täppää, niin tiedät heti mistä puhun. Se jätkä ei tarvii säröä täpätessä.
 
Näin kännikirjoituksen lopuksi voisin todeta, että treenatkaa enemmän synkkaa, kuin pelkkää nopeutta. Ottakaa haltuun vaikka Bachin luuttuteoksia tai vaikka Vllla Lobosin kitaraetydejä ja koittakaa soittaa ne plekulla. Nää nykyajan rokkikitarajumalat soittaa sitä samaa paskaa, mitä nykyään 10 vuotias japanilainen pystyy imitoimaan kaks vuotta soittaneena. Fraseeraus ja musiikki kunniaan! Hail suomi!

Romeo taisi soittaa aika pitkään ESP:llä, jossa EMG:t. Nykyisin Caparisonilla, jossa passiivimikit, tosin X2N on varmaan aika tehokas passiiviksi. Aktiiveilla ei tarvitse yrittää liikaa, pystyy soittamaan vähemmälläkin voimalla. Kyllä minun mielestäni välineillä on pieni merkitys siinä, että saa soitostaan kaiken tehon irti. Tosin löytyyhän niitäkin ihmisiä, jotka soittaa ihan millä tahansa luutulla samat jutut, ei vaan nyt tule ketään mieleen äkkiseltään..

Ambitus: Ensinnäkään mä en ymmärrä miksi te jätkät jaksatte nostaa mun nimeä esille näissä keskusteluissa: oon ihan normaali jätkä helsingistä ja tykkään juoda kaljaa ja soittaa kitaraa.
 
En haluaisi kuulostaa nuoleskelijalta mutta mun mielestä olet Suomen heavykitaristien kärkeä ja monet ulkomaisetkin nimet häviää. Nämä on tietysti niin makuasioita, mutta selvähän se että sun nimi nousee esiin kun täällä olet kirjoitellut niin paljon, vain hölmö ei kuuntelisi mitä sanottavaa sulla on soitosta.
 
Niin...tää oli muuten ihan sua varten, mutta kait se on ookoo jakaa muillekin. Aalataur tietää et toi video oli pelkästään sen kysymyksiä varten, eikä mikään julkinen opetusvideo.
 
:S Ai perkele.. mietinkin vähän. Myöhäistä juosta vessaan kun... Voin toki editoida tuon linkin pois edellisestä viestistäni jos haluat. Olen muuten vieläkin hämmästynyt että teit tuon videon, en voisi kuvitella Michael Romeon tekevän 10 minuutin videota jollekin fanille joka haluaa tietää miten se pitää plekua.

Mä en ota siitä itteeni jos jaat meikäläisten pikaviestejä, mutta sun pitäis laittaa se kysymys eteen, jotta jengi tietää mihin vastataan. Muuten noi mun vastaukset on sellasta yyberhomoilukamarunkkailukamaa et lol ja:D lol...
 
Juu no siis mulla oli ongelmia kielten katkeilun kanssa ja kuulin että käytät 2 mm plekua kuten minäkin tuolloin ja kyselin kielten paksuuksia. Mulla oli myös ongelmia siinä että soitin kyynärvarrella ja soittoasentoni oli downstrokea suosiva upstroken kustannuksella, enkä oikein tiennyt että miten sitä plekua pitäisi pidellä. Mulla oli myös harhakäsitys niihin aikoihin että nopeustreenaamisen pitää sattua käsiin ja sen pitäisi olla hampaat irveessä vääntämistä, että se olisi tehokasta. Nykyään tiiän miten tärkeetä rentous on ihan jo senkin kannalta ettei tuu mitään vammoja käsiin. Eli kaikki vastaukset oli mun suoriin kysymyksiin kyseisistä asioista.
 
niitä pyrähdyksiä on turha soittaa/harjoitella. Kannattaa keskittyä "staattiseen" nopeuteen, eli kestävyyteen.
 
Samuli Federley se taisi olla joka niistä pyrähdyksistä puhui. Ellen väärin muista. Täytyypä unohtaa pyrähdykset, en mä niitä paljon ole ehtinyt treenatakaan vielä.

Krice: Romeo taisi soittaa aika pitkään ESP:llä, jossa EMG:t. Nykyisin Caparisonilla, jossa passiivimikit, tosin X2N on varmaan aika tehokas passiiviksi. Aktiiveilla ei tarvitse yrittää liikaa, pystyy soittamaan vähemmälläkin voimalla. Kyllä minun mielestäni välineillä on pieni merkitys siinä, että saa soitostaan kaiken tehon irti. Tosin löytyyhän niitäkin ihmisiä, jotka soittaa ihan millä tahansa luutulla samat jutut, ei vaan nyt tule ketään mieleen äkkiseltään..
 
Kaksi kirjainta - GG :P
Romeon keikkakitara oli pitkään stankku-ESP M II Deluxe Seymour Duncanin passiiveilla, todennäköisesti JB kaulassa ja Lil' 59 tallassa, tai sitten SH1n ja SH-4. Ei muuta kuin kokeilemaan miten "vähän" sellasella tarvii yrittää.
 
On ihan eri asia pystyä "soittamaan" joku juttu, kuin että sen pystyy oikeasti soittamaan. Lainausmerkillisessä esityksessä kamoilla pystyy tekemään paljon, mutta jos soitto on paskaa, se sitten on. Kaikki soittajat oikeestaan pitäis päästää leikkimään jonnekin kämpälle, jossa on kaikki mahdolliset soittovehkeet, antaa niiden valita mitä haluaa, soittaa niillä kamoilla päivän verran ja videoida se soitto. Kun kotona sais ihmetellä euforian ohimentyä, miten se soitto jotenkin mystisesti kuulostaa edelleen videolla ihan yhtä vitun kamalalta kuralta kuin ennenkin, vaikka olikin käytössä 5 000e kitara 8-46 -Elixir-setillä, kultaiset piuhat, hovimestari ja Nasa/Boogien IIc+ Neuvostoliiton armeijan kehittämällä G-systemillä varustettuna. Loppuis höpöttäminen kamoista ja alkais treenaus. Senkun vertaa vaikka johonkin huippuviulistiin tai -pianistiin - samanlaisia soittimia ne Stradivariukset ja Steinwayt on rakenteeltaan, ei ne tee paskasta soitosta hyvää - sen sijaan hyvästä soitosta ne usein tekee vieläkin parempaa. Ainoastaan perustavanlaatuiset rakenteelliset erot vaikuttaa lopulta siihen soittoon - akustinen ei ole sama soitin kuin sähkökitara, eikä ykskelasilla varustettu Stratocaster 13-setin kielillä ole sama soitin kuin joku Ibanezin hevikirves 8-setillä. Sen sijaan ero Ruokankaan custom-hevikepin ja perus-RG:n välillä on samaa luokkaa kuin Stradivariuksen ja kiinalaisen tehdas-ammattiviulun. Enempää ei varmaan tarvi vääntää rautalangasta.
 
aalataur: Samuli Federley se taisi olla joka niistä pyrähdyksistä puhui. Ellen väärin muista. Täytyypä unohtaa pyrähdykset, en mä niitä paljon ole ehtinyt treenatakaan vielä.
 
Pyrähdykset on tiettyihin juttuihin ihan asiaa. Helposti esmes jotain nopeeta juttua hitaasti treenatessa rupeaa prässäämään ja rupeaa soittamaan tempon ehdoilla, niin että kaivaa niitä ääniä kitarasta ihan perkeleesti aivan liian isoilla liikkeillä ja liialla voimalla. Tässä on kysymys sellaisesta tietynlaisesta entropian ilmentymästä kitaransoitossa (tämän aiheen tarkempi käsittely vaatisi kaiken mualiman kaavoja ja pitkät lässytykset joten enpäs mene siihen tarkemmin, muistaakseni puhuin tästä joskus aiemminkin).
Kun välillä käy vikkelässä tempossa, paljastuu ne tatsivirheet, jotka estää sen treenattavan asian soittamisen nopeasti. Pysyy ikään kuin mielessä miten kevyesti ja rennosti pitäisi soittaa, se tatsi johon lopulta pitäisi pyrkiä. Vähän niin kuin joku tietokonekoodaaja pistää ohjelman rullaamaan nähdäkseen mitä virheitä koodissa on. Bluescreenin (ei pysy kasassa enää tossa kohdassa likkiä) ilmestyttyä pistetään mieleen missä kohdassa koodia virhe oli ja palataan scriptin puolelle korjaamaan ongelma (tempo alas ja hinkkaamaan).