Kitarat: soittaminen ›

Jucciz: Black Magic Womanissa häiritsee sama asia kuin Michael Jackson -vainaan Beat It:in kitarasoolossa, vaikka molemmissa ei muuten olekaan sinänsä suurempaa vikaa: kitaran ja muun soitannan välinen vire-ero.
 
Say no more, toi on se nimenomainen syy, miksi mä en vaan jaksa kuunnella Santanan alkupään tuotantoa, vaikka siellä ihan hyvää kamaa noin muuten onkin. Beat It:issa se epävire jostain syystä häiritsee paljon vähemmän, kun Eddie kyllä kompensoi sitä epävirettä kuitenkin bendaamalla monta ääntä vireeseen. Se aivan viimeinen tapping-licki kyllä raastaa vähän korvia. Hyvä soolo silti.

psalo: Olet kyllä pahasti oppositiossa tuon mielipiteesi kanssa. Tuo kappale & soundi ovat sähkökitaran perinteen ikoneja, eivätkä mielestäni suotta.
 
Alkuperäinen Peter Greenin versio Fleetwood Macin kanssa on kyllä huomattavasti "ikonisempi" kuin Santanan lattea coveri. Monet eivät edes tiedä että Black Magic Woman on jonkin toisen kappale. Itseäni Santanan soitto kuulostaa jopa keinotekoisen dynaamiselta hiplailuineen, välillä löytyy mielekkäitä koukkuja, mutta yhdistettynä honottavaan soundiin rupelluksen maku tulee kielen päälle.

Just parhaillaan tulee Yle teemalta herran joku konsertti. Kiva taustabändi, mutta itse gurun kitarointi ei vakuuta.

kimurantti1: Say no more, toi on se nimenomainen syy, miksi mä en vaan jaksa kuunnella Santanan alkupään tuotantoa, vaikka siellä ihan hyvää kamaa noin muuten onkin. Beat It:issa se epävire jostain syystä häiritsee paljon vähemmän, kun Eddie kyllä kompensoi sitä epävirettä kuitenkin bendaamalla monta ääntä vireeseen. Se aivan viimeinen tapping-licki kyllä raastaa vähän korvia. Hyvä soolo silti.
 
Eipä ole kertaakaan 30 vuoden aikana tullut mieleen, että BMW:ssa olisi jotain outoa. Ihanaa olla puukorva. Ehkä ensi kerralla sitten magia on mennyt, kiitos teidän.

Da Make: Alkuperäinen Peter Greenin versio Fleetwood Macin kanssa on kyllä huomattavasti "ikonisempi" kuin Santanan lattea coveri. Monet eivät edes tiedä että Black Magic Woman on jonkin toisen kappale. Itseäni Santanan soitto kuulostaa jopa keinotekoisen dynaamiselta hiplailuineen, välillä löytyy mielekkäitä koukkuja, mutta yhdistettynä honottavaan soundiin rupelluksen maku tulee kielen päälle.
 
Ei se kyllä ole yhtään ikonisempi, vaikka superhieno onkin.

Oon miettiny asiaa, ja onhan se hieno kitaristi ehdottomasti. Mietin myös sitä, että kuulemma löytyy monia, jotka tarvittaessa kuulostavat yhtä paljon tai enemmän Santanalta kuin mies itse. Näyttäkää mulle yksikin :)

Eh.. itse koukutuin Santanan blues-rock-ticotico hässäkkään joskus 60-luvun lopulla. Osittain varmaan siksikin, että lapsuuden kodissa lähes päivittäin soineet afrokuubalaiset rytmit veivät meikäläisen jostain syystä mennessään jo räkänokkaiässä.
 
Miehen kitarointi on nykyään tosiaankin todella itseääntoistavaa ja ennalta-arvattavaa, mutta jostain syystä Santana saa vuodesta toiseen kasattua (maksettua?) ympärilleen aivan tautisen hyvän bändin. Levyistä puheenollen oma suosikkini on "Borboletta", joka pitää sisällään nautittavan irtonaista mutta samalla kiinteää musiikillista toimintaa. "Swing of Delight" on toinen, josta tykkään.
 
Santanan musa ei ehkä ole musiikkia toisille muusikoille, vaan ennemminkin niille suurille ihmismassoille, itseni mukaanlukien, jotka haluaa bailata ja heilua jäseniin käyvän rytmin mukana kiinnittämättä huomiota kömpelöön plektra-tekniikkaan tms.
 
Kultaisella 60-luvulla Carlos'in kitara ei ollut ehkä ihan niin vireessä, mutta nyt on!

psalo: Olet kyllä pahasti oppositiossa tuon mielipiteesi kanssa. Tuo kappale & soundi ovat sähkökitaran perinteen ikoneja, eivätkä mielestäni suotta.
 
Tiedän ja silläpä sitä ihmettelenkin. Jokin valuvirhe korvissa varmaan koska juuri tuo Santanan soundi saa karvat pystyyn. Siinä kun tuntuis olevan ainekset just hyvään kermaiseen naukumiseen mutta jokin liika ohkaisuus/terävyys häiritsee niin pahasti, että menee rasittavaksi.

Ossi:
Santanan musa ei ehkä ole musiikkia toisille muusikoille, vaan ennemminkin niille suurille ihmismassoille, itseni mukaanlukien, jotka haluaa bailata ja heilua jäseniin käyvän rytmin mukana kiinnittämättä huomiota kömpelöön plektra-tekniikkaan tms.
 
Kultaisella 60-luvulla Carlos'in kitara ei ollut ehkä ihan niin vireessä, mutta nyt on!
 
Olennaista lienee, että Santanan soitto on innoittanut lukemattomia muita kitaristeja, vaikka ei teknisesti täydellistä olekaan. Ihan hyvä saavutus räpeltäjältä, kaippa sitä voi itse kukin miettiä, että mikä sen soittamisen tarkoitus ja siihen kuuluvien eri seikkojen tärkeysjärjestys sitten oikein onkaan.

psalo: Olet kyllä pahasti oppositiossa tuon mielipiteesi kanssa. Tuo kappale & soundi ovat sähkökitaran perinteen ikoneja, eivätkä mielestäni suotta.
 
Hattu päästä originaalille
 
http://www.youtube.com/watch?v=9-ELydnDgKY

antnis: Eipä ole kertaakaan 30 vuoden aikana tullut mieleen, että BMW:ssa olisi jotain outoa. Ihanaa olla puukorva. Ehkä ensi kerralla sitten magia on mennyt, kiitos teidän.
 
Haha. Mulle on monen biisin kanssa käynyt niin, että olen itse kuunnellut niitä aikani ihan tyytyväisenä. Sitten joku sanoo, että kiinnitäpä huomiota sellaiseen juttuun X. Sitten kiinnitän huomiota. Ja seuraavan kerran kun kuuntelen biisin, niin kiinnitän siihen juttuun huomiota. Ja seu...

BigPapa: Hattu päästä originaalille
 
http://www.youtube.com/watch?v=9-ELydnDgKY
 
Tukevaa komppia tälle. Santana vetää tämän noin niin kuin periaatteessa ihan ok, mutta tää Greenin oma veto nostaa kyllä kylmät väreet. Minulla siis.

BigPapa: Hattu päästä originaalille
 
http://www.youtube.com/watch?v=9-ELydnDgKY
 
Hieno kappale, ja hienosti esitetty. Minusta Santanan versio on silti vielä parempi ja nostaa tuon kappaleen jotenkin uudelle tasolle. Sekä Santanan soundissa että tulkinnassa on jotain todella osuvaa. Kaikessa epävireisyydessään ja riipivyydessään vakuuttaa minut. Makuasioita, mutta ah niin maukkaita! :)

BigPapa: Hattu päästä originaalille
 
http://www.youtube.com/watch?v=9-ELydnDgKY
 
Juuri näin, oikein toimittu !

Sen Saatanan Carloksen kai pitäis soittaa jotenki huonommin ja nopeammin ja paskemmalla soundilla et me mnetin b-luokan soittajat enempi siitä digattaisiin.......!!

Onneks oon ite puurokorva ja kaiken lisäks jumiutunut ikiaikaisiin pentatonisiin lickeihin. Pystyy hyvällä omalla tunnolla nauttimaan hienojen kitaristien soitosta. Santanan alkupään tuotanto kolahtaa kyllä kovaa - tunnistettava tyyli ja saundi! Ei siinä paljon vire-erot häiritse.

velsa: Sen Saatanan Carloksen kai pitäis soittaa jotenki huonommin ja nopeammin ja paskemmalla soundilla et me mnetin b-luokan soittajat enempi siitä digattaisiin.......!!
 
8D
 
Itseäni en nyt tietenkään laske Santanaan verrattuna edes "mnetin b-luokan soittajaksi", mutta henkilökohtaiseen koskettavuusarviointiin ei kysytä eikä tarvita kitaristin kannuksia. No joo, onhan tää kitarapalsta mutta silti...
 
Santanan supersuosio ei ole tullut sattumalta, kyllä hänen soundinsa vetoaa ihmisiin. Musiikin harrastajana arvostan toki sitä että hän on kitaristina onnistunut breikkaamaan suuren yleisön keskuudessa. Se on saavutus sinänsä, ja se on tapahtunut nimenomaan soittamalla. Helvetin kova heppuhan se on.
 
Ainahan on ollut ja tulee olemaan artisteja, jotka ovat muiden soittajien keskuudessa hyvinkin arvostettuja mutta joita suuri yleisö ei "ymmärrä". Omista suosikeista Danny Gatton nyt tulee ensimmäisenä mieleen.
 
Ja toisaalta löytyy esimerkkejä siitä että arvostettu pienempien piirien sankari "menee pilalle" saavutettuaan suuremman suosion, siis niiden pienten piirien mielestä. Jotain joukkojen käyttäytymiseen liittyvää parasosiologiaa tämä kai osaltaan on.
 
Tähän keskusteluun liittyvät seuraavat yleisemmät kysymykset:
 
Voiko suuri yleisö olla väärässä?
 
Onko soittajan mielipide arvokkaampi kuin pelkän musiikin kuuntelijan?
 
Onko soittajan musiikkimaku kehittyneempi kuin tavallisen tallaajan?

krk: 8D
 
Onko soittajan mielipide arvokkaampi kuin pelkän musiikin kuuntelijan?
 
Mun mielestä ei, yritän aina muutenkin kuunnella musiikkia "vain" musiikkina, sen kumemmin soitannollisa tai tuotannollisia näkökulmia miettimättä.
 
Syy esimerkiksi siihen, että Santanan nykytuotanto ei oikein uppoa, ei mun kohdalla ole missään soittoteknisissä jutuissa, samaan tapaan en jostain Totosta tykkää, vaikka kyseessä ilmeisesti on teknisesti ja soitannollisesti pätevää kamaa. Noilla ei vaan ole mitään annettavaa mulle, tai oikein mitään yhtymäkohtaa mun kuuloaistia kutktuttaviin juttuihin.
 
Onko soittajan musiikkimaku kehittyneempi kuin tavallisen tallaajan?
 
Varmaan riippuu siitä soittajasta, ja tavallisesta tallaajasta. Monet soittajat tuntuvat kuuntelevan vaan sitä musaa mitä soittavat (bluesrockia tai sitten heviä) mikä ei välttämättä ole sen kehittävämpää kuin hittiradioasemien kuuntelukaan.

Ei siinä paljon vire-erot häiritse.
 
Tuli sekin mieleen, että vaikka Santanan alkutuotantokin on vähintään yhtä paljon bluesrockia kuin lattaria, niin ei noissa lattarijuurissa vire ole koskaan pahemmin häirinnyt. Ihan äänityksissäkin on mun käsittääkseni mm. tres-kitaroiden vireet yhtenään päin honkia, kun sitä instrumenttia ei vaan saa kovin hyvään vireeseen.
 
Edit: Pointti oli, että mitä epävireisempi Santana on, sitä aidompaa lattaria ;) hah

opaa: Tuli sekin mieleen, että vaikka Santanan alkutuotantokin on vähintään yhtä paljon bluesrockia kuin lattaria,
 
Aika hyvä pointti. Kuuntelin Abraxas-levyn läpi ja se on kaikin puolin mainio, Santanan kitarasoundissa on särmää, mikä mielestäni nykyisin puuttuu.
Santana on tekijänä vain kahdella kappaleella; 'Samba Pa Ti:llä yksinään. Kuullostaa siltä, että Santana oli silloin osa bändiä ja nyt on Santana ja taustabändi.
Täytyy heti myöntää, että pojat olivat silloin nuoria, nälkäisiä kolleja täynnä energiaa kuten Woodstock-pätkästä näkyy.
Oikein ihmettelen miten nuo ilmavat soundit levylle on silloin saatu. Oliko kompuraa silloin vielä edes keksitty?
 
Sitä minä vielä, että mistä Santanan soundi koostuu? Kuinka paljon tulee soittotekniikasta, kitarasta, efektipuolesta tai äänitystekniikasta?