Kitarat: soittaminen ›

Ei voi muuta sanoa, kuin että jätkät on jälleen asian ytimessä. :)

Antti1: Ei voi muuta sanoa, kuin että jätkät on jälleen asian ytimessä. :)
 
Näin on. Mutta ainakin yksi Chinese Democrasylta löytyvä soolo jossa kai käytetään Killswitchiä on musta tosi hyvä. :-)

jonne*: Sellasen niinku ovikello on että ei jää pohjaan. Missä laitteissa sitä sit käytetään josta sen vois ottaa?
 
Nykyelektroniikassa moisia kytkimiä on jokapaikassa, ku edes päävirtaa ei nykysin yleensä katkasta, vaan on pelkkää valmiustilaa ja kaukosäädinohjausta. mm tietokoneen reset-nappula on sopiva.
Pienet miniatyyrikytkimet eivät montaa senttiä maksa uutenakaan, joten elektroniikkakauppakaan ei liene poissuljettu vaihtoehto.
 
Foorumeiden pahimpia trolleja on ne, jotka osaa ja tietää paljon, mutta esittävät mielipiteensä faktoina.

Ite käytän killsnapikan tarpeessa vanhaa Les Paul-temppua eli toinen humppa hiljaseksi ja mikkikytkintä runkaten. Toimii tosin vain mikäli kitarassa on kaksi omilla volilla varustettua mikkiä. Stratoissa sama kait menee sillä että ottaa yhen mikin pois ja venkslaa mutta se on sitten taas jo oma vaivansa ja saattaa haitata muuta soittelua, mikäli se mikki sitten tuleekin tarpeeseen. Kiva lelu mutta liika käyttö menee samaan kastiin Kirkin wahin ka... Hups. :)

Mä yleensä rämpytän vahvistimen virtakytkintä. Vaatii jo sorminäppäryyttä ja -kestävyyttä nopeammassa tempossa. Toki talon pääkatkaisija olisi se paras vaihtoehto. Tulisi myös slow-motion strobo, jos on esim kirkasvalolamppu samassa huoneessa.

Sähkörojua myyvästä liikkeestä kysyt normally open mallista kytkintä sopevalla kaulalla siihen mihin sen sitten halajat laittaa. Kannattaa testata että se ei oo turhan jäykkä toki.

IJarro: Foorumeiden pahimpia trolleja on ne, jotka osaa ja tietää paljon, mutta esittävät mielipiteensä faktoina.
 
Nyt tuli kyllä niin asia laushadus että tästä annan monta plussaa! :D
 
Tästä aiheesta vois avata vilkkaan ketjunkin!

Jucciz: Pakko todeta, että kyseinen vempula on Bossin Metal Zonen ohella ehdottomasti koko länsimaisen musiikin historian tarpeellisin keksintö ja itsekin päädyin asentamaan jokaiseen kitaraani kolme tuollaista.
 
Miten tää sama jätkä kykenee löytämään koko ajan jotain nillittämisen aihetta..?

teline: Miten tää sama jätkä kykenee löytämään koko ajan jotain nillittämisen aihetta..?
 
Pitäis vaan jättää vastaamatta näihin viesteihin, jotka ei liity mitenkään avausviestin kysymykseen/keskustelun otsikkoon. Avausviesti on mun mielestä asiallinen kysymys ja sit porukka tulee tänne rölöttämään kaikkea paskaa, joka ei vastaa kysymykseen mitenkään. Hienoa. Ja jos aihe ei kerran vois vähempää kiinnostaa, miksi pitää tulla silti spämmäämään se täyteen.

Switchi kannattaa valita huolella ja miettiä, tarvitseeko sitä. Jos teet, niin tee tosiaankin se "ovikellomalli", älä tyydy pelkkään palautumattomaan vipuun, koska se ei sovi Bucketheadin tyyliin.
 
Chinese Democracysta sen verran, että tosiaankin olisi ollut härskiä, jos Axl olisi pysynyt samassa tyylissä kuin aiempi GN'R. Harmi vaan, että nimi pysyy vieläkin samana, koska tämä bändihän ei ole Guns N' Fuckin' Roses. :I Levy on mielestäni keskivertorokkilevyä parempi kekseliäisyyden ja eritoten Axlin äänen takia.

Niin saako sitä nappia kuopiosta vai ei?

jonne*: Niin saako sitä nappia kuopiosta vai ei?
 
http://www.yritysopas.com/haku/s%C3%A4hk%C3%B6tarvike+Kuopio/

Menetin mielenkiintoni bändiin joskus 15 vuotta sitten. Appetite on silti edelleen pienellä varauksella maailman paras rocklevy. Ainakin 80-luvun paras.
 
Juccizen 80-luku on kyllä mennyt tyystin ohitse.

jonne*: Niin saako sitä nappia kuopiosta vai ei?
 
Repesin tälle aika pahasti :D Mnetin hienoimpia hetkiä kyllä nämä

-Cale: Juccizen 80-luku on kyllä mennyt tyystin ohitse.
 
Laitas ehdotuksia Appetiten tappajaksi. Tutustun mielelläni hyviin albumeihin.

Jucciz: Laitas ehdotuksia Appetiten tappajaksi. Tutustun mielelläni hyviin albumeihin.
 
Vaikkei olekaan 80-luvulta, niin musta Appetiten, koko GNR:n tuotannon, ja suurimman osan kaikista maailman rocklevyistä hakkaa 100-0 Slash's Snakepitin Ain't Life Grand. Eikä vähiten sen takia, että Rod Jacksonin laulu ja murea rintaääni kuulostaa noin sata kertaa paremmalta kuin Axl Rosen nenäkäs rääkyminen. - Offtopic ja provo, mutta samalla myös mun rehellinen mielipiteeni.
 
Jos pitäisi 80-luvulta nimetä, niin musta Van Halenilta löytyy muutamakin aika kova haastaja Appetitelle, joka toki on yksi aikansa kovimmista rocklevyistä, myös mun mielestäni.

Jucciz: Laitas ehdotuksia Appetiten tappajaksi. Tutustun mielelläni hyviin albumeihin.
 
Queen - The Miracle / A Kind of Magic
Alice Cooper - Trash
Scorpions - Love At First Sting
Def Leppard - Hysteria
Mötley Crüe - Dr. Feelgood
Helloween - Keeper of The Seven Keys
Judas Priest - British Steel
ACDC - Back In Black
TNT - Tell No Tales / Intuition
 
..Näin aluksi

Ainoat jotka tosta listasta mulla menee sinne 80-luvun helmiin, on Back In Black ja Dr. Feelgood, pienellä varauksella myös Queenit. Loput on aika keskivertokamaa, mun mielestäni.

Kieltämättä Back in Black on yks hiton kova kiekko sekin - ja toisaalta myös Van Halenin Fair Warning on jo pelkästään siitä syystä 80-luvun rocklevyjen top kolmosessa, että sen avausbiisi, Mean Street, on jotain ihan käsittämättömän hienoa. Noi enemmän tukkaheviin kallellaan olevat kasarilevyt herättävät allekirjoittaneessa lähinnä joko huvittuneisuutta, oksennusreaktion tai molempia.
 
Def Leppadin Hysteria...? Kamoon hei, joku raja. Ei legendaarinen ja vuosikausia työstetty aina oo sama asia kuin oikeasti hyvä. Axl Rosen viimeisin tuotos tosin on ihan yhtä hyvä esimerkki tästä.

Mutta ootko sä Jucciz tutustunut siihen Ain't Life Grandiin?