Kitarat: soittaminen ›

Itselläni se menee suunilleen tällä tavalla:
 
1. Löydän biisin mikä kiinnostaa.
2. Lataan version Guitar Prolle.
3. Kuuntelen sen läpi, jos haastavan näköinen,
niin toistan seuraavat kohdat useammin:
4. Opettelen riffit hitaammassa tempossa.
5. Soittelen useimpia riffejä peräkkäin hitaammassa tempossa.
6. Opettelen biisin ulkoa.
7. Opettelen soittaa kappaleen hitaammassa tempossa alusta loppuun.
8. Opettelen soittamaan riffejä normaali tahdissa.
9. Opettelen soittamaan koko biisin normaali tahdissa.
 
Ja näin osaan biisin ainakin joskus tulevaisuudessa :)
 
EDIT:
Näin, jos kyseessä tosiaan on oikeasti haastava tai nopea kappale, jota ei vielä nykyisellä taitotasolla pystyisi välittömästi primavistana soittamaan.

Koitan kuunnella ja hakea soinnut korvakuulolta. Niiden perusteella on yleensä aika iisiä hakea liiditkin. Aina ei ole edes äänitettä käytössä, vaan pitää jankata kitara kourassa ihan muistin varassa. Sitten löytää miten biisi mukamas menee ja tottuu siihen omaan versioonsa, joka ei ole ihan sama kuin alkuperäinen jolloin tuloksena on ihan oma biisi. :)
 
Välillähän noi soinnutukset pystyy hoitaan noihin kaikenmaailman ikivihreisiin ihan lennosta, joten niitä ei tule vaivauduttua ikinä kunnolla opettelemaan. Joskus tätä on joutunut harrastamaan keikoillakin, mikä ei aina johda hyviin tuloksiin, jos kielisoittajia on useita soittamassa eri ääniä/sointuja.

Korvakuulon ja tablojen yhteistyönä, näin tiivistetysti sanottuna. Kuuntelen biisiä, etsin muutaman tablan ja vertailen korvakuuloa ja tablojen tulkintaa siihen, miten biisi menee. Aika usein joku on tehnyt biisistä hyvän tabin, jonka tahtiin voi opetella biisin perusmeiningin ja tarkentaa siitä sitten haluttuun sovitukseen. Niin joo, kuuntelen ja nykyään myös katselen netistä mahdollisia livevetoja, sieltä kuulee biisin vähän erilaisena ja myös näkee, missä soittajan kädet menevät.
 
Vähän ihmettelen tuota, miten moni tuntuu sanovan, että tablat ovat usein väärin. Mä olen löytänyt yllättävänkin tarkkoja tulkintoja mm. Deathin vikan levyn biiseistä, ja tosiaan yleensä biisin keskeisimmät jutut tuntuvat menevän oikein. Ne vois tietty plokata itsekin, mutta mun mielestä on ollut kätevämpää vilkaista tablaa, soittaa riffi siitä ja todeta: näin se menee. Etenkin jossain tahtilajikikkailuissa tää on säästänyt aikaa ja vaivaa, ei oo tarvinnut ensin opetella omin päin väärin ja sitten korjata. Samoin jotain rupisempia ja ei-ihan-niin tiukasti taltioituja kohkausbiisejä opetellessa tabla on ollut paikallaan.
 
Korvakuulon kehittäminen on tärkeätä, ehkä tosiaan se kaikkein tärkein juttu soittajalle. Mutta osana kehitystä tulee myös kriittisyys omaa tulkintaa kohtaan; ei tää välttämättä näin mene, vaikka kuinka Minun omat kultakorvat näin sanovatkin. Ainoastaan Kummelissa ei tehdä virheitä musiikissa eikä elämässä, muualla kyllä.

Tietty vähän riippuu. Joskus lainaan nuotit kirjastosta, toiste lataan tabit jostain ultimate-guitarista, jos ei kumpaakaan löydy, treenaan korvakuulolta... tai teen tabit itse korvakuulolta.
 
Mulla toi sävelkorva ei oo ihan vielä niin hyvissä kuosissa, että pystyis kuunteleen suoraan, mikä sointu/skaala on kyseessä ja hahmottaan ne samalla suoraan kaulalta.
 
Tabeistaki kyl ymmärtää, että ne voi olla päin hanuria, mutta kun pyrkii katteleen sellasia, joille on useempi käyttäjä antanut sen 5 tähteä, niin ne on yleensä ihan hyvin tehty. Monista biiseistä on jopa useampia versioita, ja jos jokin ei itsestä kuulosta oikealta verrattuna itse biisiin, niin sit sen voi korjata sellaiseksi kuin sen itse hahmottaa.
 
Sitten vaan lähetään soitteleen. Taaskin riippuu vähän biisistä. Jos kyseessä on joku... hmmm... AC/DC, niin lähen yleensä puolitempolla ja soittelen riffit läpi. Jos joku tuntuu vähän vaikeammalta, niin sahailen hitaasti sen nopeammaksi täyteen tempoon, niin että jokaisella tempolla saan menemään sen rennosti. Iisimmät kappaleet pitää vaan yrittää muistaa.
 
Vaikeemmissakin biiseissä sitä muistamista tietty on, mut se on vähän erilaista. Ne opettelen normaalisti riffi kerrallaan, hitaasti jostain 50% tai 25% temposta ylöspäin niin et pystyn soittaan rennosti joka kerta.

Korvakuulolta mennään.
 
Cover-biisejähän noi opeteltavat yleensä on, eli Spotify / Youtube / levy laulamaan, ja niistä tehdään tarvittaessa höyläämättömän lankun karkeusastetta olevat sointu/rakennelaput treeneihin. Vaikeimmat riffit kuunnellaan pariin kertaan, vaikka pätkissä, ja toistetaan kitaralla perässä. Sitten ku palaset on katottu, voi soittaa koko hässäkän läpi.
 
Sanoitukset on yleensä ne, minkä mukaan biisit soitetaan keikoilla, kun ne on kerran opeteltu. Sanoitukset toimivat kivasti samalla myös rakennelappuna. Satojen biisien sanoja ei kuitenkaan muista ulkoa, joten sanoitusmapit ollaan itsellemme sallittu - tosin joitain biisejä voi sitten veivata suoraan valmiista Toivelaulukirjan lapuistakin, kunhan ensin tsekkaa riffit ja muut kikat noita pelkkiä sointu-hieroglyfejä aukaisemaan.

Korvakuulolta opettelu on turhaa ajanhukkaa, kun saman oppii varmasti nopeammin tabeista. Nuotitkin sinänsä kuoleva media kun tabit on paljon helpommat ja nopeammat.

Pulsaattori: Korvakuulolta opettelu on turhaa ajanhukkaa, kun saman oppii varmasti nopeammin tabeista. Nuotitkin sinänsä kuoleva media kun tabit on paljon helpommat ja nopeammat.
 
Jos trollataan, niin trollataan kunnolla. Nää sun läpät on huonoja vitsejä, jotka ei naurata. :(

Jucciz: Jos trollataan, niin trollataan kunnolla. Nää sun läpät on huonoja vitsejä, jotka ei naurata. :(
 
Mua ainaki nauratti :D

Mitäköhän tarkoitat trollauksellani?

Pulsaattori: Mitäköhän tarkoitat trollauksellani?
 
...ja plussaa ropisee Jucciz:lle.

Pulsaattori: Korvakuulolta opettelu on turhaa ajanhukkaa, kun saman oppii varmasti nopeammin tabeista. Nuotitkin sinänsä kuoleva media kun tabit on paljon helpommat ja nopeammat.
 
Korvakuulolta opettelu edistää musikaalisuutta.
 
Nuotit eivät ole tosiaankaan kuoleva media. Tabeissa ei oikein näy rytmiä samassa. Joissain on toki eri rivillä rytmi erikseen, mutta se on melko epäkäytännöllistä. Ja jos joku haluaa soittaa esim. pianolla jotain kitaralle tehtyä niin onko tabeissa silloin mitään järkeä? Nuotit tuovat myös lisää vapautta. Nuoteista kun soittaa niin voi soittaa kaulalta mistä haluaa eikä siitä mihin tabintekijä on numerot sattunut laittamaan. Nuotteihin saa myös esimerkiksi sävellajin näkyviin puhumattakaan lukemattomista musiikkiin liittyvistä tyylillisistä seikoista, kuten vaikka crescendot tai pianot tai fortet tai fortissimot tai ritardandot tai...

miksi keksiä pyörää uusiksi?
 
Jos joku on tabittanut biisin ja sen halua oppia nopeasti, niin tabit on ihan ok.

Täysin samaa mieltä kuin pietari-poju ja Jucciz (++).
 
Jos nuotit ovat kuoleva asia, niin päteekö sama klassiseen musiikkiiin?

Hei hyvä ketju. Mä en ole hyvin pitkään aikaan opetellu mitään muutakuin korvakuulolta. Riffit, soinnut, rakenteet, soolot tulee blokattua. Jos on kiire opetella biisi huomiselle keikalle niin sitten nappaan netistä rakenne- ja sointulaput avuksi. Jos niitä ei ole, niin kirjoitan rakenteen paperille. Sitten ei tarvitse keskittyä osien järjestyksen ym muistamiseen vaan voi keskittyä olennaiseen :)
 
Joskus tosin pitää laulajien ym lapuista soittaa suoraan, kun ei ole biisiäkään ehtinyt kuuntelemaan. Mutta kyllä korvakuulolta on ehdottomasti hauskinta vetää!

pes: miksi keksiä pyörää uusiksi?
 
Jos joku on tabittanut biisin ja sen halua oppia nopeasti, niin tabit on ihan ok.
 
Paljon nopeammin mä opettelen keskivertobiisin kuuntelemalla kuin jostain lottorivistä. Ihan oikeasti, paljon nopeammin. Lisäksi tulen taas vähän paremmaksi korvakuulolta opettelijaksi.
 
Nykyään en edes uskaltaisi lähteä pelkkien (netti)tabien varassa opetteleemaan biisejä, koska todennäköisyys siihen, että ne on kirjoitettu aivan päin seiniä on yksinkertaisesti aivan liian suuri. Lisäksi mä luulin pienenä, että musiikissa olisi kyse oivaltamisesta, luovuudesta ja em. asioiden ruokkimisesta: tabulatuurit sotivat tosi pahasti tuota perusajatusta vastaan osoittamalla tylysti "paina tosta, paina tosta, paina tosta... äläkä vaan mieti, miltä kokonaisuus kuulostaa tai voisiko joku vaihtoehtoinen soittotapa sopia omaan ilmaisuun paremmin".
 
Sit vielä tietty asteikkojen, sävellajien, sointujen ja aika-arvojen merkitseminen tabulatuureihin: ei toivoakaan ilman nuottikirjoituksesta varastettuja käytäntöjä. Viivastolla soinnut näyttävät soinnuilta, asteikot asteikoilta, etumerkintä kertoo heti, missä laatikossa ollaan ja nuottien kestoistakin saa edes jotain tolkkua.

Tuli vielä sellanen mieleen että korvakuulolta opettelussa on kans se hyvä puoli että joidenkin biisien sooloissa/liideissä ja miksei itse biisissäkin tulee toteutettua hieman itseään kun opettelee korvakuulolta. Joka nuotin ei tarvitse olla aivan oikea kunhan se sopii biisiin hyvin. Ja kuten jucciz sanoi, todennäköisyys että netissä olevat tabit ovat väärässä, on aivan liian suuri. Itse joutunut tämän todistamaan tosi monta kertaa.

pietari-poika: Tuli vielä sellanen mieleen että korvakuulolta opettelussa on kans se hyvä puoli että joidenkin biisien sooloissa/liideissä ja miksei itse biisissäkin tulee toteutettua hieman itseään kun opettelee korvakuulolta. Joka nuotin ei tarvitse olla aivan oikea kunhan se sopii biisiin hyvin. Ja kuten jucciz sanoi, todennäköisyys että netissä olevat tabit ovat väärässä, on aivan liian suuri. Itse joutunut tämän todistamaan tosi monta kertaa.
 
Ite miellän tabit just sellasiksi että jos korvakuulolta jotakin juttua on vaan yksinkertaisesti liian vaikea opetella oikein, niin sitten voi tarkastaa tabeista (edellyttäen tosiaan tietenkin että lähde on luotettava), ja kyllähän sen huomaa jos niissä on jotain puutaheinää.
Ja eihän se, että osaa vaikka jonkun biisin täysin alkuperäisesti nuotteja myöten, tarkoita sitä etteikö voisi sitten jälkikäteen toteuttaa itseään sen parissa.

Olen liian laiska soveltaakseni noita ekan sivun tarkkoja menetelmiä.
 
Kuuntelen biisiä, ja jos totean siinä olevan hyviä ja vaikeustasotaan sopivia riffejä, katson netistä tabloja pari minsaa ja alan soittaa. Joskus kappaleen mukana.
 
Jos alkaa sujua, tiiraan tabeja vähän syvällisemmin ja opettelen biisin tahdissa soittaen.
 
Helpompia zipaleita yritän korvakuulolta.
 
Ja munsta ei ole ollenkaan paha jos ei ota tabeja ihan pilkuntarkasti. En oikein ymmärrä sitä nuotilleen yhtälaisesti soittamista, mutta kukin taplaa tyylillään...

Korvakuulolta kannatta opetella aina kun se on mahdollista, koska se kehittää musiikillisesti. Mutta nopeita tilusooloja on suht mahdotonta opetella korvakuulolta, vaikka hidastaisikin ääniraitaa. Silloin tabi on paikallaan. Samoin itselläni on vaikeuksia tunnistaa erikoisempia moniäänisiä sointuja korvakuulolta. Seiskat, duurit ja mollit erotan mutta 9, 13, 6, maj7 en välttämättä tunnista puhumattakaan vielä erikoisemmista. Varmaan niiden kanssa enemmän pelannut tunnistaa paremmin, mä en ole hirveän paljon noita isoja sointuja soitellut tähän mennessä.

aalataur: Mutta nopeita tilusooloja on suht mahdotonta opetella korvakuulolta, vaikka hidastaisikin ääniraitaa.
 
Nooh, sit ku on tarpeeksi kehittynyt "musiikillisesti", eli kun korva alkaa erottaan käytössä olevat skaalat, niin kyllä niistä nopeistakin tiluista on aika iisi tollasia fraaseja poimia ja pistää ne sit yhteen. Jos jokin kuulostaa siltä, että se ei sovi skaalaan, niin sit senkin varmasti erottaa, että mistä intervallista on kyse suhteessa pohjasäveleen ja niin sellaisetkin jutut löytyy sieltä.
 
Ei ne mahottomia oo, vaatii vaan kehittynyttä sävelkorvaa.