Kitarat: soittaminen ›

Krice: Suurimmaksi osaksi roskaa.
 
Mitkä kohdat tuolla sun mielestäsi oli roskaa? Mä taas tunnistin tuolta aika monien ongelmien mallejaa, jotka pätee toisinaan omaan, ja monien mun oppilaideni soittoon.

kimurantti1: Mitkä kohdat tuolla sun mielestäsi oli roskaa?
 
No vaikka ihan ensimmäinen. Voi ihan hyvin opetella itsekin soittamaan, ei se ole mitään ydinfysiikkaa. Muutenkin tuosta koko jutusta paistaa läpi liikaa tekniikkaan painottuva asenne, joka tuottaa näitä metallikitaristien klooniarmeijoita.

Krice: No vaikka ihan ensimmäinen. Voi ihan hyvin opetella itsekin soittamaan, ei se ole mitään ydinfysiikkaa. Muutenkin tuosta koko jutusta paistaa läpi liikaa tekniikkaan painottuva asenne, joka tuottaa näitä metallikitaristien klooniarmeijoita.
 
Eihän siinä missään kohdassa sanota, etteikö soittamaan voisi opetella ihan itsekseenkin. Pointtihan on tämä: "I'm only saying that there is no advantage to being self taught" Toi on ihan totta. Ei opettajaa välttämättä tarvita, muttei ole mitään järkevää syytä, miksi nimenomaan kannattaisi opetella asiat yksikseen ja miksei pätevän opettajan tunneille kannattaisi mennä, jos siihen on mahdollisuus.

kimurantti1: Mitkä kohdat tuolla sun mielestäsi oli roskaa? Mä taas tunnistin tuolta aika monien ongelmien mallejaa, jotka pätee toisinaan omaan, ja monien mun oppilaideni soittoon.
 
Tunnistin itseltäni heti 7/11 noista.

Krice: No vaikka ihan ensimmäinen. Voi ihan hyvin opetella itsekin soittamaan, ei se ole mitään ydinfysiikkaa. Muutenkin tuosta koko jutusta paistaa läpi liikaa tekniikkaan painottuva asenne, joka tuottaa näitä metallikitaristien klooniarmeijoita.
 
Tekniikkaan painottuva ja sitä ihannoiva soitto on peräisin klassiselta puolelta. Nyt vasta 20 vuoden sisällä on tullut tuo sama "ilmiö" sähkösoittimiin. Toi Hessin kirjoitus on hyvin asiallista ja toimii samalla lailla kuin klassisen puolen opiskelu. Hyvin harva sähköisen puolen opettaja täällä suomessa miettii tuollaisia asioita, mikä on sääli. Esim. Popjatsin maikoista hyvin harva korjaa vaikka huonoa ryhtiä tai vasemman käden peukalon asentoa. Yleensä sitä taputellaan selkään ja todetaan et "kyl se siitä". Mitä korkeampi on opetuksen taso, sitä kovempia soittajia valmistuu. Sulla todennäköisesti menee 20 vuotta siihen, minkä voisi muutamassa vuodessa oppia kunnon opettajalta. Tietenkin siihen tarvitaan omaa motivaatiota ja viitseliäisyyttä treenata. Lahjakkuudella ei pärjää.

Ambitus: Mitä korkeampi on opetuksen taso, sitä kovempia soittajia valmistuu.
 
Ja sitä tylsempää musiikkia tehdään..

Krice: Ja sitä tylsempää musiikkia tehdään..
 
Millä perustein? Mä haluisin kuulla sun argumentin tohon kyseiseen väittämään.

Lue tämä ja kaikki tältä sivustolta http://www.guitarprinciples.com/GettingBetter/disc_discomf.html

Krice: Ja sitä tylsempää musiikkia tehdään..
 
Hei, tää on totta! Vähän niin kuin että mitä parempi ihminen on kielenkäytössä, sitä paskempaa tekstiä se kirjoittaa!

Vasemman käden tekniikassakin on näköjään aika iso aukko. Puristan liian kovaa kun noita viitossointuja veivailee. Alussa menee aika rennosti, mutta kun pari minuuttia on vetänyt, voimankäyttö on kasvanut eksponentiaalisesti.
 
Tosta motivaatiosta vielä. Yksin soittelu pitkään kyllä syö omalta osalta ainakin sitä. Kun ei ole mitään "syytä" soittaa ei se välttämättä olekaan aina mielekästä. Eilen kun pääsi soittelemaan kavereitten kanssa sitä innostusta alkoi jo löytyäkin.
 
Kiitoksia linkeistä, pitää lukea läpi ja kattoa jos jotain jäisi omaan päähänkin.

Ambitus: Millä perustein? Mä haluisin kuulla sun argumentin tohon kyseiseen väittämään.
 
Tämä tässä on Chewbacca.. ei vaan Yngwie. Ei tämä nyt niin mustavalkoista ole. Onhan tekniikalla paljonkin merkitystä, lähinnä yksityiskohdista olen eri mieltä.

Mitä korkeampi on opetuksen taso, sitä kovempia soittajia valmistuu.
 
Teknisiä ehkä... ei nyt välttämättä yhtään sen luovempia tai parempia musiikoita.

Fintrollx: Teknisiä ehkä... ei nyt välttämättä yhtään sen luovempia tai parempia musiikoita.
 
Ainakin itse ajattelisin niin, että mitä enemmän musiikkia on opiskellut, sitä parempi pohja on luoda omaa musiikkia tyylilajista riippumatta.. Eri asia onkin sitten se, tekeekö korkeammin koulutettu muusikko parempaa musiikkia, nämä kun on makuasioita. :)

Vladi: Ainakin itse ajattelisin niin, että mitä enemmän musiikkia on opiskellut, sitä parempi pohja on luoda omaa musiikkia tyylilajista riippumatta.. Eri asia onkin sitten se, tekeekö korkeammin koulutettu muusikko parempaa musiikkia, nämä kun on makuasioita. :)
 
Luova ihminen on luova, tekniikka sitten auttaa tuomaan luovuutta enemmän esiin. Lahjaton taas ei tekniikalla pitkälle pääse jos pitäisi muutakin soittaa kuin muiden sävellyksiä.

Mulle ainakin kitaratunnit olisi ollut juuri se mitä tarvitsen. Olen itseoppinut ja joutunut jo lyhyen soittourani aikana monta kertaa korjaamaan asentovirheitä ja tekniikkavirheitä. Se on vittumaista, koska tuntuu kuin olisi juuri aloittanut soittamaan kun ottaa uuden tekniikan käyttöön.
 
antnis: Lahjaton taas ei tekniikalla pitkälle pääse jos pitäisi muutakin soittaa kuin muiden sävellyksiä.
 
Aika iso osa soittajista soittaa vain muiden sävellyksiä, korkeintaan pientä sovittamista tekevät. Soolokitaristille harvemmin tosin annetaan sooloja valmiina, mutta hyviä säveltäjiä on huomattavasti vähemmän kuin hyviä soittajia. Eikä hyvä säveltäjä välttämättä edes ole kovin kummoinen soittaja. Ja harvemmin bändissä on enempää kuin yksi hyvä säveltäjä... usein ei sitäkään.

Synestesia: Vasemman käden tekniikassakin on näköjään aika iso aukko. Puristan liian kovaa kun noita viitossointuja veivailee. Alussa menee aika rennosti, mutta kun pari minuuttia on vetänyt, voimankäyttö on kasvanut eksponentiaalisesti.
 
Tosta motivaatiosta vielä. Yksin soittelu pitkään kyllä syö omalta osalta ainakin sitä. Kun ei ole mitään "syytä" soittaa ei se välttämättä olekaan aina mielekästä. Eilen kun pääsi soittelemaan kavereitten kanssa sitä innostusta alkoi jo löytyäkin.
 
Kiitoksia linkeistä, pitää lukea läpi ja kattoa jos jotain jäisi omaan päähänkin.
 
Entä sitten kitaran paikka? Soitatko istualtaan vai seisaaltaan skeba nilkoissa? Nimittäin, kitaran nostaminen korkeammalle ja siellä harjoitteleminen on helpompaa.
Mulla ainakin kipeytyy ranne aika nopiasti kun vetää vähän lesommin kitara polvissa roikkuen.
 
Ja tuosta kielten painamisesta, onko sinulla mikä kielisetti kiinni? Jos on liian paksut kielet niin tottahan sitä painaa kovasti ja kädet kipeytyy.

fuzz: Ja tuosta kielten painamisesta, onko sinulla mikä kielisetti kiinni? Jos on liian paksut kielet niin tottahan sitä painaa kovasti ja kädet kipeytyy.
 
Riippuhan se myös siitä onko kui matala vire, en usko että, käden kipeytyminen on kielien paksuudesta kiinni. Siinä on jokin vika tekniikassa, ei tarpeeksi rentona pleku käsi tms.

antnis: Luova ihminen on luova, tekniikka sitten auttaa tuomaan luovuutta enemmän esiin. Lahjaton taas ei tekniikalla pitkälle pääse jos pitäisi muutakin soittaa kuin muiden sävellyksiä.
 
On kovin mustavalkoinen käsitys aiheesta. Kunnon opettaja opettaa muutakin kuin tiluttamaan skaaloja edestakaisin. Sitä luovuuttakin voi treenata ihan siinä missä teknistä osaamistakin.

horo-ari: Tämä. Voisi vielä lisätä harjoittelun säännöllisyyden. Ei kerran viikossa viittä tuntia yhtenä päivänä, vaan mieluummin joka päivä vaikka 15-30min. Pidemmän aikavälin harjoittelujaksoa aloittaessa kannattaa muistaa että ei aloita mistään suurista harjoittelumääristä, vaan vaikkapa tuo 15min viikon ajan. Siitä sitten lisää vaikka viidellätoista minuutilla viikossa. Ja kun tämän ajan treenaa keskittyneesti, tulosta alkaa näkymään. Harjoitteleminenkin täytyy opetella.
 
http://www2.siba.fi/harjoittelu/
 
Tuolta voi tutkia asiaa lisää.
 
Mäjäytin plussaa hyvästä linkistä. Tuo tulee tarpeeseen, kiitos

Ambitus: Mitä korkeampi on opetuksen taso, sitä kovempia soittajia valmistuu. Sulla todennäköisesti menee 20 vuotta siihen, minkä voisi muutamassa vuodessa oppia kunnon opettajalta. Tietenkin siihen tarvitaan omaa motivaatiota ja viitseliäisyyttä treenata. Lahjakkuudella ei pärjää.
 
Oletan että tuossa kaksi vs. kaksikymmentä -esimerkissä on aika paljonkin liiottelua mukana :)
 
Muutoin kirjoituksesi voisi saada monet aloittelevat kitaristit säikähtämään. Totta kai korkeatasoisesta opetuksesta valmistuu kovia soittajia, mutta kuka määrittelee "kovan" ?
 
Paras kuulemani hyvän soittotaidon määritelmä on se että tekniikka ja teorian ymmärrys riittää palvelemaan niitä ideoita jotka omaan päähän pälkähtää. Mun mielestä sellaisen taidon omaava on kova soittaja, vaikkei kaikki tekniikat olisikaan ihan puhtaimmillaan.
 
Kolmekybäisenä kitaroinnin aloittaneen kalsarikitaristin (minä) tavoitteet ovat kovin erilaisia kuin ehkä viistoistavuotiaan ammattimuusikon uraa suunnittelevan. Viimeksi mainitun passitan mielelläni Sibeliusakatemiaan tai Popjatsiin (tai molempiin). Yritän kuitenkin uskoa että ensiksimainittukin voi tulla itseoppimalla riittävän "kovaksi" soittajaksi, kun opettajan kanssa soittamiseen ei ole varaa eikä usein aikaakaan.
 
Ketjun aloittajalle ehdotan itselle mieleisten biisien purkamista ja opettelua pala palalta (transcribing, mikä se on suomeksi?). Siinä tulee treenattua kaikkia osa-alueita, kun funtsailee biisiä teorian kantilta ja harjoittelee niitä kyseisen biisin tekniikoita riittävän hitaasti metronomin kanssa. Samalla oma repertuaarikin kasvaa.