Kitarat: soittaminen ›

Kyllä sellasessa yhden kielen raiskaamisessakin on oma haastavuutensa, jos sen sahailun haluaa täysin rennoksi - tai näin ainakin allekirjoittaneen kohdalla. Sitä helposti sahailee jotain simppeliä rässäystä käsi hieman jännittyneenä, mutta huomaa myöhemmin, ettei samanlainen pikkaustekniikka enää toimikaan vittumaisimmissa kuvioissa.
 
niin no, ite en tiedä kyllä ketään joka vetää jotain 16-osasahauksia (joita siis metallimusiikissa viljellään nykyään ihan kivasti) tempoon n. 200bpm, täysin puhtaalla alternate-tekniikalla... siis tarkoituksenmukaisesti ainakaan koko biisiä.:)
Tunteeko kukaan muukaan, btw?
 
Kyllä se taitaa lähes kaikilla kuitenkin olla tollasessa rässityylisessä soitannossa siis semmonen hieman erilainen tekniikka siinä sahauksessa, vaikka se nyt näennäisesti alternatea onkin.
 
vai mitä mieltä porukka on?

niin no, ite en tiedä kyllä ketään joka vetää jotain 16-osasahauksia (joita siis metallimusiikissa viljellään nykyään ihan kivasti) tempoon n. 200bpm, täysin puhtaalla alternate-tekniikalla... siis tarkoituksenmukaisesti ainakaan koko biisiä.:)
Tunteeko kukaan muukaan, btw?

Kyllä se taitaa lähes kaikilla kuitenkin olla tollasessa rässityylisessä soitannossa siis semmonen hieman erilainen tekniikka siinä sahauksessa, vaikka se nyt näennäisesti alternatea onkin.

vai mitä mieltä porukka on?
 
Millä ihmeen tekniikalla ne sitten vetää soolot niihin biiseihin? :D Kyllähän sellaset jätkät, joilla on oikeasti kova tekniikka, pystyvät pikkaamaan rennosti ja hallitusti kovissakin tempoissa. Onhan noita kovia jätkiä... Gilbert, Petrucci, Govan, Romeo, tai miksei vaikkapa Ambitus tuolta edelliseltä sivulta. :P
 
E: puhumattakaan noista kilpajuoksijoista: http://www.youtube.com/watch?v=BynUZOJc8QI Alternatea 16-osina tempoon 320, rokrok. :D

Nojoo. Ehkä pikkasen kärjistin, mut hyvä et häerätti ainakin keskustelua. Paikoin jopa erittäin rakentavaa. +
 
Jotenkin tuo aloitus viestin tyyli jäi vähän pistelemään. Ihan siis kuin 1234-reeni ei olisi mitään ja että "kaikkihan sen tietää ,mut ei siitä oikeesti mitään hyötyä oo. keksikää mulle joku parempi ku toi on niin tylsä".
 
No, oli miten oli. Huipulle on vain yksi tie ja se on reenaaminen ja vaikka kuinka keksisi uusia reenitapoja, se reenaaminen ei silti aina ole kivaa.
 
Mut jatkakaa halukkaat vaan rauhassa sen kuningasreenin metsästystä. Mä lähen tästä reenaamaan... moi

Millä ihmeen tekniikalla ne sitten vetää soolot niihin biiseihin? :D Kyllähän sellaset jätkät, joilla on oikeasti kova tekniikka, pystyvät pikkaamaan rennosti ja hallitusti kovissakin tempoissa. Onhan noita kovia jätkiä... Gilbert, Petrucci, Govan, Romeo, tai miksei vaikkapa Ambitus tuolta edelliseltä sivulta. :P
 
Joo, eli kun jotkut pystyy tosiaan vetämään n. tempoon 200 niitä 16-osia, niin ihan mielenkiinnosta siis sitä hain takaa, jos joku tietäis, että vetääkö ne oikeesti myös koko biisin täysin samalla puhtaalla alternate-tekniikalla kuin niissä sooloissa. Hmm, pieni esimerkki vois valottaa mitä haen takaa.
 
http://www.youtube.com/watch?v=wmLb7IAlxPo
 
tossa nyt yks, siis ton tyylisiä sahausriffejä...
Ei helvetti, pieni epäusko iski että pystyyköhän tätä selittämään mitenkään silleen että tän idean tajuis joku muu kuin minäkin.:P no, katotaan...
 
-Timo
 
E: Haen siis sitä, että vaikka just esim. Kupiaisella tekniikka (tietääkseni) olis siihen että se vetäis puhtaalla tekniikalla jonkun stratovariuksen biisin alusta loppuun (eikös niissäkin ole niitä sahausriffejä ihan kivasti?) niin tekeekö se tosiaan niin? Tuntuis, että olis helpompaa vetää sillä falskaavalla tekniikalla jota melkein kaikki käyttää, kun alternatessa väsyy ranne kuitenkin suht nopeesti tollasilla temmoilla jos vetää ihan oikeella alternatetekniikalla...(?)
 
Mutta, täällähän meillä on itse MASTERILTA mahis saada vastaus, joten :
 
MATIAAASS!!!:)

TIMOOOO!!!!!!
 
Kysymys kuuluu; mikä on falskaava tekniikka? Eikös tämä ole sellanen soittajakohtainen asia? Emmä usko et joku Gilbert tai Petrucci kompatessaan vaihtais johonkin "huonompaan" tekniikkaan soolotessaan siihen parempaan. Jokasella soittajalla on tietenkin omanlaisensa tekniikka ja varmasti jokainen yrittää parhaansa. Voiko olla, että tuo sun "falskaus" tulisi vain epävarmasta soitosta, mitä jossain joskus kuulee? Ei sekään välttämättä ole huonoa tekniikkaa...kait:D
 
Noissa stratobiiseissä ei paljon ole sellasia yybernopeita 10min putkeen sahaussuorituksia ja loppujen lopuksi ne onkin hyvin rock-henkistä räiskimistä alusta loppuun;) Tietenkin mä yritän soittaa kaiken niin hyvin kuin pystyn, eikä mokaamisia tartte laittaa huonon tekniikan piikkiin. Yleensä sellanen sotkuisuus/falskaus tulee siitä, kun on epävarma soitostaan.
 
Mä olen yrittäny kaikille painottaa sitä, että rentous on soitossa avainsana hyvään tekniikkaan ja "suoritukseen". Hyvän alternatetekniikan tulee sisältää myös kestävyyttä ja hyvän kestävyyden saa vain ja ainoastaan harjoittelemalla sitä...avot. Tää on suht yksinkertainen asia, mutta harva sitä näemmä on hiffannut. Voit miettiä asiaa myös kilpajuoksija kannalta:DD urheilu vs kitaransoitto...haluatko olla 100m pikajuoksija vai maratoonari? ja kohta meillä on trolleja tää topiikki täynnä.
 
Tollanen Decapitated "Pro Tools"-hevi on ehkä vaikeinta toteuttaa livenä kunnolla (kuuntele esim. Necrophagist tai meikäläisten Fist in Fetus-projekti, et tuu näkee sitä livenä hetkeen:P). Eihän siinä mitään soitellessa studiossa tuhansia ottoja sisään, kun pystyy leikkaa ja liimaa niin paljon kun huvittaa. Sitten livenä se homma yleensä handlataan mössöisillä soundeilla (kuuntele esim. Dragonforce), soitellaan mitä sattuu ja selitellään huonoa fengshuita. Harva nykyajan protoolshevibändi/soittaja OIKEASTI pystyy soittaa samat asiat livenä kuin levyllä. Vähintään siinä tokan biisin aikana ranteet menee lukkoon ja ulos tulee pelkkää kakkaa:D:D Harjoitelkaa sitä kestävyyttä niin ei tartte falskata!
 
rökkiä ja kykkiä!

TIMOOOO!!!!!!
 
Kysymys kuuluu; mikä on falskaava tekniikka?
 
No voihan kykki. Jos mä sit päätän ristiretkeni tähän kun ei verbaliikka riitä selittämään ideani ydintä.:P
 
Hyvän alternatetekniikan tulee sisältää myös kestävyyttä ja hyvän kestävyyden saa vain ja ainoastaan harjoittelemalla sitä...avot. Tää on suht yksinkertainen asia, mutta harva sitä näemmä on hiffannut.
 
Joo, no tää on oikeestaan jotain vähän sinne päin mitä hain, ehkä.
 
(kuuntele esim. Necrophagist tai meikäläisten Fist in Fetus-projekti, et tuu näkee sitä livenä hetkeen:P)
 
On kyllä Necrot ja Fistit kuunneltu, ite tulee jotain vähän samantyylistä soiteltua.:)
 
Kiitos tästä(kin)!:)
 
-Timo

Itseänikin on tämä aihe vähän kismittänyt. Lähinnä MULLA on ongelmana se, että kun soitan useammalla kielellä, niin kun mennään jotain 16-osia yli 120bpm, niin sitten siellä jää jotkin vapaakielet soimaan, eli pleku osuu niihin, kun pitäis hypätä yli, tai jotain. Miten tota sais hiottua niin, että sitä ei tapahu? Kun tuntuu että nopeammassa tempossa ei vaan oo aikaa niitä kieliä väistellä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=-AOXah9MKAU
 
Tossa myöskin hyvää "tieteellistä" saarnaa asiasta.

Itseänikin on tämä aihe vähän kismittänyt. Lähinnä MULLA on ongelmana se, että kun soitan useammalla kielellä, niin kun mennään jotain 16-osia yli 120bpm, niin sitten siellä jää jotkin vapaakielet soimaan, eli pleku osuu niihin, kun pitäis hypätä yli, tai jotain. Miten tota sais hiottua niin, että sitä ei tapahu? Kun tuntuu että nopeammassa tempossa ei vaan oo aikaa niitä kieliä väistellä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=-AOXah9MKAU
 
Tossa myöskin hyvää "tieteellistä" saarnaa asiasta.
 
Hmm, olisko tää sit just sitä ei-niin-puhadasta-alternate-tekniikkaa? Että pystyy soittamaan tollasia simppeleitä yhden kielen sahauksia mutta jo se kielten vaihto soiton aikana tuottaa jonkinlaista päänvaivaa? (Tätäkö siis tarkoitit tapahtuvan, January?)
 
-Timo

Jees, jees, kyllä.
 
Eli kahen tai useamman kielen lickit tuottaa päänvaivaa. Pistän nyt sitten esimerkinkin, mitä oon soitellu. Eli DT:n The Test That Stumped Them All introssa on tällanen:
 
e|--19-17-------21-17-------19-17----------17--|
b|--------18-17-------18-17-------18-17-18-----|
g|---------------------------------------------|
d|---------------------------------------------|
a|---------------------------------------------|
e|---------------------------------------------|
b|---------------------------------------------|
 
Tossa mulla yleensä pärähtää toi B-kieli soimaan kun pitää hyppiä yli. Ei se tietenkään kauaa soi kun tota sahaa ympäri, mutta ärsyttävä soundi silti. Niin ja jos 120bmp soittaa tota, niin sillon vielä menee puhtaasti. Sormet kyllä nakuttaa tota 16-osaa ihan siinä originaalki 160bpm tempossakin, eli pikkauskäden proleema ois.

Jotenkin tuo aloitus viestin tyyli jäi vähän pistelemään. Ihan siis kuin 1234-reeni ei olisi mitään ja että "kaikkihan sen tietää ,mut ei siitä oikeesti mitään hyötyä oo. keksikää mulle joku parempi ku toi on niin tylsä".
 
Noh, ehkä minullekin sallitaan puolustuspuheenvuoro :). En tarkoittanut todellakaan sitä tuohon sävyyn kuin sen nyt puet. Pointti oli vain se, että 1234-treeni on ehkä turhankin tuttu minulle ja sillä harjoituksella en ole päässyt perusnopeutta pitemmälle. Esimerkiksi Gilbertin tämä legendaarinen treeni (en osaa laittaa tabia :D ) jossa on kolme ääntä yhdellä kielellä ja neljäs sitten yhtä ylemmällä on auttanut tuossa kieleltä toiselle menossa paremmin kuin 1234-treeni. Ja nimellä kuningastreeni etsin siis vastaavanlaista "silmäni avaavaa" treenia, jossa koko alternate pickingin kirjo minulle aukeaisi. Haukkukaa vain pystyyn, mutta haluan jonakin päivänä tulevaisuudessa vetää yhtä komeasti kuin esim. esikuvani Gilbert, eikä mulle siitä kenties voi kettuilla, jos haluan vetää rakastamaani musaa. :)
 
EDIT: Kirjoitusvirheitä..

Itsellä nämä kaksi treeniä ovat armottomia heikkojen kohtien osoittajia. Käsien epäsynkka tai toisin sanoen se treenausta tarvitseva kohta paljastuu varmasti, kunhan jaksaa kokeilla vain tarpeeksi yhdistelmiä. On myös hieman vaihtelevampaa kuin 1234-treeni.
 
--13-12-10----------------10-------10-12----10-12-|
-----------13-12-10-12-13----12-13-------13-------|
--------------------------------------------------|
--------------------------------------------------|
--------------------------------------------------|
--------------------------------------------------|
 
-----------10-12-13-12-10----12-10-------10-------|
--10-12-13----------------13-------13-12----13-12-|
--------------------------------------------------|
--------------------------------------------------|
--------------------------------------------------|
--------------------------------------------------|

jos puhutaan kitaran soitosta ja hammetista samassa yhteydessä, niin tulee välttämättä kylmän väreet..eritoten kun kerran pystyin kuuntelemaan 'tallican usimman raiskauksen läpi, ja kulin ne hammetin sooloräpellykset. noooo, anteeksi sekaantumiseni..tuli vaan miäleen.

jos puhutaan kitaran soitosta ja hammetista samassa yhteydessä, niin tulee välttämättä kylmän väreet..eritoten kun kerran pystyin kuuntelemaan 'tallican usimman raiskauksen läpi, ja kulin ne hammetin sooloräpellykset. noooo, anteeksi sekaantumiseni..tuli vaan miäleen.
 
Tulihan se sieltä.

http://www.ultimate-guitar.com/tabs … y_cooley/the_art_of_picking_tab.htm
http://www.youtube.com/watch?v=QhqonJVnRnA
 
Väitän että tän kovempaa alternate treeniä ei olekaan!!!

Lupasin itselleni etten enää ikinä ota kantaa yhteenkään aiheeseen täällä, kun tuntuu että täällä ollaan kuin pikkulapset hiekkalaatikolla jotka saa jonkin käsityksen aiheesta, useimmiten väärän, huhupuheisiin perustuen tai jostain kaupallisesta julkaisusta, jonka lähtökohdat on yksinkertaisesti myydä "opetusvideota" mahdollisimman paljon kuuluisan kitaristin nimeä hyödyntäen.
 
Siitä huolimatta ja kettuilubesserwisser kommenteja uhmaten otan kantaa asiaan.
 
1. Kuten aiemmin on todettu, yhtään oikotietä onneen- kuningastreeniä ei ole olemassa.
 
2. Muutaman viikon kokeilu tekniikan vaihdossa ei riitä, itselläni meni noin 3kk opetella käyttämään erilaista plektraa.
 
3. Tekniikoita on monia, en usko yhteen ja oikeaan totuuteen, mutta voin antaa muutamia vinkkejä: Käden asento, ranne suorana, ja sormet hieman koukussa (kuvittele miten käsi on rennossa tilassa, ikään kuin jos nukkuisit painottomassa tilassa, sormet ovat silloin täysin rentoja ja onkin verran koukussa, ei ihan kuites nyrkissä). Mieti tai kokeile ihan konkreettisesti että otat kynän plektrakäteesi siten, että sormet kiertyvät juuresta kynän ympärille. Sitten kokeilet ettei kynän kärki osoita kitaran kantta kohden tai pois päin, vaan on kannen kanssa samassa suunnassa. Myös plektran liikeradan tulee liikkua suoraan, eli ei sellaista liikettä kuten avaisi avaimella lukkoa, vain ihan suora liike 90 asteen kulmassa kieliin nähden, plektran kärjellä.
 
Sitten se kaikista oleellisin; nopeus ei ole syy vaan seuraus!!
Eli huolellinen harjoittelu, jolloin otat kaikki asiat huomioon, tarkka timing (oleellinen käsien synkronoinnin vuoksi), rentous, tasainen soundi ts. mitkään pikkaukset ei kuulu lujempaa (tahattomasti) kuin toiset, ja yksinkertaisesti laatu, kuulostaako se kielen näppääminen plektralla hyvältä?
 
Loistavia treenejä joita "isot pojat" myös käyttävät ovat mm. J.S.Bachin inventiot, Paganinin Perpetual motion, Mozartin Turkkilainen marssi jne.. Ja cleanilla soundilla, se paljastaa feelut, eikä kompressoi heikosti pikattuja ääniä kuten useimmat säröt.
 
Eli kuten jo joku aiemmin mainitsi, laatua! Laatu korvaa määrän, eli pyrkimys rentouteen, pieniin liikeratoihin ja kyllä, KUUNTELEMINEN myös tekniikkaharjoituksissa paljastaa sujuvan tai vajaan/virheellisen tekniikan.
 
Näkökantani perustuvat kokemuksiin, been there, done that.. Myös opiskelulla on lusikkansa tässä sopassa, mm. oppimispsykologiaan kannattaa tutustua motorisen oppimisen kannalta, avautuu mielenkiintoisia näkökulmia siihen kuinka liikeradat hahmottuvat parhaiten.
 
Ugh, olen puhunut!

Petteri78: Näkökantani perustuvat kokemuksiin, been there, done that..
 
Tuskinpa kukaan noista kirjoittamistasi jutuista on täysin eri mieltä. Käden asento on vähän yksilöllinen juttu, enkä ihan tuota kuvailemaasi plektran suoraa liikettä allekirjoita, mutta juurikin pyrkimys rentoon, pieneen liikkeeseen ja tarkkaan tasaiseen soittoon - noista olisi aika typerää väittää vastaan. Ongelma monilla on (myös parilla oppilaallani, jotka taistelevat "ongelmista" tekniikan kanssa), että joku noista itsestään selvistä jutuista vaan unohtuu, kun ollaan kärsimättömiä ja yritetään vaan treenata ja vetää juttuja nopeammin, kuin oikeasti kannattaisi.
 
Viime aikoina olen treenannut Wes Montgomeryn "Incredible Jazz Guitar" -levyltä löytyvää Tommy Flanaganin pianosooloa Airegin -kipaleesta, ja se on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista alternate-treeneistä. Jos ihan raakaa motoriikkaa haluaa treenata, niin yhden kielen sahaaminen eri rytmeillä on musta todella simppeli ja hyvä treeni, jossa pystyy keskittymään vain ja ainoastaan pikkauskäteen. Sitten ne perus neljän tai viiden äänen Paul Gilbert -patternit on myös simppeleitä, muuta silti haastavia treenejä, joissa pystyy keskittymään pelkästään olennaiseen. Pitemmän päälle vähän puisevaa treenattavaa, mutta kyllä niistä on aika paljon hyötyä, kun vaan ymmärtää tinkimättä pitää kiinni noista ym. periaatteista.

Käden asento on vähän yksilöllinen juttu, enkä ihan tuota kuvailemaasi plektran suoraa liikettä allekirjoita
Tottakai se on yksilöllistä, enhän minä sitä meinannutkaan, kyllähän monet kitaristit pitävät plektraa mitä ihmeellisimmissä kulmissa, hurjin esimerkki mielestäni on George Benson. Mutta kannattaa kokeilla miten soundi muuttuu muuttamalla plektran kulmaa, tavoitteenahan olisi saada samankuuloiset lyönnit alas- ja ylöslyönneillä, eikö silloin pitäisi liikeradan olla samanlainen molempiin suuntiin? No joo, asiasta on näkemyksiä yhtä monta kuin soittajaakin, ja en haluaisi jäädä kinastelemaan yksityiskohdista, itse voin puhua vain edustamani koulukunnan puolesta, ja kunnioitan toki muitakin koulukuntia enkä väitä saarnaavani vain yhtä ainoaa oikeaa totuutta. Kovasti tekisi mieleni alkaa harrastamaan Name-droppingia ja kehuskelemaan kuinka se ja se on samaa mieltä kanssani, mutta mitä turhia, mä halusin vain muistuttaa siitä että kannattaa oikeasti kuunnella ammattilaisia, varsinkin pedagogeja, joilla on laajemmat perustelut asioille kuin vain empiiriset kokemukset oman soiton kohdalta, tai kuulopuheita youtube-videoiden kertoman pohjalta..
 
Niin, plektran "suora" liike kieliä kohtaan tarkoittaa sitä, että kieli saadaan soimaan luonnolliseen värähtelysuuntaansa heti ensiattackista, eikä siten että kieli "asettuu" soimaan hetken kuluttua. Räikein esimerkki tästä on kun lyö töysillä "kauhaisevalla" liikkeellä vapaata 6. kieltä, kieli soi oikeasti hetken melkein 1/2 sävelaskelta ylävireisenä ennen kuin "pojojoing"-efekti häipyy. Mutta kieltä voi lyödä kuinka kovaa tahansa, kun plektran lyöntikulma on oikea, saaden kielen soimaan puhtaasti heti alkuattackista alkaen. Tämä sama pätee siis luonnollisen, hyvän ja balanssissa olevan plektrasoundin luomiseen. Toki plekun kulman muuttaminen toimii ikään kuin eq-säätimenä, mitä pienempi kulma on, sitä vähemmän middleä soundissa (=epäerottuvaisempi) ja ohuempi soundista tulee. Toki pitää olla sitten valmius kääntää kulmaa hieman riippuen mitä soittaa ja millä kitaralla/vahvistimiella.. Hiuksia voidaan halkoa hamaan loppuun asti, joten mä poistun jälleen hiekkalaatikolta :)

Mun kokemukseni mukaan sillä aivan suoralla liikkeellä ei saada ihan samanlaista soundia molempiin suuntiin. Tämä tuntuisi pätevän, mitä jyrkemmässä kulmassa plektra on kieliin nähden. Ehdottomasti kannattaa kuunnella pedagogeja, mutta tosiasia myös on, että on olemassa aivan huimia soittajia, jotka pikkaavat aivan eri tavalla. Jos verrataan vaikkapa John Petruccin, Paul Gilbertin ja vaikka Stochelo Rosenbergin pikkaustekniikoita, niin ne ovat selvästi erilaiset. Tietenkin noilla soittajilla on kaikilla aivan erilainen soundi, ja mun pointtini olikin, että näiden ja monien muiden ihan käytännön esimerkkien takia en usko, että kynnyskysymys tekniikassa olisi nimenomaan liikerata tai käden asento.
 
Pikkauksen mekaniikasta ja sen vaikutuksesta soundiin olisi mielenkiintoista jorista, ehkä järkevämpään kellon aikaan sitten. :-)

Ite olen huomannut että yksinkertainen hyvä tapa treenata alternatea on soittaa samaa kamaa mitä normaalistikin, mutta pikkaamalla kaiken päinvastoin mitä yleensä. Eli kaikki alaslyönnit plektralla soitetaankin ylöspäin ja päinvastoin. Eli esim. downstroke-hevyriffit soitetaankin kokonaan upstrokella. Itselläni ainakin upstroke on se heikko kohta, ja tuo on v-mainen mutta tehokas tapa kiinnittää asiaan huomiota. Ja sitten on se että pitää treenata kaikilta kieliltä, koska ohuiden kielten tatsi on erilainen. Itselleni vaikeinta on juuri ohuiden kielien nopea pikkaaminen, pleku tahtoo tökkiä, nimenomaan upstrokella. Paksuja on tottuneempi pikkaamaan, kun ennen soitin pelkää rytmikitaraa. Myöskin sen olen huomannut, että parempi harjoitella soittamalla erilaisia rytmikuvioita jotka sisältävät 8- ja 16-osia, sen sijan että vääntää pelkää tasaista 16-osaa. Pelkkien 16-osien soittaminen on nimittäin helpompaa. Ainakin mulle.

Joskus asiat pitää vaan tehdä suomalaisittain "läpi harmaan kiven". Ei hirveen kivaa, mutta palkitsevaa kylläkin.