Kitarat: soittaminen ›

No hohhoijaa. Tylsää asteikkosahausta? Tuota lopun mautonta kromaattista (joka ei tosin ole ihan täysin kromaattinen) tilulilua lukuunottamatta kyseessä on kuitenkin mielestäni melkoisen mielenkiintoinen, monipuolinen ja musikaalisen kuuloinen kokonaisuus.
 
Samaa mieltä.
 
En todellakaan yleensä jaksa kuunnella random tilua, ja esim. Gilbert on hyvä poikkeus genressä ja arvostan häntä muusikkona ja soittajana.
 
Petruccin normaaliin tasatahtitilutukseen verrattuna tuo on hyvinkin rytminen, groovaava ja innovatiivinen soolo.
 
Juccizelta haluisin kuulla mielipiteen kyseisen musiikkityylin mielenkiintosesta soolosta. (Cinnamon girl ei mielestäni edusta kyseistä tyyliä ;)
 
Itsekään en todellakaan pistäisi tätä sooloa mihkään kovimpien listoille. Still, paljon tylsempiäkin vetoja tulee kymmenittäin mieleen.

Mulla oli oikeasti lukioiässä parin viikon DT-innostus: "vau, näillä kavereillahan sormet pelaa", jota seurasi yhtä nopea kyllästyminen: "eikö näillä kavereilla tosiaan oo muuta annettavaa kuin nopeat sormet?". Ehkä pitäisi oikeastaan yrittääkin säilyttää tuo innostus sellaisena kuin sen ensi kertaa koin ja suhtautua bändin musiikkiin sormitreeneinä. Muuta virkaa kun en sillle vaan korviani käyttämällä oikein keksi.
 
Tää on kuultu jo niin moneen kertaan, ettei pysy enää laskuissa.
 
En halua kuulostaa ilkeältä, mutta tämmöinen lausahdus panee ihan oikeasti miettimään, montako kitarasooloa olet eläessäsi kuullut. Vaikka tarkastelisin kaikkia genrejä tasapuolisesti, tämä luritus ei mulla yllä viidensadan kovimman soolon listalle.
 
Haluan muusikoiden.nettiin facepalm-hymiön tähän kohtaan.

Nämä on varmaan näitä makuasioita. Itse en ole Dream Theaterin musiikista juuri koskaan ollut innostunut, kappaleet ei vaan jää mieleen. Ehkä varovaisesti voisi kommentoida matematiikkaheviksi. Gilbert sen sijaan on sen verran vekkuli, että se kykenee tekemään kuunneltavaa musiikkia tekniikan ohella. En itse oikein enää jaksa kuunnella tilusoittoa (olen kai tulossa vanhaksi), ellei siinä ole ideaa kuten Gilbertillä tai vaikka Bal-Sagothilla, joka on toisenlainen esimerkki siitä miten musiikillinen näkemys on huomattavasti tärkeämpää kuin soittotekniikka, vaikka sitäkin löytyy Bal-Sagothin kitaristilta.
 
Pitäisköhän laskea gilbert-sanan esiintymistiheys sun viesteissäs? Alkaa olla aikas kohtuullinen.
Gilbertin perustilulilut on kyllä mun mielestä ihan vidun tylsiä, kun ne on aina niiden parin patternin sahausta, ei todellakaan mikään malliesimerkki uusiutuvasta ja innovatiivisesta (siis musiikillisessa mielessä, ei esim. instrumentalistisessa) musiikintekijästä.

Mulla oli oikeasti lukioiässä parin viikon DT-innostus: "vau, näillä kavereillahan sormet pelaa", jota seurasi yhtä nopea kyllästyminen: "eikö näillä kavereilla tosiaan oo muuta annettavaa kuin nopeat sormet?". Ehkä pitäisi oikeastaan yrittääkin säilyttää tuo innostus sellaisena kuin sen ensi kertaa koin ja suhtautua bändin musiikkiin sormitreeneinä. Muuta virkaa kun en sillle vaan korviani käyttämällä oikein keksi.
 
Ehkä mullakin menee tää säälittävä DT-innostus vielä joskus ohi, ja tajuan että kyseinen bändi ja varsinkin Petrucci on ihan perseestä. Sitä odotellessa tosin ajattelin jatkaa DT:n ja Petruccin poikkeuksellisen tylsän ja mitäänsanomattoman soiton diggailua. :) Että sinäänsä en kyllä oikein keksi enää muuta sanottavaa, että luuletko sä ihan oikeasti, että ketään, joka diggailee DT:stä, kiinnostaa paskan vertaa tämä sun näkemyksesi? :D Jos tarkoituksesi taas on provosoida, niin siinä mielessä kyllä olet onnistunut, että en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.

Mulle oli kanssa joskus yläasteella ja lukiossa Dream Theater se kovin juttu. Sitten tuli pitkä kausi, etten vain jaksanut kiinnostua mistään sen porukan tekemisistä, kun yksinkertaisesti innostuin muista musiikinlajeista, joissa oli aivan erilainen estetiikka. Saatoinpa jopa päästää suustani paljonkin herr Petruccia parjaavia letkautuksia. Sitten kun tuli otettua oikein kunnolla taukoa ja syvennyttyä aivan toisenlaiseen musaan, niin nyttemmin olen taas pystynyt kuuntelemaan niitä juttuja vähän tuoreemmilla korvilla. Vaikkei Dream Theater edelleenkään enää niihin kovimppin juttuihin kuulu, niin kyllä mun on silti pakko antaa arvoa niiden tyyppien, ja etenkin Petruccin tekemisille. On se hieno kitaristi omassa genressään, vaikkei uudemmat levyt olekaan jaksaneet enää kiinnostaa.

En kyllä ymmärrä minkä ihmeen sortin traumat rapauttavat ihmisen käyttäytymisen noin rajusti takaisin pikkulapsen tasolle. Siis oikeasti, mielipiteet on mielipiteitä ja onhan se ihan hyvä jo pelkästään rakentavan keskustelun kannalta, ettei kaikilla ole sama mielipide. Juccizin antipatiat dynamiikan puutteesta kärsivään ei-musikaaliseen hevi-/metallimusiikkiin on tullut lähes jokaisessa hänen postaamassaan viestissä selville. Onhan ne ESPt kaikki saatanan rumia ja ihan varmasti myös järjestään soittokelvottomia, puhumattakaan BC Richin katalogissa komeilevista keihäistä. Mitenkäs Dual Rectifier? Soittokelvoton kapine, tietysti. Mustaksi värjätty pitkä tukka? Joo, kirkonpolttaja-pohjasakkaa joka jamppa.
 
Kuten sanoin, erilaisia mielipiteitä on jopa ihan mukava kuunnella/lueskella, mutta tämän tamperelaispampun turinointi on ylittänyt provosointikynnyksen jo ajat sitten. Täältä Juccizille lisäohjeita jatkoa ajatellen: http://www.terapiahuone.com/

En kyllä ymmärrä minkä ihmeen sortin traumat rapauttavat ihmisen käyttäytymisen noin rajusti takaisin pikkulapsen tasolle. Siis oikeasti, mielipiteet on mielipiteitä ja onhan se ihan....
 
Menee kyllä jo offtopicin puolelle, mutta ymmärrän tässäkin asiassa Juccizzen näkökannan lähtökohdat täysin. Herra on (vaikuttaa ainakin olevan) hyvin paljon soittoaan analysoiva muusikko, jolla kekseliäisyys ja innovatiivisuus ovat tärkeitä ja palkitsevia haasteita soitannassa. (kuulostipa rumalta)
 
Tuntuu kuitenkin, että herra on vähän vinossa nyt sanavalintojensa kanssa, eikä vaan pysty enää myöntämään kirjoittaneensa ehkä vähän liian rajaavaan sävyyn.
 
Ehkä parempi olisi: "Keskinkertainen soolo, en tykkää."?
 
Hommahan on niin, että jos ei diggaa, niin ei diggaa ja sen voi aina sanoa ja siitä toiset eivät välitä, mutta kun tiedämme, notta kyseinen poju on kykeneväinen purkamaan ja analysoimaan tämänkin soolon musiikkitieteellisiin ainesosiin ja silti väittää, soolon olevan "omassa lajissaan poikkeuksellisen tylsä ja mitäänsanomaton renkutus.", niin kyseessä on mielestäni vähän liian kärjistetty lipsautus.
 
Ottakaamme rytmillisesti ja nopeudeltaan teknisestä metallimusiikista vaikka sata sooloa, ja olettakamme, että sijoitus 50 olisi neutraali "ihan ok". Tämä soolo olisi juccizen lipsautuksen mukaan kyseisessä kurasakissa maksimissaan sijoilla 90-100 (siis poikkeuksellisen tylsä ja mitäänsanomaton).
 
En usko että sinne sitä laittaisit vaikket soolosta pidäkään.
 
Mietin oikeasti että kuinka vitun huima se ykkönen on :--D
 
Ja ps. Punisher, BC Richit ovat ihan kaikki ihan hirveitä
 

 

 
E: ekstra-hajoominen Kricen ensimmäiseen kommenttiin joka aikaisemmin oli jäänyt huomaamatta:
 
Kuka taitaa tämä kimuranttisen soolon?

Varmaan kaikki jotka on sahanneet vähän jotain skaaloja. Aika köyhältä vaikuttaa Gilbertin kappaleisiin verrattuna. Niissä on jo haastetta.
 
Suoraan 12 vuotiaan suusta :D
 
"No wittu warmaan ihan cuca waan joka on vähän ees shreddannu... Mun frendi störba vetää paljon vaiceempii"

Pitäisköhän laskea gilbert-sanan esiintymistiheys sun viesteissäs? Alkaa olla aikas kohtuullinen.
 
Kannattas ehkä ottaa ne DT-fanilasit pois päästä ennen tuollaisten kommenttien laukomista, näyttää haittaavan näkyvyyttä aika pahasti. Fanittaminen on ihan jees, mutta sillä ei pitkälle päästä kun aletaan analysoimaan musiikkia objektiivisesti.

Suoraan 12 vuotiaan suusta :D
 
Ei vaan kuiva faktapohjainen kommentti 20 vuotta soittaneelta.

Kannattas ehkä ottaa ne Paul Gilbert -fanilasit pois päästä ennen tuollaisten kommenttien laukomista, näyttää haittaavan näkyvyyttä aika pahasti. Fanittaminen on ihan jees, mutta sillä ei pitkälle päästä kun aletaan analysoimaan musiikkia objektiivisesti.
 
Ootko sä analysoinu musaa paljonkin objektiivisesti ja mihin lopputulokseen olet päätynyt? Mä tykkään kuunnella ainakin ihan vaan sen kummemmin sitä, mikä sillä hetkellä hyvältä tuntuu. Musta tuntui edellispäivänä Gilbert hyvältä ja nyt DT. Sen lisäksi Ultra Bra oli eilen kans ihan jees ja Beatles ja moni muu.

Ei vaan kuiva faktapohjainen kommentti 20 vuotta soittaneelta.
 
Mä vieläkin odotan sun vetoa tosta soolosta. Käsittääkseni kuulut juurikin tähän skaaloja sahanneeseen jengiin?
 
Ja tämä ihan kommentoimatta millään tavalla ko. soolon hyvyyttä tai huonoutta. Just put your money where your mouth is.

Mä vieläkin odotan sun vetoa tosta soolosta. Käsittääkseni kuulut juurikin tähän skaaloja sahanneeseen jengiin?
 
Entä sitten kun olen vetänyt tuon soolon? Mitä se todistaa puoleen tai toiseen? Kyllähän tuo pienellä harjoittelulla varmaan menisi suht hyvin. Eihän tuossa ole muuta hankalaa kuin kinkkisiä siirtymiä, pari nopeaa skaalaa, vähän sweeppiä ja täppäystä. Tuollaisen soolon harjoittelu olisi just niin tylsää suorittamista kuin miltä se kuulostaakin. Minulle tulee paljon paremmat fiilikset Gilbertin musiikista, esim. Norwegian Cowbell. Kuka ei voisi olla pitämättä siitä? Alkaa heti loistavasti ja parasta on tietysti itse lehmänkello. Älyttömän hyvä kappale, jossa on hitaita tunteellisia kohtia, runttaavaa rockia ja tietysti myös nopeaa tiluttamista yhdessä tyylikkäässä kokonaisuudessa.

Voi hyvinkin olla, että Juccizin analyyttinen ja jatkuvasti uutta etsivä lähestymistapa musisointiin ylipäätään on hänen päällimmäinen prioriteettiinsä musiikkiin soittajan kuin kuuntelijankin näkökulmasta. Asioiden esilletuomisessa sillä nyt ei ole mitään väliä, mitä ominaisuuksia arvostat musiikissa - ajattelemattomuus ja lapsellisuus ovat kuitenkin jo ihan yleiselläkin tasolla kyseenalaisia argumentointivälineitä.
 
PS. Neil Young on ihan kakka kun sillä on kaikki piisitkin ihan samanlaisia ja Les Pauli on niin vanhanaikasen näkönen että se on huono kitara. Olenko minäkin nyt autenttinen musiikkikriitikko?

Entä sitten kun olen vetänyt tuon soolon? Mitä se todistaa puoleen tai toiseen? Kyllähän tuo pienellä harjoittelulla varmaan menisi suht hyvin. Eihän tuossa ole muuta hankalaa kuin kinkkisiä siirtymiä, pari nopeaa skaalaa, vähän sweeppiä ja täppäystä.
 
Mua vaan kiinnostaa kuulla miten toi sulta taittuu kun on niin helppo. Ei tässä muuta.
 
Tuollaisen soolon harjoittelu olisi just niin tylsää suorittamista kuin miltä se kuulostaakin.
 
I saw this coming;-)

Tempasen suloon alkuperäisen viestini sillä vituiksihan tämä meni heti kätteleyssä.
Tattista kaikille osallistujille jne.
 
Et vaan osaa ;)
 
Vai miten se meni?
 
Voi hyvinkin olla, että Juccizin analyyttinen ja jatkuvasti uutta etsivä lähestymistapa musisointiin ylipäätään on hänen päällimmäinen prioriteettiinsä musiikkiin soittajan kuin kuuntelijankin näkökulmasta.
 
Tämä ei ole prioriteetti, mutta valitettavan usein näin käy. Olisi monesti kivempi voida kytkeä analysointi halutessaan "pois päältä" ja nauttia musiikista vain sellaisenaan. Se vaan on nykyään "oppineempana" huomattavasti hankalampaa kuin vaikkapa alle kouluikäisenä, jolloin moni kappale kuulosti "jännältä", kun ei tajunnut, mitä niissä tapahtui. Tietenkin musiikissa vaikuttavien lainalaisuuksien ja riippuuvuden ymmärtäminen myös tarjoaa paljon "isomman työkalupakin" tarvittaessa, mutta siitä on monesti enemmän iloa soitto- kuin kuuntelutilanteessa.
 
Neil Young on ihan kakka kun sillä on kaikki piisitkin ihan samanlaisia
 
Ainakin Neil Youngin musiikki on edes piisejä eikä sormiharjoituksia. ;)

Kyllähän tuo pienellä harjoittelulla varmaan menisi suht hyvin. Eihän tuossa ole muuta hankalaa kuin kinkkisiä siirtymiä, pari nopeaa skaalaa, vähän sweeppiä ja täppäystä.
 
Jep jep. Koitapa treenata tuo siihen kuntoon, että se menee "suht hyvin".

Et vaan osaa ;)
 
Vai miten se meni?
 
Eiköhän se ollut joku muu joka ei osannut. Tää meni ohi aiheen het alusta niin että viuhuu. Hyvä me!

Se vaan on nykyään "oppineempana" huomattavasti hankalampaa kuin vaikkapa alle kouluikäisenä, jolloin moni kappale kuulosti "jännältä", kun ei tajunnut, mitä niissä tapahtui.
 
Et oo vaan tarpeeks oppinu - Mozartkin diggaili vaikka mistä.

Kyllähän tuo pienellä harjoittelulla varmaan menisi suht hyvin. Eihän tuossa ole muuta hankalaa kuin kinkkisiä siirtymiä, pari nopeaa skaalaa, vähän sweeppiä ja täppäystä.
 
Nyt on kyllä sen tason aliarviointia ettei tosikaan...

Olisi monesti kivempi voida kytkeä analysointi halutessaan "pois päältä" ja nauttia musiikista vain sellaisenaan. Se vaan on nykyään "oppineempana" huomattavasti hankalampaa kuin vaikkapa alle kouluikäisenä, jolloin moni kappale kuulosti "jännältä", kun ei tajunnut, mitä niissä tapahtui.
 
Ja juuri tämän takia tulee nykyään kuunneltua vähän monimutkaisempaa tavaraa kuin nuorempana.
 
E: Tsori, tuli aivokatkos. Yhteenhän nämä olisin voinut laittaa.