Kitarat: soittaminen ›

Tuossa sitten pari päivää sitten lueskelin tuosta Drop-D vireestä ja tulin siihen tulokseen, että se varmaan olisi itselle parempi, kun tuota rokkia ja metallia ja sellaista kiinnostaisi eniten soitella. 5 -soinnut on vaan niin helppoja tuolla. (ja on se mukavaa vaihteluakin)
 
Soita toki sitä, mitä haluat soittaa ja sillä tavalla kuin haluat soittaa! Jos tuntuu siltä, että dropped-vire voisi olla päivän sana niin ei muuta kuin alakieli sävelaskelen verran alaspäin! Kaikkein tärkeintä minusta (löytyykö yhteneviä mielipiteitä?) musisoinnissa on se, että toteuttaa itseään ja soittaa sitä, mitä haluaa. Soittotekninen osaaminen on yksi tekijä, jolla tämä pyritään varmistamaan, mutta ei se varsinainen päämäärä. Toisin sanoen, avosointujen osaaminen on tärkeätä, mutta ei kyllä niin tärkeätä kuin voimasointujen soittaminen rock/metal-osastolla.

droppi mitään kikkailua ole..itse en käytä standardia juuri laisinkaan. soittaminen paljon smoothimpaa dropped vireellä, tosin en mitään slipknot-virettä suosi. mut tommosia jazz ja blues juttujakin paljon gruuvaavampi vetää d-vireellä. standard-e jotenkin jäykkä. vaikka mitäs mä tiän, älkää kuunnelko mua:)

Onhan tuota droppia tullut kokeiltua. Hieman ristiriitaiset fiilikset, toisaalta sen tarjoama helpotus on hyvä asia, miksi asiat (viitossoinnut) pitäisi hoitaa vaikeamman kaavan mukaan? Toisaalta taas tuolla vireellä on liiankin helppo soitella jotain perusriffittelyjä. Tulee sellainen "no tällä tekniikalla nyt olisi lähtenyt mahtiriffit jo ensimmäisenä soittopäivänä jos olisin tiennyt tälläisestä" -fiilis. Toki jotain teknisempää sahausta soittaessa tilanne on erilainen, mutta tuollainen hynysmäinen "sormet pystyyn ja joka toiseksi nuotiksi C#" -soitto ei yksinkertaisesti ole hauskaa.

tosin en mitään slipknot-virettä suosi
 
Hoho, eihän ne soita kuin vain B:ssä:)
Pitäisi varmaan taas vaihtaa C:hen kun B liian matala.

Onhan tuota droppia tullut kokeiltua. Hieman ristiriitaiset fiilikset, toisaalta sen tarjoama helpotus on hyvä asia, miksi asiat (viitossoinnut) pitäisi hoitaa vaikeamman kaavan mukaan? Toisaalta taas tuolla vireellä on liiankin helppo soitella jotain perusriffittelyjä. Tulee sellainen "no tällä tekniikalla nyt olisi lähtenyt mahtiriffit jo ensimmäisenä soittopäivänä jos olisin tiennyt tälläisestä" -fiilis. Toki jotain teknisempää sahausta soittaessa tilanne on erilainen, mutta tuollainen hynysmäinen "sormet pystyyn ja joka toiseksi nuotiksi C#" -soitto ei yksinkertaisesti ole hauskaa.
 
Droppivireellä tulee keksittyä erilaisia riffejä kuin tavallisella. Ei niin omituisia kuin avoimilla vireillä, mutta kuitenkin. Mielestäni se on vain rikastava tekijä.

Suosittelen kyllä että opettelet ihan aluksi soittamaan sillä perusvireellä. Siitä on sitten hyvä lähtä laajentamaan. Kyllähän tuo dropped-vire on mainio jos haluaa sellaisia tanakoita riffejä vääntää. Riskinä on se, että siihen jumiutuu ja kaikki riffit on sitten sitä samaa. Monesti jos koitan keksiä jotain riffiä ja ideat lopussa niin vireen vaihtaminen voi auttaa. Jonkun mielestä fuskaamista? Heh no siinä tapauksessa on parempi lopettaa se soittaminen kokonaan ja säveltää kaikki vaan päässä nuottipaperille nii pysyy homma aitona.

Droppivireen etu ei mun mielestä ole pääasiallisesti tuo vitossointujen helppous, vaan ainakin mulla tuo uusia mahdollisuuksia soittoon, kun siihen kolmen alimman kielen etusormella otetun "barren" päälle pystyy kolmella vapaalla sormella soittamaan harmonioita ja jopa melodioita... Ja tuohan se yhden sävelaskeleen lisää liikkumavaraa, kun vertaa normivireeseen. Heikkous, kuten jo sanottua, on siinä avosointukomppauksessa ja näppäilyssä.

Nyt on taas turhaa haloota parin sekuntin operaatiosta. Jos huomaat, että soittamasi biisi voisi olla helpompi droppi-D -vireellä, niin vaihda sitä virettä. Ja takaisin kun tuntuu, että tämä ja tuo biisi taas menee perusvireellä helpoiten.
 
Nyppäät vaan huiluäänen vaikka D-kielen 12. nauhalta ja jätät soimaan, ja toisen huiluäänen siihen päälle alakielen 5. nauhalta ja ruuvaat alakielen samaan kuin D-kieleltä soivan äänen. Kestää pari sekuntia.
 
En tiedä miksi tuo drop-vire olisi jotain fuskaamista. Taitava kitaristihan osaa olla sopivalla tavalla laiska ja mukavuudenhaluinen. Eli jospa soittamassasi biisissä on paljon matalia 5-sointuja, niin drop-D käyttöön ja yhdellä nakilla nämä soinnut. Varsinkin jotain nopeasti vaihtelevaa perus metallibiisin 5-sointuriffiä on näin huomattavasti vaivattomampaa soitella. Ja saathan liikkumavaraa alaspäinkin.
 
Ei sitä kitaraa ole pakko kokoaikaa samassa vireessä pitää, jossei nyt satu kelluva talla olemaan. Silloin voi olla jo vähän vaivalloista kokoaikaa vaihdella virettä, kun yhden kielen löysääminen vaikuttaa muihin jne... Normitallaa kannattaa suosia vaikkapa tästä syystä. Harvempi (aloitteleva) kitaristi kuitenkaan sillä kammella hirveästi tekee. Itse en ole koskaan käyttänyt, vaikka yhden kepin omistankin, josta moinen löytyy. Joo, nyt menee taas aiheen ohi.
 
TL:DR: ei ole niin iso juttu vaihtaa virettä, että tarvitsisi erikseen alkaa opetella avosointuja joka vireelle.

Tuo dropista vaihtaminen normaaliinkin on aika järkevää välillä nimittäin heti keksin jotain riffejä kun soitin normaalivireessä.
 
Edit: Nytten on kitara drop-C#:ssä, koska muuten on liian löysät kielet.

Tuo dropista vaihtaminen normaaliinkin on aika järkevää välillä nimittäin heti keksin jotain riffejä kun soitin normaalivireessä.
 
Edit: Nytten on kitara drop-C#:ssä, koska muuten on liian löysät kielet.
 
Hei! Kokeiles vaihtaa kitaran mikinvalitsimesta välillä kaulamikki päälle! Keksin nimittäin heti jotain riffejä!

Hei! Kokeiles vaihtaa kitaran mikinvalitsimesta välillä kaulamikki päälle! Keksin nimittäin heti jotain riffejä!
 
Häh, täällähän on koko ajan puhuttu tuosta miten vireen vaihtaminen auttaa keksimään uusia riffejä niin jos minä sanon niin, niin sitten pitää olla heti viisastelemassa.
 
Edit: Tai toivon, että sanoit tuon ihan tosissasi.

tuon D-roppi vireenhän vaihtaa normaaliin viidessä sekassa, jos yhtään osaa kuunnella, onko ääni sama. Ite vaihdan virettä melki koko ajan. Tuo D-roppi on aika kiva kaikessas riffijammailussa, ja liidien väliinkin voi nopeesti pistää parit powersoinnut tai soittaa parit vaapaat D:et väliin.
 
E:masse, oon aika varma, ettei hän sanonut tuota tosissaan :)

tuon D-roppi vireenhän vaihtaa normaaliin viidessä sekassa, jos yhtään osaa kuunnella, onko ääni sama.
 
Paitsi jos on kitarassa floikka.

Paitsi jos on kitarassa floikka.
 
Paitsi jos sen blokkaa. Edit: ja lukot on auki tai on tarpeeksi varaa hienovirittimissä.

Tuossapa vähän mallia mitä kaikkea droppivireissä voi tehdä (tai no lähinnä avoimessa).
 
http://www.youtube.com/watch?v=qxu8rL8xbgc
 
Jos jotain alko kiinnostamaan, ni kannattaa tsekata Cosmosquadin viimeisin levy.

 
Tuossa sitten pari päivää sitten lueskelin tuosta Drop-D vireestä ja tulin siihen tulokseen, että se varmaan olisi itselle parempi, kun tuota rokkia ja metallia ja sellaista kiinnostaisi eniten soitella.
 
Itselleni drop-D on tutumpi klasarijutuista. Kai sitä viritystä jotkut hevibänditkin käyttää, en kyllä tiedä yhtään.
 
5 -soinnut on vaan niin helppoja tuolla.
 
Totta. 5-soinnut on niin pirun vaikeita normivireessä.
 
Mutta nyt sitten tajusin, että minun pitää opetella noita avoimia sointuja uudelleen, koska ylimmän/alimman/matalimman kielen viere on nyt matalampi kuin normaalisti ja se vaikuttaa ainakin E -pohjaisiin sointuihin ja taisi olla G -sointukin sillä listalla, missä kaikki kielet soi. Monet soinnut ei sitten muutukkaan kun ei sitä matalinta kieltä soiteta useammassa. Ja sitten on vielä barret.. en ole niitä vielä harjoitellut hirveästi kun ei sormissa riitä voima, mutta hiljalleen se sieltä tulee.. Mutta kuinkas nuo barret menee drop-D:ssä?
 
Niin, kyllähän ne eri tavalla menee. Kyllä itse opettelisin ensin normivireessä soittamisen ja sen ohella muita mahdollisia vireitä. EADGHE on kuitenkin se nyrkkisääntö.
 
Eli siis palopuheeni pointtihan oli se, että kannattaisiko minun nyt vain unohtaa tuo drop-d ja palata normi-vireeseen.. vai toisin päin vai molempia harjoitella vähän limittäin? Vaikuttaakos se kitaraan hirveästi jos sitä virettä sitten vaihtelee koko ajan? vaikka kyseessä ei ole kuin yksi kieli, mutta kuitenkin.
 
Mielestäni kannattaa harjoitella heti alusta asti kaikkea mikä tuntuu kiinnostavalta. Itse tein niin, että olin soittanut kitaraa jo 20 vuotta ja vasta sitten aloin keksiä, että voisi kokeilla muitakin vireitä kuin perusviritystä.
 
Ei se virityksen jatkuva muuttaminen vaikuta kitaraan mitenkään.
 
P.S. Harkitsin myös drop-C:tä, mutta se menee jo ehkä hieman hankalaksi noiden avoimien sointujen kannalta. Eli se nyt on kuopattu toistaiseksi.
 
Drop-C?!

Saattaa olla, että yhdessätoista vuodessa tilanne on ketjun aloittajalla jo ratkennut :)

Nyppäät vaan huiluäänen vaikka D-kielen 12. nauhalta ja jätät soimaan, ja toisen huiluäänen siihen päälle alakielen 5. nauhalta ja ruuvaat alakielen samaan kuin D-kieleltä soivan äänen. Kestää pari sekuntia.
 
En nyt pysty hahmottamaan tuota, kun ei ole kitaraa tässä käsillä. Mutta itse kyllä tekisin niin, että näppään vapaan D-kielen ja 6. kieleltä 12. nauhalta huiluäänen ja viritän sen samaan.

Mun mielipide drop-D-vireestä:
 
-Parempi/miellyttävämpi soittotatsi.
 
-Laajempi ääniala plussaa.
 
-Saa tarpeeksi bassoa D.stä meneviinkin kappaleisiin.
 
Riffien soittaminen mun mielestä kyllä drop-D-vireessä on VAIKEAMPAA kuin normaalissa vireessä. Tai ainakin sellaisten, jotka alunperin menee perusvireessä. Myöskin voimasoinnut on mun mielestä helpompia tavan vireellä. Hynynen sanoi että soittaa sillä vireellä siksi, kun on niin tuubassa ettei pysty soittamaan kuin yhdellä sormella. Se oli varmaankin vitsi, mutta kyllä aika tuubassa saa olla tosiaankin, jos ei pysty normaalisti kvinttejä soittamaan peruvireellä.
 
Itse olen kyllä drop-D.stä soittanut lähinnä klasarikitarajutuissa. En edes tiedä yhtään heavy-biisiä joka menisi ko. vireessä. Tai no, Metallican The thing that should not be taitaa olla. Itse en kylläkään ole sitä(kään) soitellut...

Oon soittanut rock-keikalla ensin biisin drop -D vireessä ja sitten samalla vireellä myös seuraavan, normaalille E-vireelle tarkoitetun biisin. Unohtui virittää takaisin ja hankalaa oli. Molemmille vireille on siis aikansa ja paikkansa: oikea ja väärä.