Kitarat: soittaminen ›

Kertokaa tehokkaiksi havaitsemistanne koordinaatio harjoituksista

M!Xu mitä tarkoitat tuolla " Mutta kun perusjutut on hallussa, niin sitten,, " mitä ne sun perusjutut on ?
 
Meinaan noilla esimerkiksi perus duuri- ja mollisointuja avo-ottein ja barreina ja niiden vaihtamista lennossa soinnusta toiseen jne. Se on kohtuullisen hyödykäs taito osata. Ja jotain Smells Like Teen Spiritin kaltaisia helppoja klassikkoriffejä olisi kanssa hyvä kyetä soittamaan. Tai vaikka Enter Sandmanin pääriffi. Ei ole liian hankalia.
 
Tarkoitan tuolla jonkinlaista kohtalaista teknistä osaamista. Kohtalaista, eli sen verran, ettei tarvitse enää ohjeita siitä, miten pidetään plekua kädessä tai kuinka noita sormia pitäisi siirrellä tuolla otelaudalla... Ja että pystyy pikkaamaan ylös-alas-ylös-alas edes jotenkuten.
 
Äh, helvetin vaikea selittää.

Todettakoon vielä, että se sormiharjoitus-/lottohevi, jota valitettavan usein kitarapalstoilla "progena" kutsutaan (Dream Theaterit sun muut), on musiikillisesti vain kalpea varjo alkuperäisestä progesta, joissa pääpaino ei ollut soiton teknisyydessä ja sorminäppäryydellä brassailussa, vaan sävellysten edistyksellisyydessä: biiseissä oli paljon osia, teemoja, ideoiden kehittelyä eikä vain mahdollisimman paljon väkinäisiä tahtilajinvaihdoksia ja itsetarkoituksellisen vaikeita, sormiharjoituksia muistuttavia riffejä.
 
Myönnettäköön että DT:stä löytyy MYÖS noita mainitsemiasi puolia, mutta yleensä kun koko lätyn kuuntelee, niin tajuaa että siellä on aivan helvetisti kaikkea muutakin kuin sitä nopeaa tilutusta. Ja muutenkin tuntuu minusta hieman absurdilta ajatukselta, että kaverit jaksavat vuosikymmenestä toiseen vain "brassailla" nopeudellaan. Se on vaan osa niitä biisejä, ja omasta mielestäni tietynlaista "intensiteetin" kehittämistä biisien "huippukohtiin".
 
Juuri uusien levyjen myötä ovat mielestäni biisit huonontuneet ja touhu mennyt enemmän sinne "hiluvitkutinpilipali" -osastolle.
 
Mielestäni taas kahdella viimeisimmällä levyllähän niitä sooloja on vähennetty aivan helvetisti. Etenkin nopeita sooloja.

Todettakoon vielä, että se sormiharjoitus-/lottohevi, jota valitettavan usein kitarapalstoilla "progena" kutsutaan (Dream Theaterit sun muut), on musiikillisesti vain kalpea varjo alkuperäisestä progesta
 
DT:tä sun muita kutsutaan usein Neoprogeksi. Niin tai näin, terminologista saivartelua. Riittänee todeta, että ko. bändit ovat ottaneet vaikutteita mm. 70-luvun progepumpuilta.
 
joissa pääpaino ei ollut soiton teknisyydessä ja sorminäppäryydellä brassailussa, vaan sävellysten edistyksellisyydessä
 
Mikä on edistyksellisyyttä? Useampaan kertaan on tullut kuunneltua 70-luvun klassikoita ja lopputulos on useimmiten ranteiden viiltely pullonkorkeilla. Paljon hienoja detaljeja, mutta biisit kokonaisuuksina usein hirveätä sontaa. Ei romantisoida liikoja! Toki sieltäkin löytyy helmiä joukosta.
 
biiseissä oli paljon osia, teemoja, ideoiden kehittelyä eikä vain mahdollisimman paljon väkinäisiä tahtilajinvaihdoksia ja itsetarkoituksellisen vaikeita, sormiharjoituksia muistuttavia riffejä.
 
Ideoiden ja teemojen kehittely oli 70-luvulla usein melkoista häröilyä ja hidastempoista. Musiikinkin kuluttajat muuttuvat ajan saatossa. Tuulen viemää leffassa vaihtuu kuva tunnin välein, siinä missä uusissa leffoissa saattaa vilahtaa useampi kuva sekunnissa. Nälkä kasvaa syödessä, näin musiikissakin.
 
JP:llä on aika pitkälle koko sähkökepin repertuaari teknisesti in the box, ei ainoastaan hypertilut. Runsaat sormitreenit lienevät osasyyllisiä tähän. Ei niin, ettäkö se olisi ainoa tie, mutta tuskinpa siihen tutustumisesta haittaakaan on. Aika suppeakatseista kitaroinnin opiskelua, jos vain tuuppaa JP:n tiluhirmu boksiin. Ja kyllähän niistä sormitreeneistä joskus kivojakin juttuja syntyy, erotomanian alkuriffi on mielestäni yksi kaikkien aikojen kitarariffeistä.
 
Niin ja, puhaltimia kannattaa muutenkin kuunnella ja plokkailla sieltä omaan soittoonsa juttuja. Pelkkiä kitaristeja kuunnelleet kitaristit ovat yleensä aika tylsää kuultavaa.
 
So very true! Myös useampia soittimia mielellään haltuun!

Mielestäni taas kahdella viimeisimmällä levyllähän niitä sooloja on vähennetty aivan helvetisti. Etenkin nopeita sooloja.
 
Unohdin aikaisemmin mainita, että mielestäni uusimmat levyt vain ovat huonoja. Tämän takia sitten tuo tilulilukin niissä on alkanut vituttamaan. Tarkoitus ei ole suinkaan morkata bändiä (olen edelleen fani, tosin vanhemman tuotannon kliseisesti), eikä tehdä tästä "DT-väittely" -ketjua. En ole sitten enää jaksanut enää hirveemmin edes kuunnella sitä uusinta (n. kolme viime levyä ainakin) matskua, kun ovat viimeiset levyt pettäneet vanhan fanin todella pahasti.
Tuntuu vähän siltä, että jätkät ovat jääneet omaan progeensa kiinni niin pahasti, että uusia ideoita ei enää löydy. Se vähän syö sitä ideaa, kun hyviä biisejäkään ei tule sillä tavalla, kuin aikaisemmin.
 
Menipäs ohi aiheen, mutta oli pakko avautua, kun on tuo siepannut jo pitkään. Kaikki kunnia silti bändille ja sen soittajille. Ja tämän ei todellakaan tarvitse hermostuttaa vihaisia DT-henkifaneja protestiin.