Kitarat: soittaminen ›

En osaa kuunnella suurinta osaa musiikista tarttumatta kirveeseen.
 
Tämä on kyllä arkipäivää omallakin kohdalla..
 
Aihetta sivuten; itselläni iskee hirvittävä soittohimo kun näkee jonkun staran live-esiintymistä, esim. Jimmy Pagen. Heti on pakko mennä heilumaan samalla tavalla.

Sama juttu, varsinkin kun on jonkun bändin keikalla, v***ttaa niin ku ei pääse tarttumaan kitaraan. Ja aina kuvittelen soittavani jotaki biisiä livenä jossaki keikalla. Aattelen aina "et jessus joskus mää vie tän teen" tai että "joo nyt mä omistan koo elämäni kitaralle!!" ja grabbaan kitaran ja alan harjotella. tunnin päästä kyllästyy.

ja grabbaan kitaran ja alan harjotella. tunnin päästä kyllästyy.
 
Näinpä juuri.

Ah, kohtalokumppaneita!
 
Mulla ihan sama homma. Aina koneella ollessani kuuntelen musiikkia ja kohta on taas ultimate-guitar auki koneella, musiikki pysäytetty, plektra kädessä, skitta sylisä ja kissanrääkki alkaa.

Heh. Minulla on sama vika. Ne hetket jotka vietän arkena kotona, menee soitelessa. Pelkkä musiikin kuuntelu on vaikeaa, sillä itse pitäisi heti päästä mukaan soittelemaan.

Minulla on täsmälleen sama vika, mutta sillä erotuksella, että joka biisin tahtiin täytyy rummuttaa. Varsinkin tuttuja biisejä kuunnellessa tuntuu nimenomaan turhauttavalta, jos ei pääse naputtamaan pöytään sormilla :D. Vanhemmat/kaverit huomauttavat tästä vielä suhteellisen usein, ja jo pari vuotta olen tästä kärsinyt. Kun biisin pistää soittimesta soimaan niin yhtäkkiä huomaakin jo että sormet käyvät biisin rumpukompin tahtiin pöytää vasten. Etusormien niveletkin alkavat näyttää jo hieman erilaisilta kuin muiden sormien :D. Niin ja olen siis kitaristi, en rumpali. Monesti olen kyllä miettinyt, josko rummut olisivat olleet minulle oikea soitin kitaran sijaan. Noh, molempi parempi.

Mun on pakko alkaa laulaan joka helevetin biisiä. Menee yleensä ekaan kertsiin asti huomata et paremmalta tää kuulostaa ilman

mun on kans pakko aina kun esim autossa kuuntelee radiota nii jotaki pitää rummuttaa:D

Mä tykkään laulaa kaikenlaisten laulujen mukana, varsinkin automatkoilla. Veisasin muunmuassa sävelradion tarjontaa 6 tuntia eilen matkalla halki suomen. Sanat eivät ole tärkeitä, mukana voi myös epämääräisesti hoilata. Mieleen jäin laulu "Grillaillaaaaaaan" joka on siis muuten uusin inhokkini.

Mitäs väliä millään semmosella "taudilla" on!? Jos tuntuu siltä että pitää laulaa, soittaa kitaraa, soittaa jalkarumpua, tanssia, hyppiä huutaa, kiemurrella, istua hiljaa tai vaikka itkeä musaa kuunnellessa niin anti mennä vaan.
Jos vähäkään on jollain tapaa musiikista kiinnostunut tai musikaalinen niin varmasti rupeaa housut väpättään tavalla tai toisella hyvän biisin kuullessaan. Sehän on vaan mahtavaa!!!
Itse yhdistän hyvän musan alitajuisesti alkoholiin ja siitä voi olla jopa jotain haittaakin! :)

samanlaista syndroomaa on mullakin mutta olen vaan ilonen asiasta... tosin muut ei aina tykkä kun aina pittää kaivaa skeba nurkista....

Sul on joku kitarainfluenssa. Yngwie-syndrooma...tai joku. =D
 
Ainoo että se ei väitä että Mozart matkii sitä eikä oo helvetin ylimielinen, muuten aika lähellä joo ynkkää...
 
Oma mielipide topiikista on, miksi piti tämäkin aihe kirjoittaa?? Miksi?? Mutta ihan sama, kaippa tähän voi vastatakin... Kaikki varmasti nauttii musiikista omalla tavallaan "In his/her own special way" aivan kuten ihmiset muutenkin nauttivat eri asioista eri tavalla.. Jotkut nauttii seksistä ja väkivallasta(sadomasokismia), jotkut eivät tarvi muuta kuin läheisyyttä ja lämpöä(normaalia)... Jotkut fiilistelee biisin mielessään kuulemansa perusteella ja jammaa ittekseen, jotkut taas kuulee biisin ja niiden on pakko alkaa shreddaan siihen päälle jotain omaa...
 
Meitä on moneen junaan, sä kuulut samaan kuin mä ;D

Jos on musikaalinen ihminen, on ihan luonnollista, että ilmaisee itseään jammailemalla minkä hyvänsä kipaleen tahtiin.

Jos on musikaalinen ihminen, on ihan luonnollista, että ilmaisee itseään jammailemalla minkä hyvänsä kipaleen tahtiin.
 
Yleensä esim. autossa istuessa ja radiota kuunnellessa saatan pitkiäkin aikoja naputella sormilla biisin tahtiin ja sitten vähän ajan päästä huomata että biisi on täysin p*sk*. Esimerkkiä Irinan Pokka.
 
EDIT: Luin vahingossa "hyvän" kun siinä lukikin että "hyvänsä".

Aina pitäis soittaa, eikä musaa ehdi enää kuunnella.
 
Itellä tämä on selvästikin hidastanut soitonkehittymistä - mutta ei vaan jaksa kuunnella tarpeeksi..

Bussissa tai sporassa kun laittaa musiikkia tulemaan iPodilta, voi kohta huomata ihmisten katselevan oudosti, ja kohtapuolin tajuaa sen johtuvan siitä, että ilmakitaratyylini näyttää takaapäin vähän runkkaamiselta.
 
Otelautatyöskentely saattaa tapahtua mielessä, mutta oikea käsi lähtee jostain syystä usein ihan huomaamatta pikkailemaan ilmaa haarovälin yllä. ;)

Se voi olla vähän huono siinä mielessä että ei osaa enää nauttia biisistä samalla tavalla, koska sitten ajattelee vähän liikaa miten biisiä soitetaan tai kuuntelee vain kitaraosioita, tai siitä tulee muuten vain vähän liian mekaaninen.
Tämän takia usein jätän joitakin hienoja biisejä opettelematta vaikka välillä tekisi mieli. Opethin Deliverance oli hieno esimerkki. Loistava biisi soitella mukana, mutta sitten siihen kyllästyi yhdessä vaiheessa eikä muistanut että miten hieno biisi se on ihan vain kuunnella, soittamatta mukana.

Jos osaan soittaa biisin, niin kuunnellessani mietin kokoajan, miten sormet otelaudalla tässä kohtaa vipeltäisivät. Ärsyttävää, kun yrittää kuunnella jotain hyvää biisiä, mutta ei voi nauttia siitä täysin siemauksin. kun mielessä näkyy vain otelauta. :'(
 
Sama juttu, mutta onneksi en osaa kovin montaa biisiä ;)
 
Jos vain satun soittelemaan samaan aikaan kun vaikka telkkarista tulee jotain musiikkia niin johan on pakko ängätä jotain riffiä tai sooloa siihen sekaan.