Kitarat: soittaminen ›

Tsekkaa John Petruccin Rock Dicipline sun muut soitto-oppaat. Varmasti löydät vastauksen kysymykseen kun kysymykseen.

Hyvin hiottu soundi ja tarkkuus on parempi kun kauhee säätö ja nopeus, opettelet ne biisit eka niin että osaat vaikka eri temmolla kun oikeessa versiossa, etenkin metallican biisit toimii tällä taktiikalla varsin hyvin ja sit kun osaat ne ulkoo ja tekniikan hitaalla soitolla ni opettelet sitä nopeutta, et voi muuten saada hyvää lopputulosta koskaan jos et osaa biisiä ees hitaasti... Tahdolla pääsee läpi harmaan kiven, kyl sä opit biisin kun biisin jos vaan on asennetta tarpeeks... En muista kuka se oli joka sano että kun soittaa sormenpäänsä verille ja tuntee kitaran värinän kehoaan vasten ja tuntee mielihyvää siitä niin tietää että on syvällä jossain... Ainakin suuressa kitarakirjassa on siitä kuvateksti, noudata sitä ja pidä rock sydämessä ni kaikki onnistuu hyvin vielä... Jos oot sillee "pakko saada tää biisi" ni et onnistu koskaan, mut jos aattelet "vitsit on hyvä biisi, mites tää lähtee", katot tabeja ja sillee ja korvakuulolta yrität ja improvisoit ja lopulta hokaat että oot löytäny jonkun skaalan siitä ja jammailet tunnin sooloja sen biisin pohjalta ni voit sanoo että osaat sen biisin, ei sun tartte sitä samalla lailla osata kun kirk ja hetfield :) Kaikki opettelu on asenteesta kii, muista se!

On olemassa muunkinlaista komppaamista kuin sen alimman e-kielen jyystäminen kahdeksasosina. Minä suuresti epäilen osaako keskiverto hevitiluttaja vetää mitä vain komppeja funkista jazziin - ei pelkästään "oikein" vaan myös hyvällä tatsilla. Tai vaikka pelkkiä hevikomppeja. Tyypillinen tapaus: Teemu Tiluttaja ostaa kalliit kamat, demppaa pari sekuntia alinta e-kieltä ja ilmoittaa että soundi on aivan surkea. Ihmeen usein vika on soittotatsissa, ei soittokamoissa.
 
Joo mut tässä topikissa puhuttiin Metallican Seek & destroysta. Ja muutenkin mielestäni enemmän löytyy enemmän hyviä komppikitaristeja kuin OIKEESTI hyviä soolokitaristeja.

Hyvin hiottu soundi ja tarkkuus on parempi kun kauhee säätö ja nopeus, opettelet ne biisit eka niin että osaat vaikka eri temmolla kun oikeessa versiossa, etenkin metallican biisit toimii tällä taktiikalla varsin hyvin ja sit kun osaat ne ulkoo ja tekniikan hitaalla soitolla ni opettelet sitä nopeutta, et voi muuten saada hyvää lopputulosta koskaan jos et osaa biisiä ees hitaasti... Tahdolla pääsee läpi harmaan kiven, kyl sä opit biisin kun biisin jos vaan on asennetta tarpeeks... En muista kuka se oli joka sano että kun soittaa sormenpäänsä verille ja tuntee kitaran värinän kehoaan vasten ja tuntee mielihyvää siitä niin tietää että on syvällä jossain... Ainakin suuressa kitarakirjassa on siitä kuvateksti, noudata sitä ja pidä rock sydämessä ni kaikki onnistuu hyvin vielä... Jos oot sillee "pakko saada tää biisi" ni et onnistu koskaan, mut jos aattelet "vitsit on hyvä biisi, mites tää lähtee", katot tabeja ja sillee ja korvakuulolta yrität ja improvisoit ja lopulta hokaat että oot löytäny jonkun skaalan siitä ja jammailet tunnin sooloja sen biisin pohjalta ni voit sanoo että osaat sen biisin, ei sun tartte sitä samalla lailla osata kun kirk ja hetfield :) Kaikki opettelu on asenteesta kii, muista se!
 
Ja tänään tuli lisää intoo soittamiseen ku oli Black Sabbathin (Heaven and Hellin) keikalla... Iommi veti varmaa kolme minuuttisen soolon ja eikä se ees ollu pelkkää tilutust.

Täällä ollaan näemmä kärjistämässä sooloilua ja komppausta...
 
Itse en ole hyvä komppaaja. Soolot menevät ehkä suhteessa jopa paremmin. Huomatkaa nyt, hyvät ihmiset, että nämä kaksi asiaa ovat eri asioita eli et välttämättä osaa kumpaakin hyvin vaikka toisen osaisitkin.
 
Leadkitaran osaa kyllä arvostetaan enemmän kuin komppikitaraa, johtuen näistä Kirkhammeteista ja muista hyypiöistä, joita pidetään puolijumalina. No nyt minä kärjistän asioita. =)
 
Mutta komppaus ja tilu vaativat melko lailla erilaisia asioita. Rytmeissä tarkkuus ja jämäkkyys, sooloissa nopeus (ainakin metallissa), äänen puhtaus ja tietysti myös se tarkkuus.

Asiaa ehkä vähän sivuten:

Tänään opettelin komppausta metronomin kanssa tabeista (Ilman, että on kuullut miten sen pitäisi mennä) -> huomasin olevani SURKEA.
Aina ennen korvakuulolta tai korvakuulon ja tabien pohjalta vedellyt, niin kylläpä on vaikeaa :s
 
Tulee kyllä kesäloman yhdeksi lukuisista tavoitteista opetella soittamaan tabeista tuntemattomia pätkiä :)

Eräs loistava kitarasti painotti minulle harjoittelussa sitä pikkausta: kun harjoittelee hitaasti, täytyy pikkauksen olla TÄSMÄLLEEN samanlaista kuin nopeasti soittaessa.
 
Ja pikkautyylisi selvität näin:
 
Otat vaikka 4. kielen 12. nauhavälin ja soitat sitä niin nopeasti kuin pysyt. Sitten hidastat liikettä tarkkaillen että liike pysyy täysin samanlaisena mutta vain nopeus putoaa... Ja siinä se on.
 
Ja jokaisella kielellä on vallaan oma pikkaus "aksentti", joten pikkaus ei ole täysin samanlaista 1. ja 6. kielellä. Eli "pikkauksen selvitys" täytyy tehdä sinnekkin.