Kitarat: soittaminen ›

Decapitated. Siitä hyvää reenimatskua.

Soittelin/treenailin tuossa Deathin Pull The Plugia. Totesin erinomaiseksi treenibiisiksi, ei mitään nopeinta mahdollista sahausta. Hyvä biisi tarkkuuden harjoittamiseen. Otelautakäsi alkaa olla jo kipeänä parin päivän DM-fiilistelystä, heh.

Mitäs mielipiteitä jengillä olis, kannattaisko dm-riffejä väännellä perus- vai drop-vireessä?

Mitäs mielipiteitä jengillä olis, kannattaisko dm-riffejä väännellä perus- vai drop-vireessä?
 
Mun mielestä perusvireellä saa helpoiten eri variaatioita power-soinnuista.

Carcassin Heartworkilta löytyy hyvää riffittelyä. Death Metal riffittelyn raamattu melkeinpä.
Mielestäni kyseisen orkesterin Necroticism - Descanting The Insalubrious -levyltä löytyy kovempia riffejä. Ja esim. Corporal Jigsore Quandary on kokonaisuudessaan suhteellisen helppo biisi soittaa.
Six Feet Underilla on myös sopivan yksinkertaista materiaalia.

Carcassin Heartworkilta löytyy hyvää riffittelyä. Death Metal riffittelyn raamattu melkeinpä.
 
Alkukantaisempaa menoa löytyy sitten Symphonies of Sicknessiltä ja kannattaa myös katsastaa toi Choice Cuts-kokoelma. Amott on itse sanonut että kuultuaan Symphoniessia häntä rupesi kaduttamaan kun oli aikanaan kieltäytynyt liittymästä Carcassiin ja kun seuraavan kerran herraa mukaan pyydettiin niin lähti heti mukaan:-)

Mitäs mielipiteitä jengillä olis, kannattaisko dm-riffejä väännellä perus- vai drop-vireessä?
 
No jos treenaa muiden biisejä niin kannattaa alkuperäisessä vireessä. Tietysti perusvire on kai yleisin dödössä. Tai standardivire jostai Ö:stä. Mutta ei se oo loppujen lopuksi vireestä kiinni. Se mikä tuntuu hyvältä sulle on tietysti kaikista paras ratkaisu. Droppivireessä voi soittaa vähän erilaisia juttuja kuin perusvireessä. Esim. vitossointuja voi liikutella paljon nopeemmin kun tarvitaan vain yksi sormi. Kannattaa tutkiskella kaikessa rauhassa molempien vireiden etuja ja haittoja.

Onkohan miltään death-metal bändiltä julkaistu tabukirjoja? Guitar Pro-filet on mitä on ja korvakuulolta soittaminen ei oo niin helppoa tässä musatyylissä.

Onkohan miltään death-metal bändiltä julkaistu tabukirjoja? Guitar Pro-filet on mitä on ja korvakuulolta soittaminen ei oo niin helppoa tässä musatyylissä.
 
Ei varmaan käytännössä yhtään. Hauska asia sinänsä, koska tabitkin piti oikein lailla kieltää ja yhtenä perusteluina oli juurikin se, että tabikirjoja valmistavat tahot menettävät leivän pöydästä. Ja sitten 0,5% bändeistä julkaisee ehkä joskus yhden tabikirjan.

CoB:in Every Time I Die on hieno kappale ja kiwa soittaa.
 
Death Metal addiktio on positiivinen juttu itsekin kärsin siitä silloin alku aikoina.
 
Ei täälä tämmösiä biisejä kysytty ku teknista vääntöä!
 
Mutta ite suosittelisin Cryptopsyä. Taitaa kai netistä muutamia tabeja löytyä.

CoB:in Every Time I Die on hieno kappale ja kiwa soittaa.

Death Metal addiktio on positiivinen juttu itsekin kärsin siitä silloin alku aikoina.
 
Bodom mitää deathia oo ku heviä vain. ;)

Cryptopsy ja Nile kun lähtevät lonkalta voit sanoa onnistuneesi... Loistavia bändejä kumpainenkin, omia suosikkeja Carcassin lisäksi.
 
Enpä kyllä standardivireessä kauhiasti bändejä ole nähnyt, yleensä ne viritetään perusvireeseen jonnekin B:hen (Carcass) tai vaikka D:hen (Decapitated). Ja ei mitään droppi-vireitä, kammottavia deathcore-virityksiä tuommoiset... Onhan ne helpompia, mutta mitä se nyt sitten kertoo.
 
Death on kyllä ollut kovassa kuuntelussa, tällä hetkellä kuitenkin jyrää muinainen hirviö, faaraoiden jälkeläinen Nile, jonka lurituksia kelpaa kuunnella useamman kerran. :)

Humppastara: Ja ei mitään droppi-vireitä, kammottavia deathcore-virityksiä tuommoiset... Onhan ne helpompia, mutta mitä se nyt sitten kertoo.
 
Heh... Nile menee Drop-A:sta.

Spike: Heh... Nile menee Drop-A:sta.
 
Aika monen dödöbändin kitarat paukkii dropissa jos on hyvin matalia vireitä.

EDIT: Hupsista, taisi tuo dropin määritelmä päästä unohtumaan... Tarkoitin siis sitä että alin kieli viritetään vaikka D:hen ja heitetään voimasointuja yhdellä sormella. Pieniä aivopieruja tässä...

Humppastara: : Hupsista, taisi tuo dropin määritelmä päästä unohtumaan... Tarkoitin siis sitä että alin kieli viritetään vaikka D:hen ja heitetään voimasointuja yhdellä sormella. Pieniä aivopieruja tässä...
 
Juuri näin. Monet death metal bändit soittelee matalavireisimpiä biisejänsä tuollatavalla dropista.

Karipiirto: Alkukantaisempaa menoa löytyy sitten Symphonies of Sicknessiltä ja kannattaa myös katsastaa toi Choice Cuts-kokoelma.
Amen, oma dm-soitanto alkoi juuri kyseiseltä albumilta, exhume to consume oli kappale... Mielestäni Carcassin levyt ovat niin erilaisia, ettei niitä oikein voi keskenään verrata. Esim. Reek of Putrefaction, on aikas raa'ahko levy, soundit on mitä on, mutta josta silti huokuu asennetta ja osaamista. Necroticism - Descanting the Insalubrous on bändin helmi, muttei niin gore kuin aikaisemmat, ja seuraavista puhumattakaan. Jopa parjattu Swansong on loistava! Hieman Deathin tavoin (kärjistettynä), Carcass kehittyi bändinä ja ihmisinä, joka kuvastuu musiikissa.

Death on aika kovis. Symbolic ja Human aina välillä kuuntelussa.

Se on ihan sama onko Dropped vai muuten vain detuned kunhan homma tehdään asenteella ja saadaan saundaamaan tarkoituksenmukaiselta. "Se on helpompaa soittaa yhdellä sormella..."
Kannattaa muistaa että musiikki on olemassa ensinsijaisesti kuunneltavaksi ja mulle on ainakin ihan yks ja sama onko siellä 1 vai 2 sormea, nimetön tai pikkurilli kunhan musa kolisee asianmukaisesti. Vire tilanteen mukaan.
 
"Käden asento on aivan oikea ja kappale on soitettu kuten on ennalta sovittu ja ylös kirjoitettu."

Bloodbath on tämän hetken kovinta kamaa omalla kohdallani. Kitarasovitukset aivan mahtavia.
 
http://www.youtube.com/watch?v=WbpUh5WkFrM
http://www.youtube.com/watch?v=mg4yi26cr5M