Kitarat: soittaminen ›

- Ja tietysti tähän kategoriaan lasketaan myös Jimi Hendrix
 
Oliko tämä vitsi? Jos oli niin en ymmärtänyt. Selittäkään joku.

Mun mielestä Jimi on nimenomaan myös teknisesti helvetin taitava soittaja (toisin kuin vaikka joku Hammet).
 
Jimppa on teknisesti helvetin taitava, mutta ei hän sen takia ole maailman legendaarisimpia kitaristeja.
 
Ja sulla on menny hiukan pullat ja vellit sekasin, jos väität, etteikö Hammett olisi teknisesti taitava. Ihan sama, vaikka hän soittaakin sooloja, jotka kuulostavat tyhmältä, on hän silti teknisesti taitava. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Ja sulla on menny hiukan pullat ja vellit sekasin, jos väität, etteikö Hammett olisi teknisesti taitava. Ihan sama, vaikka hän soittaakin sooloja, jotka kuulostavat tyhmältä, on hän silti teknisesti taitava. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
 
Hammett saattaapi olla teknisesti (siis jos tarkoitetaan motoriikkaa) hyvinkin taitava, mutta epäilen vahvasti, että käsitys musiikin teoriasta ja sen soveltamisesta käytäntöön on aika hataralla pohjalla. Ilmaisullisesti K.H. on juuri sitä mitä sainoit.

Aloittaja osuin naulan kantaa jopa siinä määrin, että meikäläinen tunsi piston sydämessään. Omat motoriset taitoni nimittäin ovat olemattomat ja vaikka olen soittanut kitaraa jo kohta 10 vuotta on tekninen osaaminen lähes alle arvostelun. Ei puhettakaan, että osaisin sweepata kuin korkeintaan äärimmäisen hitaasti, sanotaanko 120bpm...Kai tuota motoriikkaakin voisi kehittää. Ei vain tunnu kontrolli pitävän oikean ja vasemman käden liikkeitä yhtäläisinä ja kun yrittää soittaa ihan pikkaamalla nopeasti tulee jatkuvasti semmoisia "töks" ääniä kun oikean ja vasemman käden liikkeet menevät jonkun verran eri tahtiin. Aina eivät myöskään mene sormet puhtaasti nauhoille. Ärrh. Ja sitten tuo käsien kestävyys niin kai sitä perhana pitää alkaa tekemään jotain punttitreeniä ranteille jottei käsi puutuisi niin pirun nopeasti. Ei tarvitse kuin pari minuuttia soittaa intensiivisesti joitain vitossointuja niin alkaa tuo peukalon kämmenessä oleva osuus (mikä piru lieneekään) puutumaan niin maan perusteellisesti. No, kiitos kun sain avautua. Jospa vaikka jaksaisin alkaa harjoittelemaan ihan simona.

Hammett saattaapi olla teknisesti (siis jos tarkoitetaan motoriikkaa) hyvinkin taitava, mutta epäilen vahvasti, että käsitys musiikin teoriasta ja sen soveltamisesta käytäntöön on aika hataralla pohjalla. Ilmaisullisesti K.H. on juuri sitä mitä sainoit.
 
Miksi sun täytyy väkisin yrittää väittää vastaan? Kirk on teknisesti hyvä ja sillä sipuli, tässä ei ollut muusta kysymys.

Kai tuota motoriikkaakin voisi kehittää. Ei vain tunnu kontrolli pitävän oikean ja vasemman käden liikkeitä yhtäläisinä ja kun yrittää soittaa ihan pikkaamalla nopeasti tulee jatkuvasti semmoisia "töks" ääniä kun oikean ja vasemman käden liikkeet menevät jonkun verran eri tahtiin. Ja sitten tuo käsien kestävyys niin kai sitä perhana pitää alkaa tekemään jotain punttitreeniä ranteille jottei käsi puutuisi niin pirun nopeasti.
 
Nyt tulee kuittia Juccizelle, Apricotille, Titorille ja muille rikkiviisaille, mutta pakko sanoa, että noihin ongelmiin parhaat lääkkeet on yksinkertaset tekniikkareenit. Jotain yksinkertaisia sweeppauskuvioita vetämällä tuntikausia tempoa vähitellen nostaen, sormesi nopeutuvat ja kädet toimivat yhteen. Samoin kestävyys paranee tekniikkareenejä jurnuttamalla.
 
Kyllä se vaan on niin, että kitaristinkin täytyy vetää niitä aivot nollassa -reenejäkin. Niitä haukuttuja "asteikkoharjoituksia".

Nyt tulee kuittia Juccizelle, Apricotille, Titorille ja muille rikkiviisaille, mutta pakko sanoa, että noihin ongelmiin parhaat lääkkeet on yksinkertaset tekniikkareenit.
 
En kyllä ymmärrä miksi yksinkertaiset tekniikkareenit olisivat jotenkin parempia kuin yleisesti vain enemmän soittaminen.

Nyt tulee kuittia Juccizelle, Apricotille, Titorille ja muille rikkiviisaille, mutta pakko sanoa, että noihin ongelmiin parhaat lääkkeet on yksinkertaset tekniikkareenit. Jotain yksinkertaisia sweeppauskuvioita vetämällä tuntikausia vähitellen nostaen, sormesi nopeutuvat ja kädet toimivat yhteen. Samoin kestävyys paranee tekniikkareenejä jurnuttamalla.
 
Kyllä se vaan on niin, että kitaristinkin täytyy vetää niitä aivot nollassa -reenejäkin. Niitä haukuttuja "asteikkoharjoituksia".
 
Hei, mähän oon 1234-treenien suuri fani, niitä vaan täytyy ymmärtää.
 
Kontiakille sellaista että ei ne treenit olekaan yhtään sen parempia yleisen soiton parantamisessa, mutta jos on joku oikea ongelma, sitä on paras treenata keskittymällä nimenomaan siihen. Sitten kun ongelmaa saa korjattua voi jatkaa taas ihan vaan soittamista.
 
Jos on yleisurheilija jolla toinen jalka on selkeästi heikompi huolimatta normaalista treenistä, niin jos asiaa haluaa korjata, ainoa mahdollisuus on joko muuttaa treenimetodeja tai lisätä ohjelmaan ylimääräistä treeniä sille toiselle jalalle. Soitossa on ihan samasta asiasta kysymys.
 
Jos haluaa vaan oppia elämään ongelmien kanssa, niin ei sitä tietysti kukaan kiellä.
 
Tasapainolle sellaista että ei se Kirk nyt kyllä mikään ihmeellisen tekninen kitaristi ole. Hyvä mies Metallicassa, kyllä, mutta ei mikään tekniikkaguru. Kyllä se sen itsekin myöntää, siitä miehelle pisteet.

Kyllä se vaan on niin, että kitaristinkin täytyy vetää niitä aivot nollassa -reenejäkin. Niitä haukuttuja "asteikkoharjoituksia".
 
Missäköhän Isossa Kirjassa tämä mahtaa lukea? Itselläni ei vielä koskaan ole tuohon nimittäin riittänyt mielenkiintoa, vaikka varmaan pitäisi...
 
Ihan selväähän on se, että jos sweeppailu tökkii, sitä saa paremmaksi sweeppaamalla. Samoin, jos sointukäännökset eivät suju tosta vaan, tilanne todennäköisesti paranee treenaamalla sointukäännöksiä. Siltikin ihmettelen, miksi jokaisen olisi pakko soittaa "aivot nollassa"-sormitreenejä, jos korvaavia ja musikaalisempiakin tapoja "yleiseen sormien vetreyden" ylläpitoon löytyy. Kuulostaa taas siltä, että soittamisesta ollaan tekemässä urheilulaji. Kääntäkää Radio Citylle: "Rockia ja sporttia" :D
 
Tiedostan hyvin, että esimerkiksi oma "raaka, mittareilla mitattavissa oleva soittotekninen osaamiseni" jättää paljon toivomisen varaa. Tämän sanottuani on kyllä silti pakko puolustautua, että aika paljon tietoisuudessamme on myös kavereita, joilla sormet kyllä vipeltää jos jonkinmoista vauhtia, mutta sanottavaa on silti hyvin vähän.
 
Painotuseroja, sano.

Kontiakille sellaista että ei ne treenit olekaan yhtään sen parempia yleisen soiton parantamisessa, mutta jos on joku oikea ongelma, sitä on paras treenata keskittymällä nimenomaan siihen. Sitten kun ongelmaa saa korjattua voi jatkaa taas ihan vaan soittamista.
 
Mitähän asiaa sillä Titorilla taas on? :)
 
Siis, jos kaverilla on staminan ja synkan kanssa ongelmia, niin en ymmärrä, miksi siihen kannattaisi käyttää aivot narikkaan-treenejä. Kaikkeahan voi tehdä, mutta nyt tässä threadissa voisi filosofoida, mitä kannattaa tehdä.
 
Sitten jos kuvitellaan tilanne että halutaan ottaa täydellisesti haltuun biisi jossa on soolon lopussa sellainen sweeppi, joka nyt ei mene vaan vaatii treeniä. Mikä neuvoksi?
Treenatako sitä biisin sweeppiä niin kauan että se menee vai opetellako yleisesti sweepin tekniikka kahden, kolmen, neljän, viiden ja kuuden kielen arpeggiolla kaikista sävellajeista ja asemista aivottomilla sormitreeneillä? Siis mikä on tehokkainta eli mikä kannattaa?
 
Minä olen ainakin tuon biisin opettelemisen kannalla.
 
Perkeleesti tekniikkaa, mutta ei ilmaisua/tunnetta/musikaalisuutta:

- Lars Johan Yngve "Yngwie J. Malmsteen" Lanneback, biisit kuullostavat suurimmaksi osaksi juuri siltä miltä elokuun -95 guitar worldissa sanottiin. .... his (Yngwie) songs are just uninspired vehicles for his solos esimerkkibiisi: Faster Than The Speed Of Light
 
Tämä oli aika ilkeästi sanottu. Ainakin itselläni otti kipeää, erityisesti kun Impellitteri vedettiin samaan nippuun. Tolkki oppipoikana vielä meni, mutta Chrisu.... :( Minusta Yngwietä intohimoisemmin soittamiseen suhtautuvaa muusikkoa ja kitaristia saa etsiä. Morse nyt on sanonut, että tuskin kukaan kitaristi pystyy suoraan soittamaan suoraan ulos tunteitaan kitarasta mutta luulenpa että Yngwie on hyvin lähellä sitä. Musikaalisuudesta ei myöskään Yngwien kohdalla kannata keskustella, Steve Vain, Petruccin, Hammettin ja Impellitterin kohdalla kyllä olisi aihetta. Onhan tuo Faster than.... melko yksinkertainen biisi, mutta se rockaa. Siinä onkin tekemistä kuitenkin vielä aika monella muulla.

Kitaran soiton harjoittelussa pitää koko ajan pitää mielessä se, että kitara on vain yksi väline, jolla yritetään saada musiikki kuulostamaan hyvältä. Eli kitarasoitto ei saa olla itsetarkoitus.
 
Nimim. En kuuntele kitaristeja, kuuntelen musiikkia.

Sopisikohan tähän kohtaan toistaa se mitä entinen rumpumaikka sanoi meille ekalla tunnilla;
 
"Ehkä yksi tärkeimmistä asioista jonka teille haluan opettaa on se, kuinka vähän tärkeä soitin rummut oikeasti ovat".
 
Luonnollisesti siinä joka jätkällä tipahti leuka lattiaan. Mutta näin jälkeenpäin, ehkä ihan terveellinen vinkkeli ajatella musiikkia välillä tuokin.
 
Mikseipä tuossa tokaisussa voisi mainitun soittimen kohdalla olla mikä tahansa muukin soitin.

Kitaran soiton harjoittelussa pitää koko ajan pitää mielessä se, että kitara on vain yksi väline, jolla yritetään saada musiikki kuulostamaan hyvältä. Eli kitarasoitto ei saa olla itsetarkoitus.
 
Nimim. En kuuntele kitaristeja, kuuntelen musiikkia.
 
Mun mielestä tässä puhuttiin nimenomaan kitaransoittamisen reenaamisesta eikä musiikista ylipäätään. Jos kitaran soittaminen kyseisen soittimen haltuunottamisessa ei ole itsetarkoitus niin mikähän sitten on? Tekniikan ei tarvitse olla itsetarkoitus.

Ottamatta kantaa sen ja tän harjoittelemiseen, niin merkittävä osuus soittamisessa on myös synnynnäisellä lahjakkuudella. Toinen oppii helpommin kuin toinen. Toisinpäin: toinen joutuu käyttämään enempi aikaa saman asian harjoitteluun kuin toinen.
 
Ja jos ihminen on saanut musikaalisuutta 0 isossajaossa, väitän, ettei soittajaa tule vaikka harjoittelis kuinka.

Ottamatta kantaa sen ja tän harjoittelemiseen, niin merkittävä osuus soittamisessa on myös synnynnäisellä lahjakkuudella. Toinen oppii helpommin kuin toinen. Toisinpäin: toinen joutuu käyttämään enempi aikaa saman asian harjoitteluun kuin toinen.
 
Ja jos ihminen on saanut musikaalisuutta 0 isossajaossa, väitän, ettei soittajaa tule vaikka harjoittelis kuinka.
 
Tästä olen kyllä vahvasti erimieltä. Tai ainakin siitä, että lahjakkuudella olisi _merkittävä_ osuus soittamisessa. Hyvällä soittajalla korkeintaan 20% lahjakkuutta loput 80% on treeneuksen tulosta. Kuka tahansa oppii soittamaan jos vain kiinnostusta ja motivaatiota löytyy.

Mitähän asiaa sillä Titorilla taas on? :)
 
Siis, jos kaverilla on staminan ja synkan kanssa ongelmia, niin en ymmärrä, miksi siihen kannattaisi käyttää aivot narikkaan-treenejä. Kaikkeahan voi tehdä, mutta nyt tässä threadissa voisi filosofoida, mitä kannattaa tehdä.
 
Sitten jos kuvitellaan tilanne että halutaan ottaa täydellisesti haltuun biisi jossa on soolon lopussa sellainen sweeppi, joka nyt ei mene vaan vaatii treeniä. Mikä neuvoksi?
Treenatako sitä biisin sweeppiä niin kauan että se menee vai opetellako yleisesti sweepin tekniikka kahden, kolmen, neljän, viiden ja kuuden kielen arpeggiolla kaikista sävellajeista ja asemista aivottomilla sormitreeneillä? Siis mikä on tehokkainta eli mikä kannattaa?
 
Minä olen ainakin tuon biisin opettelemisen kannalla.
 
Totta kai sitä biisin sweeppiä kannattaa harjoitella, mutta jos tempo on 200 ja mikään, ei yksinkertaisesti mikään yksinkertaisinkaan sweeppikuvio lähde hallitusti tempossa 200, niin silloin kannattaa keskittyä nimenomaan siihen sweeppauksen tekniikan harjoitteluun joidenkin sellaisten yksinkertaisten harjoitusten kautta jotka ensin nostaa lähelle tavoitetempoa. Kun saa ensin jotain mahdollisimman yksinkertaista harjoiteltua tavoitetempoon, on se vaikeampikin, harjoitellussa biisissä esiintyvä kuvio mahdollista saada menemään tavoitetempossa.
 
Mieti nyt tilannetta jossa pitäisi pikata tempossa 200 jotain kuudestoistaosapatternia. Jos ei saa edes yhtä kieltä sahattua siinä tempossa, niin onko järkevää käyttää aikaa sen yhden biisin ja yhden patternin harjoitteluun niin paljon ja niin kauan että saa sen tempon 200 haltuun? Se ottaa niin kauan, että siinä vaiheessa kun asia on otettu haltuun olisi ehtinyt treenata jo 20 muutakin patternia, jotka kaikki olisivat käytettävissä milloin tahansa soittaessa.
 
Kun harjoittelee niitä yksinkertaisia kuvioita hitaasti ja hallitusti ympäri kaulaa kaikilla kieliryhmillä ja mahdollisuuksilla, ne yksinkertaisemmat kuviot tulevat opeteltua niin hyvin että ne tarttuvat aktiiviseen sanavarastoon.
 
Jos ei pysty ajamaan autoa edes suoralla tiellä ulos ajamatta 300 km/h, niin on hullua lähteä harjoittelemaan asiaa mutkaisilla teillä, jossain on silloin vikaa.
 
Tämä oli aika ilkeästi sanottu. Ainakin itselläni otti kipeää, erityisesti kun Impellitteri vedettiin samaan nippuun. Tolkki oppipoikana vielä meni, mutta Chrisu.... :( Minusta Yngwietä intohimoisemmin soittamiseen suhtautuvaa muusikkoa ja kitaristia saa etsiä. Morse nyt on sanonut, että tuskin kukaan kitaristi pystyy suoraan soittamaan suoraan ulos tunteitaan kitarasta mutta luulenpa että Yngwie on hyvin lähellä sitä. Musikaalisuudesta ei myöskään Yngwien kohdalla kannata keskustella, Steve Vain, Petruccin, Hammettin ja Impellitterin kohdalla kyllä olisi aihetta. Onhan tuo Faster than.... melko yksinkertainen biisi, mutta se rockaa. Siinä onkin tekemistä kuitenkin vielä aika monella muulla.
 
Ynkkä-keskusteluun en jaksa ottaa kantaa, johan siitä tuli riittävästi jauhettua hetki sitten.

Kappas :O Titor puhuu asiaa... Taas. Se on varmaan tulossa kipeeksi tai jtn.

Tästä olen kyllä vahvasti erimieltä. Tai ainakin siitä, että lahjakkuudella olisi _merkittävä_ osuus soittamisessa. Hyvällä soittajalla korkeintaan 20% lahjakkuutta loput 80% on treeneuksen tulosta. Kuka tahansa oppii soittamaan jos vain kiinnostusta ja motivaatiota löytyy.
 
Okei "merkittävä" on ehkä kärjistettyä, mutta tosiasia on, että perimällä, geeneillä yms. on osuutensa kaikessa ihmisen tekemisessä. Kun lahjat loppuu, ei mikään harjoittelu enää auta. Tämä koskee musiikkia, urheilua, maalaamista ja kaikkea. Kyllä varmaan jokainen terve ihminen oppii lyömään rumpua 100:sen tempossa neljäsosia, mutta monimutkasempi rytmiikka saattaa olla ylipääsemätöntä.

Okei "merkittävä" on ehkä kärjistettyä, mutta tosiasia on, että perimällä, geeneillä yms. on osuutensa kaikessa ihmisen tekemisessä. Kun lahjat loppuu, ei mikään harjoittelu enää auta.
Olen ihan samaa mieltä! Soittamisessa, kuten missä tahansa muussakin asiassa, tekninen osaaminen on mahdollista saavuttaa kovan harjoittelun kautta, mutta jos ei lahjoja yhtään löydy niin voi se musiikillinen ulosanti jäädä lopulta aika köyhäksi. Eihän se pointti kumminkaan oo siinä miten soittaa, vaan mitä soittaa.

Mieti nyt tilannetta jossa pitäisi pikata tempossa 200 jotain kuudestoistaosapatternia. Jos ei saa edes yhtä kieltä sahattua siinä tempossa, niin onko järkevää käyttää aikaa sen yhden biisin ja yhden patternin harjoitteluun niin paljon ja niin kauan että saa sen tempon 200 haltuun? Se ottaa niin kauan, että siinä vaiheessa kun asia on otettu haltuun olisi ehtinyt treenata jo 20 muutakin patternia, jotka kaikki olisivat käytettävissä milloin tahansa soittaessa.
 
Miksi pitäis noin nopeesti vetää?