Kitarat: soittaminen ›

Tässäpä aihe, johon minäkin osaan kertoa omakohtaisia kokemuksia.
Minä otan kuppia kyllä ja ei siitä sen enempää. Järkeä siinä ei tietenkään ole, mutta missäpä sitä olisi, kun selvästä päästä aletaan pohtia.
Nuorna miesnä tuli koetettua kännissä soittelua ja eihän siitä mittään tullut. Nykyisellään olen koettanut selvinpäinkin soittamista ja sehän onnistuu yhtä huonosti kuin pikkuhuppelissakin. Avainsana on juuri se pikkuhuppeli tai laitamyötäinen, miten vaan. Ongelma on yleensä se, että vedetään kerralla naula päähän ja senhän tietää miten siinä käy.
En suosittele alkoholia kellekkään, mutta en myöskään sano, että se olisi ehdottoman paha asia. Se ottaa ken ottaa ja joskus voipi ottaa kunnon shamanistisen kännin ja olla lähempänä esi-isiä, mutta silloin soittamiset voi sitten jättää muille

IHmeelliseks alkoholin moralisointi keskusteluks tääki muuttu.. :D

Kännissä soittaminen ei sinänsä ole ongelma, mutta mulle tulee se ongelma, että en halua soittaa kotona maistellessa kitaraa ja krapulassa ei millään jaksaisi soittaa. Treeneissä muutama kalja rentouttaa ja pienissä ideoitakin tulee runsaammin. Tuolloin en o huomannu et tulis ongelmia, mutta kotona vaan se alkoholi ei tuota samanlaista fiilistä.

Treeniä, treeniä ja treeniä se vaatii. Kokeiltu on!

Parin kaljan jälkeen pystyy vielä soittamaan suht. normaalisti. Koneella on videomateriaalia, kun soitan bändin toisen kitaristin kanssa erästä omaa biisiä sammumispisteessä. Ei kuulosta hirmu kivalta.

Hmm ideat kuulostaa kyllä hyviltä siinä vaiheessa keskellä yötä mutta ei enää aamulla kun yrittää paperista lukea merkintöjä ja soittaa... Eikä oo kiva nukahtaa sängylle kitara siinä rinnan päällä, aamulla se on lattialla.

ei onnaa... kaikki menee heti jalkoihin ja sormiin

Tämä on vähän tilannekohtaista. Näin äkkiseltään, jos koittaisi, ei varmasti sujuisi, kun on tuossa juomapuolessa vähän harjoituksen puutetta.
 
Joskus hieman nuorempana oli usein vähänkin pidemmillä (siis min. 2 pv) rymyreisuilla akustinen mukana, joten harjoitusta kertyi. Yleensä eniten motoriikka kärsi ns. nopeissa ekan illan nousuissa, jolloin ei soitto sujunut. Toisena päivänä pystyi sitten aamusta asti tissuttelemaan päivän mittaan huomattavasti edellistä iltaa suuremmat määrät eikä soitto kärsinyt yhtään. Eli tulin siihen johtopäätökseen, että ns. 2. päivän hitaissa nousuissa pysyy soittokunto yllä ihan niin pitkään kun on tarve.
 
Nykyään tosiaan ei. Nautin soittamisesta mieluiten selvinpäin, ja silloin harvoin kun humalassa olen, keskityn mielummin kanssaihmisten seuraan kuin rämpyttämiseen, pois lukien mahdolliset spontaanit yhden-kahden biisin vedot.

Kyllähän sitä pienissä soittelee ilman että mitään huomaa, mutta oikeasti kännissä ei kyllä lähe sitten millään.

Mikäs sen hauskempaa kuin jammailla kaverien kanssa ja samalla nauttia hiivanulostetta.
Ja mikäs sen hirveempää kuin että joku joutuisi kuuntelemaan sitä...
Eli viunan ja soittelun voi yhdistää, mutta ei viunan ja esiintymisen. Veikkaisin näin useimpien kohdalla.

Pienessä laitamyötäisessä soittaminen on itseasiassa parempaa kuin normaalisti, tulee hyviä ideoita.
 
Jep. Paljon rennompaa on soittaminen muutaman kaljan jälkeen ja kunnon fiiliksissä pukkaa joskus ihan hyvänkin kuuloisia juttuja päähän. 3-4:n kaljan jälkeen alkaa asteittain se vähäinen motoriikkakin lähteä myös kaljalle.
 
On muuten kaksi täysin eri asiaa aloittaa ryyppääminen soittamisen ohessa tai aloittaa soittaminen ryyppäämisen ohessa. Jos sulla on luuttu kädessä alusta asti, soittaminen sujuu aika pitkälle iltaa, mutta jos ottaa soittimen pienessä sievässä kätösiin, niin siitä ei välttämättä tulekaan mitään. Näin siis ainakin mulla....
 
Näin täälläkin. Reeniperjantaina kun yleensä alotetaan ottamaan jo reenatessamme ni homma sujuu (no sujuu ja sujuu, kuitenkin yhtä hyvin kuin selvänäkin) melko humalaanki asti. Mutta jos on pelkästään tinattu alkuilta ja sit keksii et josko soittais jotain, ni mistään tuu kyllä mitään.

Paremmin _tuntuu_ onnistuvan nosteessa henkilökohtaisesti.
Vaan onko totuus eri?
Luotanko humalaiseen kuulijaan?
 
No, keikoille korkeintaan se yksi hätä 0.5l III bisse varttia aiemmin.

Muutama rentoutta mukavasti, mutta liika on liikaa. Joskus treeneissä vedetyt setit tuntu loistavilta onnistumisilta, mutta älä nauhoita niitä. On tullut vastaan aika kauheita kännitekeleitä.

Pienessä laitamyötäisessä soittaminen on itseasiassa parempaa kuin normaalisti, tulee hyviä ideoita.
 
näin on, ja aamulla huomaa että tämähän kuulostaa oikeesti hyvältä

Yhden keikan olen kunnon kännissä soittanut (muuten aina vesi/yksi kalja-linjalla), ja omalta osalta se sujui ihan hyvin. Kyllä se soitto tuntuu periaatteessa ihan hyvin kulkevan kännissäkin, kunhan tosiaankin soittaa niitä juttuja mitkä hallitsee hyvin, eikä missään taidon ylärajoilla. Tosin sellaisen asian huomasin, että kun koko bändi on aika mukavassa kännissä, niin sitten siitä ei tule yhtään mitään, jokainen hoitaa tonttissa "kohtalaisen hyvin", jolloin tuloksena on lopulta aikamoinen sekamelska.
 
No eipä oo mun juttu muutenkaan toi kova juominen, mutta tuo keikka nyt oli enemmän juuri sellainen tilaisuus. Kyllä silti se soitto ihan hyvin kulkee vaikka olisikin jo vähän enemmänkin tullut otettua.

Minulla itselläni soittaminen käy lähes mahdottomaksi jo yhden viinipullon jälkeen. Vaikka alkoholitila ei ole kova, tuhoaa se silti kaiken vähäisen motoriikan mikä minulla on.
 
Itse juon yleensä yhden tai kaksi olutta ennen livekoitosta. Se rentouttaa mutta ei tuhoa vielä mitään.
 
Isot pojat ovat kertoneet että kovat rokkarit ovat ottaneet ja ottavat ennen keikkaa ihanaa viskiä ja muita kivoja asioita. Ja nehän ilmeisen hyvin soittaakin päissään..aika mielenkiintoinen juttu mielestäni, koska itellä menee kaikki soittamisen taito.
 
Esim. yksi esikuvistani, Dimebag otti monestikin reilusti ennen keikkaa, ja soitti silti "virheettä" keikan. Toisille alkoholi vaikuttaa eri tavalla. Itse en voi juoda övereitä tai soittaminen menee plörinäksi. Olen kuitenkin todennut hyväksi sen että juon pari alkuun ja rentoudun, sitten lavalla toiset pari.
 
miten muilla foorumilaisilla, miten päissään soitto sujuu?
 
sober - ihan ok
pienessä - ihan ok
kohtalaiset - omasta mielestä hyvin, muiden mielestä "vähän sinne ja tänne"
perseet - omasta mielestä ihan vitun hyvin, muiden mielestä päin vittua
maksimit - en tiluta :)

Joo ei yhtään kiitos. Keikoilla pärjää aivan hyvin ilman sitä yhtäkin. Olin viime viikolla treeneissä baarin jälkeen, soitto oli kuulemma aika paskaa neljän tuopin jälkeen...

Maksimissaan kolme keskiolutta kehtaa juoda suht pienellä aikaviivellä jos soittaa on tarkoitus. Kitaraa siis. Draivi kyllä on kovempi mitä enemmän juo (vaikkakin selvinpäin ne parhaat fiilikset saavutetaan), mutta sitten alkaa jo koordinaatio kärsimään ja soitto kuullostamaan räpellykseltä. Bassoa tulee sitten soiteltua vähän tukevammassakin tenuissa.
 
Realistisesti tosin: Vältän (vaistomaisesti?) runsasta alkoholistelua ja soitantaa yhdessä. Äärimmäisen harvoin tulee soiteltua niin, että voin sanoa olleeni humaltunut.

Se on harjoittelun puutetta jos ei kännissä soittaminen onnistu.
 
Jurri näin.
 
Alkuillan nousujohdanteisissa tunnelmissa soitto tulee enemmän selkäytimestä ja aivot jää narikkaan. Loppuillasta yhteys selkäytimeenkin katkeaa ja paranoidikin voi tehdä tiukkaa.

Sitä paremmin kulkee mitä enemmän on ottanu. Bändikaverit on samaa mieltä, tosin ne juo yleensä samaa tahtia.