Kitarat: soittaminen ›

mutta en usko että esim. Van Valen on oppinut soittamaan, hidastamalla soolon tempon puoleen.
 
Muistan lukeneeni että Eddie opetteli soolonsa NIMENOMAAN hidastamalla biisien tempoa puoleen, jolloin sävelkorkeuskin laski n. oktaavilla

Improvisoinnilla. Sooloja on muutenkin turha lähtee alusta loppuun vetään samanlailla ku alkuperäset. Kannattaa opetella nopeutta ja tarkkuutta mielummin ja sitten vedellä asteikkoja niillä ja poiketa asteikolta tarpeen tullen.
 
Vitsinä vielä heittäsin, että Blues-asteikko E-mollissa toimii aina, vaikka kappale menis missä sävellajissa :)

Improvisoinnilla. Sooloja on muutenkin turha lähtee alusta loppuun vetään samanlailla ku alkuperäset.
 
Aivan eri mieltä.
Oletko koskaan huomannut sahaavasi aina niitä samoja lickejä? Niinpä, siksi juuri.
Mistään ei saa paremmin uusia ideoita ja monipuolisuutta soittoon, kuin muiden/maestrojen sooloja tarkasti kopioimalla.

Aivan eri mieltä.
Oletko koskaan huomannut sahaavasi aina niitä samoja lickejä? Niinpä, siksi juuri.
Mistään ei saa paremmin uusia ideoita ja monipuolisuutta soittoon, kuin muiden/maestrojen sooloja tarkasti kopioimalla.
 
No soitan samoja lickejä siksi, että ne toimii. Ja harjottelen kokoajan lisää "lickejä", jotta ne soolot saa lisää väriä.
 
Ne "maestrot" kun käyttää kanssa niitä samoja lickejä.
 
Ja parasta on vieläpä keksiä omia lickejä tai ainakin keksiä ne sillä hetkellä, vaikka kuulisikin semmosta jonkun käyttävän jossain sen jälkeen.

Useat soittajat hidastaneet jo levysoittimien aikana levyjä. Myös Esim. Rosenberg trion Stochelo kertoi dokkarissa opiskelleensa tällä tavalla(eli pudottamalla levarin kierrosnopeutta). Itsekin joskus käytän tätä tapaa, toki hiukan modernisoituna. Eli tsekatkaapa vaikka amazing slow downer-softa. Onnistuu looppaus, hidastus ja sävelsäätö.

Aivan eri mieltä.
 
Suosittelen etsimään Yngwien eri liveversioita vaikkapa Far Beyond The Sun -biisistä. Varmaan joka keikalla soittanut tuon ja joka kerralla reilusti eri tavalla. Paras versio mun mielestä on Live In Leningrad -livellä. Ainakin on improvisointitaidot Iso Y:llä kohdallaan. Osaispa ittekin...
 
Tosiaan, edellisen bändin biiseihin tuli oikein sävellettyä soolot, mutta treeneissä meni aina niin, että ne tietyt lickit veti sävelletyllä tavalla ja sitten kaikkea sopivaa (ja sompimatonta) päästä sekaan.
 
Nuotilleen on aivan turha nopeita sooloja alkaa opettelemaan. Ei edes Vait sun muut soita kahta kertaa samaa supernopeaa sooloa 1:1.

Suosittelen etsimään Yngwien eri liveversioita vaikkapa Far Beyond The Sun -biisistä. Varmaan joka keikalla soittanut tuon ja joka kerralla reilusti eri tavalla. Paras versio mun mielestä on Live In Leningrad -livellä. Ainakin on improvisointitaidot Iso Y:llä kohdallaan. Osaispa ittekin...
 
Tosiaan, edellisen bändin biiseihin tuli oikein sävellettyä soolot, mutta treeneissä meni aina niin, että ne tietyt lickit veti sävelletyllä tavalla ja sitten kaikkea sopivaa (ja sompimatonta) päästä sekaan.
 
Nuotilleen on aivan turha nopeita sooloja alkaa opettelemaan. Ei edes Vait sun muut soita kahta kertaa samaa supernopeaa sooloa 1:1.
 
Täysin samaa mieltä.

Tässä nyt sekoitetaan kaksi asiaa, omien biisien esitys ja toisten tekemien biisien harjoittelu. Esimerkiksi minkä tahansa jazz-standardin soolojen pikkutarkka plokkaus on erinomaista harjoitetta mutta eihän kukaan lähde livenä toistamaan niitä nuotista nuottiin.
 
Silloin kun esimerkiksi tutkitaan toisen soittajan soittotyyliä, on tietysti loogisinta harjoitella soolot mahdollisimman tarkkaan, sillä vain näin pystyy omaksumaan jonkun toisen tekniikkaa ja tyyliä.
 
Esimerkiksi live-esiintymisissä sitä vastoin voi ottaa juuri sen linjan minkä haluaakin: noudattaa orjallisesti alkuperäisesitystä, kopioida tärkeimmät fraasit ja improvisoida loput tai sitten hypätä tuntemattomaan, unohtaa koko alkuperäisesitys ja kasata koko soolo alusta lähtien omalta pohjalta. Tähän vaikuttaa tietysti myös alkuperäisen soolon luonne.

EIku siis sinnepäin ku vetää nii hyvä tulee.
 
tolla ajatuksella ei kovin pitkälle pötkitä