Kitarat: soittaminen ›

Tajusin että kitara on cool ku katoin Offspringin videota ja aloin ruinata sähkistä.
Site sain sen joskus n.10 vuotiaana. Eihän mua sitte hoksattu millekkää tunneille laittaa eikä paljoa opastettu (No vähän sillälailla, "tää on Amolli ja tää on F.."). Nyt sitte 5-6 vuotta soittaneena soitin varmaa ekan kerran vasta Ac/Dc:tä..

Oltiin kaverin kanssa meillä ja kuunneltiin Metallicaa ja tuli sellanen " Vittu, tota mäki haluan tehdä" . Pari viikkoa tuon jälkeen isoäiti osti kitaran.. Onneksi aloitin

Angus & Malcom Young.

Sisko tilasi jostain postimyyntikuvastosta itselleen akustisen jota ei sitten soittanut varmaan kuin pari päivää jos sitäkään (ei ihme, varmaan 5cm korkeudella kielet ja muutenkin paska vehje). Minä sitten kopasin ottaa jotain ääniä siitä irti ja jonkin aikaa myöhemmin tilasin samaisesta kuvastosta jonkun anttila stratokopsun. Sen jälkeen kun se viallinen romu lähetettiin takaisin, kävin hakemassa soitinliikkeestä huippuhyvän squier affinity straton ja siitä se lähti.
 
Nykypäivänä osaan vähän enemmän mitä aloittaessa.

Mulla toi kitaran soitto alko sillee, et hain musaopistoo pianoo soittamaan kun olin itekseni sitä vähän jo opetellukin. Siellä sitten kysyttiin jotain muita soittimia joista olisin kiinnostunu ja yksi näistä oli kitara. Siinä sitten joku aika pääsykokeitten jälkeen mulle ilmotettiin, että sut on valittu musaopistoon. Ei pianoo soittamaan vaan kitaraa. Siitä se sitten lähti.

Ukolla oli menneisyys kitaransoittamisessa, joten hän päätti ostaa siskoni edesmenneen poikaystävän kitaran. Sitä hän sitten välillä soitteli ja mäkin 12-vuotiaana jannuna tutustuin tuohon venäläisen soitinrakennuksen lapsukseen.

Matkin isoveljeä, kun sekin soitti kitaraa..

Yhtäkkiä vaan sain päähän piston, että voisi alkaa soittaa jotain soitinta. Pianon ääni oli mielestäni ärsyttävä, joten valitsin kitaran. Menin soittotunneille, mutta en jaksanut harjoitella ollenkaan kotona. Noin pari vuotta sen jälkeen innostuin kitaran soitosta kunnolla ja olen nyt soittanut 2 vuotta oikeasti kitaraa. Sähkökitaraa tosin vasta vajaa vuosi.

jäin yksin serkun huoneeseen ja mikäs siellä nurkassa olikaan... no kitara tietty :)
sitten otin sen käteen ja kävin rämpytteleen. vähän ajan päästä lainasin broidilta akustista kitaraa ja sitten vähän ajan päästä hankin oman sähköisen vempeleen

Lopetin opistossa sellonsoiton kyllästyttyäni siihen täysin ja siirryin soittamaan klassista kitaraa, tämä siis noin neljä vuotta sitten. Varsinaista syytä kitaransoiton aloittamiseen en todellakaan muista. Vuotta myöhemmin hankin rinnalle sähkökitaran. Olen enemmän kuin tyytyväinen valintoihini.

Ostin 6. luokalla luokkaretkeltä Iron Metelin Number of the beast -levyn ja ihastuin siihen. Sitten kesän jälkiin alkoi yläaste ja musatunnit. Koin valaistuksen ja tajusin että osaan avoimet D- ja G-duurit ja välähti että mähän osaan soittaa Tom Dooleyn.
Sitten ei enää tarttekaa olla mikään Einstein että tajuaa että jos mulla olis oma skitta niin mähän voisin opetella itte soittamaan sitä Iron Meteliä. Näin tuumittuani hinguin vanhemmiltani skitan joululahjaksi ja sain sen ja kohtaloni oli lyöty lukkoon.

Isä pakotti.

Pingistä pelailin maanmiesseuralla pikkuserkun kanssa ja nurkassa oli akustinen.
Siitä lähti kipinä ja löysin vähän sen jälkeen kotoa 70-lukulaisen landolan. Jea!

Isäukko soitteli jotain get onin tapaista alkuriffiä ja siitä se sitten lähti.

Vaimo osti mulle NailoniJammun, sittemmin on mopedi karannut lepikkoon...

velipojalla oli landolan akustinen. olin varmaan joku 10v kun otin sen kyseisen landolan käsiini ja sit rupesin "tavailemaan" purplen smoke on the waterin riffiä ilman mitään sen kummosenpia opastuksia, siitä se sitten lähti :)

Isäpä tuohon harrastukseen kai osittain patisti. En ollut ideaa vastaankaan, jotan 12-vuotiaana käytiin sit iskän kanssa hommaamassa se kitara. Kitaratunnitkin isä maksoi, joten siitähän se sit lähti. Varsinkin kun heti alkuun löyty ihan innostava opettaja.
 
Jossain vaiheessa harjoittelu kävi vähän laiskanpuoleiseksi, mutta joskus yläastetta kärvistellessä telkkarista näytettiin jotain Hendrixin Jimin keikkaa ja innostuin ukkelista totaalisesta. Jossain siinä 14-tienoilla sain sitten sähkökitarankin. Ja homma on siitä sitten jatkunut erinäisillä tasoilla ja intensiteeteillä tänne saakka.

Monien vuosien saksofonin kanssa olin oppinut kaiken maailman jazz-kikkailut. Oli aika kokeilla jotain uutta.. Olin tietysti angstiteini tuohon aikaan, juuri lopettanut rullalautailun :P Olin kuullut kun Eetu Van Haalee tilutti eruptionissa, halusin itse opetella samalla tavalla soittamaan, joten pyysin äidiltä kitaraa. Noh, äitee osti sitten rippilahjaksi akustisen (joka on vieläkin) jota rämpyttelin siinä sitten puolisen vuotta suht. passiivisesti ennenkuin sain sähkökitaran. Oon niin perse voissa kasvatettu, että sain iskältä sitten sähkiksen (Ibanez GAX 70). Vahvari piti ostaa itse, mutta siitä se lähti. Nykyään vähän paremmat vehkeet.

Isä pakotti.
 
no on siinäki:D:D
 
ite sain inspiraation soittamiseen kaverilta. olin yökylässä kyseisellä kaverilla joskus 12 vuoden paikkeilla mitä se nyt olikaan ja kuuntelin iha ihmeissäni ku toine soitteli truupperia ja smoke on the wateria:P kotiin päästyäni sit aloin puhua vanhempiani ympäri että ostaisivat kitaran ja niinhä mie sit muutama vuos sitte sen joululahjaks sain
ESP ltd m-50 ja peavy rage 158 vahvistimen, mikä on vieläki hallussa kitara on vaa vaihtunu epin lp customiin. oikeestaan inspiraatio vähä hiipu koska ei mitää osannu ja kukaa ei ollu opettamassa, ennen kuin kaverini opetti fear of the darkin alku näppäilyn ja siitä se sitte lähti:D kiitos IRON MAIDENIN olemassaolosta:D

Innostus alko joskus musiikintunneilla ku pääsi eka kertaa soittaa kitaraa kunnolla. Sitten ruinasin porukoilta kitaran. Vuoden jälkeen sain akustisen tilalle romun sähkisaloitussetin. Ja sitten myöhemmin ostin ite paremmat vermeet ja myin ne paskat pois.