Kitarat: soittaminen ›

Harjoittelemalla oppii harjoittelemaan. Soittamalla oppii soittamaan.
Eikös Dave sanonut näin?
 
Ei harjoittelemaan tarvitse opetella, sen osaa kuka tahansa suoraan. Harjoittelun tavoitteena on taas oppia soittamaan, ja näin useimmiten käykin. Jos pelkästään "soittelee" niin huomaa että 8 vuoden jälkeen soittelet edelleenkin niitä samoja juttuja. Jos taas koitat harjoittelun muodossa hieman työntää rajojasi, niin ne kyllä pikkuhiljaa laajeneekin. Mitä monipuolisemman harjoittelun, sen monipuolisemmin ne rajat myöskin laajenevat.
 
Improvisoimaan ei voi opetella.
 
Kovinta paskaa mitä on vähään aikaan tällä foorumilla kuultu. Opetteleppa laaja-alaisesti otelautaa, fraaseja ja _ennenkaikkea_ soittamaan niitä juttuja suoraan joita päässäsi "kuulet", niin improvisointikyky kehittyy taatusti suorastaan eksponentiaalisesti.
 
Improvisointihan oikeastaan kehittyy kaiken kehityksen mukana, koska mitä tahansa osaamaasi juttua voi käyttää improvisoinnissa.
 
Hendrixin improvisoitu setti on mielestäni taas pirun tylsää räminää ja räimettä oikein mitään selkeää pointtia. Hänen sävelletyt riffinsä ovat taas pirun hienoa kuultavaa.

E: Eipä mitään, anteeksi.

Totta, ensin kannattaa opetella teoriaa kuten sävellajeja ja kikkoja.
Ja kokeile erilaisia rytmityksiä ja tekniikoita. Myös sävellajin valinnalla saat aikamoisia vaikutuksia aikaan. Esm. harmoninen molli (maj7) kuulostaa itämaisen eksoottiselta ja sopii kivasti esm. heavyyn (kuten kirkkosävellajit), progeen ja psykedeliaan sekä molliballadeihin. Bluesskaalalla vetää vaikka perus rockia, poppia, bluesia ja jazzia.

Kovinta paskaa mitä on vähään aikaan tällä foorumilla kuultu
 
Pyh, pahinta pa**aa, mitä olen koskaan kuullut
 
Paskapuhetta. Mikään harjoittelu ei siis auta improvisointiin? Kaikki huippukitaristit ovat syntyneen "pyhän improvisoinnin lahjan" kanssa
 
Nöyrin kiitokseni noista rakentavista ja älykkäistä kommenteista teille moottorisaha ja persreikä. Olette huvittavia veikkoja.
Jos olisitte ymmärtäneet viestini, niin olisitte huomanneet esim. sen, etten ole missään vaiheessa väheksynyt harjoittelun merkitystä kehittymisessä. Se millä tavalla kehittyy ja mihin suuntaan on kyllä sidoksissa lahjakkuuteen, mutta tottakai lahjakkuutta on hiottava. Se ei ole esim. tuo persreijän mainitsema "pyhän improvisoinnin lahja", sitä en tarkoittanut.
Tarkoitin lähinnä sitä, että improvisointia ei voi opetella, vaan siihen opitaan. Sen oppimiseen ei ole mitään ihmelääkettä, vaan siihen kasvetaan. Lannoitteena tai pitäisikö tämän tasoisessa keskustelussa sanoa "apupaskana" toimii harjoittelu ja harjaantuminen.
 
Suurin osa suomalaisista osaa kirjoittaa, mutta vain harva kykenee kirjoittamaan esim. romaanin.

Tarkoitin lähinnä sitä, että improvisointia ei voi opetella, vaan siihen opitaan. Sen oppimiseen ei ole mitään ihmelääkettä, vaan siihen kasvetaan. Lannoitteena tai pitäisikö tämän tasoisessa keskustelussa sanoa "apupaskana" toimii harjoittelu ja harjaantuminen.
 
Suurin osa suomalaisista osaa kirjoittaa, mutta vain harva kykenee kirjoittamaan esim. romaanin.
 
Suurimman osan mielestä improvisointi on vain sitä, että soitetaan siten kuin sillä hetkellä tuntuu. Siinä mielessä mitään tekniikkaa ei tarvitse edes harjoitella, sen kuin rämpyttää olemassa olevilla taidoillaan. Improvisointi on vain asenne tai suhtautumistapa.
 
Joidenkin mielestä improvisointi on taas sitä, että soitetaan jotain ennenkuulumatonta, otetaan riskejä, rikotaan omia tapoja ja tottumuksia. Ja vielä yritetään pysyä jonkin rakenteen sisällä ja soittaa "tyylin mukaisesti". Tämä vaatii sitten hieman treeniä. Ja koska yleensä ihmisellä on taipumus soittaa kuitenkin aina tietynlaisia kuvioita, rikotaan nämä ennalta arvattavat kuviot harjoittelemalla lyhyitä melodisia, harmonisia ja rytmisiä ideoita, joita voi myöhemmin vaistonvaraisesti yhdistellä. Jazz -piireissä tätä kutsutaan pattern -harjoitteluksi, ja myöskin 'motiivin muuntelu' -tekniikka liippaa läheltä.
 
Eli improvisoinnin tekniikka voi olla hyvinkin pitkälle vietyä, mutta mitä enemmän sitä harjoittelee, sen hämärämmäksi tulee se käsite että soitetaanko jotain ennenkuulumatonta.
 
Ymmärrän tuon 'improvisointiin kasvamisen' siten, että kyllähän se vaatii jonkin verran kokemusta että pystyy spontaaniuden lisäksi sovittamaan soittonsa tyylikkäästi ympäristöön. Eli että rytmiikka on hallussa, ja soitossa on kantavia ideoita, mutta se olisi kuitenkin spontaania ja vapaata.
 
En kuitenkaan ajattelisi ainakaan niin, että soittaja on jossain elämänsä vaiheessa "valmis" improvisoimaan ja jossain aikaisemmassa vaiheessa "keskeneräinen". Improvisoida voi vaikka vasta-alkaja, se on soittamista tässä ja nyt. Jos arvioi sitä, että miltä oma soitto ulkoisesti kuulostaa, niin siinä etäännytään jo improvisoinnin perusfiiliksestä.
 
Niin, ja täytyy vielä eritellä sekin, että joskus joku osaa improvisoida vain jossain tietyssä rakenteessa, esim. blues tai Sweet Home Alabama. Kannattaa miettiä sitäkin, että onko improvisointi jokin kaiken kattava taito, vai pikemminkin mahdollisuus itse kullekin juuri niissä biiseissä joita itse tykkää soittaa. Se ei ole yhtään vähempiarvoista, että osaa jammailla ainoastaan Voodoo Chileä, kuin että pystyisi jammailemaan kaikkea mahdollista Bachista Coltraneen. Mutta siinä on kuitenkin ero.

Jos pistän vaikka jonku sointukierron jossa menee C - Am - D niin pitääkö mun vaihtaa esim. sitä pentatonista asteikkoa joka soinnun kohdalla vai voinko vetää kokoajan vaikka Cstä lähtevää pentatonista?

En kuitenkaan ajattelisi ainakaan niin, että soittaja on jossain elämänsä vaiheessa "valmis" improvisoimaan ja jossain aikaisemmassa vaiheessa "keskeneräinen". Improvisoida voi vaikka vasta-alkaja, se on soittamista tässä ja nyt. Jos arvioi sitä, että miltä oma soitto ulkoisesti kuulostaa, niin siinä etäännytään jo improvisoinnin perusfiiliksestä.
 
...Kiitos fiksusta vastauksesta Apricot, josta lainaamaani kappaleeseen vastaan lainaamalla itseäni samalla kun totean olevani samaa mieltä: Tottakai jokainen voi improvisoida jotenkin ja jokainen omalla tavallaan, mutta kypsyminen siihen asiaan ei ole niin yksinkertaista, helppoa tai nopeaa. Osa jää raakileiksi, osa puolikypsiksi ja osa kypsyy, kypsyy, kypsyy ja lopulta kuolee pois.
Tuolla kommentilla en halunnut katkoa kenenkään siipiä, mutta muistuttaa kaikkeen kypsymisestä ja esim. soiton ja ilmaisun jatkuvasta kehityksestä. Tottakai jokainen on valmis improvisointiin, niin valmis kuin sillä hetkellä on. Sitä ei mitata riittääkö valmius, sillä jokaisen henkilökohtaisella tasolla se riittää.
 
Se miksi ylipäätään vastasin tähän kysymykseen johtui siitä, että minua huvitti sen asettelu, Niin että miten voi opetella improvisoimaan? kysymyksen yksinkertaisuus verrattuna siihen kuinka mahdotonta siihen on vastata.
Tuli mieleeni sekin mahdollisuus, että nyt tässä joku oikeasti asiaan perehtynyt haluaa vedättää hyväuskoisia ;)

Jos pistän vaikka jonku sointukierron jossa menee C - Am - D niin pitääkö mun vaihtaa esim. sitä pentatonista asteikkoa joka soinnun kohdalla vai voinko vetää kokoajan vaikka Cstä lähtevää pentatonista?
 
...riippuu siitä miltä se sinusta itsestäsi kuulostaa... jos tässä nyt siitä improvisoinnista vielä puhuttiin heh ;)

...riippuu siitä miltä se sinusta itsestäsi kuullostaa... jos tässä nyt siitä improvisoinnista vielä puhuttiin heh ;)
 
elikkä se on sama vaihtaako vai eikö, kuhan kuulostaa aevan mahtavalta?

Jos pistän vaikka jonku sointukierron jossa menee C - Am - D niin pitääkö mun vaihtaa esim. sitä pentatonista asteikkoa joka soinnun kohdalla vai voinko vetää kokoajan vaikka Cstä lähtevää pentatonista?
 
Oma päätöksesi. Kokeile erillaisia juttuja. Kokeilu on paras tapa myös improvisaation harjoittelussa. Kotona kokeilee erilaisia juttuja tiettyihin sointukulkuihin. Se on hauska myös kokeilla jotain tosi "radikaaleja" ratkaisuja, joissa ei noin teoreettisesti ole mitään järkeä.
 
elikkä se on sama vaihtaako vai eikö, kuhan kuulostaa aevan mahtavalta?
 
Näin!

elikkä se on sama vaihtaako vai eikö, kuhan kuulostaa aevan mahtavalta?
 
No miltä se mielestäsi kuulostaa?

elikkä se on sama vaihtaako vai eikö, kuhan kuulostaa aevan mahtavalta?
 
Se on juurikin näin!
 
Edit. Sitten vinkiksi,että kun se Am sieltä sitten tulee,niin koitappa aloittaa se fraasi/licki A-sävelellä.

Jos pistän vaikka jonku sointukierron jossa menee C - Am - D niin pitääkö mun vaihtaa esim. sitä pentatonista asteikkoa joka soinnun kohdalla vai voinko vetää kokoajan vaikka Cstä lähtevää pentatonista?
 
Jos on vaikka tällainen vamppi:
 
|: C | Am | D | D :|
 
Soittaisin koko ajan c-duuripentatonista, ja keskittyisin kysymys - vastaus -fraaseihin.

Mutta mites kun mulla käy niin että pentatonisesta asteikosta lähtee vain tyhmän kuuloisia sooloja? Siis sellaisia jotka sopisi paremmin johonkin rock-biisiin kuin hevibiisiin, ja kun niitä soittaa treeneissä niin bändikaverit vaan repee. Luonnollisen skaalan avulla vasta saan jotain järkevää aikaan. Kuitenkin esim. Zakk Wylde osaa käyttää pentsiä ihan hyvän kuuloisesti hevibiiseissä ja niin haluaisin minäkin. Mikä eteen?
 
Ei harjoittelemaan tarvitse opetella, sen osaa kuka tahansa suoraan.
 
Tämä on kyllä mielestäni erittäin väärin. Harjoitteluun pitää osata keskittyä ja sekin on taito, että jaksaa harjoitella. Myös harjoitusten keksiminen vaatii mielikuvitusta ja kokemusta, että niistä saa tarpeeksi tehokkaita.

Jos on vaikka tällainen vamppi:
 
|: C | Am | D | D :|
 
Soittaisin koko ajan c-duuripentatonista, ja keskittyisin kysymys - vastaus -fraaseihin.
 
Mutta eihän C-duurissa ole ylennettyjä tai alennettuja ja tuolla on D, jossa on F#-sävel?
 
Sori en tiedä näistä niin paljoa. Teoriagurut antakaa anteeksi.

Mutta mites kun mulla käy niin että pentatonisesta asteikosta lähtee vain tyhmän kuuloisia sooloja?
 
Ongelma ei johdu asteikosta. Jos sinusta tuntuu tuolta, niin törmäät nopeasti samaan ongelmaan kyllä muidenkin sävelikköjen kanssa. Soolot koostuvat melodisista ja rytmisistä fraaseista. Ne elävät omaa elämäänsä vaikka minkälaisiksi asteikoiksi niitä
analysoisi. Jos haluat samaa meininkiä kuin Wyldellä, niin ehkä se pentatoninen ei ole ainoa nimittäjä => plokkaa joku Wylden soolo niin saat kaiken sen mistä ei voi puhua.
 
Monet tuntuvat jotenkin hirttäytyvän siihen improvisointiin, että se olisi jokin itseisarvo. Mun mielestä soolojen suunnitteleminen on suorastaan välttämätön työvaihe matkalla improvisointiin. Tarpeeksi kauan kun tekee sitä, niin kehittyy hyvä työkaluvarasto.
 
Suunnitellut soolot ylipäätään kuulostaa rockissa ja hevissä paremmilta kuin improvisoidut, niin luulen ma.

Mutta eihän C-duurissa ole ylennettyjä tai alennettuja ja tuolla on D, jossa on F#-sävel?
 
Sori en tiedä näistä niin paljoa. Teoriagurut antakaa anteeksi.
 
Tuo D olisi C-duurissa Dm.

Mutta eihän C-duurissa ole ylennettyjä tai alennettuja ja tuolla on D, jossa on F#-sävel?
 
Sepä se. Kysymys on paljon muustakin kuin sävelistä. Jos tuohon tarttuisi orjallisesti, niin soitto kuulostaisi varmasti monien mielestä "teoriakitarismilta". Mutta omasta mielestäni tuo kuulostaa hyvältä. Selvennetäänpä hieman.
 
Oma esimerkkini koski ratkaisua, jossa tempo on esim. 120 - 150 iskua minuutissa ja tyyli on rock tai pop. Mutta jos otetaan tempoksi joku paljon hitaampi, ja/tai venytetään sointuja tuplapitkiksi, tahi tehdään mitä vaan että harmonia tulee voimakkaammin esiin, niin silloin tietysti pitää sooloilla eri tavalla. Silloin ottaisin D:hen d-duuripentatonisen ja vähän lisäväriä d-miksolyydisestä.
 
Mutta kolmisointuympäristö antaa paljon vapauksia, kolmisoinnut eivät määrittele läheistä asteikkoa ollenkaan niin tarkasti kuin nelisoinnut tai laajemmat. Tuo sointukierto voisi olla vaikka:
 
| C6/9 | Am11 | D13sus4 | D7+9#5 | G13 | jne.
 
Silloin niihin sointuihin vasta pitää alkaa kiinnittää vähän enemmän huomiota.

Monet tuntuvat jotenkin hirttäytyvän siihen improvisointiin, että se olisi jokin itseisarvo. Mun mielestä soolojen suunnitteleminen on suorastaan välttämätön työvaihe matkalla improvisointiin. Tarpeeksi kauan kun tekee sitä, niin kehittyy hyvä työkaluvarasto.
 
No mutta jos minä suunnittelemaan soolon(joka kyllä harvoi tapahtuu), niin haen sitä improvisoimalla. Kokeileen vaan ja plokkaan hyvät jutut, mutta kukin tavallaan.
 
E: sulut unohtuivat prkl

Neuvoisin tekemään niin että opettelet ensin mahdollisimman paljon erilaisia asteikoita joiden pohjalta voit improvisoida. Soittaminen ja varsinkin soolojen soittaminen (improvisointi) tuli ainakin itselläni huomattavasti helpommaksi kun viitsi opetella asteikot.