Kitarat: soittaminen ›

Hyvät kirjotukset Juccizella ja Jukilla! Minä ite alottanu niin vanhana ton kitaran skulaamisen että en oo tajunnu koko tabloja,koska silloin kun soittelin rumpuja ja bändikavereitten kitaroita "halailin" ei ollu tabuja ei, soinnut on jääny jotenkuten päähän ja niitä minä haeskelen täältä, kun ei vielä tuo korvakuulolta hahmotus oikein toimi.
Oppia tosin haluaisin jos sitte kuulo ei oo aivan menny,)
 
niin ei minulta mitään kysytty mutta ajattelin vaan avautua ja musta tuntuu että nykyään ei edes tajuta että ne tabut on sointuja(ainakin noin pääasiassa) ja mitä mä niitä oon kattellu, ja sikstoisiks mun mielestä niitä tabuja on saatanan vaikee lukee?!
 
ei mulla muuta ku Peace ja Hallelujah!

Mitäs jos sinä vaan et noteeraisi minun kirjoituksia?
 
Tehdään sitten niin.
 
Voisit silti samalla rahalla silti joko auttaa kysyjää tai sitten olla vain vastaamatta mikäli et osaa auttaa.

Jos Jucciz ei saa enää aihetta kommentoida, niin saanko minä? Kommentoinpa kuitenkin.
 
Hyviä pointteja, mutta taas päädytään tähän asiaan: Jos aloitteleva kitaristi/basisti haluaa soittaa tabeista, niin olkoon. Ei tarvitse yrittää "käännyttää" pois soittajan pitämästä tavasta, sillä kaverit ovat kitaransa itse ostaneet ja tekevät sillä mitä huvittaa, työntävät vaikka perseeseensä.
 
Eli jos joku aloittaa ketjun tabeihin koskien, niin sitten asiassa annetaan neuvoja aiheeseen liittyen eikä tulla kertomaan, mikä on omasta mielestä se paras tapa. Niitä parhaita tapoja on tasan yhtä monta kuin soittajiakin. Jotkut ovat vain niin jääräpäisiä tässä asiassa, että ei vain voida hyväksyä sitä tapaa, jolla toinen harjoittelee soittamaan. Kukin tekee tavallaan ja huomaa varmasti soittoharrastuksensa aikana, mikä tyyli sopii itselle parhaiten. Oli se sitten plokkaaminen, tabit, nuotit, näiden yhdisteleminen ja mitähän niitä vielä onkaan.
 
Itsekkin olen käyttänyt aina tabeja, tosin koko ajan vähenevässä määrin. Alkuvuosina en muista oikeastaan opetellutkaan soittaaman, kuin tabeista. Mutta sitten olen huomannut kuin itsestään esim. plokkaamisenkin vahvuudet ja alkanut sitäkin menetelmää käyttämään, ilma kenenkään painostusta (juuri niin, ihan omasta halusta). Mutta olisi kitaransoiton hauskuus sekä motivaatio voinut olla aivan aluksi huomattavasti tiukemmassa ilman tabeja. Onneksi niitä on mun aikana ollut.
 
Eli seuraavan kerran, kun joku kysyy tabeja: Kertokaa mistä niitä saa, tai yrittäkää auttaa parhaanne mukaan ne löytämään tai tehkää vaikka jumalauta itse tälle tyypille, jos siltä tuntuu. Jos ette voi auttaa toisen pyytämällä tavalla, niin turpa kiinni ja antakaa toisen harrastaa niin kuin itse haluaa. Se ei ole missään vaiheessa teiltä pois.

en ole vielä tuota korvakuulolta plokkaamista paljon harrastellut, mutta asia kyllä kiinnostaa. jonkun tietyn riffin pystyy monista biiseistä löytämään ja heti myös soittamaan mutta koko biisin "kuuleminen" tuntuu toivottomalta. monesti rummut, basso ja useat kitarat sotkee niin ettei saa mitään selvää.
voisiko joku teistä osaajista neuvoa miten asiassa kannattaa lähteä liikkeelle. miten itse yleensä käsittelette biisiä kun alatte "plokkaamaan" lasketteko montako barria intro ja kertosäe ym. ovat. miten pistätte biisin paperille jos kerta ette nuotteja tai tabloja käytä. osaisko joku tehdä tästä aiheesta jonkunlaisen paketin niin ehkä me tabulatuuri invaliiditkin voitais alkaa tuota treenaamaan.

tekevät sillä mitä huvittaa, työntävät vaikka perseeseensä.
Hyvin Rykästy =)

Vaikka tabit ei korvaa kehittäiskään, niistä voi katsoa kaikki pienet filli kikkailut joita on vaikee korvalla tajuta.
 
Ja sitten, osaako kukaan teistä plokata vireen selville (jos olisi vaikka A-vire mikä on saatava) ja kepitätte Eb-vireessä normaalisti? Nimittäin se on kanssa kätevä että tabeista voi selvittää helposti vireen.

Tabi, tabu, tabsu, tabla. Niistä ärsyttävämpiä sanoja voi olla vaan Blokkaus ja plokkailu..

niistä voi katsoa kaikki pienet filli kikkailut joita on vaikee korvalla tajuta.
 
Minkä takia ne olisivat korvalla sen vaikeampi tajuta kuin joku muukaan juttu?

Ja sitten, osaako kukaan teistä plokata vireen selville (jos olisi vaikka A-vire mikä on saatava) ja kepitätte Eb-vireessä normaalisti? Nimittäin se on kanssa kätevä että tabeista voi selvittää helposti vireen.
 
Kyllä sen vireenkin oppii nopeasti tunnistamaan, kun kitaralla tapailee mukana. Esim. jos kitaran ollessa normaalissa A440 vireessä joutuu soittamaan paljon Eb-asemasta, eikä alinta ääntä saa otettua, on alkuperäinen biisi melko tod. näk. Eb vireellä soitettu.
 
Tämäkin taito kehittyy korvakuulolta soittaessa. Toki se on hyvä apu, jos vire on alunperin sama ja tiedossa. Nykymusassa taitaa olla paljon noita pudotettuja vireitä.

Tämäkin taito kehittyy korvakuulolta soittaessa. Toki se on hyvä apu, jos vire on alunperin sama ja tiedossa. Nykymusassa taitaa olla paljon noita pudotettuja vireitä.
 
Näinhän se tahtoo olla, varsinkin metallimusassa. Ja sekin saattaa vielä aiheuttaa päänvaivaa jos plokatessa kuulee, että nyt alin sävel tässä biisissä onkin vaikka D. Mutta onko kitara sitten D-, dropped-D, open-D jne.-vireessä, onkin jo kinkkisempi juttu. Tabit helpottavat tätä asiaa monesti huomattavasti. Omat vahvuudet on kaikissa opettelutyyleissä.

Mä en tiedä miten muilla, mutta joskus kun olen tabulatuureja yrittänyt käyttää mulla on lopahtanut kiinnostus siihen soittamiseen ja pistän kitaran pois. Musta se on niin käsittämättömän hidasta toimia niin, että katselen lapusta, että "seuraavaks mää pistän etusormen toho ja sit toi toho..." jne. näin vähän karrikoidusti. Taas kun opettelen korvillani, saatan soittaa pari kertaa väärin, mutta huomattavasti nopeammin opin näin ja olo ei ole sellainen kuin olisi koulussa matematiikan tunnilla:)
 

Mua naurutti kun täällä oli varmaan pari päivää sitten ketju, jonka otsikkona oli:
 
Mistäläytyy hyviä tabuja?
 
Tulee eräs suomalainen kitaristikin etäisesti mieleen.

Jos opettelet biisin niin että se kuulostaa oikealta ja saat jälkeenpäin nähdäksesi saman biisin tabulatuurin, jossa se soitetaankin ihan eri paikasta, älä ole huolissasi: olet todennäköisesti löytänyt jo ennalta sinulle sopivimman tavan soittaa biisin ja sehän on koko hommassa tärkeintä. Tabulatuuri tarjoaa vain yhden version sadoista tai tuhansista tavoista soittaa mikä tahansa kappale.

Jos opettelet biisin niin että se kuulostaa oikealta ja saat jälkeenpäin nähdäksesi saman biisin tabulatuurin, jossa se soitetaankin ihan eri paikasta, älä ole huolissasi: olet todennäköisesti löytänyt jo ennalta sinulle sopivimman tavan soittaa biisin ja sehän on koko hommassa tärkeintä. Tabulatuuri tarjoaa vain yhden version sadoista tai tuhansista tavoista soittaa mikä tahansa kappale.
 
Blussa! +

Jos opettelet biisin niin että se kuulostaa oikealta ja saat jälkeenpäin nähdäksesi saman biisin tabulatuurin, jossa se soitetaankin ihan eri paikasta, älä ole huolissasi: olet todennäköisesti löytänyt jo ennalta sinulle sopivimman tavan soittaa biisin ja sehän on koko hommassa tärkeintä. Tabulatuuri tarjoaa vain yhden version sadoista tai tuhansista tavoista soittaa mikä tahansa kappale.
 
Musta se on niin käsittämättömän hidasta toimia niin, että katselen lapusta, että "seuraavaks mää pistän etusormen toho ja sit toi toho..."
 
Juuri näin! Samalla lailla mulla tulee tabulatuureista mieleen robotti, joka liikuttaa sun otelautakäden sormia sen sijaan, että itse päättäisit, mistä mikäkin sävel otetaan. "Korvilla olisit jo perillä." :)

Juuri näin! Samalla lailla mulla tulee tabulatuureista mieleen robotti, joka liikuttaa sun otelautakäden sormia
 
Joo ja samalla hetkellä katoaa se soittamisen ilo. Ainakin mulla.
 
Ja musta tuntuu, että moni esim vuoden pari soittanut kitaristi ei ehkä edes ole kokeillut opetella korvilla siksi, että kuvittelee sen olevan vaikeaa. Sen oppii käsittämättömän nopeasti.
 
Mun mielestä kitaristin ja muusikon tärkeimpiä taitoja on osata kuulla milloin soittaa väärin. Jos se taito on hallussa, niin ei ole mitään hätää..

Juuri näin! Samalla lailla mulla tulee tabulatuureista mieleen robotti, joka liikuttaa sun otelautakäden sormia sen sijaan, että itse päättäisit, mistä mikäkin sävel otetaan. "Korvilla olisit jo perillä." :)
 
Väität siis, että tabulatuureja ei pystyisi soveltamaan soitossa eri tavoilla? Näin voi puhua vain mies, joka ei niistä koskaan ole soittanut...

Ja sitten, osaako kukaan teistä plokata vireen selville (jos olisi vaikka A-vire mikä on saatava) ja kepitätte Eb-vireessä normaalisti? Nimittäin se on kanssa kätevä että tabeista voi selvittää helposti vireen.
 
Kuten juki68 sanoi jo, vireen oppii nopeaa tunnistamaan. Jos ei muuten niin kokeile ei se sinua tapa. Mitä enemmän tätä harrastaa sen nopeammaksi korvakuulolta opettelu käy. On muuten paljon suurempi soittohalu, kun saa nähdä vaivaa jonkun asian eteen ja huomata loppujen lopuksi miten sen sai onnistumaan ilman ulkopuolisia apuja.
 
en ole vielä tuota korvakuulolta plokkaamista paljon harrastellut, mutta asia kyllä kiinnostaa. jonkun tietyn riffin pystyy monista biiseistä löytämään ja heti myös soittamaan mutta koko biisin "kuuleminen" tuntuu toivottomalta. monesti rummut, basso ja useat kitarat sotkee niin ettei saa mitään selvää.
voisiko joku teistä osaajista neuvoa miten asiassa kannattaa lähteä liikkeelle. miten itse yleensä käsittelette biisiä kun alatte "plokkaamaan"
 
Itse soitin myös aluksi tabulatuureista, mutta sitten huomasin kuinka kehitys jossain vaiheessa pysähtyy kun kädet eivät kehity niin nopeaa kuin mieli haluaisi. Olen tullut siihen tulokseen että kädet löytävät mahtavimmat soolot ja likit kaulalta improvisaation avuin. Kauan mietittyäni tulin siihen tulokseen että korvakuulolta soittaminen on hyvä apu improvisaatio kyvyn kehittämiseen (bändisoiton lisäksi). Kannattaa aloittaa yksinkertaisista biiseistä eli joku keskitempoinen rokimpi biisi tai sitten jotain iskelmää jossa on vähän sointuja, siitä sitten oman tason mukaan nostamaan kappaleiden vaikeustasoa. Käytä suomalaista sisua sillä pärjää hyvinkin pitkään. Jos ei meinaa onnistua niin laita kitara telineeseen ja pidä taukoa. Sitten tauolta palattuasi mieli taas ehjänä kuuntele biisi kerran läpi ja sitten aloita itse soittaminen mukana.
 
Väärä arvaus. Mistä tämä ajatusmalli "aloittelijan on pakko käyttää tabulatuureja voidakseen soittaa mitään" on saanut alkunsa? Luulevatko kaikki nykyteinit tosiaan, että musiikkia ei ollut ennen tabulatuurien keksimistä?
 
Tosiaan näin se nykyään menee. Kun aloitin soittamisen niin sain yhden neuvon, "se on sairaan helppoa lue vaan tabloja". Näinhän minä tein mutta nopeaa kyllästyin siihen että googleen naputellaan "artisti, biisi, tabs" ja aloin hakea lisää haastetta ja improvisaatio kykyä.
 
Kiitos.

Minkä takia ne olisivat korvalla sen vaikeampi tajuta kuin joku muukaan juttu?
 
No ei mut joskus vaan on semmoisia hämyjä kohtia mitä lävähtää ja niissä voi olla vaikka joku outo efekti takana joka entisestään vaikeuttaa kuulemaan miten se menee.
 
Ja hei, c'mon kuka oikeesti väittää et pystyy soittaa vaikka jotaan Nilee ilman tabei? Kepit on jo niin matalallakin ja musa niin pirun nopeeta että vaikeutuu todellakin selvän saaminen. Jos joku vetää Nilee ilman tabei niin respect. Jucciz voisi testata?

Väität siis, että tabulatuureja ei pystyisi soveltamaan soitossa eri tavoilla? Näin voi puhua vain mies, joka ei niistä koskaan ole soittanut...
 
Mä olen kyllä soittanut, mutta mulla se ei vaan toimi niin. Mä ainakin löydän mun nakkisormille luontevimmat sormitukset keksimällä ne itse.
 
Jos se on tosiaan jollekkin luotevinta soittaa tabulatuureista ja osaa soveltaa niitä näppärästi ja nopeasti, niin siitä vaan. Mä en kenenkään toimintatapoja ole tuomitsemassa, mutta voisiko olla niin, että henkilö joka soittaa vain tabulatuureista saattaa ehkä menettää jotain..?
 
Eli lyhyesti tarkoitan, että tabulatuurisoittajat ketkä ei muuta tapaa ole edes harkinneet: Kokeilkaa edes pari kertaa opetella biisi ilman lappuja. Jos se tuntuu huonolta ja luonnottomalta, niin tehkää niin kuin parhaaksi näette, mutta kannattaa antaa sille mahdollisuus.
 
Jos joku vetää Nilee ilman tabei niin respect. Jucciz voisi testata?
 
Ei vaan testaa sä...onhan se nopeaa ja raskasta, mutta onhan joku niihin ne tabulatuuritkin väsännyt?

Näinhän se tahtoo olla, varsinkin metallimusassa. Ja sekin saattaa vielä aiheuttaa päänvaivaa jos plokatessa kuulee, että nyt alin sävel tässä biisissä onkin vaikka D. Mutta onko kitara sitten D-, dropped-D, open-D jne.-vireessä, onkin jo kinkkisempi juttu. Tabit helpottavat tätä asiaa monesti huomattavasti. Omat vahvuudet on kaikissa opettelutyyleissä.
 
Eipä sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä onko kitara samassa vireessä, kuin alkuperäisellä esittäjällä. Jos biisi menee helposti D-vireessä, niin sitten sen voi soittaa D-vireessä, vaikka alkuperäinen versio menisi dropped-D-vireestä.