Kitarat: soittaminen ›

Mitä on tyylitaju?!
 
Tyylitaju on semmonen ihan hyvä

(törkeä yleistys!)
 
No niin on, eikä edes kovin totuudenmukainen.

Onko musiikkia opiskelevat huonoja muusikkoja?
 
passelle vaan kuittailin.

.13 kielisetillä? Eikös se juuri sovi deathin sahaamiseen?

Vyölaukku ja nappiverkkarit on out!

Vyölaukku ja nappiverkkarit on out!
 
Ne tulee just nyt tällä hetkellä takaisin joten rynnätkää kauppoihin!

Mitä on tyylitaju?!
 
Kyllä tyylitajusta on puhuttu iät ja ajat ennen mnettiäkin, ja myös opistojen ulkopuolella. Tyylitajuiseksi on useimmiten sanottu soittajaa, joka osaa sovittaa soittonsa niin että se istuu hyvin kokonaisuuteen kussakin tilanteessa. Joidenkin mielestä tyylitaju on suureksi osaksi tyylillistä monipuolisuutta.
 
Se voi olla sitä, että jotenkin haistaa kustakin musiikkityylistä niiden olennaisimmat piirteet, joita sitten osaa soveltaa omassa soitossaan.
 
Tyylitajuun liittyy myös paradoksi; jos sisäinen näkemys jostain musiikista on tarpeeksi selkeä, voi tietoisesti rikkoa sitä täydellistä tyylikkyyden mielikuvaa ja olla soittamatta niitä kaikkein ennalta-arvattavimpia kuvioita. Voi jopa luoda rankkoja kontrasteja (kuten Tuomari Nurmio:) ilman että kuulostaa kornilta. Mielestäni makeinta onkin sellainen soitto, jossa tietoisesti luodaan hieman säröä muuten harmoniseen kokonaisuuteen.
 
Mun mielestä mitkään ulkoiset jutut kuten soittokamat tms. ei liity tyyltaju -käsitteeseen. Ainoastaan välillisesti, jos oikeasti joku yrittää soittaa iskelmää Zakk Wylde -soundilla ja kamoilla ilman että tietää mitä tekee.
 
Täytyy kyllä myöntää, että joissakin opistopiireissä tyylitaju on yhtä kuin Larry Carlton tai Robben Ford. Siinä ehkä ajetaan takaa sitä, että tyylikkyys tulee soittoon hyvän rytmiikan ja fraseerauksen sekä dynamiikan ja intonaation hallinnan kautta. Opistopiireissä on pitkään ollut sanonta, että kaikessa soittamisessa on tärkeintä soundi, time ja vire. Se joka hallitsee näitä kaiken musiikin perusparametrejä, osaa aina sovittaa soittonsa tilanteeseen. Mutta ei tyylikkyys tietenkään pelkästään rock-jazziin viittaa...
 
Sanoisin, että tyylitaju tai "tyylikkyys" on tiedostamista. Että mitä sitten ikinä tekeekin, niin aina tietää sen.

Tyylitajua on soittaa niin mikä on parasta biisin kannalta eikä parasta oman soittajaegon kannalta.

Tyylitaju on sitä, että ei soita heviä ilman säröä.

tyylitaju on yhtä kuin Robben Ford.
 
Näin :-)
 
No ehkei kuitenkaan, mutta toisaalta en ole Robbenilta juurikaan tyylitajutonta soittoa kuullut :-) Kuha sanoikin hyvin, että tyylitaju on vaikea määritellä mutta helppo tunnistaa. Tyylitaju-sanan ongelma on juuri se, että se voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Minulle tyylitaju musiikissa tarkoittaa kolmea asiaa:
 
1. Soiton sovittaminen kontekstiin. Jazz-stankkua ei kompata sirkkelisäröllä ja kvinttisoinnuilla.
 
2. Oma näkemys asiasta. Ynkkä on tyylitajuinen rock-kitaristi, ne monet jotka aivottomasti kopioivat hänen lickinsä ja fraasinsa eivät ole. Omaan näkemykseen liityy myös se, että uskaltaa ottaa vapauksia tyylin suhteen eikä välttämättä tavitse vetää kolukirjamallin mukaista sooloa joka biisiin.
 
3. Tiedä mitä teet ja tee se kunnolla. Jazz-stankkuun soolon vetäminen Zakk Wylde-soundilla on vähän kyseenalaista mutta jos sen tekee häikäilemättömästi, pilke silmäkulmassa ja tietoisesti niin tuloksena voi olla jotain älyttömän hauskaa. Se ei sulje pois sitä, etteikö vahingossa voisi saada hyvän kuuloisia juttua aikaan, mutta jos soitat vain tietämättömyyttäsi sen soolon Wylde-soundilla tuloksena tuskin on mitään mairittelevaa. Tää on vähän samaa asiaa kun "asteikosta ulos soittaminen" jota monet jazzarit harrastaa. Jos sitä ei tee kunnolla niin lopputuloksena on puppua. Jos sen taas uskaltaa vetää täysillä, niin se voi olla oiva tyylikeino ja tapa tuoda jokin kohta esille soolosta. Tässä sen voisi vääntää "tyylistä ulos soittamiseksi".
 
Oma ongelmansa on esim. Mattias IA Eklundin kaltaiset tyypit jotka eivät genrerajoituksista tai muistakaan "säännöistä" piittaa. Eklund vaan tekee sen jutun nimenomaan niin häikäilemättömästi, pilke silmäkulmassa ja varmasti tiedostaen, että esim. hänen versionsa Smoke On The Waterista saa monet tyylipuristit barrikadeille. Oih sitä tyylitajua sanon minä, ei voi kuin ihailla.
 
Olikohan se Miles Davis joka joskus murjaisi näin: "Jos soitat väärän äänen, soita se heti uusiksi". Kukin tavallaan, omanlaista häikäilemättömyyttään tuokin ja varmasti pilke silmäkulmassa oli Milesillakin :-)

Lisää vettä myllyyn: SRV on tyylitajuinen blueskitaristi ja Ynkän blues veto youtubessa osoittaa, että Ynkkä ei ole tyylitajuinen bluesin suhteen.Että näin.Ja mikä on tämä Zakk Wylde?

Ja mikä on tämä Zakk Wylde?
 
Semmonen kaljaheviläski joka vetää VOIMALLA ja nopeasti.

Ja mikä on tämä Zakk Wylde?
 
YouTubella luulisi hänenkin soitostaan löytyvän jos jokunen pätkä ;-)

Ja mikä on tämä Zakk Wylde?
 
Popedan basisti.

Never heard.Do dii ei paha ollenkaan tää.....jos noin puhtaalla soundilla noin vetelee niin yep yep...
 
http://www.youtube.com/watch?v=02dXuPiKpcE&search=zakk%20wylde
 
näppäräsorminen rockblues kitaristi.Tuntuu olevan rootsit hallussa ja ei oo menny perse edellä puuhun.

toihan oli parasta wyldeä mitä mä oon kuullu. hoh hoh

toihan oli parasta wyldeä mitä mä oon kuullu. hoh hoh
 
http://www.youtube.com/watch?v=ArHvSMUlzdQ&search=zakk%20wylde
 
Ei pahoja tässäkään...pitääks tässä nyt DreamTheaterin ohella ostaa jotain Wyldeäkin prkl.

Ei pahoja tässäkään...pitääks tässä nyt DreamTheaterin ohella ostaa jotain Wyldeäkin prkl.
 
Plussan annan BigPapalle, vaikka melkoinen pihtari olenkin. En kovin hyvin Wylden tuotoksia tunne, mutta moista ennakkoluulotonta suhtautumista sopii aina kannustaa.

Onko huonoa tyylitajua soittaa death metalia Telecasterilla .13 kielisetillä? Entä onko hyvää tyylitajua käyttää fryygistä moodia rautalangassa? Mitä on tyylitaju?!
 
Jotain mitä sulla ei ole. Koska jos olisi, tietäisit mitä se on.

http://www.youtube.com/watch?v=ArHvSMUlzdQ&search=zakk%20wylde
 
Another notable feature of Zakk's playing is his liberal use of "chickin pickin' ", a technique which is usually associated with country music, and which is (comparatively) rarely seen in heavy metal; a technique he has picked up from watching Albert Lee, one of his influences.
 
No pitihän tää arvata.Yess....