Kitarat: soittaminen ›

Eilen tuli sitten vielä käytyä testailemassa Lespoja, ja kyllähän ne tuntuvat istuvan koko ajan paremmin ja paremmin käteen, lopuksi ei olisi halunnut millään lähteä sieltä liikkeestä kotiin. Eli kyllä alan tässä kallistua siihen suuntaan, että kyllä lespa minunkin käteeni istuu, ja jos soitto ei kulje, on kyse vain huonosta soittajasta. ;)

Eilen tuli sitten vielä käytyä testailemassa Lespoja, ja kyllähän ne tuntuvat istuvan koko ajan paremmin ja paremmin käteen, lopuksi ei olisi halunnut millään lähteä sieltä liikkeestä kotiin. Eli kyllä alan tässä kallistua siihen suuntaan, että kyllä lespa minunkin käteeni istuu, ja jos soitto ei kulje, on kyse vain huonosta soittajasta. ;)
 
Oikein. Yleensäkin se on vähän niin jotta kyse on enemmän soittajasta kuin kamoista :) Mutta eri kitaroihin tottumisesta voin sanoa kuitenkin jotta kyllä niihin tottuu. Jotkut toimii heti ja jotkut toimii sitten kun on tutustunu paremmin. Jos kitara on jo sut valinnut niin hyppää kyytiin vaan, siitä voi tulla helvetinmoinen kyyti!

Oikein. Yleensäkin se on vähän niin jotta kyse on enemmän soittajasta kuin kamoista :) Mutta eri kitaroihin tottumisesta voin sanoa kuitenkin jotta kyllä niihin tottuu. Jotkut toimii heti ja jotkut toimii sitten kun on tutustunu paremmin. Jos kitara on jo sut valinnut niin hyppää kyytiin vaan, siitä voi tulla helvetinmoinen kyyti!
 
Aiemmin tuli herjattua siitä tallan hassusta paikasta, eilen se tuntui jo luontevalta. Käsi lepäsi siinä päällä oikein somasti.

Kai se on niin, että toiset tottuu ja toiset ei.
Mä taidan olla niin laiska tapoihini jumahtanut läski, etten viitsi totutella lespoihin enkä floikkapeleihin.
Eipä ole kyllä tarvettakaan moiseen.

Aiemmin tuli herjattua siitä tallan hassusta paikasta, eilen se tuntui jo luontevalta. Käsi lepäsi siinä päällä oikein somasti.
 
Noniin :) Siitä vaan sitten. Mitkä mikit tossa mallissa on? Mä en niin noita ESP:n kitaroita ulkoa muista.
 
Ja tuosta sopeutumisesta vielä. Mulla on LP ja strato itellä, mitä useemmin niillä soittaa niin ei sitä eroa silleen kauheesti enää huomaa. Tai siis että se ei ole häiritsevänä tekijänä siinä, aluks tuntu hieman hassulta kun vaihto lennosta noita.

Rannetta (tai oikeastaan kyynärvartta) ei saa tuettua, koska explossa on niin kapea (ja epäergonominen) lankku.
 
Mulla ei ilmene sellasta ongelmaa, hyvinhän se soitto sujuu. Mutta kyllä mulla on joskus vähän hankalaa soitella lespojen ja v-mallisten kitaroiden kanssa, koska en ole sen kummemmin ikinä sellasia soitellut. Sellaset rändi röudsit on kyllä mukavuuden kannalta kaikkein hirveimpiä kitaroita...

Noniin :) Siitä vaan sitten. Mitkä mikit tossa mallissa on? Mä en niin noita ESP:n kitaroita ulkoa muista.
 
Noita ESP:ejä saa sekä EMG- että Duncan-mikityksellä, itse otan (jos nyt ostan ESP:in) jälkimmäisen vaihtoehdon, koska soittelen paljon myös puhtailla ja puolisäröisillä saundeilla, eikä mun mielestä EMG oikein toimi niillä.

Mitenkäs sitten kaulaan tottuminen on teillä menny? Luulis että se on hieman metkittävämpi ero. Ite ostin jacksonin randyn ja eri skaalaan tottui hyvin nopeasti, mutta siinä kaula on hieman ohuempi ja leveämpi kuin LesPaulissa jolla soittelin ennen randyä. Toivottavasti siihenkin tottuu ni ei tarvi torille laittaa.

heviäijä: Mitenkäs sitten kaulaan tottuminen on teillä menny? Luulis että se on hieman metkittävämpi ero. Ite ostin jacksonin randyn ja eri skaalaan tottui hyvin nopeasti, mutta siinä kaula on hieman ohuempi ja leveämpi kuin LesPaulissa jolla soittelin ennen randyä. Toivottavasti siihenkin tottuu ni ei tarvi torille laittaa.
 
Kyllä sitä tottuu erityisesti jos soittaa samalla skeballa kauan putkeen. Nykyäänkin fenkun isompi kaula tuntuu tosi hyvältä vaikka ennen tuli soitettua juurikin esim. rr mallisella ja ohuemmallakin. Nyt kun soittelee eniten fenkkua niin ehkä muissa kitaroissa enemmän radius ja nauhojen koko tarvitsee totuttelua kuin kaula itsessään.

Hauskinta tässä on kun ennen ostoa, mietin että ei ibanezia ku niissä paljon ohuita+leveitä kauloja. No mikäs mulla nyt on;) Jaska leveämmällä ja ohkasemmalla kaulalla ku edellinen skitta.

No minulle ei kaula ja otelauta ole enää merkinneet paljoakaan. Ehkä tällä hetkellä saattaisi joku koverrettu otelauta tuottaa tuskaa, mutta normilaudat ja kaulat menee kaikki. Aikaisemmin vierastin kovasti ohuita kauloja ja straton ja lespaulin muhkut oli ainoita jotka kelpasi ja kaikkein eniten inhosin lakkaamattomia tai satiinilakattuja kauloja. Kunnes sitten soittelin sellaisilla vähän enemmän ja totesin, että nekin on ihan hyviä. Edelleen tykkään eniten kiiltolakatuista kauloista (nitro tai polyuretaani), mutta enää en skippaisi hyvää kitaraa lakkaamattomuuden tai satiinilakan takia, vaan niiden kanssa pärjäisin ihan hyvin myös.
 
mitä kitaraergonomiaan muuten tulee, niin luulen enimmäkseen olevan tottumiskysymys. Olen soitellut perinteisillä kitaroilla eniten joten strato, tele, pauli, essi tuntuvat heti kotoisilta, mutta joku v-malli tai exploreri tms. voisi vaatia vähän totuttelua. Ongelma oli viimeksi jazzlootan paksuuden kanssa kun olin itse lihavassa kunnossa niin ei meinannut kädet ylettyä mahan ja kopan yli kielille:-). nyt kun olen hoikistunut vähän niin sekin sujuu taas paremmin.
 
Olen kohtuullisen kaikkiruokainen kitaroiden suhteen varmaan siksi etten nykyisin soita kovin usein taitojeni äärirajoilla tai siis en soita paljoa näppäryyttä vaativia juttuja vaan enemmän soittohaasteeni liittyy soittamani musiikin kiinnostavuuteen ja yleiseen sisällön hallintaan. Silloin ei pikkujutuilla ole niin paljoa väliä, kun soittaa vähän verkkaisemmin.

Mä en ole ikinä päässyt sinuiksi lessun single cut rungon kanssa. Ylänauhoilta soittaminen on ihan ihmeellistä venkoilua. Yritetty on mutte kun ei niin ei.

Onneks mulle ei oo käyny niin että vain se oma kitara käy lapaseen. Hirveästi ei oo ollu kitaroita jolla en pystyis soittaa suurinpiirtein taitojen mukaan. Fenkun straton on vähä siinä ja siinä. Kyllä sillä perusrock ja blues menee. Hevimpään ku mennään ni ei onnistu. Tosin oon silläkin soitellu nightwishiä. ;)

Todella vähän on tullut vastaan keppejä, joilla ei olisi tottunut soittamaan, mutta ltd:n ec-1000 oli sellainen, että myyntiin meni kun ei vaan tottunut. Jotenkin tuo lespan malli ei sovi yhtään meikän läskille vartalolle. Sen sijaan stratot, telet, superstratot, flying Veet, randy rhoadsit, äsgeet sun muut kyllä toimii oikein kivasti. Jännä juttu sinänsä.

Decadetroll: Todella vähän on tullut vastaan keppejä, joilla ei olisi tottunut soittamaan, mutta ltd:n ec-1000 oli sellainen, että myyntiin meni kun ei vaan tottunut. Jotenkin tuo lespan malli ei sovi yhtään meikän läskille vartalolle. Sen sijaan stratot, telet, superstratot, flying Veet, randy rhoadsit, äsgeet sun muut kyllä toimii oikein kivasti. Jännä juttu sinänsä.
 
Paljon on noita strato soittajia joille ei sovi lespaul ja toisinpäin.

Tässä kun vertaa omaa RR:ää ja LesPaulia niin kyllä huomaa että LesPaulin runko ei maailman ergonomisin kyllä ole. Tuo ei ole edes Full Thickness eli runko ei ole yhtä paksu mitä gibsoneissa on.

heviäijä: Tässä kun vertaa omaa RR:ää ja LesPaulia niin kyllä huomaa että LesPaulin runko ei maailman ergonomisin kyllä ole. Tuo ei ole edes Full Thickness eli runko ei ole yhtä paksu mitä gibsoneissa on.
 
Mä luulen, että keskeisin ero pauleissa ja stratoissa on se, että paulissa on achtop ja kaulakulma eli kielet kulkevat korkeammalla kannesta ja stratossa ei kaulakulmaa ole ja kielet kulkevat lähellä kantta. Tämä tuo selkeän soittotuntumaeron joka ei kaikille ole mieleen. Sitten on tietenkin ne kropan viisteet, mutta niiden merkitys on mun mielestä paljon vähäisempi ja esimerkiksi strato ja tele on aika samanlaisia kitaroita soittotuntumaltaan, vaikka toisessa on viisteet ja toisessa ei.
 
Jos ihan raakaa ergonomiaa vertaa, niin kyllä Fender vetää pidemmän korren Gibsonin melkeinmihin malliin tahansa verrattuna eikä Gibsonin viehätys toki ergonomiassa olekaan. Siinä missä esimerkiksi strato on jokseenkin maaliman ergonomisin kitara viisteineen, mutta ennen kaikkea se on tasapainoinen. Niin Lespaul on vahvasti tyvipainoinen ja SG kaulapainoinen. Jos Gibsoneisa tykkää niin sen hyväksyy ja omasta mielestä tuo epätasapaino on jopa osa soittimen viehätystä ja luonnetta.

Kaulakulma ja kielten korkeus runkoon on niitä ekoja asioita mitkä huomaa. Jostain luin mielipiteen että "strato ei anna viheitä anteeksi toisin kuin vaikka lespaul". Mitähän lie tarkoitti. Kai se ohuempi heleämpi ja kirkkaampi soundi erottaa virheet muun soiton lomasta. Yhdessä meksikon stratossa bendaaminen oli tuskaa. Kuullosti siltä kuin joku löisi jääpuikolla korvaan. olikohan mikeissä vikaa?

heviäijä: Kaulakulma ja kielten korkeus runkoon on niitä ekoja asioita mitkä huomaa. Jostain luin mielipiteen että "strato ei anna viheitä anteeksi toisin kuin vaikka lespaul". Mitähän lie tarkoitti. Kai se ohuempi heleämpi ja kirkkaampi soundi erottaa virheet muun soiton lomasta. Yhdessä meksikon stratossa bendaaminen oli tuskaa. Kuullosti siltä kuin joku löisi jääpuikolla korvaan. olikohan mikeissä vikaa?
 
En kyllä yhtään tiedä mistä siinä voisi olla kyse, mutta itsellekin tuli mieleen tuo mainitsemasi soinnin erottelevuus, joka voi edellyttää vähän tarkempaa soittoa. Varmaan vähän riippuu minkälaisilla sointimaailmoissa liikutaan. Itse soitan eniten ihan puhtailla soundeilla tai hyvin kevyesti säröytyvällä soundilla ja minun mielestä Les Pauli on kyllä erittäin herkkä ja soittajan nyanssit tarkasti tulostava instrumentti, mutta onhan soinniltaan voimakas ja paksuhko vallankin stratoon verrattuna. Ehkä paulin atakki on vähän pyöreämpi kuin straton terävähkö atakki.

Minä pidän eniten Ibanez JS sarjan ja Carvin DC400 kitaroiden soittotuntumasta. Se bodyn muoto ja koko on just sopiva käsille/keholle kun enimmäkseen seisaallaan tullut soitettua. Ehkä se reunojen pyöristys on se juttu ja kaulatkin aivan ok - tuntuu vaan että soitto sujuu.
Kitarat joissa on bodyssä kulmat ei tunnu niin hyvältä. Leveät tai paksut kaulat jätän väliin, eikä minusta erään merkin "slim taper" myöskään niin miellyttävä ole vaikka onkin ohut omassa sarjassaan. Jännä vaan tällä hetkellä ei ole talossa yhtään JS tai DC400 mallia, mutta nuo muut kitarat ovat sitten joltain muulta ominaisuudeltaan sellaisia jotka "pitää olla". Tällä mennään.