Kitarat: soittaminen ›

Heiheihei, voisiko joku pysähtyä miettimään että mitä hyötyä on siitä, että yrittää kehittää tosi oman saundin, silläkin uhalla että kuulostaa ihan paskalta? Kehittää jotain tosi uutta ja itsestä lähtevää, vaikka ei osaisi vääntää edes soivan esimerkin pohjalta (levy) saundia sinne päin? Kamoon.
 
Ihan samalla tavalla voitaisiin sanoa, että mitä vittua kuuntelette levyjä, keksikää omat jutut; tai miksi opettelette muiden sooloja, tehkää omat.
 
Niitä opetellaan ja tutkitaan siksi, että opittaisiin tekemään juttuja hyvin ensin esimerkin kautta ja sitten itsenäisesti. Sama juttu on saundien kohdalla. Jos ei yhtään edes tiedä, mistä asioista saundi muodostuu, tai osaa vääntää niitä namiskoita samaan suuntaan kuin levyllä, niin sitten on kyllä kamalan hankala tehdä vahvistimeen sitäkään saundia joka omassa päässä soi, sitä kun ei oikeasti edes kuule.
 
Jokaisella meistä on ollut ongelmia ymmärtää mistä joku saundi muodostuu. Jos haluaa levylle tiukan, raskaan hevisärön, vaikka on itse rautalankamiehiä, voi saundia joutua ruuvaamaan todella kauan, ennen kuin ymmärtää että särön (tai säröjen) pitää olla tietyntyyppinen, voi olla että kitaran vire pitäisi olla eri, tarvitsee enemmän volaa, erilaisen tatsin tai ihan mitä vaan. Kun joku kertoo vähän vinkkejä siihen, millä asetuksilla saadaan tietynlainen saundi, oppii ymmärtämään asioita hiukan eri tavalla jo ennen kuin saundia rupeaa ruuvaamaan. Korvat kun eivät käskien kuule eri tavalla kuin millä ne sillä hetkellä kuulevat.
 
Comprende?

Heiheihei, voisiko joku pysähtyä miettimään...
 
+ Täysin samaa mieltä.
 
Olen tätä monesti itsekin miettinyt tolta kannalta ja tämän topikin yhteydessä se on taas pompannut esiin. Rassaa se, kun joku kysyy esim. tietyn artistin tyylistä tai soundista, niin aina kaikki (E: No ei nyt ihan kaikki tietenkään...) rupeaa valittamaan, että "Mitä sillä on väliä, tee omaa juttuasi." Eihän sitä kukaan osaa muodostaa tyhjältä pöydältä mitään täysin uutta ja mullistavaa, jota kukaan ei ole ennen tehnyt, ellei tiedä jo mitä ne muut on tehnyt. Mikään ei kuitenkaa ole täysin omaperäistä, vaan eri suunnista tulevien vaikutteiden muokkaamista omiin tarpeisiin. Ja mielestäni tämä pätee todella moneen asiaan.

No Blackmoren soundihan on vaihtunut vuosien varrella putkimarsusta Englin säröön. Aluksi purplen aikaan oli tyypillinen putki-marshall soundi, ja kaikki cleanit soitettiin usein vain kitaran volumenuppia säätelemällä alaspäin. Tai ehkä on liioiteltua sanoa, että aivan kaikki cleanit olisi vedetty vain ja ainoastaan marshallilla, koska voxiakin hän käytti alkuaikoina ainakin studiossa. Live tilanteessa (ja myös studio -levytyksillä) taas tuo soundi muodostuu hyvin pitkälle kitaran volume ja tone -säätimillä, joita hän käytti paljon. Samoin mikkivalitsin oli kovassa käytössä, tosin ainoastaan ylä- ja alaasento kytkimestä. Säröä ei ole sinällään paljon, joten älä raiskaa soundia kääntämällä särö nuppeja kaakkoon (tosin kaikilla on se oma soundi). Oikeastaan, jos ei ole oikeaa putkivahvistinta mahdollisuus saada, niin kohtuu lähelle voit päästä ostamalla jonkun overdrive pedaalin/distortion (hyvän maun rajoissa), jota käytät sitten suoraan puhtaan kanavan päälle. Itse suosin säätöinä jotain: bass ja treble siellä hieman alle puolivälin, middleä sitten melko paljon. Soundeja on loppujen lopuksi hyvin vaikea selittää, ja bass/treble/middle säätimien vaikutus vaihtuu sen mukaan, mikä vahvistin on milloinkin käytössä. Blackmore käytti livenä myös treble boosteria, lähinnä sustainin pidentämiseen. Mutta treble boosterin lisääminen on myös lisännyt särön määrää, joten eikun vahvistimen oma clean kanava niin kovalle, että ääni alkaa säröytyä, ja sitten lisäät soundiin pedaalin antaman buustin.
Turnerin aikaisella Rainbowlla ja siitä eteenpäin säröä alkoi olla enemmän. Tätä soundia haettaessa lähtisin itse aluksi laittamaan särökanavan päälle, josta särö nupin kuitenkin kääntää melko alas, jolloin säröä ei yksin vahvistimella olisikaan niin paljoa. Siihen lisäisin sitten jonkun middle-pohjaisen buusterin, jonka avulla soundin saa tasoittumaan.
Avaimet Blackmore -soundiin on kuitenkin hyvin pitkälle kitarassa (siis jos nyt ei mietitä soittotaitoa etc...). Stratocasterin yksikelaiset mikit, ja niiden antama soundi ja mahdollisuudet ovat Ritchien Blackmores -tekniikassa ja soundissa hyvin merkittävässä osassa.

Eikös Blackmore liimaillut ne stratojen kaulat runkoon kiinni? Miten se vaikuttaa soundiin? Sustainia lisää?

Eikös Blackmore liimaillut ne stratojen kaulat runkoon kiinni? Miten se vaikuttaa soundiin? Sustainia lisää?
 
Kyllä, kaulathan ovat Blackmoren stratoissa normaaleista pulttikauloista poiketen liimattuja. Ja kyllä, sustainiahan se lisää soundiin.

Liimasko se niitä jotenki jälkeenpäin vai tehtiiks ne tehtailla jo "liimakaulasiks"? Aika kiinnostava juttu.

Liimasko se niitä jotenki jälkeenpäin vai tehtiiks ne tehtailla jo "liimakaulasiks"? Aika kiinnostava juttu.
 
Deep purplen aikoihin tuossa 70 -luvun alussa, jolloin tuollainen kitaran modifiointi oli vielä melko uusi harrastus (blackmore oli muuten kova testailemaan kaikkea tällaista) niin Blackmoren stratothan olivat perus 70-luvun stratoja, jotka hän oston jälkeen kävi liimauttamassa jollain kitarateknikolla. Tosin en ole täysin varma, mutta voisin myös kuvitella että Blackmore olisi saattanut myös itse liimata kaulansa, koska hänhän esimerkiksi itse koversi tuohon aikaan scallopoinnit kauloihin, eli käden taitoja kuitenkin löytyi. Myöhemminhän, kun Blackmoren nimikkomallit tulivat jne... luulen että jokainen Strato tehdään Ritchielle hänen toiveidensa mukaan, ja siinä samalla kaulatkin hoidetaan liiman avulla runkoon kiinni.

Mä joskus jotain laihon tapaista soundia ajattelin kehitellä mutta löysinkin sen sijasta mun oman soundin. Ennen räkkivehkeitä luulin et mesa ois mulle ku nyrkki silmään, mutta jälkeenpäin sain tosta peavey rockmasterista sellasen kompressoitu hot rod marsusoundin josta pidän yli kaiken.
 
ja topicciin:
 
Dimmu Borgirin parhaat soundit löytyvät Puritanical Euphoric Misanthropia levyltä.

Mun tarkotus oli kyllä just koittaa eka muiden bändejen soundeja ja niiden pohjalta rupee tekee sitä omaa "hyvää"sitten.

Mun tarkotus oli kyllä just koittaa eka muiden bändejen soundeja ja niiden pohjalta rupee tekee sitä omaa "hyvää"sitten.
 
Minusta tuo on ihan turhaa, oikeasti. Vääntelee vaan niitä nappuloita ja kokeilee itse mitä mistäkin tapahtuu.

Ja hommaa pitkä peruukki ja pistä oikein komea irvistys naamalle.
 
Muista myös viljellä lontoonkielisiä kirosanoja.

Black Sabbath-soundin saa ostamalla Gibsonin SG:n, Laneyn vahvistimen ja katkomalla otelautakädestä 2 sormenpäätä...uhrauksia on soundin eteen tehtävä!
 
tai jotain...
 
Ja kasin kielet tottakai.

Ja kasin kielet tottakai.
 
8 millisillä lähtee bluesit ja tilut.

8 millisillä lähtee bluesit ja tilut.
 
11 millisillä kielillä telestä lähtee munakkaat blues saundit

8 millisillä lähtee bluesit ja tilut.
 
http://www.georgebellas.com/MainSite/Video/WebVideo/Movie7QT.html
 
Tämä sankari nimeltään George Bellas lienee oivaltanut tuon. Tosin tuolla pätkällä tosin ei mielestäni ole mitään tekemistä bluesin kanssa vaikka videon nimi on "slow blues". Pakko kyllä sanoa että on tyypillä aika kummalinen käsitys bluesista.

http://www.georgebellas.com/MainSite/Video/WebVideo/Movie7QT.html
 
Tämä sankari nimeltään George Bellas lienee oivaltanut tuon. Tosin tuolla pätkällä tosin ei mielestäni ole mitään tekemistä bluesin kanssa vaikka videon nimi on "slow blues". Pakko kyllä sanoa että on tyypillä aika kummalinen käsitys bluesista.
 
hoho!! Siinäpäs oli slowbluussia kerrakseen.:)
Ei muuten toi linkki toiminu ainakaan mulla, mutta tässä ilmeisesti sama pätkä.
 
http://video.google.com/videoplay?d … 508912574444213&q=george+bellas

Minusta tuo on ihan turhaa, oikeasti. Vääntelee vaan niitä nappuloita ja kokeilee itse mitä mistäkin tapahtuu.
 
Niinpä kai. Siksi ilmeisesti säkin olet kansainvälisellä tasolla arvostettu soittaja ja täällä foorumilla ihmetellään että miten sä oot kehittänyt sellaisen saundin kuin olet.
 
Ei mitään henkilökohtaista, mutta en ymmärrä miksi koko ajan täällä dissataan ihmisiä, jotka saattavat haluta tutkia perinpohjaisemmin asioita. Voitteko te, jotka täällä kerrotte saundien tutkimisen turhuudesta, käsi sydämellä väittää että pystytte saamaan minkälaisen tahansa saundin aikaan halutessanne? Jos näin on, niin ei muuta kuin onnea. Varmaan on sitten kannettava kone ja joku über-nettiyhteys, kun ehtii vielä kaikkien niiden studiohommien ja keikkojen lisäksi kirjoitella tänne kaikesta niinkin tärkeästä kuin siitä kuinka jonkun mielenkiinto kitarasaundien muodostamisen teoriapohjaiseen opiskeluun on turhaa.

http://www.georgebellas.com/MainSite/Video/WebVideo/Movie7QT.html
 
Tämä sankari nimeltään George Bellas lienee oivaltanut tuon. Tosin tuolla pätkällä tosin ei mielestäni ole mitään tekemistä bluesin kanssa vaikka videon nimi on "slow blues". Pakko kyllä sanoa että on tyypillä aika kummalinen käsitys bluesista.
 
Harvinaisen puuduttavaa soittoa ilman minkäänlaista "tarinaa" tai "juonta" - arpeggioita, sweeppejä ja kromaattisia juoksutuksia ilman sen kummempaa kantavaa ajatusta.

Harvinaisen puuduttavaa soittoa ilman minkäänlaista "tarinaa" tai "juonta" - arpeggioita, sweeppejä ja kromaattisia juoksutuksia ilman sen kummempaa kantavaa ajatusta.
 
Näinhän se on. Mutta mies on niin korkealla pilven reunalla tiluttamassa että se on jo siistiä. Levyä en ostaisi mutta kyllä Bellas Monty Pythonissa saattaisi mennä 10 sekunnin pätkänä:)

Ei pystynyt katsomaan Bellasta loppuun. "Vielä jonain päivänä ehkä.."