Niin mä siihen tekstiin ajattelin aluksi laittakin, mutta jätin sitten väliin. Välillä vaan tulee kuunneltua joitakin, jotka ovat tehneet kovan duunin treenatessa jotain biisiä, jossa esim. näppäillään avosointuja. Sitten huomataan, ettei laulaja välttämättä kykenekään laulamaan sitä ja neuvotaan laulajaa treenamaan enemmän. Tai vaihtoehtoisesti ruvetaan laskemaan vireitä nupeista. Välillä vaan näihin törmätessä ei tiedä, itkeäkö vai nauraako.
Juu. Kyllähän se kovin kiva olisi usein vetää ne avosointujutut sellaisina kuin on tarkoitettu, mutta kyllä minä olen aina itse muuttanut sormituksiani, laulajan uudelleenviritys on vähän kenkumpaa hommaa :) Voihan sitä tehdä niin, että jos laulajalle pitää laskea/nostaa sävellajia suunnilleen saman verran kaikkiin biiseihin, niin ottaa käyttöön capon tai matalamman/avovireen. Soundiin voi tulla positiivisia uusia ulottuvuuksiakin siten.
Jos se ei tunnu tarpeelliselta, ei sitä tietenkään kannata väkisin treenata, jos ei ole leipä hommasta kiinni. Helpottaa vain usein treenikselläkin, kun joku tuo jotain uutta pöytään. Itse ainakin huomaan, että välillä sitä tietää jo, mihin mennään, ennen kuin neuvoja on sinne asti päässytkään.
Onhan se totta ja pitäisihän tuo opetella. Itse kun on vain tämänkin soittamisen opetellut ihan väärällä tavalla rokkitouhuja silmällä pitäen, itseopiskellen ja nuotinlukuun keskittyen.
Korvaa pitäisi kyllä kehittää, nopeuttaisihan se omien ideoiden muistiinpanemistakin. Look behind you, a three-necked guitar! |
Fortune
