Kitarat: soittaminen ›

Kromaattisen skaalan treenamiselle en ole hyötyä nähnyt? Mikä siinä niinkö on pointtina?
 
Pointtina on se, että siitä löytyvät kaikki sävelet. Kromaattinen skaala on itse asiassa ainut skaala, mitä tarvitsee osata. :)
 
Noin vakavissaan otettuna, normaalit 5- 7- ja 8-säveliset perusskaalatkin saavat lisää ilmettä ja väriä kun sävelten välissä käytetään (etenkin improvisoidessa tai ihan melodiafraseerauksessa) kromaattisia välisäveliä, yleensä puolisävelaskelen verran ylempää tai alempaa. Esimerkiksi melodian "C D E" sijasta voit kokeilla "C D D# E", jolloin D# on kromaattinen välisävel ja saattaa kuulostaa tilanteesta riippuen hyvältä.
 
Puhdasta kromaattisen asteikon ylös-alas -sahausta on kyllä mielettömän vaikea saada toimimaan ainakaan yliannostettuna niin että, se palvelisi musiikillista kokonaisuutta.

Tsekkaapa vaikkapa Frederic Chopinin etydit op. 10 no. 2 Am ja op. 25 no. 11 Am, Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento, Vitalij Kuprijin Extreme Measures -niminen biisi, erityisesti Bellasin soolo, Dream Theaterin Under a Glass Moonin soolo, Schönbergin dodekafoniaa (mies keksi dodekafonian, että alota perehtyminen jostain, tuotanto viuhuu 12-sävelrivejä), tämä sivu http://www.d.umn.edu/~jrubin1/JHR%20Dodec%201.htm ja vaikkapa Children of Bodomin Bodom After Midnightin soolo. Jazz-pohjainen musiikki on tietenkin asia erikseen, harvoin kromaattinen, tai mikään muukaan skaala, esiintyy puhtaana, skaalamuotoisena muotona, koska se kuulostaa usein sormiharjoittelulta eikä musiikilta. Johtosävelet ja ulossoitto on kyllä teoreettisesti nähtävissä kromaattisesta asteikkosta johdetuksi, useimmiten kuitenkin kyseessä on joku solistin linjassaan todentama pidempi soinnun sisäinen kadenssi. Ois jääneet noi aluksi mainituista biiseistä löytyvät värit käyttämättä ilman kromaattista skaalaa, eli nakit viuhumaan.
 
Fiuu! Kiitos monimuotoisesta vastauksesta. Juu klassinen tai heavy ei kiinnosta, jatsissa kyllä kromatiaa sooloissa esiintyy, mutten en sormitreeneihin vielä ainakaan ole niin paljon panostamassa että kromaattista skaalaa tarpeelliseksi treenata kokisin. Olen toki joskus sitä jauhanut mutta... niin mielestäni se ei vienyt mua mihinkään. Ehkä joskus sitten kun musikaalisuuteni ylittää tekniikkani.
 
EDIT: Tietysto kromaattisia kulkuja tulee käytettyä soittaessa, mutta kun skaalana mä en sitä näe. Mun mielestä ne on vain "kuljettavia" "skaalan ulkopuolisia ääniä".

Tietysto kromaattisia kulkuja tulee käytettyä soittaessa, mutta kun skaalana mä en sitä näe. Mun mielestä ne on vain "kuljettavia" "skaalan ulkopuolisia ääniä".
 
Vähän sama homma mulla. Kromaattinen skaala on "kaikki äänet", varsinaiset skaalat miellän tästä syystä "vähemmän kuin 12-sävelisiksi" ... ainakin meidän omassa 12-säveljärjestelmässä. En ole missään vaiheessa nähnyt järkeväksi opetella mitään erityisiä sormituksia kromaattiseen skaalaan. Huitelen kromaattisia ääniä enemmän ja vähemmän tahallisesti soittoni sekaan.

Mun pointtina ton kromaattisen asteikon opetteluun on just toi sävelten "sijoittelun" oppiminen otelaudalla. Että kieleltä toiselle nuotille siirtyessään tietää kuinka monen puolisävelaskelen päähän hyppäsi. Tämä on helpompaa kun osaa intervallit, jotka taas on helpompaa oppia myös kromaattisen skaalan "avustuksella".
 
Aika vaikea tosiaan saada musiikilta kuuloisaa tavaraa aikaiseksi käyttäen kaikkia 12 säveltä vaikkapa samassa tahdissa. Sopivasti kromaattisten (kromaatinen = värillinen) sävelien lisääminen tuo tosiaan hienosti väriä, mutta kaikki värit kun sotkee keskenään niin siitähän tulee sitä paskanruskeeta. :P

Pitäis itekkin vaivautua enemmän näitä treenaamaan. On vaan todella kuivaa hommaa. Aattelin että jos opettelis aina muutan skaalan sopivasta/sopivista sävellajeista jokaiseen oman bändi biisiin, niin tulee suht kivuttomasti - ja mielestäni myös aika/laatusuhteessa paremmin - treenattua.

Ole tietoinen koko ajan, mikä nuotti on sormesi alla.
 
Onko tämä ihan pakollista ? :)
 
Ite soitan skaalat puhtaasti korvakuulolta. En ikään tiedä mikä sävel millonki soi, vaan soitan vaan ja sormet menee yleensä oikeille paikoilleen :P Ja korvakuulolta soittaminen kehittyy tässä minusta tosi paljon. Opettelin nää skaalat siis alkuun sillai, että kuuntelin jotain biisiä ja soitin siihen päälle sooloa ja tietenkin eri kohdillta otelautaa. Tämän myötä "yleisimmät" skaalat tulivat mulle tutuiksi.

Onko tämä ihan pakollista ? :)
 
Ite soitan skaalat puhtaasti korvakuulolta. En ikään tiedä mikä sävel millonki soi, vaan soitan vaan ja sormet menee yleensä oikeille paikoilleen :P Ja korvakuulolta soittaminen kehittyy tässä minusta tosi paljon. Opettelin nää skaalat siis alkuun sillai, että kuuntelin jotain biisiä ja soitin siihen päälle sooloa ja tietenkin eri kohdillta otelautaa. Tämän myötä "yleisimmät" skaalat tulivat mulle tutuiksi.
 
Sama juttu. Eihän sen nuotin nimeä ja suhdetta muihin nuotteihin tarvitse kokoajan tietää, jos ja kun korva kertoo mitä pitää tehdä seuraavaksi. Tietenkin on hyvä tuntea otelauta hyvin, mutta tuskinpa esim. jossain hillittömässä tilusoolossa kitaristi on tietoinen jokaisesta soittamastaan nuotista. :-)

Itsekään en väitä tietäväni joka hetki sooloillessani, minkä niminen sävel milloinkin soi (vaikka tällä asialla ei voikaan ylpeillä), sen sijaan olen yleensä aika hyvin perillä pohjasävelen ja sooloamani sävelen välisestä intervallista. Minusta on olennaisinta tiedostaa, miten mikäkin sävel suhtautuu kulloinkin soivan soinnun pohjasäveleen ... sekä tietää jo ennalta, miltä mikäkin intervalli kuulostaa pohjasäveleen verrattuna.
 
Esimerkiksi 7-sointujen päälle huomaan hakevani melkeinpä poikkeuksetta jonnekin väliin #4-säveltä, jolloin tuloksena on "lydian dominant / overtone"-sävyistä soitantaa normaalin miksolyydisen sijasta.

Fiuu! Kiitos monimuotoisesta vastauksesta. Juu klassinen tai heavy ei kiinnosta, jatsissa kyllä kromatiaa sooloissa esiintyy, mutten en sormitreeneihin vielä ainakaan ole niin paljon panostamassa että kromaattista skaalaa tarpeelliseksi treenata kokisin. Olen toki joskus sitä jauhanut mutta... niin mielestäni se ei vienyt mua mihinkään. Ehkä joskus sitten kun musikaalisuuteni ylittää tekniikkani.
 
EDIT: Tietysto kromaattisia kulkuja tulee käytettyä soittaessa, mutta kun skaalana mä en sitä näe. Mun mielestä ne on vain "kuljettavia" "skaalan ulkopuolisia ääniä".
 
Juuripa tuosta musikaalisuussyystä kehotan kuuntelemaan noita em. musiikkiesimerkkejä. Ei sillä ole väliä, mitä se musiikki tyyliltään on, samoilla aseilla pelataan kaikissa tyyleissä joissa pyritään johonkin tonaaliseen lopputulokseen. Ihan varmasti saat kromaattisen saundia korvaan ja opit mihin se sopii ja mihin ei kun kuuntelet Chopinia tai noita muita. Totta on, ettei kromaattinen asteikko olekaan mikään, perinteisessä mielessä ajateltuna, tonaalinen asteikko, koska sointu, joka sisältää kaikki 12 säveltä, kuulostaa aika hurjalta. Näin ollen skaala ei muodostu mistään tonaalisesta soinnusta, ellei sitten halua ajatella läheisimmän olevan (C)9#5#11 skaalan joka toisesta sävelestä muodostettuna ajatellen, jolloin lähempänä totuutta on perinteinen kokosävelasteikko. Raju sointu:)

Ite soitan skaalat puhtaasti korvakuulolta. En ikään tiedä mikä sävel millonki soi, vaan soitan vaan ja sormet menee yleensä oikeille paikoilleen
 
Jep, duurit ja mollit meneekin perstuntumalla. Mutta jos käytät/treenaat moodit ja heität niillä sooloa, niin ainakin oman kokemuksen mukaan kuulokuva ei vastaa todellisuutta. Ei siis pysty soittamaan moodeja korvakuulolta, eli että tietää äänien välisiä intervalleja. Vähän on hankalaa tätä selittää, mutta siis oma kokemus on tuollainen.

Minusta on olennaisinta tiedostaa, miten mikäkin sävel suhtautuu kulloinkin soivan soinnun pohjasäveleen ... sekä tietää jo ennalta, miltä mikäkin intervalli kuulostaa pohjasäveleen verrattuna.

Esimerkiksi 7-sointujen päälle huomaan hakevani melkeinpä poikkeuksetta jonnekin väliin #4-säveltä, jolloin tuloksena on "lydian dominant / overtone"-sävyistä soitantaa normaalin miksolyydisen sijasta.
 
En minä noista lydianteista mitään tajua enkä jaksa opetellakaan.
Entä jos nuokin jutut tulee ihan luonnostaan "korvakuulolta" :) tarpeeksi soittelee niin tuntuu että tietää miltä minkäkin nauhan ja kielen ääni kuulostaa. Varmasti noista tiedoista olisi apua mutta kyllä niitä ilmankin pärjää ( toivottavasti :). En siis väitä yritä väittää vastaan ! Olen vain sitä mieltä että parhaiten oppii kokeilemalla ja kuuntelemalla. Jätän teoriat niistä kiinnostuneille...

Ja jos skaaloja treenaa, niin pitäisi mielestäni myös ottaa taustanauhat käyttöön, ettei jää vain ontoksi sormiharjoitukseksi.
 
Mistäs sais taustanauhoja eri skaaloille/moodeille? Mulla on C-duuri skaalalle taustanauha ja olihan sen päälle mukava vedellä. Täällä kun oli jaossa se taustanauhapaketti, niin siinä oli Practice TRX taustoja, mutten tiedä mitä sävellajeja niissä on käytetty ehkä joku voisi kertoa?

Mistäs sais taustanauhoja eri skaaloille/moodeille?
 
Laitat mankan nauhoittamaan ja komppaat pari minuuttia asteikkoon kuuluvalla soinnulla/soinnuilla.

Pandella ainakin oli joku ihan hyvältä kuulostava treenitausta moodeille. Mutta voithan sä itse äänitellä looperiin/koneelle/guitar prolle niitä taustoja. Et välttämättä tarvitse kuin yhden soinnun. Jooniseen maj7, dooriseen m13, fryygiseen m7b9 jne. Nuo siis jos haluaa sointuyhteyden vielä selvemmäksi kuin perus nelisoinnuilla.

Ja suosittelen opettelemaan metronomilla skaalojen soittelua. Siinä ei opi pelkkää tietoa, vaan nopeeus ja tarkkuus paranee.

Pandella ainakin oli joku ihan hyvältä kuulostava treenitausta moodeille. Mutta voithan sä itse äänitellä looperiin/koneelle/guitar prolle niitä taustoja. Et välttämättä tarvitse kuin yhden soinnun. Jooniseen maj7, dooriseen m13, fryygiseen m7b9 jne. Nuo siis jos haluaa sointuyhteyden vielä selvemmäksi kuin perus nelisoinnuilla.
 
Ok, kiitän. Muuten oliko se Panden tausta powertab? Löytyykö Panden kotisivuilta tai jostain muualta/joltain? Mikäs sointu lyydiseen, miksolyydiseen, aioliseen ja lokriseen siis jos haluaa sointuyhteyden vielä selkeemmäks?

Muuten oliko se Panden tausta powertab? Löytyykö Panden kotisivuilta tai jostain muualta/joltain?
 
Se selviää parhaiten laittamalla pikaviestiä Pandelle ;-)
 
Mikäs sointu lyydiseen, miksolyydiseen, aioliseen ja lokriseen siis jos haluaa sointuyhteyden vielä selkeemmäks?
 
Lyydinen maj7#11
Miksolyydinen 7
Aeolinen normaali mollisointu
Lokrinen m7b5 (oikeastaan sointusävyä paremmin vastaava skaala on lokrinen #2, mutta normaali lokrinenkin toimii erittäin hyvin)

Se selviää parhaiten laittamalla pikaviestiä Pandelle ;-)
 

 
Lyydinen maj7#11
Miksolyydinen 7
Aeolinen normaali mollisointu
Lokrinen m7b5 (oikeastaan sointusävyä paremmin vastaava skaala on lokrinen #2, mutta normaali lokrinenkin toimii erittäin hyvin)
 
Kiitän. Löysin Panden sivuilta sen powertabin moodeille.

Sellainen pieni huomautus, että riittää kun osaa jokaisen skaalan kolmelta eri nauha väliltä. Tämän jälkeen voi periaatteessa kattaa koko kaulan...

Sellainen pieni huomautus, että riittää kun osaa jokaisen skaalan kolmelta eri nauha väliltä. Tämän jälkeen voi periaatteessa kattaa koko kaulan...
 
En ymmärtänyt sanaakaan.
 
Mikä ihmeen vimma ihmisillä on "opetella skaaloja" ja tarkoittaa sillä ainoastan sitä että osaa ulkomuistista yhden tai useampia "laatikkosormitusta" sen sijaan, että tuntisi oikeasti koko kaulan? Paljon hyödyllisempää olisi vaan opetella jokaisen skalaan intervallirakenne. Kun ne on hanskassa - kuten myös sävelten sijainnit otelaudalla - skaalat kyllä löytyvät ihan lennossa, eikä tarvitse opetella neljää miljoonaa sormitusta erikseen. Niitä kaikkia kun tuskin kuitenkaan muistaa tositoimissa. En minäkään opettele puhelinluettelon sivuja ulkoa: tärkeämpää on se, että tiedän miltä sivulta löydän milläkin kirjaimella alkavien ihmisten numerot. Vähän samasta asiasta on kyse siinä, että tietää, miten asteikot muodostetaan, vaikka jokaista sormitusta ei opettelisikaan ulkoa.
 
Ja oikeastaan vielä olennaisempana näkisin sen, että ymmärtää, että asteikot itsessään eivät palvele mitään, elleivät ne oikeasti liity taustalla soivaan sointuun. Itselleni ainakin on ollut erityisen hyödyllistä ajatella skaaloja lähinnä "sointujen ilmentyminä" eikä sormituksina. Kun soitan, sanotaan vaikka E-duurisoinnun päälle, en mieti "nyt lähden tästä vitosnauhalta, sit meen seiskanauhalle, sit vaihdan kieltä" vaan kuulen, että "ahaa, nyt tässä on E-duurisointu, pilkonpa sen osiksi eli yksittäisiksi säveliksi ja lisäänpä vielä joukkoon muutamia E-duurisointuun kuulumattomia säveliä, joista ainakin osa löytyy E-duuriasteikosta, osa kenties muualta".
 
Soinnut ja asteikot kun eivät oikeasti ole kaksi eri asiaa vaan yksi ainut idea: soinnussa sävelet vaan soivat yhtä aikaa, asteikossa ne ovat peräkkäin - sen takia asteikot olisi mielestäni tärkeää oppia hahmottamaan "horisontaalisina sointuina", joilloin niillä oikeasti on jokin oikea musikaalinen funktio, eikä pelkkinä "numeroina tabulatuureissa", jolloin ne jäävät vähän "ilmaan roikkumaan" vailla sen kummempaa merkitystä.