Kitarat: soittaminen ›

Itse aikoinaan sähkökitaralla soittamisen aloittaneena on kyllä joskus kaduttanut kun en harjoitellut aluksi akustisella. Siinä tarkkuus kehittyy paremmin kun pienetkin virheet huomaa. Mutta kun piti päästä soittamaan Metallicaa niin sähkis tuli hankittua.

.
 
Tällä tavalla sinusta tulee tyypillinen ylimielinen "vakavan musiikin" harrastaja, jolla on sammarit, pitkät hiukset, rillit ja joka haaskaa elämänsä sormien kulman katsomiseen. (ei syö eläinkunnan tuotteita)
 
Vitsihän tämä oli.
 

 
No ehkä kevyttä provoa, mutta samaan aikaan tosissani. Kyllä jokaiselle kitaristille tekisi hyvää soittaa akustista ja ennen kaikkea klassista musaa.
Se sormien kulman katsominen on ihan fiksua puuhaa - tulee tarkastettua tekniikka oikeaksi. Itselläni on yli 10v klassista takana. Vaikkei enää klasari niin kiinnostakaan, ehdottomasti hyödyllistä se on ollut. Esim pikkurilli toimii ja on yhtä vahva kuin muutkin sormet. Klassinen on niin paljon vaativampi soitin tatsin ja muun suhteen.

Sanoisin että molemmat. Itse aloittelin todella paskalla akustisella (vieläkin porukoiden luona seinäkoristeena) ja voipi olla että jos en olisi sähkökitaraa hommannut sen noin vuoden harjoittelun jälkeen niin en varmaan enää soittaisi.

Eipä sillä, itsekkin suosittelen aloittamaan Nylonilla. Minun sormeni pelaavat mainiosti ilman klassisia (tai mitään) opintoja. Vuoden päivät veivasi klassisella, sitten hommasi sähkökitaran, niin OHO ompas helppoa elämys tuli heti.
 
Pidän kovasti Klassisesta kitaroinnista. Halusin vain antaa perspektiiviä. Eivät he elämäänsä tuhlaa, ketkä NÄKEVÄT VAIVAA ja opettelevat itse.

Se Ainoa Oikea Tapa on aloittaa rämpyttely mummolan vintiltä löytyneellä wanhalla ja pölyisellä sekunda-Landolalla. Piste.

Haluaisin ehdottomasti opetella kitaran soittamisen jalon taidon. Ensimmäinen keppi pitäis ostaa, mutta ongelmana on valinta akustisen- ja sähkökitaran välillä. Itse haluaisin sähköisen, mutta kaikki neuvovat, että osta akustinen. Kuulemma sähkökitaralla on todella vaikea opetella soittamaan. Itse en tätä ajastusta tue. Siis kysynkin teiltä, musiikin ammattilaiset, apua tähän ongelmaan. Kiitos jo etukäteen hyvistä neuvoista.
 
Niin Mullekin väitettiin että sähkökitaraa ois todella vaikea soittaa! Paskapuhetta:D mutta siis kannattaa opetella akustisella perus asiat ettei mene pelkäksi rämpytykseksi

Itse haluaisin sähköisen, mutta kaikki neuvovat, että osta akustinen. Kuulemma sähkökitaralla on todella vaikea opetella soittamaan.
 
Paskat. Useimmissa tapauksissa sähkis on kevyempisoittoinen kuin akustinen. Tietysti teräskielet on sormenpäille kovempaa kamaa kuin nailonit, mutta mitä siitä. Joskus niitä nakkeja on kuitenkin karaistava, joten miksei heti alussa. Musatyyli, jota haluat ekaks opetella on ratkaisevampi tekijä. Itse aloitin sähkärillä reilu vuosi takaperin, eka akustinen on parhaillaan tilauksessa.
 
Ja niistä ensimmäisenä opeteltavista perusasioista.. Ei sitä tarvi välttämättä lähtee niistä perussoinnuista ja naikkarilla komppaamisesta, mitä monet suosittelee. To hell with 'em, jos ei heti alkuun kiinnosta. On se varmasti ihan hyvä tapa, mutta mikä laki määrää sen ainoaks oikeaks. Itse lähin siitä mikä ekana kiinnosti eli säröt kehiin ja vitosilla riffittelyä. Pentatoninen skaalakin tuli opeteltua ennen avosointuja.. :D Nyttemmin on tullu opeteltua niitä sointuja ja komppausta, kun alko aidosti kiinnostamaan. Yritän sanoa siis sitä, että motivoi huomattavasti enemmän opetella sitä mikä oikeasti kiinnostaa.

Sähkökitara ja akustinen kitara ovat tyystineri soittimet. Niissä on teoriassa sama otelauta mutta saundiltaan, soitettavuudeltaan ja käyttötarkoitukseltaan täysin erilaisia.
 
Sähkökitaraa on helpompi soittaa niin että se kuulostaa siltä että soittaja osaa jotakin. Myös sen soittajan oman korvan mukaan on näin. Mä suosittelen sähkökitaraa heti alkuun jos kiinnostaa sähkökitaraa soittaa. Silloin vaan kannattaa olla tarkkana minkä vahvistimen jne valitsee.

Ite aikanaan alotin sähkiksel ihan siitä syystä et pidin ja pidän edelleen akustista jotenkin kömpelömpänä soittimena ku sähkistä. En tosin kiellä sitä et akustinen olis alus hankalampi mut itelle oli sähkis helpompi. Ja alussa tosiaan kannattaa soittaa sitä mikä oikeesti kiinnostaa. Ei väkisin kannata mitää skaaloja tai sointuja opetella. Ite alotin jollain Metallicalla ja Maidenilla ja vasta nyt hiljattain opetellu sointuja. Ja hyvin toimii ;)

Eipä tuolla mitään väliä ole.. itse aloitin sähkiksellä. Ainoa mitä en suosittelisi ihan ekaksi kitaraksi ainakaan yksinään niin teräskielinen akustinen.. tulee näpit senverran kipeiks että saattaa into lopahtaa.

Ei väkisin kannata mitää skaaloja tai sointuja opetella..
 
kannattaapas,, mutta harvat niin tekee :D

Minä kyllä suosittelisin akustista ja jos tarkoituksena on alkaa soittamaan sähkistä myöhemmin niin edelleen suosittelisin metallikielistä akustista. Jos aloitta sähkiksellä on aina se vaaraa että "oikaisee" ja alkaa soittamaan jotain powersointuja. Akustinen on jollain tavalla vaativampi varsinkin sointujen suhteen kun pitää oppia soittamaan puhtaasti. Sähkiksellä ja hirvittävällä säröllä suurin osa virheistä peittyy mutta akustinen ei anna mitään anteeksi. Jos akustinen on hanskassa niin ei sähkiskään pitäisi olla mikään ongelma myöhemmin.
Siis akustinen metallikielinen.

Jos aloitta sähkiksellä on aina se vaaraa että "oikaisee" ja alkaa soittamaan jotain powersointuja... Sähkiksellä ja hirvittävällä säröllä suurin osa virheistä peittyy.
 
Riippuu tietenkin harrastuksen tarkoituksesta. Jos haluaa päästä suht nopeasti hauskanpitoon kiinni eikä kantti kestä kunnon pohjan hankkimista niin täytyykö koko homma jättää sikseen, tai saako luvan harrastella kitaransoittoa ja opetella omaan tahtiin niitä juttuja jotka miellyttävät ja piristävät arkea?

osta pualakustinen prkl..!

Miks kaikki väittää aina, että innostus lopahtaa sellaseen ja sellaseen soittimeen.? Ite ku menin musaopistoon soittaan bassoo nii alotin sen soiton teräskielisellä akustisella :) Sitten kun sain basson nii joka viikko oli sormet kipeenä, mutta en meinannukaa, että heti lopettaisin. Muutaman vuoden päästä ÄITI opetti muutaman soinnun sillä samalla kitaralla ja rupesin sitte soitteleen kitaraakin. Tilasinpa Harley Bentonin heti eikä sekään soittoinnostusta lopettanut, vaikka monet niin väittävät sen tekevän.
 
Jos tosissas haluat alkaa soittaa nii ei se innostus kovin helposti lopahda! Mietit tosiaan sen tyylin ja sitte, kysyt täälä vaikka uuestaa, että millane kitara sopii sen tyyliseen musiikkiin!

Jos jätetään fiilikset ja tavoitteet pois niin tän asian vois ajatella vaikka näin:
 
Akustisella aloittaessa sormet kehittyvät enemmän, koska se on raskaampi soittaa. Kun akustisella menee jutut hyvin, ne on sähkiksellä sitten aikanaan melko helppoja suoraan (+ voit soittaa myös akustista). Toisin päin vaihto aiheuttaa enemmän hampaiden kiristelyä ja voi olla että akustisen soitto jää kokonaan poies kuviosta kun "se on niin raska".
 
Toiseksi akustisella soittaessa et saa mitään kissantapposäröjä tai täältä ugandaan -kaikuja peittämään soittovirheitä, vaan se soitto tulee sellaisena kuin se tulee. Kaunistelematta yhtään.
 
Budjettihommasta vielä semmosta, että väittäisin samalla rahalla saavan paremman akustisen kitaran, kuin että jos ostaa sähkökitaran ja vahvistimen (siis kun heilutaan näissä aloittelijoiden sähkökitarakamoissa. Hintarajaa en ala vetämään ettei kukaan vetele herneitä nenään. Enkä myöskään koita sitä sanoa etteikö halvalla voisi saada hyvää.) Akustista voi myös soittaa matkalla. Kivempaa kuin sähkökitaran hiljainen akustinen soundi.
 
Minullakin on 2 sähkökitaraa ja kunnon vahvistin, mutta silti eniten sylissä istuu ensimmäinen kitarani. Yamahan akustinen. Talvella tarttis nyt vanhan sotaratsun kansi korjauttaa kun se on halki...

..Molempi parempi

Akustisella aloittaessa sormet kehittyvät enemmän, koska se on raskaampi soittaa. Kun akustisella menee jutut hyvin, ne on sähkiksellä sitten aikanaan melko helppoja suoraan (+ voit soittaa myös akustista). Toisin päin vaihto aiheuttaa enemmän hampaiden kiristelyä ja voi olla että akustisen soitto jää kokonaan poies kuviosta kun "se on niin raska".
 
Toiseksi akustisella soittaessa et saa mitään kissantapposäröjä tai täältä ugandaan -kaikuja peittämään soittovirheitä, vaan se soitto tulee sellaisena kuin se tulee. Kaunistelematta yhtään.
 
Kyllähän se tietty noinkin on, eli varmasti sormet vahvistuu teräskielisellä akustisella ja erittäin mukava soitinhan sekin on.
 
Mutta...en välttämättä allekirjoita, että akustisesta sähkikseen on ihan niin helppo siirtyä. Esim. kielten vaimennuksessa tulee sitten taas paljon opeteltavaa, varsinkin kun soitetaan säröillä. Mun mielestä ainakin mitä enemmän säröä, niin sitä vaikeampi on soittaa täysin puhtaasti ilman, että kuuluu hirveitä hälyääniä yms.
 
Ja jos oikeasti tietää, että mitä musaa haluaa soitella, niin sen mukainen soitin kehiin vaan.
 
Itsekin aloitin sähkiksellä kun halusin soitella juuri nimenomaan tietynlaista musiikkia. Ja myöhemmin sitten tuli ostettua akustinenkin, eikä se nyt niin mahdottoman vaikealta enää tuntunut kuin aluksi.

Itse aloitin treenailun aikoinaan akustisella ja hyvinhän tuota oppi näppäilemaan, mutta kyllä oikeastaan olen sitä mieltä että kapeakaulaisemmalla sähkiksellä on aloittelijan helpompi lähteä liikenteeseen. Akustisella soitellessa se paksu kaula yleensä takaa sen että tottumattomat sormet ei oiken tahdo yltää sointuihin kunnolla eikä kieliä tahdo saada soimaan.. Toisaalta siihen kun tottui ja sai sen kunnolla soimaan, oli myöhemmin sähkökitaran kanssa vinguttelu kuin leikkiä vain.... ;)

Akustisella soitellessa se paksu kaula yleensä takaa sen että tottumattomat sormet ei oiken tahdo yltää sointuihin kunnolla eikä kieliä tahdo saada soimaan..
 
Mulla taitaa olla akustisessa kapein kaula. Ohuempi kumminkin ku lespassa =)