Kitarat: soittaminen ›

Kun muodostan sointuja, käytän duuriasteikkoa. Mutta jos terssi on alennettu/vähennetty/mikälie, niin pitääkö silloin käyttää molliasteikkoa??
 
E: Ehe... Vähän pöljä kysymys...

E: Ehe... Vähän pöljä kysymys...
 
Yksikään kysymys, johon oikeasti halutaan vastaus ei ole pöljä. Vastaukset voi sitten olla mitä sattuu. :)
Tuohon sunkin kysymykseen on oikeastaan vastattu tässä samassa ketjussa pari pykälää ylempänä. Toivottavasti selventää.

En hiffaa että jos on vaikka 7-sointu, niin lisätään se 7. sävel. Mutta jos vaikkapa ajatellaan pianon koskettimistoa ja lähdetään laskemaan seitsemän säveltä, niin se muka onkin joku alennettu sävel eikä valkoinen kosketin kuten sen pitäisi olla. Siis kyseessä ei ole silloin 7. sävel vaan sen lähempänä koska se on alennettu.
 
Miksi sitä siis sanotaan seitsemänneksi säveleksi?

Miksi sitä siis sanotaan seitsemänneksi säveleksi?
 
Sointuja rakennetaan niin, että perusäänen lisäksi mukaan tulee ääniä jotka ovat terssin päässä toisistaan. Kun katsotaan vaikka C-duurin mukaan, niin perusäänelle tulee:
 
C (perus = 1.), E (suuri terssi = 3.), G (kvintti = 5.) tähän asti ollaan saatu C-duuri kolmisointu.
Lisätään edelliseen asteikon mukainen septimi B (tai H jos eurooppalainen merkintä on tutumpi). Tämä tekee soinnusta CMaj7 soinnun. Tuo Maj7 kertoo, että perusäänen ja sen seitsemännen äänen väli on suuri septimi (Maj = majore = suuri). Jos se "seitsemäs ääni" ilmaistaisiin pelkällä seiskalla, se merkitsisi sitä, että perusäänen ja tämän äänen väli olisi pieni septimi, eli se seiska-ääni on nyt Bb (tai eurooppalaisittain B).
 
Yhden ajatusmallin mukaan numerointi tulee duuriasteikosta, jonka 7. ääni on alennettu puoli sävelaskelta (eli miksolyydisestä). Nyt kun pinotaan perusäänelle terssejä, niin saadaan 1, 3, 5, 7, 9, 11 jne. Poikkeamat näistä ilmaistaan esim Maj7, 7#5, Maj9 (1, 3, 5, Maj7, 9) jne.

X11b9 1 (3) 5 b7 b2 4
 
Miksi terssi on suluissa? (lainaus ensimmäisestä viestistä)

X11b9 1 (3) 5 b7 b2 4
 
Miksi terssi on suluissa? (lainaus ensimmäisestä viestistä)
 

C11(b9)
e||---|11-|---|---|---| 
h||---|b9-|---|---|---| 
g||---|---|-7-|---|---| 
d||---|-3-|---|---|-5-| Terssi ja kvintti on samalla kielellä
a||---|---|-1-|---|---| 
e||---|---|---|---|---|

 
Voisko johtua tuosta?
Itse jättäisin kvintin pois. Helpompi soittaa ja mun makuun parempi soundi.

C11(b9)
e||---|11-|---|---|---| 
h||---|b9-|---|---|---| 
g||---|---|-7-|---|---| 
d||---|-3-|---|---|-5-| Terssi ja kvintti on samalla kielellä
a||---|---|-1-|---|---| 
e||---|---|---|---|---|

 
Voisko johtua tuosta?
Itse jättäisin kvintin pois. Helpompi soittaa ja mun makuun parempi soundi.
 
Hm... Pitäisköhän ton kvartin e-kielellä olla f eikä f#?

Hm... Pitäisköhän ton kvartin e-kielellä olla f eikä f#?
 
Pitäisi, ilman muuta pitäisi. Hyvä, että oikaisit!
 
Sen verran tarttee vielä selventää, että soinnussa ei oikein voi olla samaan aikaan terssiä JA kvarttia. Jos siellä on kvartti, kyseessä on ns pidätyssointu, eli sus4 jossa tuon kvartin odotetaan (perinteisesti) purkautuvan terssiin. Jos soinnussa taas on terssi, niin se lisä-ääni on 11, vaikka sama ääni onkin kuin terssi. Eli tässä nimenomaan F, niinkuin korjasit.

Pitäisi, ilman muuta pitäisi. Hyvä, että oikaisit!
 
Sen verran tarttee vielä selventää, että soinnussa ei oikein voi olla samaan aikaan terssiä JA kvarttia. Jos siellä on kvartti, kyseessä on ns pidätyssointu, eli sus4 jossa tuon kvartin odotetaan (perinteisesti) purkautuvan terssiin. Jos soinnussa taas on terssi, niin se lisä-ääni on 11, vaikka sama ääni onkin kuin terssi. Eli tässä nimenomaan F, niinkuin korjasit.
 
Mark Levinen Jazz Theory Book:n mukaan terssi ja kvartti voivat olla samaan aikaan soinnussa, ja että on pinttynyt harhaluulo väittää muuta. Tämä ei siis ollut mikään hyökkäys kirjoitustasi/sinua vastaan:) Ajattelin vaan tuoda tällaisenkin pointin esille. Jos ja kun jaksan, voisin lainata kirjasta sen kohdan tänne...

Mark Levinen Jazz Theory Book:n mukaan terssi ja kvartti voivat olla samaan aikaan soinnussa...
 
Joo, niinhän se Levine sanoo. En nyt muista millaista merkintätapaa tuohon tarjotaan ( Xmaj(add4) tms?). Jotenkin vaan omassa päässä sen kvartin funktio vääntyy mielummin 11:ksi jos soinnussa on terssi.
 
Itselleni Levine on joltisenkinmoinen auktoriteetti, vaikka kaikki tuntemani muusikot eivät häneen varauksettomalla kunnioituksella suhtaudukaan.

Joo, niinhän se Levine sanoo. En nyt muista millaista merkintätapaa tuohon tarjotaan ( Xmaj(add4) tms?). Jotenkin vaan omassa päässä sen kvartin funktio vääntyy mielummin 11:ksi jos soinnussa on terssi.
 
Itselleni Levine on joltisenkinmoinen auktoriteetti, vaikka kaikki tuntemani muusikot eivät häneen varauksettomalla kunnioituksella suhtaudukaan.
 
"A persistent myth is that `the 4th takes the place of the 3rd in a sus chord.` This was true at one time, but in the 1960s, a growing acceptance of dissonance led pianists and guitarists to play sus voicings with both the 3rd and the 4th"
 
Ei siinä sen ihmeempää merkintätapaa siis ole... Asiat voi nähdä niin monella tavalla.

Ei siinä sen ihmeempää merkintätapaa siis ole... Asiat voi nähdä niin monella tavalla.
 
Niinpä tosiaan, tämähän se on kaihertanut taustalla:
D, G, C, F, A ja sama puolisävelaskelta ylempää... So What.
 
Toisaalta, vaikka tulee käytettyä myös sellaisia voicingeja, joissa äänten välissä on p2 (tai s2), niin tuo 3 & 4 samassa oktaavissa kääntyy edelleen mielummin 3 & 11:ksi. Vanhan liiton korvat vissiin...

Tulipa mieleen kysyä tälläinenkin juttu. Liekö vika laitteistossani, vai onko eri soinnuilla erilainen "luonne" säröllä soittaessa? Olen vain kiinnittänyt huomiota siihen, että suuri osa avosoinnuista kuulostaa varsinkin isommalla säröllä aikamoiselta puurolta, yksi harvoista "kireän" kuuloisista soinnuista on D, joka kuulostaa käyttökelpoiselta jossain rokkikontekstissa. Ongelma ei ole suuren suuri kun muutenkin säestäisin lähinnä voimasoinnuilla, mutta haluaisin hieman maustaa soitantaa silloin tällöin.
 
lisäys: kitaran vire ei ole ongelma, enkä soita ylimääräisiä bassokieliä.

Tulipa mieleen kysyä tälläinenkin juttu...
 
Onpa tullut joskus pohdittua. Jotkut intervallit kuulostavat puhtailla ok, mutta säröillä todella pahalta. Olettaisin, että tämä johtuu siitä, että kun säröillä ääneen tulee 'ylimääräisiä' harmonisia, niin erillisten sointuäänien harmoniset muodostavat ei-niin-hyvän-kuuloisia interferenssejä. Elikkä vaikka sointuäänet soivat keskenään, niiden äänien harmoniset ovat keskenään riitasointisia. Hyvä esimerkki: A & C#, suuri terssi, puhtaalla ok, lisää säröä => kuralle menee.

"A persistent myth is that `the 4th takes the place of the 3rd in a sus chord.` This was true at one time, but in the 1960s, a growing acceptance of dissonance led pianists and guitarists to play sus voicings with both the 3rd and the 4th"
 
Ei siinä sen ihmeempää merkintätapaa siis ole... Asiat voi nähdä niin monella tavalla.
 
Aiheesta (ja samalla koko kirjasta) löytyy mielenkiintoista luettavaa kohdasta (8) lähtien:
 
http://www.societymusictheory.org/m … s/mto.00.6.1/mto.00.6.1.rawlins.rev
 
Asiat voi tosiaan nähdä niin monella tavalla ;D

Haa, vihdoin ymmärsin tämän jutun.
 
Tämähän toimii vaikka kitaran kaikkia kieliä olisi laskettu esim. puolikas sävelaskel?

Olen alkanut kiinnostumaan hieman enemmän musiikin teoriapuolesta, ja pari asiaa hieman hämmentää minua. Ihmettelen hieman sointujen sävelien suhdetta toisiinsa.
 
Otetaan esimerkki, House of the rising sun. Kappale sisältää seuraavat soinnut:
 
Am C D F E
 
Kyseiset soinnut taas sisältävät seuraavat nuotit:
 
A B C D E F F# G G#
 
Kysymys kuuluu: diatoniseen duuriskaalaanhan kuuluu vain seitsemän säveltä, tuossa niitä on yhdeksän. Mikä määritellään tämän kappaleen sävellajiksi? Onko sävellaji C-duuri, ja ovatko F# ja G# "ylimääräisiä" säveliä, jotka sopivat kontekstiin suuremmin dissonoimatta?
 
Toinen kysymys: soinnutuksia opetellessa huomaa, että enharmonisia sointuja ei käytetä oikeastaan koskaan, esimerkiksi D#m ei ole koskaan tullut vastaan. Ovatko nämä soinnut "käyttökelvottomia" ei-enharmonisten (onko tälle oma terminsä?) sointujen kanssa, vai miksi niitä ei käytetä? Ilman enharmonisia sointujakin saadaan suurin osa sävelistä soitettua, mutta huomasin että Bb-säveltä ei löydy kuin enharmonisista soinnuista.
 
edit: pieni aivopieru, kyllähän Bb:kin löytyy ainakin G-mollista. Tuijotin liiaksi duuriskaalan säveliä.
 
edit2: no joo, eihän noista perus molli- ja duurisoinnuista nyt muutenkaan kaikkia nuotteja löydy. Tuijotin edelleen sitä skaalaa, enkä kolmisointujen sisältämiä säveliä.

Olen alkanut kiinnostumaan hieman enemmän musiikin teoriapuolesta, ja pari asiaa hieman hämmentää minua. Ihmettelen hieman sointujen sävelien suhdetta toisiinsa.
 
Otetaan esimerkki, House of the rising sun. Kappale sisältää seuraavat soinnut:
 
Am C D F E
 
Kyseiset soinnut taas sisältävät seuraavat nuotit:
 
A B C D E F F# G G#
 
Kysymys kuuluu: diatoniseen duuriskaalaanhan kuuluu vain seitsemän säveltä, tuossa niitä on yhdeksän. Mikä määritellään tämän kappaleen sävellajiksi? Onko sävellaji C-duuri, ja ovatko F# ja G# "ylimääräisiä" säveliä, jotka sopivat kontekstiin suuremmin dissonoimatta?
 
Biisin sävellaji on ilman muuta A-molli. Sointukierron ainut sävellajiin varsinaisesti kuulumaton sointu on D, joka on modaalinen lainasointu, doorisesta moodista napattu. E sen sijaan on normaali dominanttisointu, joka on yleinen purkaustapa toonikasointuun niin duurissa kuin mollissakin.
 
Toinen kysymys: soinnutuksia opetellessa huomaa, että enharmonisia sointuja ei käytetä oikeastaan koskaan, esimerkiksi D#m ei ole koskaan tullut vastaan. Ovatko nämä soinnut "käyttökelvottomia" ei-enharmonisten (onko tälle oma terminsä?) sointujen kanssa, vai miksi niitä ei käytetä? Ilman enharmonisia sointujakin saadaan suurin osa sävelistä soitettua, mutta huomasin että Bb-säveltä ei löydy kuin enharmonisista soinnuista.
 
edit: pieni aivopieru, kyllähän Bb:kin löytyy ainakin G-mollista. Tuijotin liiaksi duuriskaalan säveliä.
 
edit2: no joo, eihän noista perus molli- ja duurisoinnuista nyt muutenkaan kaikkia nuotteja löydy. Tuijotin edelleen sitä skaalaa, enkä kolmisointujen sisältämiä säveliä.
 
Kaikki on kirjoittamisen helppoudesta kiinni. D#m-sointu esimerkkinä esiintyy diatonisena sointuasteena kolmessa sävellajissa, joista harvemmin käytetään jotain muuta kuin B-duuria/G#-mollia. Tämä siksi, koska siinä on vähiten etumerkkejä kirjoitettavaksi nuottiviivastolle (5 x #), ja on näin ollen helpompi lukea. Tai no, F#-duuri ja Gb-duuri sisältävät molemmat kuusi etumerkkiä, joten periaatteessa esiintymistiheys pitäisi olla sama. Karkeasti yleistäen rokkarit tykkää enemmän risuaidoista ja jatsarit beistä.

Biisin sävellaji on ilman muuta A-molli...
 
Kiitos. Perehdyn nyt tarkemmin teoriaan, ja luen viestin uudelleen, kun uskon ymmärtäväni sen sisällön ;)

öö, näitä ei vissiin tarvitse osata että saa hyvänkuuloista omalaatuista sointukiertoa aikaan?? Näytti sen verran hankalalta kaikki purkausjutut sun muut ;D