Kitarat: soittaminen ›

Huh huh mitä settiä. Taitaa olla tauko paikallaan...

antnis: Olette sitten käyttäneet koko päivän sen jauhamiseen, jonka esitin jo muutamalla rivillä, ja nyt olettekin about samaa mieltä :-)
 
Täällä nämä tyypit saavat mustankin valkoiseksi ja toisinpäin. On ihan sama mitä kirjoittaa tai on kirjoittamatta niin sekin on jo jonkun mielestä väärin. Jos ei muuta keksitä niin sitten tartutaan kirjoitusvirheisiin tai kappale jakoon.
 
Varmasti kaikkein eniten saavat aikaiseksi ja tienaavat musiikillaan juuri ne joilla on eniten tänne kirjoiteltavaa ja sanomista. Täällä olohan ei ole muusta ajasta millään lailla pois ja sitä aikaa ei voi käyttää paremmin. Ainakaan soittamalla :)

mpekkanen: Täällä nämä tyypit saavat mustankin valkoiseksi ja toisinpäin. On ihan sama mitä kirjoittaa tai on kirjoittamatta niin sekin on jo jonkun mielestä väärin. Jos ei muuta keksitä niin sitten tartutaan kirjoitusvirheisiin tai kappale jakoon.
 
Varmasti kaikkein eniten saavat aikaiseksi ja tienaavat musiikillaan juuri ne joilla on eniten tänne kirjoiteltavaa ja sanomista. Täällä olohan ei ole muusta ajasta millään lailla pois ja sitä aikaa ei voi käyttää paremmin. Ainakaan soittamalla :)
 
Onkohan nyt ihan kaikki nuotit viivastolla.

Laitanpa oman lusikan myös soppaan ja vertaan musiikkia liikuntaan, eli tappakaa mut mieluusti ilman kidutusta kiitos.
 
Harjoittelu oman tavoitteen mukaan. Jos haluat olla pro niin treenaaminen sitten sen mukaan. Lahjakkuus ei riitä, mutta urheilupuolella meillä on sanonta ollut: tärkein lahjakkuus on lahjakkuus treenata. Harjoittelulla pääsee pitkälle.
 
Siihen on syynsä miksi urheilijat treenaa moneen otteeseen päivän aikana. Esim jääkiekosta. Aamujää on hemmetin tärkeä, monesti silloin on ihmisen hormonitoiminta vireimmillään tai heräämässä. Oppiminen on siis helpompaa.
 
Kunnon lepo ja palautus ennen päiväharjoituksia. Lihas (ja myös hermosto) kehittyy levossa. Kun ne on palautunut on hyvä antaa seuraava treeni mutta keskittyy eriasioihin.
 
Aivoja voi jumpata sitten paljon enemmän. Lue, kuuntele, keskustele jne.
 
Tätä voi soveltaa myös soittimen soittamisen opetteluun. Keskinkertaisuudestakin voi tulla pro jos tekee sitkeästi asiat oikein. Omistautuu asialle ja on rehellinen itselle.
Joukkueurheilussa( bänditoiminnassa) on erilaisia rooleja. Kaikki ei ole joukkueessa tähtiä, eikä bändissä. Mutta me tähdet tarvii ne muut ympärille voidakseen olla tähtiä.
Jos soolot ei suju niin moni bändi kaipaa varmaa ja tiukkaa komppia. Ns luottopakkia, puukädet mutta perushommassa täydellinen.
 
Mun mielestä muusikon pitää tehdä treenaamisen suhteen samaa kuin urheilija. Etsi opastajan kanssa keinot harjoitella jotka toimii sulle parhaiten. Kun se löytyy alkaa kehitystä tapahtua. Jossain kohtaa uusi opastaja tilalle ja muutatte rutiineja jotta kehitys jatkuisi eteenpäin.
 
1234 treenit on hyvä perusta. Luistella pitää osata ennenkuin alkaat pelaamaan lätkää.
Myöhemmin ne muuttuu hyviksi lämmittely harjoitteiksi. Kun lisätään skaalat ja muut lisukkeet aloitetaan pelin opettelu. Samaan aikaan voi olla parasta että lisätään ne muutkin pelaajat, eli bändi mukaan.
 
Tässä oli järkeä tai sitten ei. Tapoja päästä maaliin on monia. Mutta varmaa on että ilman harjoittelua se ei tapahdu.

Jucciz: Voihan toki olla, että vaikka nämä "laiskurit" eivät ulkopuolisen tarkastelijan mielestä näytä juurikaan treenaavan, heillä pyörii itse asiassa pään sisällä kaikenlaista hienoa prosessia koko ajan: uusia melodioita, rytmejä ja kenties kokonaisia kappaleita syntyy, vaikka he eivät koskisi omaan instrumenttiinsa päivä- tai viikkokausiin.
 
Tuo on se tapa millä itse ainakin huomaan myös kehittyväni mun toisessa luovassa jutussa. Asiat pyörii mielessä ja prosessoin niitä kokoajan -- koskematta työkaluun tai oikeasti toteuttamatta niitä visioita. Ajatustyö on tosi tärkeää. Sitten kun lopulta joskus taas oikeasti teen sitä työtä, niin huomaan soveltavani niitä asioita mitä olin pähkäillyt päässäni. Tässä mun lajissa tosin ei tarvitse juurikaan oppia mitään uutta fyysistä suoritetta. Sorminäppäryys tuskin paranee hirveästi ajattelemalla.
 
Omalla kohdallani esim. kuvataiteelliset lahjat ovat sitä luokkaa, että tikku-ukkoa esittävän piirroksen alle mun on käytävä kaiken varalta kirjoittamassa, että kyseessä on tikku-ukko.
 
Piirtämistä voi oppia. Jos harjoittelet, niin varmasti opit löytämään oman tavan ilmaista itseäsi piirtämällä. Siis niin, että muutkin saavat selvää mitä olet tehnyt. Olis naivia silti väittää, että pääset kovalla harjoittelulla yhtä hyväksi kuin ahkerasti treenaavat LAHJAKKAAT piirtäjät...höpsis.

Näköjään tätäkin foorumia vielä ihmiset lukee ja seuraa. :D Vanhat kunnon väännöt.

Montakohan reenituntia tätäkin threadia kirjoittaessa on mennyt hukkaan... :D

Eddie: Montakohan reenituntia tätäkin threadia kirjoittaessa on mennyt hukkaan... :D
 
Virheistä oppii:)

klobasa: -- Sorminäppäryys tuskin paranee hirveästi ajattelemalla.--
 
Itseasiassa paranee. Kunhan tekee sen oikein. Ja jonkunlainen fyysinen kosketus treenattavaan juttuun on hyvä olla pohjalla.
 
Vaikkapa soittamisen mielessä treenaaminen on siksi jopa tehokkaampaa, koska "oikeasti" treenatessa mieli harhailee, keskittyminen herpaantuu ja huomaa ajattelevansa välillä muuta kuin sitä treeniä, mutta kun teet samat jutut pääsi sisällä, niin keskittymisesi on täysillä treenissä. Jos keskittyminen herpaantuu, huomaat sen nopeasti ja pystyt palaamaan nopeasti takaisin treeniin.
 
Itse olen treenannut esimerkiksi turhaa (lihaksien) jännittämistä pois mielissäni. Nimittäin mielikuvatreeneissä tulee samat jännitykset kehossa (mielessä) esiin kuin treenaisi/soittaisi fyysisesti soittimen kanssa. Kuten tulee samat rajoitukset vaikkapa nopeudessa tai epäpuhtaudet sävelten soinnissa jne.
 
Mitään ihmeellistä ei tarvita; riittää, että kuvittelet soittavasi / tekeväsi treeniä.

Niin siis tekniikkaa tarvii että voi soittaa mitä haluaa. Ja jos tietää mitä haluaa soittaa niin sitten voi samantien opetella sen. Ihan turha kehittää mitään motorisia treenejä vaan treenin takia. Ymgwiekin halusi kuulostaa viululta, Gilbertistä joku jo mainitsikin ja muistaakseni Slashkin totesi että ei opettele mitään mikä ei kuulosta hyvältä.
 
Vähän sama ku opettelis takasuoraa silleen että ensin tekis 20 000 toistoa pelkkää takajalan ponnistusta.

Eddie: Montakohan reenituntia tätäkin threadia kirjoittaessa on mennyt hukkaan... :D
 
Tää on ryhmätyötä, ei se paljoa maksa pekkaa päälle.

TMik: Niin siis tekniikkaa tarvii että voi soittaa mitä haluaa. Ja jos tietää mitä haluaa soittaa niin sitten voi samantien opetella sen. Ihan turha kehittää mitään motorisia treenejä vaan treenin takia. Ymgwiekin halusi kuulostaa viululta, Gilbertistä joku jo mainitsikin ja muistaakseni Slashkin totesi että ei opettele mitään mikä ei kuulosta hyvältä.
 
Vähän sama ku opettelis takasuoraa silleen että ensin tekis 20 000 toistoa pelkkää takajalan ponnistusta.
 
Ajattelin että nämä tekniikkahrjoitukset olisi siinä mielessä yleishyödyllisiä että kun niillä reenaa näppäryyttä, olisi uusien likkien ja hankalien temppujen omaksuminen helpompaa.

komero: Itseasiassa paranee. Kunhan tekee sen oikein. Ja jonkunlainen fyysinen kosketus treenattavaan juttuun on hyvä olla pohjalla.
 
Vaikkapa soittamisen mielessä treenaaminen on siksi jopa tehokkaampaa, koska "oikeasti" treenatessa mieli harhailee, keskittyminen herpaantuu ja huomaa ajattelevansa.....
 
Mitään ihmeellistä ei tarvita; riittää, että kuvittelet soittavasi / tekeväsi treeniä.
 
Milloinkahan saamme kuulla ensimmäisiä ihan mielessä tehtyjä ja sävellettyjä loistavia kitaralevyjä?
Tosin muunkinlainen musiikki voisi kyllä mennä jos ne tuotokset ovat jo valmiiksi treenattuja. Ei muuta kuin studiota varaamaan,tosin sekin voi varmaan olla jo nykypäivänä ihan virtuaalinenkin :)

mpekkanen: Milloinkahan saamme kuulla ensimmäisiä ihan mielessä tehtyjä ja sävellettyjä loistavia kitaralevyjä?
 
Steve-setä puhuu mielikuvaharjoittelun puolesta, joten kaipa siinä on jotakin perää. Tyypistä voi olla montaakin mieltä, mutta aika fiksuja se haastelee tuossa, liittyen mm. harjoitteluun ja soittamiseen yleensä:
http://www.youtube.com/watch?v=atGBKuCJ-Jc

Krice: Steve-setä puhuu mielikuvaharjoittelun puolesta, joten kaipa siinä on jotakin perää. Tyypistä voi olla montaakin mieltä, mutta aika fiksuja se haastelee tuossa, liittyen mm. harjoitteluun ja soittamiseen yleensä:
http://www.youtube.com/watch?v=atGBKuCJ-Jc
 
Kyllä itsekkin joskus kun istun vaikka bussisa tai junassa soitan mielessäni näitä mielikuva juttuja ja tiedän kyllä ,että ne mitä soitan mielessäni kuulostaisivat kitarankin kanssa aivan samalta jos sellainen siinä olisi. Se ei ole aina ihan turhaa.
 
Tuossa vain aikaisemmin oli tällainen launaus.
 
Sorminäppäryys tuskin paranee hirveästi ajattelemalla.--

Itseasiassa paranee. Kunhan tekee sen oikein. Ja jonkunlainen fyysinen kosketus treenattavaan juttuun on hyvä olla pohjalla.

 
Kyllä fyysinen treeni on sellainen ettei sitä voi korvata millään muulla kuin oikealla treenillä. Nämä mielikuva harjoitteet voivat toki olla ihan hyviä,mutta jos se treenaminen jää pitkäksi aikaa pelkästään mielikuva pohjalle niin kyllä se näkyy soitossa ja väittäisin melkoisella varmuudella ,että se soitto ei kuulosta ainakaan yhtään paremmalta.
Kaikissa soittimissa tarvitaan ihan oikeaa soittamista ,että se tatsi pysyy siihen soittamiseen. Mielikuva harjoitteilla sitä ei voi kokonaan korvata.

Juuri tästä mielikuva harjoittelusta juttelin erään rumpalin kanssa joka on aika tunnettu Suomessa ja osin maailmalla. Kiertueilla kun ei ehdi harjoitella niin kertoi tekevänsä mielikuva harjoituksia. Bussin perältä tai bäkkäriltä j
Löytyy joku nurkka jossa voi olla rauhasta ja keskittyä. Omasta mielestä on jopa kehittynyt soittajana sen ansiosta.
 
Mielikuva harjoittelua on käytetty urheilussa iät ja ajat. Miksi se siis ei toimisi musiikissa. Pitäähän musiikki myös "kuulla pään sisällä" ennen kuin voit soittaa sen ulos.

Terve
 
Yleensä soittimeen tartuessamme tykkäämme soitella sitä mitä jo osaamme, eli samoja tuuttuja mukavia biisejä, soolokuvioita, eri fraaseja jne. ja se on tietty ihan kivaa ja osaltaan myös opettavaista, mutta...
 
Olisi hyvä ottaa tavaksi soittaa joka kerta kitaraan tarttuessa myös hivenen jotain uutta; jokin uusi sointu eri asemasta ehkä, jokin uusi, ehkä hivennen hankala melodiapätkä erilaisella sormituksella jne. Jotain joka ei ole vielä niin tuttua ja turvallista. Sen ei tarvitse olla mitään ylitsepääsemätöntä, tunteja kestävää puurtamista joka lopettaa innon ja saa soittamisen tuntumaan kamalalta pakkopullalta, vaan jotain jonka tuntee ja tietää voimansa omaksua, mutta aiheuttaa silti hivenen päänvaivaa ja laittaa sormia koetukselle. Tätä kautta soittaminen pysyy haasteellisena ja oppimista ja edistystä tapahtuu ikään kuin huomaamatta. Which is nice!

mpekkanen: Musiikissa vaikuttaa sen halun lisäksi moni muukin asia siihen "menestymiseen". Jos soitat jotain erikoisempaa soitinta tai sitten asut pienellä paikkakunnalla niin vaikka olisit kuinka hyvä niin se ei riitä jos ympärillä olevat toiset soittajat ovat tasoltaan jotain muuta kuin 10 000 tuntia treenanneita.
 
Torpedoiko oman kehityksesi soittajana tarpeeksi tasokkaiden soittokavereiden puute? Eli oliko vika muualla kuin peilissä?
 
Mitä tarkoittaa täydellinen hallitseminen?
 
Sitä, että instrumentin soitossa ei ole enää mitään mainittavia teknisiä haasteita, ja spesifisten virtuoosipätkien soitto on mahdollista riittävällä lisätreenillä (koska kokenut soittaja tietää, miten näitä haasteita lähestyä ja miten ne voittaa). Pystyy soittamaan sen mitä haluaa ja myös sen, mitä vastaavalla tasolla olevat kollegat edellyttävät.
 
Saavuttaako sen jokaisella soittimella 5 vuodessa jos treenaa innokkaasti 5 tuntia päivässä ja ihan kuka tahansa. En kyllä usko, ikävä kyllä.
 
Uskomus on tässä ihan toisarvoinen asia. http://en.wikipedia.org/wiki/Anders_Ericsson Anders Ericssonin esittelemää sääntöä on lähinnä kritisoitu siitä, että oppijat ovat erilaisia ja joku saattaa päästä 2000 tunnissa samalle tasolle kuin joku toinen 10 000. On vielä tosin löytymättä se kaveri, joka sanoo treenanneensa järkevästi 10 000 tuntia ilman minkäänlaista kehitystä.
 
Ihan sattumalta, heitin tuon 5h/5,5v ihan nopeana laskelmana miten nuo tunnit "tulisivat täyteen", ja tuo 5,5 on musiikin korkea-asteen normaali valmistumisaika (esim. Sibelius-Akatemia - lukiopohjalta musiikin maisteriksi). Mielestäni MuM-instrumentalisteilla oma soitin on jo riittävän hyvin hallussa, ja 5h musiikkia päivässä (sisältää siis teoriaopinnot, yhtyetoiminnan jne. soittoharjoituksen lisäksi) on musiikin korkeakouluopiskelijalle aivan realistinen keskiarvo.
 
Itse en usko, että on edes mitään absoluuttista määrää soittoa joka tekee "mestarin "jossakin instrumentissa.
 
Niin. Ei varmaan kukaan sanonut, että peli tulisi voitettua sillä, että jaksaa treenata ajallisesti määrän X. Jokainen, joka on joskus kokeillut pitää edes viikon kiinni tuosta 5h päivässä-rutiinista tietää, miten sadistinen määrä treeniä tuo on. Näyttää kirjoitettuna tietenkin todella vähältä, maallikon silmään. Ja silti ihan saavutettavissa (tai sitten 11 vuodessa mestariksi 2,5 tunnilla päivässä - ei sekään pahalta vaikuta, mut ans kattoo...).
 
Minusta musiikki on elämän kestävä oppiminen ja aina sieltä löytyy uutta jos vain on halua sitä löytää.
 
Toki. Tämän vuoksi ystävällisesti linkitinkin sulle mm. sen Slonimskyn asteikkokirjan (en uskonutkaan, että se olisi tuttu, vaikka aika perusteoksesta puhutaan), kun niistä tunnut niin pitävän. Siinä riittää harjoiteltavaa joksikin aikaa.
 
isorintainen laujaja
 
Loppuosa viestistä olikin sitten aika katkeroitunutta vuodatusta. Onko "menestys" ja raha sulle jonkunlainen pakkomielle? Lisäksi, noiden näyttävien uusien nuorien artistien taustalla on lähes poikkeuksetta ammattilaisia, joilla voisi valistuneesti arvata esim. sen 10 000 tunnin tulleen täyteen laulunkirjoituksessa, miksauspöydän tai vaikkapa rumpusetin takana.

Eddie: Montakohan reenituntia tätäkin threadia kirjoittaessa on mennyt hukkaan... :D
 
Jokainen sekunti on liikaa. ;)

käsi: Laitanpa oman lusikan myös soppaan ja vertaan musiikkia liikuntaan, eli tappakaa mut mieluusti ilman kidutusta kiitos.
 
Harjoittelu oman tavoitteen mukaan. Jos haluat olla pro niin treenaaminen sitten sen mukaan. Lahjakkuus ei riitä, mutta urheilupuolella meillä on sanonta ollut: tärkein lahjakkuus on lahjakkuus treenata. Harjoittelulla pääsee pitkälle.
 
Siihen on syynsä miksi urheilijat treenaa moneen otteeseen päivän aikana. Esim jääkiekosta. Aamujää on hemmetin tärkeä, monesti silloin on ihmisen hormonitoiminta vireimmillään tai heräämässä. Oppiminen on siis helpompaa.
 
Kunnon lepo ja palautus ennen päiväharjoituksia. Lihas (ja myös hermosto) kehittyy levossa. Kun ne on palautunut on hyvä antaa seuraava treeni mutta keskittyy eriasioihin.
 
Aivoja voi jumpata sitten paljon enemmän. Lue, kuuntele, keskustele jne.
 
Tätä voi soveltaa myös soittimen soittamisen opetteluun. Keskinkertaisuudestakin voi tulla pro jos tekee sitkeästi asiat oikein. Omistautuu asialle ja on rehellinen itselle.
Joukkueurheilussa( bänditoiminnassa) on erilaisia rooleja. Kaikki ei ole joukkueessa tähtiä, eikä bändissä. Mutta me tähdet tarvii ne muut ympärille voidakseen olla tähtiä.
Jos soolot ei suju niin moni bändi kaipaa varmaa ja tiukkaa komppia. Ns luottopakkia, puukädet mutta perushommassa täydellinen.
 
Mun mielestä muusikon pitää tehdä treenaamisen suhteen samaa kuin urheilija. Etsi opastajan kanssa keinot harjoitella jotka toimii sulle parhaiten. Kun se löytyy alkaa kehitystä tapahtua. Jossain kohtaa uusi opastaja tilalle ja muutatte rutiineja jotta kehitys jatkuisi eteenpäin.
 
1234 treenit on hyvä perusta. Luistella pitää osata ennenkuin alkaat pelaamaan lätkää.
Myöhemmin ne muuttuu hyviksi lämmittely harjoitteiksi. Kun lisätään skaalat ja muut lisukkeet aloitetaan pelin opettelu. Samaan aikaan voi olla parasta että lisätään ne muutkin pelaajat, eli bändi mukaan.
 
Tässä oli järkeä tai sitten ei. Tapoja päästä maaliin on monia. Mutta varmaa on että ilman harjoittelua se ei tapahdu.
 
Plussan saat. Tuo "tärkein lahjakkuus on lahjakkuus reenata" on kyllä osuva.