Kitarat: soittaminen ›

Musta tuntuu joskus että vibra on semmonen helppo kohde mihin hyökätä itseä ärsyttävän kitaristin soitossa. Vibran voi haukkua aina paskaksi, kukaan ei voi sanoa että olisit väärässä koska koko hyvän/huonon vibran käsite on niin veteen piirretty viiva ja makukysymys. Menee vähän semmoseks viinien maisteluks.. Tuntuu (lähes) siltä että taiteilijan taulu haukuttais kehysten perusteella. Mut voi vaan johtua korvani kehittymättömyydestä. Eihän kaikkia edes häiritse vaikka koko kitara olisi epävireessä..
 
Ainakin meikäläisen korvaan kitaristin/laulajan/muun soittajan vibra on älyttömän tärkeä. Muuten ihan mukiinmenevän esityksen voi kyllä totaalisesti pilata hirveällä vibralla, se on sen verran tärkeä osa fraseerausta. Yksi hyvä esimerkki on Pro Guitar Shopin Youtube -demoja soittelva "Andy". Soitto on muuten aika pätevää, mutta itse en pysty kuuntelemaan niitä pätkiä enää siinä vaiheessa kun vibrato astuu mukaan kuvioihin. Yök. Eli ei se vibraan iskeminen ole mikään helppo tapa pelkästään haukkua jotakin kitaristia. Minkä takia kukaan sitä paitsi erittelisi tarkasti, minkä nimenomaisen seikan takia ei pidä jonkun muusikon tyylistä?

hyvä jätkät! mun isillä on parempi vibra ku sun isillä. Ei siin mittään hyvin te veätte! okei...
 
Joo siis mulle iskee ainakin Camelin Andy Latimerin "herkkä" soitto, jossa on omasta mielestäni aivan huikeen hyvä vibra tässä siitä hyvä esimerkki: http://www.youtube.com/watch?v=P2SIMZqUW90&feature=related. ja kuunnelkaa vaikka ihan kokonaan...
 
Kullakin oma tapansa tietenkin herkistellä vibraatolla. En vain lähe tuohon mukaan, että tolla ihan hirvee ja tolla taas on parempi ku se on mun lempikitaristi... hohhoo... jatkakaa vaan. Kiva tätä on lukea ku aikuiset miehet kitisee Albert Järvisen ja Ynkän vibroista, kaikki kunnia heille, siis näille KITARISTEILLE.
 
mut hei oikeesti, tsi hi hii...

Kullakin oma tapansa tietenkin herkistellä vibraatolla. En vain lähe tuohon mukaan, että tolla ihan hirvee ja tolla taas on parempi ku se on mun lempikitaristi... hohhoo... jatkakaa vaan. Kiva tätä on lukea ku aikuiset miehet kitisee Albert Järvisen ja Ynkän vibroista
 
Onks täs jotain tällästäkin ollu?

apenaattori: Ainakin meikäläisen korvaan kitaristin/laulajan/muun soittajan vibra on älyttömän tärkeä.
 
Vaikuttaahan se toki. Esim. Bruce Dickinsonin vibrato on aina viehättänyt korvaa, ehkä osittain siksikin etten osaa itse muodostaa lauluuni vibratoa. Liekkö vaikea oppia. Miettinytkin että mitä Maidenin biiseissä käytännössä tapahtuu laulun vibraton osalta, onko vibrato aina samanlaista / vaihteleeko sen nopeus tempon mukaan. Vibrato kitarassa on toki yksi tärkeä tehokeino, mutta mielestäni aloittelijan parempi vibratoida edes jotenkin kuin että pelkäisi että muut alkavat haukkua vibratoa huonoksi ja sen takia jättää tekemättä koko jutun. Overdone is better than not done at all.. ainakin tässä tapauksessa, siitähän sitä voi sitten lähteä jalostamaan kun eka osaa tehdä sen edes jollain tavalla.

aalataur: Voihan se olla. Diggaan ihan vitusti kaikista Hammettin sooloista edelleen (kaikista paitsi Kill 'Em All ja Load + sen jälkeiset), en vaan osaa nähdä vibratoa läheskään niin isona asiana mitä monet kitaristit sitä pitää. Hienoa melodianpätkää on minusta tosi vaikee pilata vibratolla vaikka oikeen tahallaan yrittäis, ainahan se tavallaan on "epävireistä" koska lähdetään pois siitä sävelkorkeudesta mikä nuotilla oikeasti on, eikö se ole koko vibran idea? Kuuntelin just ton Fade to Blackin intron ja kyllä se minusta edelleen hyvältä kuulosti, en löytänyt tosta isompaa vikaa vaikka oikeen keskityin tohon vibran kuuntelemiseen. Kylhän esim. chorus-efekti perustuu kokonaan epävireisyyteen.
 
Musta tuntuu joskus että vibra on semmonen helppo kohde mihin hyökätä itseä ärsyttävän kitaristin soitossa. Vibran voi haukkua aina paskaksi, kukaan ei voi sanoa että olisit väärässä koska koko hyvän/huonon vibran käsite on niin veteen piirretty viiva ja makukysymys. Menee vähän semmoseks viinien maisteluks.. Tuntuu (lähes) siltä että taiteilijan taulu haukuttais kehysten perusteella. Mut voi vaan johtua korvani kehittymättömyydestä. Eihän kaikkia edes häiritse vaikka koko kitara olisi epävireessä..
 
Vibraton funktio on aika lailla olla vireessä. Voitko kuvitella oopperalaulajaa tai mahtipontista "rock-kukkoa" ilman vibratoa? Entäpä klassista viulistia? Tauluihin verraten vibrato on olennainen osa kuvaa, ei kehyksiä. Soiton suhteen kehyksiin voisin luokitella esim. mainitsemasi chorus efektin. Tietyissä tilanteissa tämä "epävireisyys" toimii, mutta sen hyödyntäminen vaatii korvaa, tyylitajua ja harjoittelua. Vireinen esimerkki:
Jos pohjalla on esim. Em-sointu ja melodia/kohdeääni on G voit lähestyä sitä seuraavilla tavoilla:
 
1) Venytät puoli sävelaskelta alempaa (F#-G) ja toistat tätä liikettä
2) Venytät melodiaäänestä (G) kokosävelaskeleen ylöspäin (G-A) ja niin ikään toistat tätä liikettä (ns. "länsirannikon" vibrato)
3) Sellovibrato: liikutat sormenpäätäsi kielen pituussuuntaan.Tämä on miedompi vibrato joka on vireessä ja toimii balladeissa ja varsinkin teräs- ja nailonkielisillä
4) Ei näin -esimerkki, eli amatöörin virhe: Edellä mainitussa tilanteessa puolisävelaskeleen venytys (G-G#) G# on sävellajiin kuulumaton ääni ja iskee korvaan epämiellyttävällä tavalla.
 
Näiden lisäksi tulee huomioida myös vibratojen taajuus aika-arvoissa: 1/8 -osia, 1/16 -osia, 1/8 trioleita, 1/16 -osa sekstoleita ym. joten variaatioita riittää.
 
Chorus-efektin funktio on tuplata suora signaali ja muuntaa hieman tuplatun signaalin virettä alkuperäiseen jolloin saadaan aikaan "isomman soundin" illuusio. Mielestäni choruksen vertaaminen venytysvibraatoon ei oikein toimi, koska choruksen aikaansaama viremuutos on usein hyvin pientä jotta se voitaisiin aistia häiritseväksi epävireeksi. Toinen ääripää on toki choruksen modulaationopeuden ääripäät jossa vireen muunto on jo huomattavaa valmistajasta riippuen.
Lisäksi ihmisen tuottama venytysvibrato on aikalailla epätasainen vhorus-efektiin verrattuna.
 
Voisin suositella seuraavia kitaristeja Hammettin ohella(korvaajana) esimerkkinä maukkaasta vibratosta:
 
Eric Clapton, B.B King (hyvä ampiaisvibrato), Steve Lukather (länsirannikon vibrato), Albert Järvinen, Steve Morse, Steve Vai, Joe Satriani, Peter Lerche, Juha Björninen, Adrian Smith, Albet King ja Yngwie Malmsteen.
 
Jos kuuntelet edes muutamaa näistä huomaat vibratojen erilaisuuden. Sanotaan että soittajan tunnistaa vibratosta, olen hyvin samaa mieltä.
 
Lopuksi:
Vibrato on makukysymys, mutta suosittelen jokaiselle asiaa aprikoivalle mahdollisimman paljon eri soittajien (mm. edellämainitut) kuuntelua, korvakuulolta imitoimista ja oman soiton tallentamista ja kriittistä tarkastelua. Korva ja estetiikka kehittyy kokemuksen myötä.
Ja tietenkin tarkoitukseni ei ollut hyökätä yksittäisiä soittajia kohtaan, vaan valistaa ja tarjota vaihtoehtoja ja tuoda valaistusta tähän haastavaan ja merkittävään soittotekniikkaan.
Clapton muistaakseni sanoi joskus että vibraton kehittyminen voi kestää vuosia. Kahdenkymmenen vuoden soittokokemuksella voin todeta että näin on.
 
-VS-

Joo siis mulle iskee ainakin Camelin Andy Latimerin "herkkä" soitto, jossa on omasta mielestäni aivan huikeen hyvä vibra tässä siitä hyvä esimerkki: http://www.youtube.com/watch?v=P2SIMZqUW90&feature=related. ja kuunnelkaa vaikka ihan kokonaan...
 
Tuo oli kyllä mun makuun, tykkäsin kovasti. aika mahtibiisi.

Vireinen esimerkki:
Jos pohjalla on esim. Em-sointu ja melodia/kohdeääni on G voit lähestyä sitä seuraavilla tavoilla:
 
1) Venytät puoli sävelaskelta alempaa (F#-G) ja toistat tätä liikettä
2) Venytät melodiaäänestä (G) kokosävelaskeleen ylöspäin (G-A) ja niin ikään toistat tätä liikettä (ns. "länsirannikon" vibrato)
3) Sellovibrato: liikutat sormenpäätäsi kielen pituussuuntaan.Tämä on miedompi vibrato joka on vireessä ja toimii balladeissa ja varsinkin teräs- ja nailonkielisillä
4) Ei näin -esimerkki, eli amatöörin virhe: Edellä mainitussa tilanteessa puolisävelaskeleen venytys (G-G#) G# on sävellajiin kuulumaton ääni ja iskee korvaan epämiellyttävällä tavalla.
 
Tämän mukaan sellovibrato olisi jatkuvasti epävireistä...? Tai sitten muut, jos nuotin keskiarvo vibratossa on se kuuluva nuotti, niin G-A vibratossa se olisi G#...?

Music_Fighter: Tämän mukaan sellovibrato olisi jatkuvasti epävireistä...? Tai sitten muut, jos nuotin keskiarvo vibratossa on se kuuluva nuotti, niin G-A vibratossa se olisi G#...?
 
Juttu onkin just se, että se keskiarvo täytyy pysyä lähellä alkup. säveltä. Tätä tarkoitin monta sivua sitten kirjoittamassani viestissä vibraton suhdeluvuista. Hyvä vibrato EI ole pyöreä ja tasainen, jossa tapauksessa keskiarvoksi muodostuu juurikin ylävireinen sävel.
Sellovibratosta sen verran, että eihän se sormi mitenkään telesiirry ylävireisestä sävelestä alavireiseen, välissähän se käy aina nollakohdassa. Hyvän vibraton hankaluus liittyykin paljon juuri siihen, että korvan pitäisi aistia nollakohdassa sijaitseva sävel vibratosta huolimatta vallitsevaksi sävelkorkeudeksi.

John Titor: Hyvän vibraton hankaluus liittyykin paljon juuri siihen, että korvan pitäisi aistia nollakohdassa sijaitseva sävel vibratosta huolimatta vallitsevaksi sävelkorkeudeksi.
 
Tämä oli hyvin sanottu, ja olen henkilökohtaisesti samaa mieltä.
 
Hyviä vibratotekniikkoja on kuitenkin monta, ja kautta ajan on ilmeisesti hyväksytty sekä alavireistä että ylävireistä vibratoa. Mutta silloin vibrato ei saa ymmärtääkseni alkaa heti nuotin alusta, vaan se nollakohta on edelleen tärkeä.
 
Tässä luettavaa:
http://www.tmea.org/080_College/Research/may1998.pdf
 
Sitten mielenkiintoinen kohta toisesta sivusta:
 
"Sometimes a flutist will start a note in tune with an accompaniment and then vibrate above that pitch. The "high power" of this effect when produced by James Galway can be analysed in slow motion. In the hands of a less masterful player, particularly if the upward push is greater and slower, the effect on the listener will be sharpness rather than brilliance."
 
( http://homepage.mac.com/johnwion/vibrato.html )

Music_Fighter: Sitten mielenkiintoinen kohta toisesta sivusta:
 
"Sometimes a flutist will start a note in tune with an accompaniment and then vibrate above that pitch. The "high power" of this effect when produced by James Galway can be analysed in slow motion. In the hands of a less masterful player, particularly if the upward push is greater and slower, the effect on the listener will be sharpness rather than brilliance."
 
( http://homepage.mac.com/johnwion/vibrato.html )
 
Toi Galwayn vibrato muistuttaa hyyyvin paljon semmosta hyvänä pidettyä rockfuusiovibratoa, a la John Petrucci, Michael Romeo, Alexi Laiho ja synistit, kuten Richard Andersson. Tollasella lähestymisellä pystyy vetämään tajuttoman laajaa vibratoa ilman että se rupeaa kuulostamaan epävireiseltä.

Vibrato Martylla on välillä vähän turhan hermostuneen kuulonen, mutta noi bendit oikeuttaa paljon.
 
Poimin tuon lauseen threadin alkupäästä, koska se herätti ajatuksia.
 
Tuli mieleen täysin Martyyn liittymättä, että itse pidän usein myös ns. hermostuneesta vibraatosta. Mun mielestä vibraton laatu ja kokonaisuus perustuu paljon muuhunkin, kuin absoluuttisiin teknisiin faktoihin, se on kuitenkin vain ilmaisua sekä tyylittelyä ja sen sopivuus perustuu myös kappaleen sävyyn ja varsinkin kitaran saundiin. Esimerkiksi mollivoittoisissa biiseissä kuivalla sesarisaundilla levoton vibra voi olla mielestäni oikeinkin maukas.
 
(1:00 -->)
http://www.youtube.com/watch?v=v0uS0IhXYLA
 
En myöskään ajattele vibratoa mitenkään kitaristin näkökulmasta, vaan esimerkiksi ihmisen persoonallinen lauluääni tai vibrato on mulle sama asia, kuin kenen tahansa soittajan persoonallinen saundi tai vibrato. Ne ovat osa tulkintaa.
 
Onko Damien Ricen lauluvibrato teidän mielestä huono, koska se on nopea ja hermostunut?
 
http://www.youtube.com/watch?v=hEKCsSlK3jg

Hienoa, helvetin hienoa, rustailemani viesti hävisi bittiavaruuteen.
Tässä kuitenkin pikaisesti viestin pääsisältö:
 

 
Kumpaan suuntaan arvon kitaristeilla on tapana nytkytellä?
Pätevätkö vibraaton suuntaan samat ohjeet kuin bendaukseen: EAD = lattiaa kohti, GBE = kattoa kohti?
Vai dominoiko jompi kumpi suunta toista, jolloin tykkäätte tehdä kaikilla kielillä samaan suuntaan?
 
Vitkutteleeko kukaan vibraattoaan ylös, että alas saman sävelen aikana?
(sävelkorkeus nousee kuitenkin vain ylöspäin, ellei kyse ole bendaus+vibratosta)
 

 
EDIT:
Teettekö tuon ympyrävibraaton ylös-alas, vai vain jompaan kumpaan suuntaan "puoliympyrää"?

kämmi.

ankkiz:
Kumpaan suuntaan arvon kitaristeilla on tapana nytkytellä?
Pätevätkö vibraaton suuntaan samat ohjeet kuin bendaukseen: EAD = lattiaa kohti, GBE = kattoa kohti?
Vai dominoiko jompi kumpi suunta toista, jolloin tykkäätte tehdä kaikilla kielillä samaan suuntaan?
 
Vitkutteleeko kukaan vibraattoaan ylös, että alas saman sävelen aikana?
(sävelkorkeus nousee kuitenkin vain ylöspäin, ellei kyse ole bendaus+vibratosta)
 
Molemmille suunnille on mun mielestä omat aikansa, joskus siinä tuntuu vaan olevan fiilistä nylkyttää just toiseen suuntaan kun yleensä. Petrucci vetää mun mielestä helvetin hienosti g- ja h-kieliä etusormella poispäin kaulasta. Tähän kun on päästy, niin mun mielestä ääripääkieliä ei oo paljon järkeä vibrata poispäin kaulasta, just koska se livahtaa helposti yli. Mun mielestä ehkä jokasen pitäs ite testata joka kieli molempiin suuntiin ja erilaisilla tavoilla et löytää joka ajalle ja paikalle sen omanlaisensa vibratavan, millä saa luontevimmin sen halutuimman soundin, elikkä kokeilee vaan kaikki noi esimerkit läpi. Mä kokeilin muuten tän aiheen innoittamana tota vibratoa molempiin suuntiin yhdellä nuotilla, ja on muuten perkeleen hankalaa kun ei ole tottunu moiseen. :D Se tuntuma on enemmän venyttelynomainen, tai jotain..

Tonski: Mä kokeilin muuten tän aiheen innoittamana tota vibratoa molempiin suuntiin yhdellä nuotilla, ja on muuten perkeleen hankalaa kun ei ole tottunu moiseen. :D Se tuntuma on enemmän venyttelynomainen, tai jotain..
 
Justin Sandercoehan tuo näemmä tekee (ja opettaa) vibratoa tuolla pivotpoint -tekniikalla, eli venyttämällä molempiin suuntiin.
http://www.youtube.com/watch?v=VT0y4rIZwhE&feature=channel
 
Etenkin jos tuohon lisää vielä sen pyörityksen, niin fiilis on kieltämättä vähän kuin "powerball on steroids", eli moninkertaisella vastuksella. Tuntuu kyllä erittäin mukavalta __treeniltä__, mutta ainakin toistaiseksi tekniikka tuntuu aika vieraalta soittotilanteessa.
 

 
Ja kuten Pande taisi aikaisemmin ilmaista - kieli tosiaan alkaa tuntua sormissa hieman kuminauhamaisemmalta hetken vitkuttelun jälkeen.

ankkiz: Justin Sandercoehan tuo näemmä tekee (ja opettaa) vibratoa tuolla pivotpoint -tekniikalla, eli venyttämällä molempiin suuntiin.
http://www.youtube.com/watch?v=VT0y4rIZwhE&feature=channel
 
Mmh.. On tosissaan ihan uuden tuntunen tatsi tollasessa eestaas-vibratossa, tekis mieli kysyä tyypeiltä yleensä että käyttääkö miten moni tollasta vibratoa soitossaan tietoisesti? Ois kiva tietää, miten se vibraton laatu muuttuu eri suuntiin huljutellessa, että millanen soundiero tuolla sit konkreettisesti saavutetaan. Aika mielenkiintonen juttum, pitää leikkiä ton kanssa vähän lisää.

Nostanpa, kun niin hyvää keskustelua on tässä ketjussa.
 
Kitaristi3:
1) Venytät puoli sävelaskelta alempaa (F#-G) ja toistat tätä liikettä
 
Tämähän on käytännössä lähes sama, kun jos otat jonkun nuotin, ja vibrakammella teet puoli sävelaskelta alaspäin vibratoa? Vasenta kättään voi lepuuttaa, ja en tiedä miksi, mutta omaan korvaan ainakin vibrakammella noin tehty vibrato on ehkäpä se kaikkein levollisin ja korvaa miellyttävin.
 
Muuten, onko vibrato pakosti sidonnainen äänen sävelkorkeuteen, tai voidaanko myös äänen intensiteetin vaihtelulla tehty huljahtelu sävelkorkeuden pysyessä samana laskea vibratoksi? Mä kun en sanan etymologiasta enkä käsitteen kriteereistä mitään tiedä, niin ihan uteliaisuudesta kysyn.

Tonski: Muuten, onko vibrato pakosti sidonnainen äänen sävelkorkeuteen, tai voidaanko myös äänen intensiteetin vaihtelulla tehty huljahtelu sävelkorkeuden pysyessä samana laskea vibratoksi? Mä kun en sanan etymologiasta enkä käsitteen kriteereistä mitään tiedä, niin ihan uteliaisuudesta kysyn.
 
Jos intensiteetillä tarkoitetaan äänen voimakkuutta niin eikös moista efektiä yleensä kutsuta tremoloksi? Tai sitten ymmärrän kovasti väärin mitä tarkoitat.

Sakmongkol: Jos intensiteetillä tarkoitetaan äänen voimakkuutta niin eikös moista efektiä yleensä kutsuta tremoloksi? Tai sitten ymmärrän kovasti väärin mitä tarkoitat.
 
Heh! Niinpähän se taiskin olla, aloin vaan vähän teennäisesti miettimään outside the box, että saiskohan tota vibratoa aikaseksi millään muulla, kun sävelkorkeuden vaihtelulla, että milläkähän muilla parametreilla sitä vois lähteä määrittelemään. Keksitään bluesi uudestaan:D

Meikäläiselle on aina jäänyt vähän epäselväksi sävelkorkeuden vaihtelun määrä vibratossa. Onko vibraton leveys tosiaan joko neljäsosasävelaskel, sävelaskelen puolikas tai kokonainen sävelaskel (tai neljäsosaa pienempi mutta ei kai sellaista edes huomaa)? Näin olen muualta netistä ymmärtänyt.
 
Mitä nyt olen kokeilumielessä tuollaista puolikkaan sävelaskeleen levyistä vibratoa kokeilumielessä heilutellut ei se ole kuulostanut missään kohtaa mitenkään hyvältä enkä ikinä ole mielestäni sellaista kenenkään muun soittamana kuullutkaan. Neljäsosasävelaskel vaikuttaa jo paremmalta idealta mutta toisaalta sellaiseen ei löydy kitaran kaulalta omaa referenssiääntä.
 
Vai kelpaako vibraton leveydeksi mikä vain mikä kuulostaa hyvältä? Olen soittanut kitaraa puolitosissani jo kolme vuotta mutta alan perehtyä vibratoon vasta nyt.