Kitarat: soittaminen ›

Pande: No, ihminen on eläin myös silloin kun ei sitä tiedosta, ja onneksi luonto hoitaa homman aina lopulta kotiin myös niiden kohdalla jotka luulevat elävänsä ikuisesti.
 
Miten tämä uusdarwinistinen propaganda liittyi millään tasolla käynnissä olevaan keskusteluun? Ihan kuin halveksisit tässä kaikkia niitä, jotka uskaltavat yhä reilusti olla sitä, mitä itse et enää syystä tai toisesta ole.

Sensijaan halveksin kyllä ihan häpeämättä ihmisiä jotka arvottavat musiikkia ulkomusiikillisin perustein, jopa paljon enemmän kuin meitä pseudofasisteja jotka arvottavat ihmisiä ulkoisen olemuksen perusteella. En näe mitään syytä edes yrittää heitä ymmärtää. Lisäksi mielipiteen "Mitä kauniimpi esittäjä sitä parempaa musiikkia" omaajien voi sanoa sisäistäneen epämusikaalisuutensa täydellisesti. Niillä joita Satrianin aurinkolasit häiritsevät sojottaa pulkka samaan mäkeen. No, ihminen on eläin myös silloin kun ei sitä tiedosta, ja onneksi luonto hoitaa homman aina lopulta kotiin myös niiden kohdalla jotka luulevat elävänsä ikuisesti.
 
Viittasit tällä ilmeisesti aiempaan postaukseeni. Kyse oli erittäin harvinaisesta ääritapauksesta Satrianin tyylin kohdalla. Voi olla että laimea live-esiintyminen, jota olin todistamassa, jätti mieleeni kuvan jossa kaverin luotaantyöntävä habitus oli vain osatekijä. Topicinhan voi tulkita niinkin että kyse on myös henkilöstä musiikin takana.
 
Mielestäni on kohtuutonta halveksia ihmisiä, jotka kiinnittävät hieman huomiota _MYÖS_ ulkomusiikillisiin seikkoihin silloin, kun homma menee täysin reisille ja live-käyttäytyminen on ihan hanurista.
 
Dream Theater myös tuo heti mieleen tikut paskassa -lavashownsa, joka ajatuksena kiinnittää huomion musiikkinsakin tietynlaiseen Kikka Korea ja Jussi Pattitussi -mentaliteettiin. Kyse ainakin omassa kirjoituksessani olikin loppujenlopuksi ulkomusiikillisten seikkojen aiheuttamien mielikuvien ja itse musiikin yhteydestä. Ei siitä, että artisti tuomittaisiin kokonaan ulkomusiikillisin perustein.
 
Satrianin keikan jälkeen masentaa.

Jucciz: Miten tämä uusdarwinistinen propaganda liittyi millään tasolla käynnissä olevaan keskusteluun? Ihan kuin halveksisit tässä kaikkia niitä, jotka uskaltavat yhä reilusti olla sitä, mitä itse et enää syystä tai toisesta ole.
 
Ulkonäkö on asia jonka vain näkee ja jota ei kuule; musiikki on asia jonka vain kuulee mutta ei näe. Ulkonäön vaikutus musiikin arvostamiseen johtuu ennenkaikkea ihmisen eläimellisyydestä. (-- Huomaa faktana esitetty mielipide, joillaisia ihmisillä on tapana täällä esittää).
 
Reiluus ja rehellisyys ei ole koskaan mielestäni halveksittavaa, päinvastoin pidän niitä suurimpina hyveinä. Menenpä vielä niin pitkälle, että totuus on mielestäni jopa arvokkaampaa kuin onnellisuus. On nyt kuitenkin sivuhuomautuksena mainittava, että olen huomannut että niillä joilla on ongelmia uusdarwinistisen propagandan kanssa on usein ongelmia myös olla itselleen rehellinen. Mutta olet oikeassa se ei sen syvemmin kuulu tähän ketjuun.
 
Vestu: Mielestäni on kohtuutonta halveksia ihmisiä, jotka kiinnittävät hieman huomiota _MYÖS_ ulkomusiikillisiin seikkoihin silloin, kun homma menee täysin reisille ja live-käyttäytyminen on ihan hanurista.
 
Minunkin mielestäni se on kohtuutonta, mielestäni on kohtuutonta ja ennenkaikkea ymmärtämätöntä halveksia ihmisiä ylipäätään, minkä tahansa perusteen nojalla. Ihmisen on yleensäkin typerää toitottaa varmoja mielipiteitään, yleensä paljon viisaampaa olisi sanoa "ehkä" paljon useammin -- maailma olisi paljon parempi paikka jos ihmiset sanoisivat "ehkä" useammin, kuten Robert Anton Wilson sanoi. Sama pätee myös itseeni: aina kun halveksin jotain ihmistä millä tahansa perusteella olen melkolailla varmasti tolvana.
 
Musiikin ollessa kyseessä äärimmäiset mielipiteet ovat ne jotka lähinnä kirvoittavat näitä eipäs/juupas threadeja jotka saavat polttoainetta molemminpuolisesta ymmärtämättömyydestä.
 
Mutta tarkoitukseni ei ollut filosofoida sen kummemmin, kunhan provosoiduin syystä ja toisesta.
 
(Ärsyttää myös se, että tämä viesti katkesi kesken ja huonon keskittymiskyvyn omaavana unohdin jo puolet siitä mitä aiemmin kirjoitin :-P)

Luulen, että olen hajulla, mitä Pande meinaa. Antaa miehen itse selvittää tarkemmin. Oma kantani:
 
Jucciz: Miten tämä uusdarwinistinen propaganda liittyi millään tasolla käynnissä olevaan keskusteluun?
 
Sormiharjoitusten levyttämisen voi ajatella olevan nykyajan kivikovassa ja ylitarjontaa pursuavassa musiikkimaailmassa koko lailla samanlainen ilmiö kuin ulkonäkö on yleensä: se ei ole ihmisen itse valittavissa.
 
Siten ammattimuusikon tuotosten arvioiminen ei-musiikiksi toiselta alan ammattilaiselta on yhtä reilua kuin mennä sanomaan baarissa seinäruusulle, että "munsta sä olet ruma".
 
Miksi sinä kuitenkin teet niin?

Pande: Ulkonäkö on asia jonka vain näkee ja jota ei kuule; musiikki on asia jonka vain kuulee mutta ei näe. Ulkonäön vaikutus musiikin arvostamiseen johtuu ennenkaikkea ihmisen eläimellisyydestä.
 
Mutta jos paskalta haiseva alaston läski soittaa livenä unohtumattoman esityksen kaikille aisteille?

Toni123: Mutta jos paskalta haiseva alaston läski soittaa livenä unohtumattoman esityksen kaikille aisteille?
 
Silloin se on A) unohtumaton elämys, B) rumaa (no ainakin useimmille) katsottavaa, C) HYVÄÄ MUSIIKKIA.
 
Huomaa kohta C -- musiikkia pitäisi minun mielestäni arvostella musiikin perusteella, ulkonäköä arvostellaan takuulla tarpeeksi ihan jokapaikassa, ihminen kun arvostelee toisten ihmisten ulkonäköä (sekä tietysti jossainmäärin myös omaansa) tiedostamatta ja tiedostaen aivan taukoamatta.
 
E: Joo hups, oletin tässä siis että unohtumaton esitys tarkoitti sitä että musiikki oli hyvää, mikä oli jossainmäärin perusteeton oletus, mutta pointti taisi tulla silti esille :-)

Eihän tässä ketään olla rumaksi haukuttu ja ulkonäkö kasvonpiirteiden yms. osalta on asia johon ei voi pahemmin vaikuttaa. Silkkihousuissa keekoilu ja aurinkolasien pitäminen 24/7 naamalla ovat asioita, joihin voi vaikuttaa.

Vestu: Eihän tässä ketään olla rumaksi haukuttu
 
Jucciz: ja Romeo on vielä kaiken lisäks läski ja ruma
 
Virhe! Täytä asd

Pande: Silloin se on A) unohtumaton elämys, B) rumaa (no ainakin useimmille) katsottavaa, C) HYVÄÄ MUSIIKKIA.
 
Huomaa kohta C -- musiikkia pitäisi minun mielestäni arvostella musiikin perusteella, ulkonäköä arvostellaan takuulla tarpeeksi ihan jokapaikassa, ihminen kun arvostelee toisten ihmisten ulkonäköä (sekä tietysti jossainmäärin myös omaansa) tiedostamatta ja tiedostaen aivan taukoamatta.
 
E: Joo hups, oletin tässä siis että unohtumaton esitys tarkoitti sitä että musiikki oli hyvää, mikä oli jossainmäärin perusteeton oletus, mutta pointti taisi tulla silti esille :-)
 
No juu toki musiikki arvostellaan musiikkina, mutta esityksestä puhuessa ois hyvä ottaa huomioon myös se visuaalinen puoli. Esitys on kokonaisuus.
 
Niin ja samahan se on minkä näkönen jamppa siellä tiluttelee. Joku ruma sika voi vetää ihan vitun kovan esityksen, eikä ketään kiinnosta kaverin naamavärkki paskan vertaa.

Mä leimaudun varmaan DT:n überfaniks tän myötä, mutta ihmettelen vaan, että onko DT:n lavashown haukkujat nähneet itse ainoatakaan keikkaa livenä? Itse näin vuonna 2007 eikä silloin mun mielestä olis meininkiä kaivannu yhtään lisää. LaBrie juoksenteli edestakaisin lavaa, Petrucci oli kaikkea muuta kuin paikalleen liimattu ja Rudessin kannettava kosketinsoitin on hauskan näköinen härveli. Ainut joka tönötti paikallaan oli basisti, mutta se on vissiin ollut aina sellainen. Eikä lämppärinä ollut Symphony X:kään sen enempää heilunut tai riehunut. Hyvin toimi kummatkin setit, sekä biisimielessä että lavaesiintymismielessä.
 
Toisena ääriesimerkkinä taas viime keväänä näkemäni Dragonforce Helsingin Tavastialla. Heidän show koostui taas nimenomaan hypyistä, lavalle tuoduista korokkeista joilta hyppiä ja lavan eteen sijoitetuista tuulettimista. Lisäksi lavalla nähtiin hoitsuasuisia naisia, yleisön päälle pärskittiin vettä ja ties mitä. Ihan kivaa joo, mutta jossain vaiheessa rupesi jo tympimään, koska vauhdikkainkaan lavashow ei pelasta jos kaikki biisit kuulostaa samalta.
 
Eli pointtini oli se, että vaikka hyvä lavashow on tärkeä, niin mielestäni paraskaan lavashow ei pelasta jos musa on surkeaa. Siksipä täältä piste musiikille, show on loppujen lopuksi toissijaista. Ja hyvät biisit taas on makuasia.

Mä leimaudun varmaan DT:n überfaniks tän myötä, mutta ihmettelen vaan, että onko DT:n lavashown haukkujat nähneet itse ainoatakaan keikkaa livenä? Itse näin vuonna 2007 eikä silloin mun mielestä olis meininkiä kaivannu yhtään lisää.

Komppaan.
Olen nähnyt DT:n useaan kertaan livenä ja joka kerta musiikki on lumonnut keikan ajan. Petruccilla on tyyliä, nojatessaan monitoriin soolon ajan. En seuraa esiintymistä siten, onko petrucci kuin jääpuikko koko shown ajan?. Jokainen voisi yrittää samaan suoritukseen vaikka istuen ja en usko että onnistuu siltikään. Petrucci on ollut aina tyynen rauhallinen ja se on hänen tyylinsä. JP kävelee lavalla ees taas ja se riittää ainakin mulle. Jos diggaa nähdä Yngwien "kitaran pyöritystä", potkuja, niin sitten diggaa. =) Makuasioita jälleen.
 
Itse asiaan eli satrianin jälkeiseen masikseen on vain yksi lääke, harjoittelu.
Levyiltä kuulee monenmoisia kikkoja ja melodioita. Joella on makiat soundit ja hienoja kappaleita. Hän esiintyy hienosti lavalla, mutta joskus jäätää niiden aurinkolasiensa takana. Turha kai sitä on masistella, yrittäessään pysyä mestarin mukana. Jokainen voi päästä pitkälle, kunhan on kärsivällinen.
:D Piupaupou...

hevikukko: Komppaan.
Olen nähnyt DT:n useaan kertaan livenä ja joka kerta musiikki on lumonnut keikan ajan. Petruccilla on tyyliä, nojatessaan monitoriin soolon ajan. En seuraa esiintymistä siten, onko petrucci kuin jääpuikko koko shown ajan?. Jokainen voisi yrittää samaan suoritukseen vaikka istuen ja en usko että onnistuu siltikään. Petrucci on ollut aina tyynen rauhallinen ja se on hänen tyylinsä. JP kävelee lavalla ees taas ja se riittää ainakin mulle. Jos diggaa nähdä Yngwien "kitaran pyöritystä", potkuja, niin sitten diggaa. =) Makuasioita jälleen.
 
Itse asiaan eli satrianin jälkeiseen masikseen on vain yksi lääke, harjoittelu.
Levyiltä kuulee monenmoisia kikkoja ja melodioita. Joella on makiat soundit ja hienoja kappaleita. Hän esiintyy hienosti lavalla, mutta joskus jäätää niiden aurinkolasiensa takana. Turha kai sitä on masistella, yrittäessään pysyä mestarin mukana. Jokainen voi päästä pitkälle, kunhan on kärsivällinen.
:D Piupaupou...
 
Plussan annoin. :)

hevikukko: Jokainen voisi yrittää samaan suoritukseen vaikka istuen ja en usko että onnistuu siltikään.
 
Mainitsit juuri avainsanan: suoritus, sepä se. Mä tahdon kuulla keikalla musiikkia enkä suoritusta.
 
J. Karjalanen Electric Saunan basisti Mitja Tuurala seisoo yleensä keikalla poikittain yleisoon nähden aurinkolasit päässä eikä ota mitään kontaktia a)yleisöön eikä b)edes kanssasoittajiin ja voisin kuunnella pelkkää sitä bassonsoittoa kaksi tuntia putkeen kyllästymättä. DT:n keikalta olisi luultavasti poistuttava ekan biisin aikana, koska nukahtaminen toisten esiintyessä on epäkohteliasta enkä halua olla epäkohtelias.

Jucciz: Mainitsit juuri avainsanan: suoritus, sepä se. Mä tahdon kuulla keikalla musiikkia enkä suoritusta.
 
J. Karjalanen Electric Saunan basisti Mitja tuurala seisoo yleensä keikalla poikittain yleisoon nähden aurinkolasit päässä eikä ota mitään kontaktia a)yleisöön eikä b)edes kanssasoittajiin ja voisin kuunnella pelkkää sitä bassonsoittoa kaksi tuntia putkeen kyllästymättä. DT:n keikalta olisi luultavasti poistuttava ekan biisin aikana, koska nukahtaminen toisten esiintyessä on epäkohteliasta enkä halua olla epäkohtelias.
 
Miks sä vielä jatkat tätä? Sä vaikutat kuitenkin fiksulta kaverilta, äänipätkien perusteella oot taitava soittaja ja käsittääkseni oot ainakin puoliammattilainen muusikkonakin. Eikö tässä vaiheessa elämää ja uraa pitäis jo raksuttaa, että vaikka sä et DT:stä pidä, se ei tee siitä yhtään vähemmän musiikkia kuin vaikka mainitsemastasi J.Karjalaisesta. Sun ei tarvi siitä pitää, mutta ei myöskään tarvi olla joka keskustelussa asiasta kertomassa. Anna ihmisten tykätä rauhassa DT:stä, alaviremetallista ja örinästä. On eri asia sanoa, ettei pidä jostain musasta kuin perustellen yrittää vakuuttaa muut että se ei oo musiikkia. Mikä sinä oot sanomaan mikä on musiikkia ja mikä ei?
 
Oikeasti, mä en voi ymmärtää vaikka yritän.

Jucciz: enkä halua olla epäkohtelias.
 
Hohhoh. Kiitos, iloa on elämässä liian vähän.

Jucciz: Mainitsit juuri avainsanan: suoritus, sepä se. Mä tahdon kuulla keikalla musiikkia enkä suoritusta.
 
Viimeksi kuulin juurikin sitä musiikkia käydessäni DT:n keikalla. Hyvän SUORITUKSEN bändi teki musiikin ohella, vetäessään keikan moitteetta läpi. Käyn yleensä keikoilla kuuntelemassa musiikkia.

Bändin tekemä musiikki voi olla jonkun mielestä hyvää tai huonoa. Suoritus on sitten se, miten livenä vedetään. Urheilijat vetää suorituksia, mutta niin vetää muusikotkin. Hyvä suoritus voi esim tallentua levylle: tuskin kukaan haluaa kuunnella levyä, jossa on vain huonoja suorituksia hyvästäkin biisistä.

Bändin tekemä musiikki voi olla jonkun mielestä hyvää tai huonoa. Suoritus on sitten se, miten livenä vedetään. Urheilijat vetää suorituksia, mutta niin vetää muusikotkin. Hyvä suoritus voi esim tallentua levylle: tuskin kukaan haluaa kuunnella levyä, jossa on vain huonoja suorituksia hyvästäkin biisistä.
 
Nyt sen koommin viittaamatta mihinkään bändiin, niin on musta kuitenkin turhaa kiistää, etteikö sähkökitarismin yksi nousevista arvoista ole se itse suorituksen tekeminen suorituksen vuoksi, eikä ne sävelet, jotka sen suorituksen ansiosta kuuluvat. Tämä näkyy lähinnä trendinä ja nuorilla, mutta tuskin lienee kovin vakavaa ammattimuusikoiden keskuudessa.
 
Hommahan menee usein niin, että tiettyjen orkesterien tehdessä musaa, joka vaatii kovaa teknistä suoritusta, itse fanit ja kohdeyleisö saattavat viestittää tämmöstä suorituksen hehkutusta. Sen ei kuitenkaan pitäisi muuttaa itse artistin musikaalisia näkemyksiä. Eli vaikka bodomteinit tiluttaakin huttua youtubeen, niin itse Alexilla on hyviä juttuja soitossaan, eikä hän välttämättä soita niitä vain teknisenä suorituksena. Tai mistäs sitä oikeasti tietää, mutta näin ei saisi ainakaan väistämättä olettaa.

Joissakin kohdissa vaaditaan musiikin lisäksi väkisin teknisiä suorituksia, kun mennään kovaa. Soittaminen on nautiskelua, suorittamista, musisointia ja improvisointia...eikö? Ei se instrumentti itsestään soi.

Joissakin kohdissa vaaditaan musiikin lisäksi väkisin teknisiä suorituksia, kun mennään kovaa. Soittaminen on nautiskelua, suorittamista, musisointia ja improvisointia...eikö? Ei se instrumentti itsestään soi.
 
Näin, mutta kuten sanoin, niin kovaa mennessä se suoritus saattaa viestiä olevansa pääasia musiikin sijasta. Aika paha se on mennä sanomaan mitä kukin soittaja oikeasti haluaa tehdä, musaa vai suorituksia, mutta kun jotain Fareria kuuntelee, niin kyllä siinä välillä alkaa vähän funtsimaan, että onko kaverille nyt ne valitut sävelet kovin tärkeitä sittenkään.
 
Oikeesti :D http://www.youtube.com/watch?v=QEmJb2fgDcs
 
E: Tälle tipahdin, suoraan asiaan heti videon alusta :D http://www.youtube.com/watch?v=Kv1QX_y91Jw