Kitarat: soittaminen ›

Plekut on muuten hassuimpia juttuja ikinä. Yhen pistää taskuun niin huomenna kaikki on kadonnu. Sit ne taas ilmestyy jostain.

Mulla on noin kymmenkunta käytettyä plekua kierrossa joita sitten vaihtelen sen mukaan mikä nyt sattuu käteen osumaan taskusta kaivaessa. Joukossa on tosin yksi suosikki jonka nappaan jos oikein soitattaa. Hyllyssä noin 30-40 kpl plekuja käyttämättömänä kun olen niin pihi. Keikalle saatan napata pari uutta messiin ihan varmuuden vuoksi.

B-tone-flat: Mulla on noin kymmenkunta käytettyä plekua kierrossa joita sitten vaihtelen sen mukaan mikä nyt sattuu käteen osumaan taskusta kaivaessa. Joukossa on tosin yksi suosikki jonka nappaan jos oikein soitattaa. Hyllyssä noin 30-40 kpl plekuja käyttämättömänä kun olen niin pihi. Keikalle saatan napata pari uutta messiin ihan varmuuden vuoksi.
 
Itse olen tainnut heittää koko 16-17 vuoden soittoharrastuksen aikana roskiin 10-15 % käytössä olleista plektroissa katsoakseni, että millaisella tahdilla niitä menee käyttökelvottomiksi. Melkein koko ajan olen käyttänyt Dunlop Tortex Deartrop 0,5 mm, välillä myös 0,46 nylonia ja kaikenlaista. Aktiivisesti useana päivänä viikossa soiteltuani (nykyään olen niin tyhjä ja lihava, ettei jaksa) yksi pleku kesti n. pari viikkoa. Soittotyylistähän tuo on enimmäkseen kiinni. Joskin aina soittamaan alettua kouraan eksyi harvoin sama plektra kuin edelliskerran soiteltuani, eli hyllyssä on aina lojnut hieman toistakymmentä yksilöä, joita käytän ristiin rastiin ja nakkaan ö-mappiin, jos reunat ovat käyneet niin rosoisiksi, että ottaa ohuta kieliä vähän nopeammin pikatessa kiinni kaikenmaailman loviin ja röpelöihin.

Kai tiedätte sen tempun kun vetäsee plektran sivun mattoa pitkin nopeaan, niin lähtee rosot. Toimii. Tosin ei ehkä kannata jos on matto, johon jää jäljet.

Arkka: Kai tiedätte sen tempun kun vetäsee plektran sivun mattoa pitkin nopeaan, niin lähtee rosot. Toimii. Tosin ei ehkä kannata jos on matto, johon jää jäljet.
 
Aa, mä vien kerran vuodessa pahiten naarmuuntuneet plekut paikalliselle suutarille tasotettavaksi ja terotettavaksi. Tekee parikyt plekua kympillä. Yleensä vielä odottaessa jos ei ole ruuhkaa.

Noi on hyviä:
http://www.plektra.com/product_details.php?p=344
 
Kestää pitkään vaikka kyllähän nuokin ajan myötä kuluvat.

Mulla tuli tilaamani kitaran mukana paketillinen erikokoisia "Chickenpicks" plekuja. En tiedä onko porukalle noi tuotteet tuttuja, mutta itselleni ei sanonut aluksi mitään. Olin jo valmis heittämään ne menemään käyttökelvottomina, mutta päätin kuitenkin testata. Ei ole vielä tähän päivään mennessä ollut niin hyvä tatsi ja saundi kuin noilla plekuilla soittaessa. Googlettelin asiaa ja en tuntunut olevan ainut joka noista tykkää. Tsekatkaa nettisivut, suosittelen kyllä kokeilemaan:
 
http://www.chickenpicks.com

Mulla lojuu noita lärpyköitä vähän jokapuolella. Joten vaihtosykliä on oikeasti hankala määrittää. Pois heitän kuitenkin siinä vaiheessa kun kärki alkaa olemaan liian pyöristynyt tai sitten on kulunut niin, että otetta on hankala saada.
 
Mallia olen vaihtanut harvoin. Joskus käytin aikaa, rahaa ja vaivaa siihen että löysin itselleni hyvän lärpykän soittamiseen. Tämä siis koskee sähkökitaraa. Akustisen soitossa mulla on todella laaja valikoima eri paksuisia plekuja, mutta malli on kutakuinkin sama.
 
Useimmiten pleku ei ehdi kulua loppuun, vaan se vaan katoaa.

Fenderin heveillä vetelen. Jos ei urille raavi, kestää kauan. Läjä, josta summassa otan. Toki ihan uusi ei ole aivan niin hyvä, kun sisäänajettu. Jotenkin akustisella soitettuna huomaa enempi eron. Eräs kaverini RIP JV, ja kuulemma SRV soittivat "väärällä päällä" ei terävällä fenkkua, joka jo vaikuttaa saundiin. Halpoja onneksi ovat läpyskät. Johnny Winter "Peukalopleku-ukko", oli plekut loppunut. Löysi jostakin kaupungista niitä oikeita. Osti tyhjäksi talon. voin kuvitella.