Kitarat: soittaminen ›

Menee selkään taputteluksi, mutta jpjanhun, puit hyvin mun ajatuksia sanoiksi. Ja joo, eivät Metallicat ja kumppanit kyllä ole mun kirjassa neoklassista tai klassisesta musasta vaikutteita ottanutta heviä, vaikka Cliff Burton taisi kuunnellakin musiikkia laidasta laitaan ja ammentaa myös klassisesta Metallicaan jotain... blues, rockmusiikki laidasta laitaan ja varhaishevi kuuluvat kuitenkin Metallicassa (ja thrashissa ylipäätään) niin paljon vahvempina.

Jucciz:
Oikeasta progesta tykkään paljon ja jopa metallista löytyy helmiä kun penkoo oikein tosissaan, mutta noiden kahden naittamisen tuloksena syntyy näköjään lähestulkoon aina musiikillinen katastrofi - ei toimi edes vitsinä, ei edes vapun aattona.
 
Tykkäätkö muuten Symphony X:stä? Ihan mielenkiinnosta kysyn vaan.

antnis: Minun mielestäni tuo Beckerin pätkä lähinnä todisti neoklassisten soittajien koomisuutta? Liberace anybody?
 
Huhhuh :D Jätkä oli ennen ALS:aa varmaankin 80-luvun lupaavimpia kitaristeja ja muusikoita. Hä makaa nykyään pyörätuolissa täyshalvauksen takia, mutta pystyy liikuttamaan silmiään. Silmillään sitten nuotintaa kokonaisia sävellyksiä, mitkä rakentaa päässään. Marty Friedman on muuten toinen tuon levyn soittajista, sekin on varmaan paska kitaristi kun soittaa aina välillä neoklassista. Leimataan paskoiks muusikoiks nyt kerralla molemmat, kun erehtyivät tuollaista sävellys- ja tulkintataidottomien suoltamaa paskaa tekemään?
 
Mestarit areenalla. Kannattas joskus tulla sieltä laatikon sisältä ulos ja tervehtiä maailmaa.

Menee selkään taputteluksi, mutta jpjanhun, puit hyvin mun ajatuksia sanoiksi
 
Kiitos, kiitos. Ja tuota, ehkä rupeat vielä jossain vaiheessa käyttämään peeringerin laitteita ja soittamaan markettikitaroilla **provoprovo**. Noniin, ehkei sentään..heh.

Tonski: Tykkäätkö muuten Symphony X:stä? Ihan mielenkiinnosta kysyn vaan.
 
Oon tainnu YouTubesta tsekata muutaman satunnaisen pätkän. Tylsää pilitystä se mun mielestä oli, ja Romeo on vielä kaiken lisäks läski ja ruma, mut soittaa kyllä nopeesti ja vaikeita juttuja... so?
 
Raist: Mestarit areenalla. Kannattas joskus tulla sieltä laatikon sisältä ulos ja tervehtiä maailmaa.
 
Ai koska jotkut meistä ei tykkää tylsästä tekniikkahevistä ja kömpelöstä klasarin ja hevin yhteensovittamisesta, me asutaan laatikossa? Jos olisin julma, pyytäisin sua vähän tarkistamaan omaa musiikkimakuasi: ei ihan kaikesta roskasta ole pakko tykätä. Mulle laaja musiikkimaku ei ole koskaan ollut mikään itseisarvo tai mittapuu - ennemmin diggailen viittä hyvää bändiä kuin sataa keskinkertaista ja arvostan samaa piirrettä muissakin.
 
Marty Friedmanilla on kova melodiataju ja mies onkin mun mielestä Nunon ja EVH:n ohella tyylikkäimpiä reippaamman osaston puolelta maineeseen nousseita soittajia - ei mun mielestä kyseessä ole erityisesti mikään neoklassinen kaahari.

Jucciz: Oon tainnu YouTubesta tsekata muutaman satunnaisen pätkän. Tylsää pilitystä se mun mielestä oli, ja Romeo on vielä kaiken lisäks läski ja ruma, mut soittaa kyllä nopeesti ja vaikeita juttuja... so?
 
Onpas sulla varaa haukkua ulkonäköä (tiedän, että itse kutsuin Romeota syöttöporsaaksi, mutta kuitenkin). Muistelen sun omakuvassa olleen liina pärstän edessä joskus. Mikäs Quasimodo siellä piileskelikään takana?

Jucciz: Oon tainnu YouTubesta tsekata muutaman satunnaisen pätkän. Tylsää pilitystä se mun mielestä oli, ja Romeo on vielä kaiken lisäks läski ja ruma, mut soittaa kyllä nopeesti ja vaikeita juttuja... so?
 
So nothing, saa kai sitä kysyä! Ihmettelen vaan miks vedit bändin kitaristin ulkonäön mukaan, enhän mä sitä kysynyt? :D

Tonski: Anteeksi valtias!
 
Onko meillä jokin erimielisyys tai ongelma jostakin? Ihan mielenkiinnosta, alamainen.
 
Jucciz: Voin. Luotan vaan korviini...
 
Tässä oli jo asiallista tekstiä ja perustelua mukana. Tämmösistä teksteistä annan mielummin plussaa kuin tylsyyden (?) keskellä väsätyistä kiukutteluista. Kuitenkin sulla on se oma perspektiivi jonka osaat perustella, niin miksei käyttää sitä.
Älä ota saarnana, vaan neuvona. :)

Juccizelle:
 
Painitko koskaan kriittisen musamakusi suhteen, kun itse duunaat musaa?
 
Usein mussutetaan, ettei musiikkia saisi arvostella, jos ei itse tee parempaa. Näin asia ei tietenkään ole, mutta itse joskus biisejä tehdessäni huomaan tunnistavani niistä niitä samoja kliseitä, joita löytyy runsaasti artisteista joita joko vahvasti vieroksun tai pidän vain "peruskaurana".
 
Vaikka se sävelletty kama tulee yleensä ainakin semi-analyyttisenä ulos, on se silti mun mielestä aika rehellisen vilpitöntä ja sillon tämä huomio on aika iso turnoff säveltämiselle. Huomion jälkeen yritän usein liikaa ja homma saattaa mennä pakkopullaksi, ylianalyyttiseksi eikä se musiikki tule enää edes osittain rinnan seudulta vaan pelkästään aivoista.
 
Tähän varmasti vaikuttaa eniten kuuntelussa oleva musiikki, eli pitäisi varmaan kuunnella vain hyvää musiikkia, jotta ite duunais aina luonnostaan yhtä kovaa kamaa. Toisaalta, jos kuuntelee kapeesti, soittaa kapeesti. Dilemma, ah.
 
Kysymys kiinnostaa myös siksi, että tiedän sun olevan kallellaan jazziin, jota tietääkseni ei ihan aivoitta soiteta saatika sävelletä.

Räkkipeli: Onko meillä jokin erimielisyys tai ongelma jostakin? Ihan mielenkiinnosta, alamainen.
 
Täh, ei ole..? :D
 
E:
http://www.youtube.com/watch?v=0arFsVFTM7k
 
Jasssnniin...

Onpas sulla varaa haukkua ulkonäköä (tiedän, että itse kutsuin Romeota syöttöporsaaksi, mutta kuitenkin).
 
Sori offtopic mutta tää oli vähän hassu kommentti kaikessa ristiriitaisuudessaan.. tavallaan jopa loistava etten sanoisi. Tätä peeringermiestä hieman nauratti koko juttu.
 
Hmhh..taitaakin johtua siitä että olen väsynyt. Taitaakin olla parempi lopettaa kirjoittelu tähän.

Tonski: Täh, ei ole..? :D
 
E:
http://www.youtube.com/watch?v=0arFsVFTM7k
 
Jasssnniin...
 
Haha. Ok. :D

Raist: Huhhuh :D Jätkä oli ennen ALS:aa varmaankin 80-luvun lupaavimpia kitaristeja ja muusikoita. Hä makaa nykyään pyörätuolissa täyshalvauksen takia, mutta pystyy liikuttamaan silmiään. Silmillään sitten nuotintaa kokonaisia sävellyksiä, mitkä rakentaa päässään. Marty Friedman on muuten toinen tuon levyn soittajista, sekin on varmaan paska kitaristi kun soittaa aina välillä neoklassista. Leimataan paskoiks muusikoiks nyt kerralla molemmat, kun erehtyivät tuollaista sävellys- ja tulkintataidottomien suoltamaa paskaa tekemään?
 
Mestarit areenalla. Kannattas joskus tulla sieltä laatikon sisältä ulos ja tervehtiä maailmaa.
 
Kyllä minä Beckerin tarinan tunnen ja olen Cacophonyt yms tsekannut, en nyt vain voi sille mitään, että tuo youtube-pätkä kuulosti korviini todella köyhältä ja mielikuvituksettomalta. Sellaista suhteellisen mussuksi vedettyä, dynamiikatonta hissimusiikkia. Friedman on paljon pätevämpi ukko kyllä mutta hän onkin rokkijätkä.

Satrianin ulkoinen tyyli kieltämättä vaikuttaa jollain ihmeen tavalla kuuntelukokemukseen. Harvemmin näin on, mutta tällä kertaa mennään niin metsään kaljuaurinkolasitiesmitkähousut-lookilla että se vain yksinkertaisesti kummittelee mielessä kun yrittää keskittyä itse musiikkiin. G3-konsertissa Jäähallissa Satrianin setti oli tylsin vuonna 2004 vai millon se oli.
 
Jucciz kohkaa täällä taas... erikoisine mielipiteineen, joita ei moni jaa. Paketoidaas homma nopeasti toteamalla että neoklassinen on usein tylsää mutta helmiäkin löytyy. Opeth on yksi kovimpia bändejä missään ikinä ja örinä, varsinkin Åkerfeldtin ilmaisemana, toimii ajoittain loistavana tehokeinona. Olkoon se vaikka sitä kuuluisaa dynamiikkaa kun välillä lauletaan ja välillä öristään ;)

Vestu: Opeth on yksi kovimpia bändejä missään ikinä ja örinä, varsinkin Åkerfeldtin ilmaisemana, toimii ajoittain loistavana tehokeinona. Olkoon se vaikka sitä kuuluisaa dynamiikkaa kun välillä lauletaan ja välillä öristään ;)
 
Jazzista puuttuu just tuo dynamiikka. Laulajat ei koskaan örise ja kitaristit ei koskaan vedä täyssäröillä. Sitten kun päälle lisätään vielä se, ettei jakseta miettiä mitä soitetaan vaan vedellään lennosta jotain mitä mieleen juolahtaa, niin ei voi lopputulokselta paljoa odottaa.

Kampela77: Jazzista puuttuu just tuo dynamiikka. Laulajat ei koskaan örise ja kitaristit ei koskaan vedä täyssäröillä. Sitten kun päälle lisätään vielä se, ettei jakseta miettiä mitä soitetaan vaan vedellään lennosta jotain mitä mieleen juolahtaa, niin ei voi lopputulokselta paljoa odottaa.
 
Täysin samaa mieltä. Jos mä haluan harmonialtaan haastavaa musiikkia, kuuntelen taidemusiikin kovimpia säveltäjänimiä, ja jos haluan improvisaatiota, kuuntelen bluesia, mutta näiden yhdistäminen on todella huono idea: ei kaikesta roskasta tartte tykätä! Minä tykkään kyllä juustopalloista ja omenahillosta.

Tämä ketju alkaa olla taas tragikomiikkaa parhaimmillaan. Aina sitä vaan iloisesti yllättyy ihmisten häpeämättömään aivottomuuteen.
 
Osa porukasta on kyllä tosiaan syntynyt väärään aikakauteen, 40-luvun natsit menettivät hyviä arjalaisia: oikeat mielipiteet, paino ja rasistinen asenne kohdallaan, sekä tarpeeksi harhainen omakuva (Vinkki tämän avaamiseen: roska veljen silmässä, tukki omassa). No, natsit tosin eivät oikein sietäneet Jazzia, mutta poikkeuksiakin löytyi riittävästi.
 
Monipuolinen musiikkimaku ei ole itsellenikään mikään itseisarvo -- mutta jos välillä otan pääni pois perseestäni voin huomata että "mäentykkää" -musiikkityyleissä voi olla jotain ideaa: aina on joku SYY miksi ihmiset jotain tiettyä musiikkia kuuntelevat. Fiksumpaa kuin sanoa "se on ihan paskaa ja toi jätkä on ruma, kalju ja läski" on yrittää löytää se SYY, ja sitten käyttää sitä tietoa hyödykseen. Mitään musiikin LAJIA en siksi voi halveksua, koska alentaisin siinä itseni myöntäessäni että olen liian tyhmä ymmärtääkseni sitä. Kaikesta ei ole pakko pitää, mutta kaikesta voi oppia.
 
Sensijaan halveksin kyllä ihan häpeämättä ihmisiä jotka arvottavat musiikkia ulkomusiikillisin perustein, jopa paljon enemmän kuin meitä pseudofasisteja jotka arvottavat ihmisiä ulkoisen olemuksen perusteella. En näe mitään syytä edes yrittää heitä ymmärtää. Lisäksi mielipiteen "Mitä kauniimpi esittäjä sitä parempaa musiikkia" omaajien voi sanoa sisäistäneen epämusikaalisuutensa täydellisesti. Niillä joita Satrianin aurinkolasit häiritsevät sojottaa pulkka samaan mäkeen. No, ihminen on eläin myös silloin kun ei sitä tiedosta, ja onneksi luonto hoitaa homman aina lopulta kotiin myös niiden kohdalla jotka luulevat elävänsä ikuisesti.

Jucciz: Ehkä tietyllä tapaa. Valitettavan monet kitaristit (neoklassisia tai sitten ei) ovat ihastuneet sormiharjoituksiin vuosien saatossa siinä määrin, että ovat levyttäneet niitä useiden pitkäsoittoalbumien verran... ehkäpä siksi etenkin Bachin pilitysbiisit antavat riittävästi tarttumapintaa näille otelautavipeltäjille.
 
Tälle oli pakko pistää PLUS

Pande: Sensijaan halveksin kyllä ihan häpeämättä ihmisiä jotka arvottavat musiikkia ulkomusiikillisin perustein, jopa paljon enemmän kuin meitä pseudofasisteja jotka arvottavat ihmisiä ulkoisen olemuksen perusteella. En näe mitään syytä edes yrittää heitä ymmärtää. Lisäksi mielipiteen "Mitä kauniimpi esittäjä sitä parempaa musiikkia" omaajien voi sanoa sisäistäneen epämusikaalisuutensa täydellisesti. Niillä joita Satrianin aurinkolasit häiritsevät sojottaa pulkka samaan mäkeen. No, ihminen on eläin myös silloin kun ei sitä tiedosta, ja onneksi luonto hoitaa homman aina lopulta kotiin myös niiden kohdalla jotka luulevat elävänsä ikuisesti.
 
Tiesitkö muuten, että sinfoniaorkesterit järjestävät koesoittoja sermin takana, jottei soittajan sukupuoli tai ulkoinen habitus vaikuttaisi tuomariston mielipiteisiin. Tähän systeemiin siirryttiin 80-luvulla. Uuden systeemin myötä naissoittajien määrä moninkertaistui orkestereissa. Vanhan polven kapellimestarit väittivät, että he pystyisivät erottamaan soitosta onko soittaja nainen vai mies. Ilmeisesti he eivät pystyneet sermien tulon jälkeen...
 
Kyllähän ulkoinen habitus vaikuttaa jopa klassisen musiikin ammattilaisiinkiin. Ei sitä kannata väheksyä myöskään.