Kitarat: soittaminen ›

Kyllähän Jucciz varmasti soittaa osaa. Tosin, enemmän mä kyllä Petruccin soittoa diggailen. :)
 
En mä vaan.

Kovimmat kitaristit on sellaisia joiden soittoa ei osaa itse jäljitellä kovinkaan hyvin. Huomasin tuon kun harjoittelin Bal-Sagothia ja nauhoitin soittoani. Ei sujunut kovinkaan hyvin.. Chris Maudling on kyllä aikamoinen rytmiukko.

En mä vaan.
 
blues/rockpurismi rocks...
 
hauska juttu sinänsä et periaatteelisesti rajojarikkovan musiikin kuuntelijoiks rockmuusikot on varmaan maailman konservatiivisinta sakkia, kaikki mikä on kehitetty tässä seitkytluvun jälkeen on ihan paskaa... ja jos kerran petruccin tyylin kuitenki tunnistaa yhestä lickistä ni ei se kovinkaan tusinakepittäjä voi olla
 
ei niin et 70-luvul ois huonoo musaa tehty, päinvastoin, mut kehitys kehittyy... jotkut tykkää, jotkut ei

Hoho noi tän hetkiset tulokset.
 
Jos Radio Cityn soittamat biisit on ennalta-arvattavissa, niin kyllä oli nuo tuloksetkin.

Ratio sityn äänestyksessä minun ääneni sai muuan seinä jokelainen bluus kitaristi.

Kirk kolmen joukossa. :D
 
Nimenomaan.

blues/rockpurismi rocks...
 
Ei tässä sen kummempaa purismia ole. Tylsä soitto nyt vaan on tylsää soittoa vuosikymmenestä riippumatta.

Niin, epäselväksi jää vaan miten tämä eniten osaaminen mitataan.
 
Oikeassa olet. Siitä en puhunutkaan mitään. Eipä sitä ilmeisesti kovin moni edes jaksa pohtia, miten moinen mitattaisiin, vaan tyytyy äänestämään suosikkibändinsä kitaristia. Sama heijastuu moneen muuhunkin.
 
Mielestäni kitaransoitto vaan ei ole sama asia kuin säveltäminen. Jos jollekin on niin ei kai sille voi mitään - kaipa samojen ihmisten mielestä rääväsuinen puuroaivo, joka sattuu olemaan hyvä nyrkkeilijä on myös hyvä kansanedustaja - niin kai se pissa maistuu hyvältä jos muutkin sitä juovat.

Annoin ääneni Tolkille, Latvalalle, Wyldelle ja Kerry Kingille.

Eipä sitä ilmeisesti kovin moni edes jaksa pohtia, miten moinen mitattaisiin, vaan tyytyy äänestämään suosikkibändinsä kitaristia. Sama heijastuu moneen muuhunkin.
 
Itseasiassa minä tein noin. Äänestin niitä joita mä diggaan. Eivät ne ehkä teknisesti ole vaikkapa Vain voittanutta, josta kyllä diggaan myös. Mutta ne on mulle kovia kitaristeja, siks mä niitä äänestin. Eikös se noissa ole lähinnä niinkun ajatuksenakin?

Itseasiassa minä tein noin. Äänestin niitä joita mä diggaan. Eivät ne ehkä teknisesti ole vaikkapa Vain voittanutta, josta kyllä diggaan myös. Mutta ne on mulle kovia kitaristeja, siks mä niitä äänestin. Eikös se noissa ole lähinnä niinkun ajatuksenakin?
 
Mä olen tässä samoilla linjoilla. Mulle kovimmat kitaristit ovat ne, joiden soitosta diggaan, eivätkä ne, jotka vetävät nopeiten. Ja miten joku kitaristin tekninen osaaminen edes määritellään? Millä perusteella Steve Vai on teknisesti parempi soittaja kuin vaikka Joe Perry?

Äänestin Kiuaksen Mikko Salovaaraa ja Extremen Nuno Bettencourtia. Oikein!!
 
Loistavaa!! Oma ääneni meni myös Mikko Salovaaralle!!! Minkä ihmeen takia jengi äänestää Kirk Hammettia?!?!?!?!?! Ei voi ymmärtää... Eipä löytynyt John McLaughlinia listasta...

Mä olen tässä samoilla linjoilla. Mulle kovimmat kitaristit ovat ne, joiden soitosta diggaan, eivätkä ne, jotka vetävät nopeiten. Ja miten joku kitaristin tekninen osaaminen edes määritellään? Millä perusteella Steve Vai on teknisesti parempi soittaja kuin vaikka Joe Perry?
 
En tarkoita sitä, että pitäisi vetää nopeimmin, eihän se ole mikään itseisarvo, jos soitossa ei ole mitään järkeä. Tarkoitan sitä, että itse äänestän sellaista kitaristia, joka hallitsee soittimensa monella tavalla - särökitara, puhdas, efektoitu, akustinenkin ehkä - ja osaa sovittaa soittonsa tilanteeseen kuin tilanteeseen järkevästi. Ts. täyttää kitaristin musiikillisen tehtävän mahdollisimman hyvin ja musiikillinen sanottava on perusteltua, järkevää ja persoonallista.
 
Tekninen osaaminen on vain osa tätä. Totta kai se, miten selkeästi ja millä saundilla, miten tarkasti äänet tulevat ulos jne. vaikuttaa musiikillisen asian julkituontiin yhtä paljon kuin se, miten äänet sijoitellaan rytmisellä ja melodisella akselilla mukana soivaan materiaaliin.
 
Jos se suosikkibändin kitaristi hoitaa tehtävänsä ihan ok:sti niin jees, mutta jos kuulen päässäni että joku Greg Howe tai Guthrie Govan kuulostaisi vielä persoonallisemmalta ja paremmalta jossain bändissä, niin silloin ne ovat parempia soittajia.

Mä olen tässä samoilla linjoilla. Mulle kovimmat kitaristit ovat ne, joiden soitosta diggaan, eivätkä ne, jotka vetävät nopeiten. Ja miten joku kitaristin tekninen osaaminen edes määritellään? Millä perusteella Steve Vai on teknisesti parempi soittaja kuin vaikka Joe Perry?
 
Niin, tiedä sitä sitten :) Hallitseehan se Vai aika näpsäkästi soittimensa ja niinpäin pois. Itse annoin äänen Perrylle ;) Se vaan iskee ja lujaa.

Tylsä soitto nyt vaan on tylsää soittoa vuosikymmenestä riippumatta.
 
Sanoo tylsämielinen, muka tunteella soittava katkeroitunut kitaristi. Kyllä ihan rehellisesti täytyy ihmeteellä, kuinka kukaan täällä jaksaa epävireistä soittoasi kehua. Itseäsi osaat kyllä markkinoida ja tuoda tykö joka tilanteessa!

En tarkoita sitä, että pitäisi vetää nopeimmin, eihän se ole mikään itseisarvo, jos soitossa ei ole mitään järkeä. Tarkoitan sitä, että itse äänestän sellaista kitaristia, joka hallitsee soittimensa monella tavalla - särökitara, puhdas, efektoitu, akustinenkin ehkä - ja osaa sovittaa soittonsa tilanteeseen kuin tilanteeseen järkevästi. Ts. täyttää kitaristin musiikillisen tehtävän mahdollisimman hyvin ja musiikillinen sanottava on perusteltua, järkevää ja persoonallista.
 
Tekninen osaaminen on vain osa tätä. Totta kai se, miten selkeästi ja millä saundilla, miten tarkasti äänet tulevat ulos jne. vaikuttaa musiikillisen asian julkituontiin yhtä paljon kuin se, miten äänet sijoitellaan rytmisellä ja melodisella akselilla mukana soivaan materiaaliin.
 
Jos se suosikkibändin kitaristi hoitaa tehtävänsä ihan ok:sti niin jees, mutta jos kuulen päässäni että joku Greg Howe tai Guthrie Govan kuulostaisi vielä persoonallisemmalta ja paremmalta jossain bändissä, niin silloin ne ovat parempia soittajia.
 
Tämä oli melko tyhjentävä vastaus.
 
Omasta puolestani sanoisin sen, että sitä suosikkibändin kitaristia on siksikin hyvä äänestää, koska ne riffit (ynnä muu soitto), joista diggaa jäävät helposti muistiin. Näin tulee myös pidettyä sitä suosikkibändin kitaristin soittoa tunnistettavana, vaikka se ei sitä kaikille olisikaan. Ehkäpä yritän tässä vain sanoa, että kitaristien paremmuutta on mielestäni mahdotonta arvioida objektiivisesti, ja siksi on luontevaa äänestää amatöörimäisesti sitä, kenen soittoa sattuu useimmin kuuntelemaan. :)

Tämä oli melko tyhjentävä vastaus.
 
Omasta puolestani sanoisin sen, että sitä suosikkibändin kitaristia on siksikin hyvä äänestää, koska ne riffit (ynnä muu soitto), joista diggaa jäävät helposti muistiin. Näin tulee myös pidettyä sitä suosikkibändin kitaristin soittoa tunnistettavana, vaikka se ei sitä kaikille olisikaan. Ehkäpä yritän tässä vain sanoa, että kitaristien paremmuutta on mielestäni mahdotonta arvioida objektiivisesti, ja siksi on luontevaa äänestää amatöörimäisesti sitä, kenen soittoa sattuu useimmin kuuntelemaan. :)
 
Ymmärrän kyllä miksi ihmiset helposti äänestävät sitä suosikkibändissään soittavaa veijaria, mutta on vaan kurjaa kun monet mainiot soittajat jäävät noissa skaboissa kärjen ulkopuolelle ja voittajia ovat aina ne, jotka sattuvat soittamaan suosituimmissa bändeissä, vaikka soitto ei ihan huippuluokkaa olisikaan. Joku Bodom on kaikilla mittareilla mitattuna aika kovaa kamaa (paitsi uusimman levyn biisit, hyyyi), mutta monesti tosi kovat soittajat ovat niin pitkällä myös musiikillisesti ettei se musiikki enää aukea tosi suurelle yleisölle, siis niille jotka myös muodostavan suurimman osan äänestäjistä - vrt. Frank Zappa (osui kyllä hyvään saumaan ja oli siksi iso nimi, mutta epäilen ettei se musiikki silti "auennut" kovin monelle:D), Michael Romeo, Greg Howe, Guthrie Govan, Pat Metheny, John Scofield, Keith Jarrett jne.
 
Kukin tekee aivan niin kuin tykkää ja se on vapaassa maassa justiinsa oikein - voittakoon vaikka Sepi Kumpulainen.

Kirk on todella monipuolinen kitaristi. Ja hyvä sellainen! ,,/
 
Tämä kommentti taisi tulla ei-kitaransoittajalta. ;-) Asiasta voidaan tietysti olla montaa mieltä...

En tarkoita sitä, että pitäisi vetää nopeimmin, eihän se ole mikään itseisarvo, jos soitossa ei ole mitään järkeä. Tarkoitan sitä, että itse äänestän sellaista kitaristia, joka hallitsee soittimensa monella tavalla - särökitara, puhdas, efektoitu, akustinenkin ehkä - ja osaa sovittaa soittonsa tilanteeseen kuin tilanteeseen järkevästi. Ts. täyttää kitaristin musiikillisen tehtävän mahdollisimman hyvin ja musiikillinen sanottava on perusteltua, järkevää ja persoonallista.
 
Tekninen osaaminen on vain osa tätä. Totta kai se, miten selkeästi ja millä saundilla, miten tarkasti äänet tulevat ulos jne. vaikuttaa musiikillisen asian julkituontiin yhtä paljon kuin se, miten äänet sijoitellaan rytmisellä ja melodisella akselilla mukana soivaan materiaaliin.
 
Mä en ehkä ajattele tällätavalla minään kombinaatiovaatimuksina kitaristien taitoja, mutta kyllä mä toki arvostan nimenomaan osaamista soitossa. Mietin nyt esimerkiksi niitä mitä itse äänestin: Jarmo Saari osaa mielestäni luoda kitaran ja efektien avulla loistavia äänimaisemia, eli juuri efektien kanssa toimiva "maalaileva" soittaminen on erittäin hyvin hallussa.
 
Jeff Beckiä pidän yhtenä parhaista melodiantulkitsijoista kitaralla, jätkällä on dynamiikan- ja fraseerauksentaju hallussa, ei sille vaan voi mitään. Eli sellaisesta hallinnasta sinne pisteet.
 
Fripp menee vähän vaikeammaksi, on pakko myöntää että siinä vaikuttaa paljolti herran riffittelyt ja nimenomaan sävellystyö siinä mielessä. Mutta ei voida ainakaan ajatella, että Fripillä ei kitara olisi teknisesti hallussa, mutta noilla kriteereillä ehkä Fripin valikoiminen ei pelkästään olisi niin yksinkertaista.
 
Tolosen valitsin ehdottomasti loistavan kitarismin ansiosta, miehellä on kitara erittäin monipuolisesti hallussa ja se on pätevästi todistettu vaihtelevantyylisillä levytyksillä vuosien varrella. Myöskin livenä Tolonen on taikonut kitarastaan sellaista intensiteettiä, että ihan hiljaiseksi pistää. Tässä siis kenties sellainen hyvä kitaristi joka edustaa enemmän sitä "monitoimi"-osastoa.
 
Lääkkölän tietysti nostaa esiin sen bändin diggailu jossa hän soittaa, mutta mielestäni herra on nimenomaan osoittanut kykynsä sekä loistavien soolojen puolella, että erittäin pätevänä ja tyylitajuisena rytmikitaristina. Selvästi henkilö joka taipuu monenlaiseen ja kykenee tyylitajuisiin tulkintoihin. Osaa myös soittaa bändin kanssa loistavasti yhteen. Aliarvostettu kitaristi.
 
Mathias jabs - saksalainen.
 
Eli kaikille löytyy ainakin minulla perusteita juurikin soittotaidosta ja instrumentin taidokkaasta hallinnasta. Selvästi en kuitenkaan ole äänestänyt näitä virtuoosi-moniottelijoita, en itseasiassa pidä sitä välttämättä yleisesti niin hyvänä kitaristin kriteerinä. Muusikko on nähdäkseni käsityöläinen, ja käsityöläisen on aivan sallittua erikoistua tekemään tietynlaista taidetta ja ilmaisua soittimellaan, tällöin kitarismi oikeastaan pääsee minusta oikeuksiinsa.
 
Ei välttämättä päde kaikkiin, mutta nähdäkseni aika monen tälläisen hieman "muovisemman" moniottelijavirtuoosin kohdalla (en tässä nyt yksilöi ketään) on niin, että heidän tekemänsä taide edustaa lähinnä kitschiä. Eli he eivät kuitenkaan yllä sitten erikoistuneissa tulkinnoissa aivan sille vaadittavalle tasolle.
 
Juuri tästä syystä pidin hankalana tuota yleispätevää taidon kriteeriä, sillä minusta mitään yleispätevää kaavaa taidokkaaksi soittajaksi ei ole.

Vittu kaikki on ihan paskoja.
 
Mä olen kelannut näitä juttuja. Jotkut ääliöt yrittää kosiskella jollain groovella yleisöä. Se on vähän halpaa. Tai entä ne jantterit, jotka viljelee jotain melodioita tai poppikoukkuja. Se on niin ilmiselvää, että oksettaa. Keksisivät jotain omaa. Ja nää nopeusjampat. Jengi on niin pihalla.
 
Bluesskaalat on mun mielestä aika paskoja. Kuulenhan sen levyiltä. Ja sit nää jazzrunkut puhuu jostain moodeista ja sotkee ne soinnutkin samaan hommaan mukaan. Mikä 13-sointu? Ärsyttää. Siis ne jotka "tykkää" ei varmaan oo ikinä oikeesti kuunnellu mitään. Nii ja molliskaalat, on se joo surullista, kuunnella.
 
Ja oikeesti tekniikka. Mä alan täppäämään kielellä, niin oon vähintään niinku uus jimi. Sekin kaveri. Mitä se teki? Heilu huivi päässä jossain hippifestareilla. Tai Vanhalenin Eddie. Jos ei yhellä kädellä osu kaulaan, ni lopettais soittamisen. Ei se toinen käsi siellä kaulalla auta. Ahistaa.
 
Pari mun kaveria kuunteli vähän aikaa, kun selitin tätä teoriaa ja innostuivat. Ne treenasivat jotain vuoden verran tossa ja muuten Petruccit, Laihot, Reinhardtit ja Vaughanit on aika paskoja. Ne rupes parin kuukauden treenin jälkeen vetään tosi rangasti, sanoisin että keveesti paremmin kun noi edellämainitut. Toi starojen palvominen on suuresti yliarvostettua. No tää on tää yhteiskunta.
 
Mua rasittaa niin.