Kitarat: soittaminen ›

Halusin alunperin rumpaliksi, mutta kun ei ollut sopivaa soittotilaa (eikä rahaa rumpuihin) niin päädyin sitten kitaristiksi. Piti tietenkin tyypillisesti aloittaa helpoimmasta päästä, eli ensin Metallicaa ja Malmsteenia ja sitten vasta perusasioiden pariin. ;)

yks mustalaisbeibi lupas pillua, jos soitan nothing else mattersin...kai se siitä lähti

No aluks haaveilin aina rummuista ku isovelikin soitti rumpuja. Sitte ku vihdoinki sain rummut monen vuoden säästämisen jälkee soittelin niitä aika innokkaasti ja taustalla soitin kitaraa. Sitte lopetin rummut ja siirryin kitaraan koska kitaristit saa hyppiä hullun lailla lavalla ja metallican keikoista otin mallia.

perustettiin 13-vuotiaina eka bändi ennen ku osattiin soittaa
mitään. Kaikki muut paikat oli jo menny ja mulla oli
himassa ukulele ja anttilasta ostettu kitara, niin valintahan
oli selvä :)

Noku mä kuuntelin judas priestiä ja site mä halusin soittaa kitaraa...

Eräät tytöt halus oppia soittamaan (sähkö)kitaraa ja luuli mun osaavan, joten kysy mua opettajaks :) Eikun helvetin äkkiä vaan sähköskeba hankintaan ja opettelemaan ees jotain "opetettavaa"

Ainut syy lienee ollut Ritchie Blackmore. Sitä kun kuunteli niin heti teki mieli opetella soittelemaan.

Mitään muuta instrumenttia ei ollu ikinä tehny mieli niin paljon soittaa kun skebaa, kunnes sitten aloitin.
Se oli "ainoa oikea". Nyt on 13 vuotta tullu aktiivisesti veivatttua, eikä vieläkään mistään muusta soittimesta saa niin hyviä kicksejä kuin kitarasta...

Aloitin joskus viime vuosituhannen lopussa nailonkielisellä,mutta ei kiinnostus oikein lähtenyt.Sain sittensynttärilahjaksi sähkiksen,jota olen yrittänyt soitella aktiivisesti,vaikka olenkin ehkä enemmän rumpali.

Halusin saada chicksejä ja jannujen ihailua. Chicksejä en juuri ole saanut (no vähä), mutta kicksejä myöhemmin kyllä.

koska näin netissä halvan kitaran :D

8 vuotta sähköurkujen soittoa loppu kuin kananlento (se soitin rupes vaan syömään niin pahasti), jonka jälkeen oli vuoden tauko, etten soittanu mitään. Eräänä kauniina aurinkoisena kesäpäivänä kävin sattumalta katselemassa musaliikkeessä urkuja, mut mukaan kaupasta tarttu kitara. Koskettimiin en tule enää kuuna päivänä koskemaan mut kitara pysyy tiukasti päivittäin sylissä.......

Tahdoin kokeilla jotain erilaista kaksi vuotta rumpuja päntänneenä. Mukavasti on balanssi kehittynyt molempien soittimien kesken. Kumpaakaan ei liikaa, muttei liian vähänkään.

Pagen Jimmyä siitä vois syyttää. Ehkä vähän myös Richie Blackmorea. Nuo saivat melkoisen innon säröisiin kitaroihin joskus 80-luvun alussa. Sittemmin on särön määrä hieman laskenut.

Isoveli soitti kitaraa ja mä halusin kans osata.
Miks ei joku muu soitin?
No kun en halua tull joksikin klassisen musiikin sellistiks.
Kitara on bändisoitin.

poh, mielestäni turha topicci mutta sanotaan nyt että se on ainoa soitin jossa minulla riittää motivaatiota.. (aikaisemmat soittimet saxofoni, piano ja joukko muita räveltimiä..)

Ensinnäkin olen aina tykännyt soitella kaikenlaisia soittimia. Toiseksi nurkassa lojui isin vanha Landola. Siitä se lähti joskus yläasteella pikku hiljaa. Sähkökitaran ostin muistaakseni vasta joskus 19v...

Mies soitteli kitaraa jo sillon kun tavattiin ja kun homma muuttu vakavemmaks alko itseänikin toi kitarointi kiinnostaa. Varsinkin kun useimmiten taustalla soi Satrianin tai Vain jne biisit. Niinpä tuli hankittua itselle myös sähkökitara, opettaja kun löyty omasta takaa.

Ef. 5:19
Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle
 
Siksi nykyään.

Muusikin tunnilla piti kasilla valita jokin soitin no ensin ajattelin bassoa, mutta kaveri soitteli kaikkee siistejä riffejä joten valitsin kitaran...ja oon tykänny soitella.....sekä kuuntelin paljon musiikkia misä oli siistejä kitara riffejä ja sooloja(esim.Iron Maiden)...kiitos siis kaverille, musiikin opettajalle plus siskolle ja vanhemmille tuesta.