Kitarat: soittaminen ›

kimurantti1:
 
Tätä yritin sanoa. +

Ei lahjakkuudessa ole mitään pelottavaa tai yliluonnollista, ihmiset nyt vaan ovat erilaisia ja toisilla on taipumuksia eri asioihin kuin toisilla. Kiinnostus johonkin asian harjoittelemisen jatkamiseen tulee esimerkiksi siitä, että huomaa kehittyvänsä jotenkin järkevissä määrin. Harvempi potkii sitä palloa 10 vuotta jos ei kertakaikkiaan tunnu omalta jutulta, ei sellaista ihmistä laiskaksi kannata heti ensimmäisenä alkaa syyttelemään. Vai?

kimurantti1: ...
"Oletpa sinä lahjakas" - kuinka monta ton onkaan kuullut henkilö, joka on hyvä jossain asiassa. Henkilö, joka on treenannut vuosia tuntikaupalla päivässä. En tiedä ajatteleeko sitä ihmiset, mutta ko. lauseessa täysin sivuutetaan juurikin se duuni mitä taitojen eteen on tehty. Lahjakkuuden tai lahjattomuuden käsite on sinänsä helppo tekosyy mihin tahansa asiaan, joka ei itseltä oikein luonnistu. Kysehän on pakko olla jostain ylhäältä käsin annetuista lahjoista, ei suinkaan siitä että olisin ollut vaan liian laiska, ei vaan ilmeisesti kiinnostanut tarpeeksi.
...
 
Hyvin avasit asiaa. Arvostetaan osaamista "lahjakkuutena", vaikka mitäs arvostamista siinä olisi vaikka se pelkällä sillä olisikin syntynyt - sehän on lahja, saatu. Mutta kun se ei ole sillä syntynyt vaan työnteolla - ja siinä työnteossa olisi jo jotain arvostettavaakin, koska se on todella vaatinut tekijältäänkin jotain. Mutta sehän on niin arkista, kuka vaanhan nyt työtä pystyy tekemään... periaatteessa... mutta kun ei viitsi...

antnis: Ei lahjakkuudessa ole mitään pelottavaa tai yliluonnollista, ihmiset nyt vaan ovat erilaisia ja toisilla on taipumuksia eri asioihin kuin toisilla. Kiinnostus johonkin asian harjoittelemisen jatkamiseen tulee esimerkiksi siitä, että huomaa kehittyvänsä jotenkin järkevissä määrin. Harvempi potkii sitä palloa 10 vuotta jos ei kertakaikkiaan tunnu omalta jutulta, ei sellaista ihmistä laiskaksi kannata heti ensimmäisenä alkaa syyttelemään. Vai?
 
Tästä mä oon sinällään samaa mieltä. On varmasti kaikille tuttua, muualtakin kuin musahommista, että jos jokin asia tuntuu kohtuuttoman vaikealta, ei sen tekeminen oikein motivoi. Toisin päin jos se taas sujuu helpommin, on tekeminen miellyttävämpää ja jatkuu helpommin.
 
En myöskään halua väittää, että kaikki jossain asiassa keskinkertaiset olisi laiskoja. Kuitenkin aika paljon on tekemistä omalla kiinnostuksella ja sinnikkyydellä. Kaikille tulee välillä solmuja vastaan, myös niille lahjakkaina pidetyille tyypeille. Mulla on ollut sellaisiakin kitaraoppilaita, joilla alussa ei ole tuntunut tulevan hommasta mitään, mutta pienen suossa tarpomisen jälkeen hommat alkoivatkin avautua ja harrastus otti aivan uutta tuulta alleen. On myös ollut sellaisia, jotka on hiffanneet heti alkuunsa paljon asioita ja soitto on lähtenyt sujumaan keskimääräistä nopeammin. Jossain kohtaa homma on tyssännyt, eikä kyse varmasti ole ollut siitä ettäkö lahjat olisi loppuneet vaan siitä, että muut asiat alkoi kiinnostaa enemmän.
 
Tän jutun funtsiminen itsessään on tietenkin kiinnostavaa, varsinkin pedagogisesta näkövinkkelistä, mutta oman treenaamisen kannalta sillä on turha vaivata päätään. Aina löytyy niitä jotka ovat parempia ja jotka tuntuvat oppivan samat asiat huomattavasti vähemmällä duunilla. Jos sen antaa masentaa, loppuu motivaatio. Tärkein kysymys on, nauttiiko ja saako henkilö jotain irti tekemisestään. Jos nauttii ja saa, niin on herttaisen yhdentekevää onko hän hyvä siinä vai ei. Maailmanluokan virtuooseja ei tule kuin murto-osasta, mutta harva myöskään on niin lahjaton, ettei kohtuullisella duunilla ja pitkäjänteisellä treenaamisella saavuttaisi taitotasoa, jolla on mahdollista tehdä musiikkia.

Jonkin asian ymmärtäminen on kanssa eri asia kuin kyky pystyä itse tuottamaan. Olen tavannut erinomaisia soittajia joilla on ollut hämmästyttävän ahdas käsitys siitä mikä on hyvää musiikkia. Ehkä se on ollut heille eduksi heidän omassa treenaamisessaan. Se on luonnostaan tuottanut hyvän fokusoinnin. Itse kun olen tämmösellä jalostuneella musiikkikäsityksellä varustettu, olen nuoresta pitäen hyppinyt sinne tänne enkä ole ikinä työstänyt mitään riittävän pitkään. Nyt kun asian on ymmärtänyt on hermosto jo hitaampi ja työtä pitää tehdä jotta pysyis edes paikallaan :)

Groke:
Luovuutta, tyylitajua yms. toki on hieman vaikea mihinkään kaavaan sisällyttää.
 
Totta, enkä aio edes yrittää.
 
Jos henkilöllä natsaa ihan kaikki, siis lahjakkuus, treenimäärä, luovuus, tyylitaju yms., niin silloin lienee kyseessä virtuoosi ja mahdollinen menestyjä.
 
Edit: kimurantti1:lle plussa osuvista ja perustelluista näkemyksistä.

tender.insanity: Menestyksen tuo isot tissit.
 
Tuokin on mahdollista, joko lahjakkuuden tai investoinnin kautta. On kuitenkin tekniikkaharjoitteiden ulkopuolinen menestystekijä.

ADEHD: Yks harjotus mikä jäi erityisesti mieleen oli "spider"-harjoitus. Tai sillä nimellä ope sitä kutsui. Voisin siitä tehdä vaikka tabin tähän.
 
e------7--------8---------5----------6-------------
b--5-------6---------7---------8-------------------

 
Mullakin antoi soitonopettaja tän harjoituksen, samalla nimellä. Tosin ihan läheltä lapaa, ja kielet oli E ja A sekä E ja D. Mutta sama idea. Sanoi poimineensa sen käyttöön John Patituccin bassovideolta.

kimurantti1: että jos jokin asia tuntuu kohtuuttoman vaikealta, ei sen tekeminen oikein motivoi. Toisin päin jos se taas sujuu helpommin, on tekeminen miellyttävämpää ja jatkuu helpommin.
 
En myöskään halua väittää, että kaikki jossain asiassa keskinkertaiset olisi laiskoja. Kuitenkin aika paljon on tekemistä omalla kiinnostuksella ja sinnikkyydellä.
 
Itse olin aikoinaan tosi motivoitunut treenaamaan. Siinä missä bändin toinen kitaristi omaksui kaiken kymmenen kertaa nopeammin ja teki paljon luovempia ratkaisuja kuin minä, niin itse olin päättänyt korvata puutteen harjoittelemalla. Monen vuoden soiton jälkeenkin niinkin yksinkertainen asia kuin plektran käyttö oli silti utopiaa. Lukemattomia tunteja rauhallista plektratreeniä, mutta tarkkuutta ei vain koskaan tullut. Siis sellaista, että voisi soittaa jotain oikealla dynamiikalla ja löisi oikeita kieliä. Että soitto kuulostaisi sujuvalta. Ei tönkköä. Yksinkertaisten asioiden äänittäminenkin oli totaalista tuskaa. En muista koskaan soittaneeni oman bändinkään biisejä "virheettömästi". Niitä tuli silti soitettua ja treenattua satoja kertoja ja niissä ei todellakaan vaadittu virtuositeettiä. Oli muuten kova paikka myöntää itselle, että taidankohan panostaa hieman väärään lajiin.
 
Treenasin plektralla soittoa aktiivisesti 1998-2004 tms. Kaikkea hevin ja bluesin väliltä. Lopulta ainoa tapa jolla tunsin asian edistyvän oli plektran poisjättäminen. Paras ratkaisu koskaan. Nyt kun soitan vain sormilla ihmettelen miten jaksoin aikoinaan hakata päätä seinään noin kauan. Puoli vuotta sormilla soittoa tuotti parempaa musiikillista antia kuin kuusi tuskallista vuotta plektralla soittoa.
 
Jos kyseessä ei ole lahjattomuus, niin mikä sitten? Yrityksen ja treenin puutteesta ei todellakaan ollu kyse.
 
Lahjakkuus ei ole mitään yliluonnollista tai mystistä. Ei se ole sen kummempaa kuin kyky omaksua asioita suhteellisen helposti. Oli se sitten fyysinen suoritus tai jonkin asian "ymmärtäminen".

klobasa:
Jos kyseessä ei ole lahjattomuus, niin mikä sitten? Yrityksen ja treenin puutteesta ei todellakaan ollu kyse.
 
Lahjakkuus ei ole mitään yliluonnollista tai mystistä. Ei se ole sen kummempaa kuin kyky omaksua asioita suhteellisen helposti. Oli se sitten fyysinen suoritus tai jonkin asian "ymmärtäminen".
 
Karulta kuulostaa, mutta tuo sinun tarinasi ei kieli (pelkästä) musiikillisten lahjojen niukkuudesta vaan myös hienomotoriikan heikkoudesta.

Lahja tai (tavoiteltava) ominaisuus, miten nyt asia halutaankin ilmaista, se on hyvä hienomotoriikkakin. Ja voihan sitä olla musiikillisesti vaikka kuinka lahjakas ja samalla täys tumpelo kaikessa joka vaatii tarkkuutta. Ihmiset nyt vain ovat erilaisia muullakin tavalla kuin ahkeruuden tai laiskuuden suhteen.

beliel: Karulta kuulostaa, mutta tuo sinun tarinasi ei kieli (pelkästä) musiikillisten lahjojen niukkuudesta vaan myös hienomotoriikan heikkoudesta.
 
Ehkä se lahjattomuus nimenomaan on sitä, että ei tavallaan kykene saamaan kehostaan irti vaadittua tarkkuutta. Sama asia tuntuu tulevan esille esimerkiksi taiteessa, jossa pitää olla taitoa piirtää realistisesti (realismiin suuntautuvassa taiteessa) ja kaikilla vain ei ole sitä taitoa, kun taas toisilla se tuntuu olevan hyvinkin luontainen kyky.

Pakko kommentoida vähän tätä "luonnollinen lahjakkuus"/kova treeni -vastakkainasettelua toteamalla, ettei kaikista voi tulla huippusoittajia (puhutaan nyt soittajista, kun muusikoiden.netissä ollaan ja jätetään muut alat pois) pelkällä kovalla treenamisella. Täytyy nimittäin ottaa myös huomioon, että sen treenaamisen laatu on aivan oleellisessa asemassa. Uskon, että melkein kenestä tahansa voi kehittyä huippusoittaja, jos kyseinen henkilö treenaa paljon, treenattavat asiat ovat monipuolisia ja sopusuhtaisia ja ENNEN KAIKKEA, että henkilö osaa keskittyä harjoittelemaansa asiaan.
 
Itse olen muusikkona yrittänyt koko ajan tiukentaa omaa harjoittelemistani, ja tavoitteetkin ovat kasvaneet. Minulla on ollut tässä parin kuukauden ajan pitkästä aikaa sellainen kausi elämässäni, ettei minun tarvitse treenata mitään varten (ei ole ollut soittotunteja, ei keikkoija, ei projekteja, ei pääsykokeita jne... olen ollut ihan puhtaasti lomalla). Olen kuitenkin vähän treenannut tässä ja huomannut, että aiemmin ongelmani on ollut se, että olen yrittänyt "puraista liian isoa palaa". Nyt olen voinut huoletta keskittyä todella pieniin yksityiskohtiin ja treenata niin hitaasti, että kaikki soittamani on ollut vailla mitään ponnistusta ja vaivaa.
 
Avain on se, että vaikka ne isot maalit ovat taivaanrannassa, pitää osata edetä sinne tarpeeksi pienin askelin.

Krice: Ehkä se lahjattomuus nimenomaan on sitä, että ei tavallaan kykene saamaan kehostaan irti vaadittua tarkkuutta. Sama asia tuntuu tulevan esille esimerkiksi taiteessa, jossa pitää olla taitoa piirtää realistisesti (realismiin suuntautuvassa taiteessa) ja kaikilla vain ei ole sitä taitoa, kun taas toisilla se tuntuu olevan hyvinkin luontainen kyky.
 
Kyllä mun mielestä sekä kuvataiteessa, että musiikissa suurimmalla osalla on kyky tulla harjoituksen kautta hyviksi. Sitten on pieni määrä ääritapauksia, jotka ovat poikkeuksellisen, sanotaanko nyt lahjakkaita tai lahjattomia. Suurin osa taidokkuudesta tulee kuitenkin harjoittelun kautta. Jotta harjoittelu vielä olisi tehokasta, niin motivaatio pitää olla korkea.

Sanoisin sellasen vinkin, että kokeilee onko hyötyä.
 
Tässä on vähän se, että sen lisäks, että ollaan erilaisia, niin meillä on varmasti kaikilla eri maali. Jos joku harjoitus mietityttää, niin kokeilee onko se hyvä juttu omalla tiellä.

Krice: Ehkä se lahjattomuus nimenomaan on sitä, että ei tavallaan kykene saamaan kehostaan irti vaadittua tarkkuutta. Sama asia tuntuu tulevan esille esimerkiksi taiteessa, jossa pitää olla taitoa piirtää realistisesti (realismiin suuntautuvassa taiteessa) ja kaikilla vain ei ole sitä taitoa, kun taas toisilla se tuntuu olevan hyvinkin luontainen kyky.
 
Lahjakkuus ja (hieno)motoriikka ovat kaksi eri asiaa. Musiikillisesti lahjakas ja ilmaisuvoimainen henkilö voi olla vaikka petipotilas, jolla ei pysy soitin käsissä. Silti voi säveltää jne.
Kimurantt1 suomensi edellä "talented" taitavaksi, mutta tuo kyky taitaa olla osuvampi vastine. Yhtä kaikki - ja myös minulta plussaa hänelle hyvistä pointeista -kykyjä on mahdollista kehittää, kuten konsensus on jo tainnut puhua. Silti syntymässä jaetut pelikortit vaikuttaa. "De som har en kyky behöver inte arbeta så mycky".

beliel: "De som har en kyky behöver inte arbeta så mycky".
 
Mikä bättre folkki se sinä oikein olet?

Kampela77: Mikä bättre folkki se sinä oikein olet?
 
Vi är ju ganska många här så du kan hålla munnen fast.
 
Sama suomeksi: hohhoijaa.

No niinhän se menee, että pelkkä harjoittelu ei riitä, jos ei ole myös lahjoja, eikä pelkät lahjat auta, jos ei harjoittele.
 
Itse näkisin lahjakkuuden tarkoittavan osaltaan riittävää kiinnostusta ja innostusta harjoitella valtavia määriä ilman turhautumista tai kyllästymistä. Jos haluaa olla hyvä, pitää treenata ja soittaa valtavia määriä, vaikka olisi kuinka lahjakas tahansa.
 
Toisaalta pelkkää treenaaminen ei auta, jos ei ole sitä lahjakkuuden toista puolta. Eli kykä omaksua musiikillisia asioita ja jonkunlaista taiteellista ilmaisu- ja hahmotuskykyä. Eli pitää myös pystyä keksimään uutta ja yhdistelemään ja soveltamaan oppimiaan asioita.
 
Vaikka osaamme kaikki kirjoittaa, se ei tee meistä kirjailijoita. Ja vaikka kirjoittaisin, kuinka nopeasti tahansa, en ole silti kirjailija, jos itse sanoma puuttuu. Ja se kenellä on kyky luoda ja keksiä tuo sanoma on kirjailija ja aivan samoin se, kenellä on kyky luoda musiikillisesti jotain sanottavaa on ns. lahjakas. Lahjakkuus on siis sitä, että on jotain sanottavaa ja pystyy sen myös soittimellaan kertomaan.

beliel: Lahjakkuus ja (hieno)motoriikka ovat kaksi eri asiaa. Musiikillisesti lahjakas ja ilmaisuvoimainen henkilö voi olla vaikka petipotilas, jolla ei pysy soitin käsissä. Silti voi säveltää jne.
 
Ei kun nimenomaan soittaminen ja säveltäminen on kaksi eri asiaa. Tässä ketjussa kyse on soittamisesta, johon motoriikka liittyy olennaisesti.