Kitarat: soittaminen ›

VIPMetal: Kerta kaikkiaan, että iski tässä kova kuume hommata viiskielinen basso, kun kävin yhden kuorokeikan heittämässä basson varressa. Ois mukavaa opetella oikein kunnon basistiks. =) Vaimo tykkäs kyllä kyttyrää, kun se tietää rahanmenoa. Kuulemma vitriinin hommaaminen voittaa basson hankinnan. Just joo.
 
Vaimolle täytyy pistää välillä kunnolla hanttiin ;) vaikka se luokin vaivalloisen särön arjen koheesioon, mutta itse ainakin huomannut tarpeelliseksi silloin tällöin. Jätät vaikka parin kuukauden oluet ostamatta vastapalkaksi, niin vaimo tykkää.
 
On topic: Oon lukenut tätä lankaa mielenkiinnolla alusta asti ja treenaillut aktiivisesti viimeset kolme viikkoa. Itse vasta 27 mutta on ollut samoja ajatuksia, kuin monella tässä langassa. Huomannut, että mukavan niitä näitä soittamisen korvaaminen työläällä ja välillä turhauttavallakin, haastavalla treenillä on täysin eri harrastus kuin edellä mainittu mahonki-ruusupuisen huonekalun hiplailu.
 
Kehitystä viimeisen kk aikana tullut nopeammin kuin teininä.

Sitten triidin avaamisen on tapahtunut seuraavia:
 
Hommasin itselleni yksityisopettajan, nyt kun siihen kypsemmällä iällä ja työssäkäyvänä on varaa. Enpä ole katunut. Tätä suosittelenkin varauksetta kaikille. Bendaukset, vibratot ja tatsi ovat parantuneet reilussa kuukaudessa niin paljon, että oman soiton taso on oikeastaan muuttumassa totaalisesti.
 
Björnisen Juhalle ajattelin soittaa seuraavaksi, kun nyt saadaan nykyisen opettajan kanssa perusasiat kuntoon eka.
 
Lisäksi olen alkanut treenata ihan etydipohjalta, hankkimalla Riffin julkaisemat:
 
Jarmo Hynninen: Rhythm & Blues Workshop
Harri Louhensuo: Blues Station
 
Yllä mainitut ovat todella hyviä kirjoja silloin, kun on jo jonkinlaista pohjaa soitossa, mutta haluaa saada vaikeusastetta mukaan. Bendauksia ja tatsin hiomista, näitä ei voi korostaa liikaa. Etenkin Hynnisen kirja tuo myös jazz-tazzia mukaan kuvioihin. Voisin kuvitella että näistä olisi hyötyä ihan kaikille, "omaan genreen" katsomatta...
 
Kitaran, ja miksei minkä tahansa muunkin instrumentin, opiskelu on siitä mukavaa, että se on loputon matka. Kun jonkun asian saa kuntoon, on jo kymmenen uutta "ongelmaa" mielessä. Yksi kerrallaan, ja Caravanserai kulkee...

Vestu: Huomannut, että mukavan niitä näitä soittamisen korvaaminen työläällä ja välillä turhauttavallakin, haastavalla treenillä on täysin eri harrastus kuin edellä mainittu mahonki-ruusupuisen huonekalun hiplailu.
 
Juuri näin.
Minulla on päässyt tuo tylsä tekniikkaharjoittelu taas unohtumaan joksikin aikaa, kun kaikki harjoitteluaika (välillä enemmän, välillä vähemmän) on kulunut treenattavana olevien laulujen soittamiseen. Tuohonkin menee päivässä kuitenkin aikaa reilusta tunnista kahteen ja puoleen tuntiin.
 
Kappaleitten harjoittelusta on kuitenkin löytymässä ideaa siihen, mitä teknisiä asioita olisi syytä kehittää, jotta soitto paranisi korvinkuultavasti, joten sitä mukaa kun tuo setti alkaa kulkea muuten riittävän hyvin tarvii harjoitteluun tuoda lisää uusia, haastavia mutta soittoa eikä pelkkää tekniikkaa kehittäviä elementtejä.
 
Idea on olemassa, seuraavaksi tarvitaan työtä ja oivalluksia siihen, miten harjoittelu kehittää musiikin eikä vain kitaran soittamista.

Vestu: Jätät vaikka parin kuukauden oluet ostamatta vastapalkaksi, niin vaimo tykkää.
 
Tapauskohtaista: voihan olla, että tuolla saavutetaan hyvin marginaalinen säästö tai ei välttämättä säästöä ollenkaan.
 
Vaikka mää olisin vuoden ilman olutta, ei säästyneillä rahoilla kummoisia laitehankintoja kitarapuolelle tehtäisi. YMMV.

Jucciz: Tapauskohtaista: voihan olla, että tuolla saavutetaan hyvin marginaalinen säästö tai ei välttämättä säästöä ollenkaan.
 
Vaikka mää olisin vuoden ilman olutta, ei säästyneillä rahoilla kummoisia laitehankintoja kitarapuolelle tehtäisi. YMMV.
 
Jos meikä laittaisi kaikki olueen menevät rahat kamoihin, mulla olis varmaan suomen suurin studio.

Räkkipeli: Jos meikä laittaisi kaikki olueen menevät rahat kamoihin, mulla olis varmaan suomen suurin studio.
 
Jos meikä laittaisi kaiken muusikoiden netissä luuraamani ajan treenaamiseen, niin olisin varmaan suomen kovin treenaaja;-)

hallu: Jos meikä laittaisi kaiken muusikoiden netissä luuraamani ajan treenaamiseen, niin olisin varmaan suomen kovin treenaaja;-)
 
Olen muuten miettinyt samaa juttua muutaman kerran. Pitäisikö hankkia elämä? :D

BigPapa: Paremmaks blues- vai tilukitaristiksi. Kas kun keskityt johonkin asiaan kunnolla olet hyvä siinä, mutta mikäli keskityt moneen asiaan jonkin verran ja hajotat itseäsi joka suuntaan, et välttämättä ole tosi hyvä oikein missään. Näinkin vois mun mielestä ajatella asiaa, korostan - mun mielestä.
 

 
Kyllä se vaan tossakin blues kajahtaa. Siitähän on keskusteltu tuolla roots palstalla jo tovi.
 
Juurikin näin. Blackmore on Blackmore ja Angus Young on Angus Young ja niillä on se oma juttunsa minkä ne osaa. Sitten on näitä vitun Guthrie Govaneita, jotka ovat kuulemma tosi taitavia, mutta ei niillä ole mitään omaa juttua josta ne erottaisi. Yngwiekin sentään kuulostaa itseltään vaikkei mitenkään hyvässä mielessä välttämättä aina. Tuskin SRV olisi osannut tiluttaa mitään tai Joe Pass edes sitä, mutta niillä on oma juttunsa minkä ne osaa paremmin kuin hyvin ja juuri se on se juttu. Jos et ole studio-muusikko tai soita cover-bändissä niin miksi ihmeessä pitäisi osata kaikki tyylit?

No ei kai sitä voikaan ässä olla joka lajissa, mutta kyllä semmoinen laput silmillä kulkeminen pääsääntöisesti on hieman rajoittavaa. Et mitään pahaa ei varmasti tapahdu, vaikka tutustuu monipuolisesti musiikkiin ja kitaransoittoon. Oli sitten se leipälaji mikä tahansa.

Se vasta rajoittavaa onkin, että ei ole oikeen hyvä missään.

Hyvää musiikkia on mun mielestä liian paljon erilaista, jotta olisi millään tapaa perusteltua keskittyä vain yhteen kapeaan sektoriin. Ainakin tää on mun kohdalla näin. Eipä se muutenkaan ois ensimmäinen kerta, kun jotain kiinnostavaa syntyy siitä, kun yhdistellään olemassaolevia tyylejä.

joo, oon itse kanssa tästä sitä mieltä että mikäli aikaa on rajoitetusti (!) ja haluaa vain mahdollisimman hyvin soittaa rokkia tyyliin ac/dc tai free tms. niin ei ole välttämättä mitään järkeä opiskella jazzin teoriaa tai siihen liittyvää tekniikkaa koska tämä aika on rock-soiton harjoittelusta pois. sama tietysti toisinpäin. tietysti jos haluaa soittaa vähän kaikkea niin silloin kannattaa soittaa kaikkea. samaten jos haluaa tuoda jazz-vivahteita rokkiin niin silloin varmaan kannattaa harjoitella niitä. kaippa kannattaa harjoitella sitä mistä on hyötyä/mitä haluaa/mihin pyrkii. jos haluaa nuotiokitaristiksi niin kannattanee harjoitella soittamaan heikossa valossa tai jos haluaa olla hendrix niin kannattaa harjoitella kitaranpolttamista ettei bensaa sitten tositilanteessa lurahda vääriin kohteisiin. tietysti jos aikaa on hervottomasti niin kaippa silloin ehtii mitä vain. mutta tämä nyt siis vain oma näkemykseni, saatan olla hakoteillä.

jpjanhun: joo, oon itse kanssa tästä sitä mieltä että mikäli aikaa on rajoitetusti (!) ja haluaa vain mahdollisimman hyvin soittaa rokkia tyyliin ac/dc tai free tms. niin ei ole välttämättä mitään järkeä opiskella jazzin teoriaa tai siihen liittyvää tekniikkaa koska tämä aika on rock-soiton harjoittelusta pois. sama tietysti toisinpäin. tietysti jos haluaa soittaa vähän kaikkea niin silloin kannattaa soittaa kaikkea. samaten jos haluaa tuoda jazz-vivahteita rokkiin niin silloin varmaan kannattaa harjoitella niitä. kaippa kannattaa harjoitella sitä mistä on hyötyä/mitä haluaa/mihin pyrkii. jos haluaa nuotiokitaristiksi niin kannattanee harjoitella soittamaan heikossa valossa tai jos haluaa olla hendrix niin kannattaa harjoitella kitaranpolttamista ettei bensaa sitten tositilanteessa lurahda vääriin kohteisiin. tietysti jos aikaa on hervottomasti niin kaippa silloin ehtii mitä vain. mutta tämä nyt siis vain oma näkemykseni, saatan olla hakoteillä.
 
Näin mäkin asian näkisin. Kurinalaisuus ja tavotteiden selkeys etenkin kun yleensä on niitä vanhempien soittajien vahvuuksia. Ja sitten jos sen AC/DCnsä saa sille tasolle että pystyy bändin kanssa pitämään hauskaa niin mikään ei estä itekseen iltaisin kokeilemasta vaikka flamencokitaran alkeita tai pänttäämästä sitä jazz-teoriaa. Ties vaikka siitä innostuis enemmän ja seuraava bändi oliskin jo jazzorkesteri.

sellainen asia unohtui muuten mainita että harjoitteluun voi vanhemmalla iällä tavoitteista riippuen kuulua paljonkin ikään liittyviä ulkomusiikillisia erityispiirteitä: mm. tekohampailla soittaminen (hendrix), slidekitaran soitto rollaattorin päällä, haarojen välissä suoritettavan kitaransoiton vaikeutuminen muhkeiden vaippojen vuoksi (ja entäpä jos bensaa vaikka lorahtaa imukykyiseen vaippaan? vaatii erityistä huolellisuutta). niin, tulipa ohimennen mieleen. että sellasta vaan, muistakaahan hentriksit varautua..kannattaa vähän miettiä ehtiikö mitään jazzin teoriaa tai ilmakitaratreeniä noiden lisäksi.

Niin puhuttiinko nyt siitä, että mitä vanhemman herrasmiehen/leidin kannattaa realistisesti ajatellen treenata ja miten, kun aikaa on se 30min päivässä Dallasin uusintojen ja nukkumaanmenon välissä vai siitä, että kun kolmikymppinen ammattimuusikko tuntee itsensä vanhaksi.

antnis: Niin puhuttiinko nyt siitä, että mitä vanhemman herrasmiehen/leidin kannattaa realistisesti ajatellen treenata ja miten, kun aikaa on se 30min päivässä Dallasin uusintojen ja nukkumaanmenon välissä vai siitä, että kun kolmikymppinen ammattimuusikko tuntee itsensä vanhaksi.
 
Tuleeko Dallasit uusintoina ja miltä kanavalta ja miksei minulle ole kerrottu?

Niin puhuttiinko nyt siitä, että mitä vanhemman herrasmiehen/leidin kannattaa realistisesti ajatellen treenata ja miten, kun aikaa on se 30min päivässä Dallasin uusintojen ja nukkumaanmenon välissä vai siitä, että kun kolmikymppinen ammattimuusikko tuntee itsensä vanhaksi.
 
-no tuota, itse näin ketjun sillätavalla laajana, sekä kolmekymppisen että kymmenenkymppisen treenaamista koskettavana ja pohdin asiaa siltä kannalta.
 
Tuleeko Dallasit uusintoina ja miltä kanavalta ja miksei minulle ole kerrottu?
 
-joo, siis mielestäni media ei nykyisin ole mitenkään puolueeton. paljon asioita suodatetaan. siinä mielessä en ihmettele ettet ole kuullut, tiedonkulku puskaradion kautta on hitaampaa.

Jassoo, sekö vaikuttaa nyt, että vanhempi kaarti on väsähtänyt treenailuun ym. soitteluun ja keskittyy nyt pääosin niihin Dallasin uusintajaksoihin. Ainakin päätellen siitä, miten kauan on viimeisestä viestistä tähän ketjuun.
 
Itsellä on taas päin vastoin ja henki on päällänsä niin kitara- kuin myös hiukan rumpuosastolla. Kehitystä tms. ei ole havaittavissa, mutta pääasia että möly on helvetinmoinen ja hauskaa on. Siis itsellä, muista ei uskalla sanoa mitään.
 
Kirjoitelkaahan muutkin missä mennään, vai osuiko tuo alun arvuuttelu mielenkiinnon kohteesta hyvin kohdilleen.

Dallasin jaksot katsoin silloin kun ne tuli ensimmäisen kerran ja kuolasin aina kun Pamela näkyi ruudussa, uusinnat ei kuitenkaan nappaa. On se niin vanhanaikainen ja pöljä sarja. Muutenkaan viitsi aikaani käyttää televisiosarjojen katsomiseen. Idols ja VoF tulee katsottu lasten ja vaimon kanssa.
 
Aloitin "treenaamisen vanhemmalla iällä" aika tarkkaan vuosi sitten, ollessani vielä 45-v. Vanhaa pohjaa nuoruusvuosilta 17-20 oli hieman, tosin silloinkin kyse oli vain kotisoittelusta. Olen perheellinen kahden lapsen isä ja täysipäiväisessä leipätyössä, joten treenausaikaa ei ole kovin paljon. Pyrin rimpauttamaan kitaraa kuitenkin edes hetken joka päivä jos vain mahdollista. Käyn tyttäreni kanssa kitaratunnilla noin kolmen viikon välein.
 
Tilanne nyt:
* Perussoinnut (M,m,7,maj7,m7) vapailta kieliltä ja barreina on kohtuullisesti hallussa, vitossoinnut tietty, ja lisäksi jonkin verran muitakin sointuja (esim. sus2, sus4). Ymmärrän kuinka sointuja ja käännöksiä muodostetaan. Jonkin verran sujuu nuo käännöksetkin ohuemmilta kieliltä.
* Osaan asteikoista duurin, luonnollisen mollin ja harmonisen mollin, aloittaen juurisävelestä kolmelta paksuimmalta kieleltä - mutta ei nämä toki millään huikealla nopeudella mene.
* Pentatoninen menee kaikista viidestä perusasemasta ja pariin niistä myös blue noten paikat on jo ihan selkärangassa.
* Lukuisista perinteisistä kitarabiiseistä osaan jotenkuten vetää perusriffin (esim. Crazy train, Sunshine of your love, Iron man, Wonderful tonight, Trooper, I love rock'n'roll, ym.)
* Omia yksinkertaisia riffejä on alkanut syntyä, samaten melodianpätkiä kun treenaan jotakin asteikkoa, pyrinkin nyt asteikkoja treenatessani etsimään ja soittamaan melodioita pelkän edestakaisen sahaamisen sijaan (jucciz muistaakseni on painottanut tätä, kiitos hyvästä vinkistä!)
* Parhaillaan yritän opetella soittamaan paria The Gathering yhtyeen kappaletta, kuten Strange Machines, Red is a slow colour ja Rescue me. Hienoja kappaleita ja hyviä esimerkkejä siitä mihin soittotaidot nippanappa alkavat taipua nyt. Kauas oma soitto tietysti jää René Ruttenin soitosta, mutta voin kuitenkin tuntea onnistumisen iloa noiden biisien kanssa.
 
Olen oikeastaan koko ajan yllättynyt siitä kuinka hyvin sitä voi oppia soittamista vielä tämän ikäisenäkin. Heikkous itselläni on vielä se, että kokonaisia kappaleita ei juuri ole treenattuna niin että voisin soittaa alusta loppuun hienosti. Täytyy tehdä seuraavaksi itselle biisilista ja kansio, jossa on biisit joita olen soitellut ja treenailla sitten ne kohtuullisen hyvään kuosiin levyjen tai taustanauhojen tahdissa. Siinä on toiselle vuodelle tavoitetta.
 
Samaten tavoitteena on alkaa nauhoittamaan omia ideoita ja pikkuhiljaa alkaa kyhäämään jonkinmoisia omia kitarabiisejä - inspiraationa tyylillisesti eniten varmaan juuri tuo The Gathering. Ja Rush. Ja Dream Theater. (ja sata muuta...)
 
Kitaratuntien lisäksi otan vinkkiä kirjoista ja lehdistä. Minulla on myös Rockwayn tilaus, josta katsastan aina välillä jonkin oppitunnin ja yritän apinoida. Mutta ihan omien juttujen keksiminen on kuitenkin alkanut olla etusijalla tai ainakin hyvin tuon apinoimisen rinnalla.
 
Sen verran pitkälle ja pahaksi tämä tauti on mennyt, että hakusessa alkaa kohta olla rumpali, basisti, kosketinsoittaja ja laulaja - voipi vaan olla vaikeaa löytää yhteensopivia, tämä ikä, taito- ja ambitiotaso on ehkä tavallaan hankala yhdistelmä.
 
Ei tässä siis edes ehtisi mitään Dallasia tms. seuraamaan!

sustain65: Dallasin jaksot katsoin silloin kun ne tuli ensimmäisen kerran ja kuolasin aina kun Pamela näkyi ruudussa, uusinnat ei kuitenkaan nappaa. On se niin vanhanaikainen ja pöljä sarja. Muutenkaan viitsi aikaani käyttää televisiosarjojen katsomiseen. Idols ja VoF tulee katsottu lasten ja vaimon kanssa.
 
Kääk, kumpa jaksaisi olla yhtä systemaattinen. Ajallisesti mun soittohistoriikki on vähän pidempi ja on ehtinyt olla välillä useamman vuoden enemmän ja vähemmän tauollakin. Lukien tuota sun CV:tä olet selvästi pidemmällä, tai ainakin laaja-alaisemmin liikenteessä. Olen myös ottanut taannoin joitain tunteja, periaatteessa sekään ei ole siis aivan tuntematonta puuhaa. Lopetin sen sitten kun kävin sitä enemmän opettajan kuin omilla ehdoillani ja tuntui, että seuraavan viikon tunti oli käsillä, ennen kun työssä ja osin reissutyössäkin käyvänä ehdin edellisenkään tunnin asioita sulattelemaan.
 
Nyt puuha on taas hyvällä oraalla ja olen alkanut myös pyöritellä mielessä, että jospa jonkin opettajan jostain taas löytäisi. Tällä kerralla olisin kuitenkin sen verran viisaampi, että en lähtisi sopimaan viikoittaista tms. kiinteistä tunneista, vaan tunteja pidettäisiin kun entiset on alta pois. Varmaankin joku parin, kolmen viikon välein olisi ihan jees.
 
Toisaalta kiinnostaisi myös löytää jonkinlainen vertainen soittokaveri, siis aikuinen ihminen jonka soittotaito olisi edes hiukan samalla hehtaarilla ja jonka kanssa voisi silloin tällöin renkutella bluusia. Kitarahan se minunkin pääasiallinen soitin on, mutta, kuten sanottu, peruskomppeja skulailen kyllä rummuillakin. Molempien soittimien osalta taidot on kyllä hyvin alkumetreillä, eli siinä mielessä varsinaista soittokaveria ei meikäläisestä vielä pitkiin aikoihin saa.