Kitarat: soittaminen ›

antnis: Tilasin 6 kpl Dava Jazz Pickejä, enää ei vaihdu malli ja noi tuntuu kestäväkin hyvin.
 
Noita Jazz-malleja vaikuttaa olevan kolme erilaista. Onko niillä suuria eroja?
Vaikuttavat mielenkiintoisilta.
 
Itse olen käyttänyt Dunlopin Eric Johnson Sigu Jazz III, mutta noita Davojahan voisi ehkä seuraavaksi testailla. Yleensä Jazz III ehtii hävitä, ennenkuin kuluu loppuun. EJ-mallilla on mielestäni vähän parempi grippi standardi Jazz III verrattuna.

Olen myös heittäny taskuun pari ultex jazziii:a. Aina ku huomaa, että soitto jotenki jäykistyy tsekkaan että mikä pleku on kädessä ja se on aina ultex. Jostaki syystä noi perus mustat jazzit on aavistuksen taipuvampaa sorttia, vaikka toki melko jäyheitä nekin. :)

Kunnallisjäte: Noita Jazz-malleja vaikuttaa olevan kolme erilaista. Onko niillä suuria eroja?
Vaikuttavat mielenkiintoisilta.
 
Itse olen käyttänyt Dunlopin Eric Johnson Sigu Jazz III, mutta noita Davojahan voisi ehkä seuraavaksi testailla. Yleensä Jazz III ehtii hävitä, ennenkuin kuluu loppuun. EJ-mallilla on mielestäni vähän parempi grippi standardi Jazz III verrattuna.
 
Erot noiden kolmen Jazz-mallin välillä ovat erittäin pienet. Keltainen ehkä on hiukan kirkkaampi ja napsuvampi kuin muut kaksi, mutta hyvin samantyyppisiä ne ovat kuitenkin. Minulla on yksi normikokoinen Poly Gels-tyyppinen, joka on hiukan tummempi soinniltaan kuin nuo Jazzit, melko kirkas tosin sekin jos vertaa vaikka Fenderin heavyyn. Tuo keltainen Jazz taitaa olla suosikkini tällä hetkellä.
 
Tuosta EJ Jazzista en muuten tykännyt yhtään, sen pinta on jotenkin epämiellyttävä :D
 
Normi Jazz III:lla sen sijaan soittelin yhdessä vaiheessa paljon.

Itse käytän monenlaisia plekuja, mutta tuo jazz III on kyllä minun käytössä yleisin.
Usein vaihdan plekun vasta kun edellinen häviää.

Itse viilaan tylsyneet plekut terävämmäksi sitä mukaa kun ne kuluvat, ja heitän sitten pois kun käyvät liian pieniksi. Käytän 1,5-millisiä Dunlopin Gator Grippejä (minusta erityisen hyviä sooloihin ja raskaamman puoleisiin riffeihin, mutta kuluvat nopeasti) ja 1,2-1,5-millisiä Tortexeja (joista paksumpi mielestäni hyvä sooloihin ja ohuempi kaikenlaiseen enemmän tai vähemmän herkkkään rytmityöskentelyyn). Tortexit tahtoo lentää kädestä soittaessa, mutta kyllä se siitä kun vähän naarmuttaa puukolla.

Jazz3 XL ja 1.14 Dunlop Ultexit.
 
Tuosta pienemmästä (normista?) Jazz3sta oli tullu Max Grip versio, istuu hyvin paikallaan, mutten voi soittaa nuilla pienillä kyl millään :/ Sais tulla Max Grip XL versiokin. (Saattaa olla, muttei meillä paikallisessa ainakaan.)

En edes muista koska oon viimeksi ostanut plektroja, mut kyllähän niitä viime kerralla tarttuikin aikamoinen kasa mukaan kun paikallisessa soitinliikkeesä kävin. Onhan nuo jo kulunu aika lailla että pian joutuu hakemaa lisempää plekuja :)

Keltaiset Tortexit on eniten käytössä, vihreät vähän vähemmän. Fenderin medium on ihan passeli myös. Vihurit Tortexit tuntuu rispaantuvan reunoista eri tavalla kuin keltaiset, mutta harvoin kumpaakaan tarttee vaihtaa. Jostain syystä mulla ei häviä plekut just ikinä. Tiukasti kun vetää kielten väliin soiton lopuksi kyllä se tallessa pysyy.
 
Jazz III on tullut testattua, mutta ei ole yhtään mun juttu. Vaikka en plekuista niin piittaakaan. Se tosi pieni koko ja terävä kärki ei vaan nappaa kumpikaan. Varmaan tilumpaan tyyliin hyviä.
 
Soundieroja en ole plekuissa ikinä huomannut sähkökitaroiden kanssa. Ehkä en vaan kuule niitä.
 
Akkarilla tosi ohkasella on ihan hauska rämpytellä jos kaipaa pehmeämpää attackiä. Ero jonkun .73:n ja .88:n välillä on tossa mielessä mitätön. Kuitenkin sitä soittaa ajattelemattakin sen plekun tuottaman kolinan mukaan sopivan lujalla tatsilla.
 
E: Ultexin .73 vois olla seuraava satsi minkä laitaan tulemaan.

Ziggy Bubba:
 
E: Ultexin .73 vois olla seuraava satsi minkä laitaan tulemaan.
 
Kimppa!
http://www.thomann.de/fi/dunlop_plektren_ultex_073_02.htm

Olen saanut pari plektraa. En ole niitä kovin kammottavasti käyttänyt, ja yhden keltaisen Jim Dunlopin taivutin n. 30-35' asteeseen. Se tuntui auttavan.
 
Ibanezia (pitkäkaula RG-321) olen kiusannut sekä naapurien korvien ohella -Taiskan "Hiroshimalla". Soitan tilutellen päälle, Yngwie Malmsteenin tyyliin. Mutta paljon hitaammin. =))

Uusin tarkistettu tieto on tämä: Jim Dunlopin '38 eli 0.38, jota tosin en käytä kovin usein. Meitsi kun on niitten paksujen plekun ysti. No sanotaan tämä näin, että ne tosivahvuudet alkaa meikulla - siinä '76:sta. 8-D
 
Se vahvempi pleku on tosiaan Dunlopin, ja väri keltainen. Vahvuus ei varmaan arvatusta paljoa heittäne. (Mikä oli 0.76)

Nyt tuli samalla kun kaveri tilas jotain rumpu-räkkejä parikytä Dunlopin Jazz3 XL. Ja tietenkin mustana. Parhaita plektroja (vahvoja, hyvät kripit, sopivan kokosia että voi soveltaa kaikentyyliseen soittoon, hyvä sheippi). Jottei olis vähänkään off-topic niin sanonpahan että vaihdan plekuja sen myötä kun ne on hukkunu tai nyysitty, rikkihän noi ei meinaa mennä vaikka kuinka sahaa.

Hmm. Ehkä neljä tai viisi kertaa. Joskus vain kolme.

Ennemmin tuppaavat mennä hukkaan, kuin ehtivät kulumaan :D On kyllä jännä katoava luonnonvara tuo plektra. Vaikka kuinka paljon ostais, niin aina ovat kohta hukassa :D

blackmore81: Ennemmin tuppaavat mennä hukkaan, kuin ehtivät kulumaan :D On kyllä jännä katoava luonnonvara tuo plektra. Vaikka kuinka paljon ostais, niin aina ovat kohta hukassa :D
 
Tuopa juu :D ... ite monesti huomaan että kaverilla jolle aina soitellessa lainaan plektraa onkin kerännyt kipollisen mun lainattuja pleguja : D
 
No, eipä ne hirveesti maksa

Löysin kuin löysinkin, ja tietty aivan sattumalta bussipysäkiltä JD:n. Eli pieni punainen paholainen, Jazz II -pleku. En ole uskaltanut vielä alkaa kokeillut käyttää. Pleku on suunnilleen pikkulillin eli pikkusormen kynnen kokoinen -mutta sitäkin jäykempi kapistus. =D
 
Pikkurillin kokoisen plekun löytämys tapahtui - tottakait Ruitassa: eiku Tuirassa.
 
Korjataan kokokin hieman oikeampaan, tarkempaan: peukalonkynnen kokoisena. :)

Spiral: Kuinka monen soittotunnin/päivän/viikon välein vaihdat plekun uuteen?
 
Minulle plektran ideaali tatsi tulee noin tunnin soiton jälkeen ja kestää ehkä 3-5h sen jälkeen. Tämän jälkeen kärki on jo huomattavasti tylpempi. Näillä tulee silti soiteltua, pihistellen. Hieman optimaalista tylpempi plektra tietenkin pysyy sellaisena paljon pidempään ennen lopullista kulahtamista lähes pyöreäksi, mutta tuli vaan mieleen että ehkä sitä voisi silti useammin vaihtaa.
 
No ei millään pahalla,mutta jos olet keikkamuusikko ja esim.soitat joku n5 tuntia maksimissaan,niin eihän siinä mitään....loput voi vetää vaikka slaikkarilla...kuten "putouksessa"jt

Onkos kukaan kokeillut moista vehjettä:
 
http://www.coolstuff.fi/Pickmaster-Plektrum
 
Ei mikään älyttömän kallis, jos toimii. Toisaalta, viitsiikö noita nyt alkaa itse tehtailemaan, mutta vois olla ihan hauska testailla eri materiaaleja.

RänxY: Onkos kukaan kokeillut moista vehjettä:
 
http://www.coolstuff.fi/Pickmaster-Plektrum
 
Ei mikään älyttömän kallis, jos toimii. Toisaalta, viitsiikö noita nyt alkaa itse tehtailemaan, mutta vois olla ihan hauska testailla eri materiaaleja.
 
Tuo vois olla korkeintaan "hauska", mut ainakin itse soittelen jämäköillä ultexeilla ja Jazz3 XL plekuilla, niin en heti keksi mistä sellaisia leikkaisi. Mietin, jääköhän tyttöystävän pankkikorttiplekusta löysempi vai jämäkämpi kuin celluloidi plekusta.

2 kpl Roope latvalan vanhaa techpick messinki plektraa. Ollu mulla käytössä nyt 3 vuotta ja vielä loisto kunnossa tosin välillä joutuu pienen viilan kanssa niitä vähän siistimään jos tulee rosoa reunaan. Eli eipä oo tullu kauheesti vaihdeltua. Noitten lisäksi oon käyttäny Jazz 3:sia ja nekin kestänyt ihan hyvin.