Kitarat: soittaminen ›

Ei mistään!Suurin osa (blues)kitaristeista tulee kuolemaan tyylitajuihinsa tulematta,HOHO!(Blues)basisteista puhumattakaan...
Tyylitaju lienee syntymälahja, kuten musikaalisuus, sitä voi toki kehittää mm siten että kuuntelee/soittaa mahdollisimman monenlaista musaa?Mutta jos se perusmusikaalisuus puuttuu niin se on sitten huonompi juttu se.
 
Mä en harrasta (enää)bluesia missään muodossa, mun korvaan se on (suurimmaksi)osaksi tuota tylsää pentatonista ees taas ja diu diu, biisit on varsin puuduttavia, soolot ovat joskus varsin huonosti/falskisti vedettyjä ns (yli)arvostettujen bluesdinosaurusten toimesta.Onko se sitten bluesin ydin, eli että soitto/laulu on joskus(usein) vähän sellasta kiikun kaakun-osastoa, biisit on pääosin tylsiä, harmonisesti köyhiä kolmen soinnun juttuja?Kunhan vaan on sitä fiilista ja rupea, siitäkö syntyy blues upea??
 
No, mä olen wanha ja paatunut en kuitenkaan täysin puutunut huttumuusikko, en mä kuuntele musaa himassa juuri lainkaan, ehkä siksi se vähä mitä kuuntelen, on aika valikoitua.Mutta kaikenmoista on tullut kuunneltua ja soiteltua, humpasta heviin, yli 30 vuotta on takana huttuhelvetin syövereissä.Ehkä noilla vuosilla oon saanut vähän laajempaa näkökulmaa musiikkiin kuin että olisin ollut vain yhden genren mies, kenties se heijastuu joskus soittoonkin.Toki sekin vaikuttaa että soitan myös kiippareita ja bassoa, eli en ole ns umpikitaristi.Ja on sitä musiikin opiskeluakin tullut harrastettua nuorena, myös teoriaa.
Poikasena olen vetänyt myös hevibändissä, parissa progebändissä kuin myös bluesbändissä...kaikissa oli kiva vetää, kun se oli vain harrastus.Huttua oon soittanut ihan vaan rahasta.
 
Just ton takia lopetin kauan kauan sitten tanssimusiikin veivaamisen, ettei mulle kävis noin. Hetkeekään en oo katunut. Ei oo tarvinnu musiikin kanssa h..rata. Onneksi bluesin arvostusta ei vähennä humppaeinarien kyvyttömyyys kuulla sen finessejä ja monimuotoisuutta.

yli 30 vuotta on takana huttuhelvetin syövereissä.Ehkä noilla vuosilla oon saanut vähän laajempaa näkökulmaa musiikkiin kuin että olisin ollut vain yhden genren mies, kenties se heijastuu joskus soittoonkin....Poikasena olen vetänyt myös hevibändissä, parissa progebändissä kuin myös bluesbändissä...kaikissa oli kiva vetää, kun se oli vain harrastus.Huttua oon soittanut ihan vaan rahasta.
 
No mulle riitti kolmasosa tuosta ajasta eli 10 vuotta huttua rahasta. Tosin soitin progeakin 3 vuotta palkkaa vastaan ja ainoa tyylilaji jota en ole koskaan soittanut on minkäälainen hevimusiikki ja syy siihen on yksinkertaiseti se, että en vain pidä siitä musiikista missään muodossa...se on varmasti yhtä luonnollinen ja yksilöllinen asia kuin se, että joku ei voi sietää bluespohjaista musiikkia.
 
Jokainen tottakai soittaa ja kuuntelee juuri sellaista musiikkia mikä tuottaa mielihyvää.
 
mulle vaan on käynyt niin että monien vapaaehtoisesti tai rahasta soittettujen genrejen jälkeen olen palannut ns. alkulähteille, koska sieltä löytyy minun mielestä vielä paljon opittavaa ja uusia asioita, monimuotoisuutta, jota ei ole ehkä hiffannut aikasemmin... nyansseja... harmonioita jne.
 
Minun mielestä blues on jotain ihan muuta kuin epävireisesti laulettua, huonosti soitettua, kolmen soinnun shittiä, jota kuuntelee vain ne, jotka eivät osaaa "oikeasti" soittaa...8)
 
Tosin tuo yllämainittu on ikävä kyllä monien asiasta tietämättömien käsitys bluesista.
 
Mutta hienoa että asumme suomessa, jossa jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä.
 
Tällä hetkellä teen yhteistyötä mm. 22 vuotiaan laulajan kanssa, eikä hän minun mielestä nyt niin kauhean falskisti vedä:
 
www.manetti.info/icecreamman.mp3
 
www.manetti.info/intheheatofthenight.mp3

ja toinen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=WEubiUaDq0o
 
ja lisää:
 
http://www.youtube.com/watch?v=HbJUs8QPxqc
 
http://www.youtube.com/watch?v=kTi24AxJP_w
 
http://www.youtube.com/watch?v=leUYu88hWt0
 
http://www.youtube.com/watch?v=muRWVpQEbqY
 
http://www.youtube.com/watch?v=o9QL0Jkb_GU
 
Must nää on ihan hyviä. Eikä aiheuta mitään vatsan väänteitä toisin kuin Malmsteen.
 
Meinas leuka tipahtaa maahan ku luin BigPapan kommentin. Tätä päivää en uskonut näkeväni ;-)

Tällä hetkellä teen yhteistyötä mm. 22 vuotiaan laulajan kanssa, eikä hän minun mielestä nyt niin kauhean falskisti vedä:

www.manetti.info/icecreamman.mp3

www.manetti.info/intheheatofthenight.mp3
 
jos näistä ei joku erota monimuotoisia harmonioita ja nyansseja, täytyy olla puukorva.
ja tämähän ei tarkoita , että dissaisin mitään muuta genreä , kunhan se ei ole
pahinta kuoloavantgardemetallihumppaa 8)

Tsekkasin huvikseni muutaman arvostetun kitaristin esikuvia:

Dimebag Darrel: mm. countryvaikutteet. (country-western songwriter Jerry Abbott)

Satriani ja Malmsteen: mm. Jimi Hendrix, jonka esikuvina olivat muunmuassa bluesäijät B.B. King, Muddy Waters, Albert King, ja T-Bone Walker.

Steve Vai: mm. Jeff Beck, jonka esikuvina olivat mm. bluesäiät Muddy Waters ja Buddy Guy.
John Petrucci: mm. SRV

Zakk Wyldellä olikin jo sitten melko yllättäviä esikuvia ja vaikuttajia, esim. Led Zeppelin, Elton John. Lynyrd Skynyrd, Allman Brothers, Neil Young, Rolling Stones, Beatles.

Led zeppelin kitaristi Jimmy page on maininnut esikuvikseen mm. Elmore Jamesin ja B.B. Kingin.
 
Tätä voisi yrittää havainnollistaa "pyramidimallilla", eli vuoren huipulla ovat nämä alkuaikojen bluesmiehet, jotka loivat pohjan koko touhulle. Sen jälkeen tulee 60-70-lukujen aalto (Hendrix, Page, Iommi, Blackmore...), 80-luku (Malmsteen, Rhoads jne.), 90-luku (Dime, Wylde...) ja sitten alimpana ovat nykykitaristit (2000 -->).
 
Pointtina on se, että bluesin pohjalta on syntynyt monen monta genreä ja bluesukkojen innoittamina kitaristeja, jotka rikkoivat rajoja ja muovasivat genrejä sekä soittamista uuteen uskoon. Tai näin ainakin minä uskon.
 
Kaikki noista mainituista kitaristeista (onhan niitä monta kovaa nimeä noiden lisäksi) ovat lähteneet ihan bluesvaikutteista liikkeelle.

Kaikki noista mainituista kitaristeista (onhan niitä monta kovaa nimeä noiden lisäksi) ovat lähteneet ihan bluesvaikutteista liikkeelle.
 
Minusta Blackmore on nimenomaan blues-mies, vaikka soittaakin hard rockia. Sen soitossa vaan kuuluu sellainen tunne, että blues on sielussa eikä irti lähde.

Minusta Blackmore on nimenomaan blues-mies, vaikka soittaakin hard rockia. Sen soitossa vaan kuuluu sellainen tunne, että blues on sielussa eikä irti lähde.
 
Aiwan.............!

Tällä hetkellä teen yhteistyötä mm. 22 vuotiaan laulajan kanssa, eikä hän minun mielestä nyt niin kauhean falskisti vedä:
www.manetti.info/icecreamman.mp3
www.manetti.info/intheheatofthenight.mp3
Huhhuijaa, mitä tavaraa. Tosta tokasta lähtee kylmät väreet. Mistäs tollasia laulajia löytyy?

Huhhuijaa, mitä tavaraa. Tosta tokasta lähtee kylmät väreet. Mistäs tollasia laulajia löytyy?
 
Espoo olis villi veikkaus ;)

Pannaas tosta kolmen soinnun blues
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=199564&type=dl
 
Ja miksei vaikka toinenkin
 
http://www.mikseri.net/music/play.php?id=199606&type=dl
 
Espoo olis villi veikkaus ;)
 
Kantsis lotota nyt....8)

Kaikki samaa sinistä. Suppea paletti.
 
http://www.youtube.com/watch?v=DmrjrVOjrP4
http://www.youtube.com/watch?v=xZ40kVRvcdk

Täh? Nyt en siis ymmärrä alkuunkaan tätä väitettä, tai sitten sen esittäjällä on bluesista todella rajoittunut ja stereotyyppinen mielikuva, joka osoittaa vain sen ettei asiaan ole perehdytty yhtään pintaa syvemmältä. Ihmekös jos bluesia pidetään primitiivisenä ja yksinkertaisena jos siitä tälläinen mielikuva on syntynyt ja tälläisessä tapauksessa todellakin kehottaisin tutustumaan aiheeseen pikkasen syvällisemmin. Blueskitaristi jos kuka pystyy, tai pitää pystyä jos aikoo itseään blueskitaristiksi kutsua, ilmaisemaan kaikkia ihmiselämän tunnetiloja syvimmästä masennuksesta onnen kukkuloille asti.
 
Mjuu... ihan oikeasti... mun verbaaliset kyvyt eivät riitä ilmaisemaan itseäni tarpeeksi hyvin joten häivyn tästä tonne takavasemmalle. Niin ja itse lasken itseni jonkin sortin blueskitaristiksi.

Minusta Blackmore on nimenomaan blues-mies, vaikka soittaakin hard rockia. Sen soitossa vaan kuuluu sellainen tunne, että blues on sielussa eikä irti lähde.
 
Musta Blackmore on kyllä kaikista eniten klassinen/folkmies, sitten vasta blues- ja rock-mies. Kukin kuulee miten kuulee.

http://www.youtube.com/watch?v=Yd60nI4sa9A
 
http://www.youtube.com/watch?v=rkm9OiYvmPc
 
Oho:
 
http://www.youtube.com/watch?v=uPvy … Clapton%20Ainslie%20Cattail%20Music

Kaikki samaa sinistä. Suppea paletti.
 
http://www.youtube.com/watch?v=DmrjrVOjrP4
http://www.youtube.com/watch?v=xZ40kVRvcdk
 
Siinä sulle suppean paletin käyttöä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=U5YEqmIIdj8

Tässon suppeeta kamaa kans
 
http://www.youtube.com/watch?v=r2XHMbtdXEw
 
http://www.youtube.com/watch?v=MjrOcovRRLs
 
http://www.youtube.com/watch?v=-7k39763NGA

Kuudestoistatunnin yöunet sekä tuplaespresso nautittuna on hyvä palata tunkiolle.
 
Kiitän taas kommenteista, ja erityismaininta Epämuusikolle ja WanhaWetäjälle (kai sen noin pitää taipua?), joiden kirjoitukset vastaavat erittäin hyvin omia ajatuksiani.
 
Tuo mainitsemani esimerkki (soolo 28) on luultavasti tahalleen ymmärretty väärin. Sen ansiot ovat mielestäni yksinomaan sen hauskuudessa. Se yksinkertaisesti reväytti luultavasti tahattomalla parodiikallaan, ja samalla kärjistäen kiteytti koko kilpailun luonteen. Erittäin osuvaa ja sopivan liioiteltua. Ehdottomasti 3 pisteen arvoinen (enemmänkin irtoisi, jos säännöt sallisi).
 
Minun puolesta tämä ketju saisi valua alas, sillä viimeisellä sivulla ei riitä enää asiaa nimeksikään. Se näemmä osoittaa, ettei kellään ole enää mitään sanottavaa.
 
Kiitos

Minun mielestä blues on jotain ihan muuta kuin epävireisesti laulettua, huonosti soitettua, kolmen soinnun shittiä, jota kuuntelee vain ne, jotka eivät osaaa "oikeasti" soittaa...8)
 
Tosin tuo yllämainittu on ikävä kyllä monien asiasta tietämättömien käsitys bluesista.
 
No niinhän mä sanoin, en mä mitään bluesista tiedä enkä ymmärrä MUTTA mulle on kyllä korvat päässä, siksi vierastan tuota epävireistä rupi&räkä-osastoa, on se sitten bluesia tai mitä vaan, joillekkin kenties muinaisia Saundi-lehden rock-toimittajia muistuttaville rumille äijänköriläille se tuntuu olevan se ainoa ja oikea ja MUST....
 
"Mä en harrasta (enää)bluesia missään muodossa, mun korvaan se on (suurimmaksi)OSAKSI tuota tylsää pentatonista ees taas ja diu diu, biisit on varsin puuduttavia, soolot ovat JOSKUS varsin huonosti/falskisti vedettyjä ns (yli)arvostettujen bluesdinosaurusten toimesta.Onko se sitten bluesin ydin, eli että soitto/laulu on JOSKUS(usein) vähän sellasta kiikun kaakun-osastoa, biisit on PÄÄOSIN tylsiä, harmonisesti köyhiä kolmen soinnun juttuja?Kunhan vaan on sitä fiilista ja rupea, siitäkö syntyy blues upea??"
 
Noin mä sanoin, LUKEKAA näitä juttuja vähän tarkemmin!Arvon blueseinari(t) väänsi taas tuonkin wituralleen...tuosta vois joku terävämpi päätellä että mä voisin jopa pitää joistakin blues-tulkinnoista,häh?Joka genressa on sekä hyvää että huonoa musaa, kuin myös hyvää ja huonoa soitantaa?Koska en ole luojan kiitos kaavoihin kangistunut umpikitaristi, voin kuunnella myös musaa jota kitara ei sabotoi koko ajan!Sitä löytyy jopa bluesista, kai...?
 
Mä olen huomannut että jotkut blues-puritaanit ovat yhtä kireitä kuin heidän kitarasaundinsa, arvostelua ei kestetä pätkääkään, itketään joka witun välissä noissa skaboissa ties mistä... se bluesista...jaa niin, poika käy kitaratunneilla, sillä oli läksynä just VOITTEKO USKOA a-molli pentatoninen....HOHO!Pitäskö laittaa poika soittaan skaboihin, sais ainakin ne kolme pojoa joka kisasta!?
 
Siitä se lähtee...

Blyys is King.
 
Pitäskö laittaa poika soittaan skaboihin, sais ainakin ne kolme pojoa joka kisasta!?
 
Täähän se on se juttu, eiks niin. Hyvin menee sulla mutta menköön...8DDDD
Laittasit ensin ittes soittamaan näihin skaboihin.

Tais osua monelle arkaan paikkaan? Ihan hyviä juttuja ollilla on mun mielestä ollu. :)