Kitarat: soittaminen ›

Mielestäni asiallisempaa on puhua näkemyksestä, järjestä, ymmärryksestä tai siitä että soittaja ei kuuntele/koe tuottamaansa musiikkia.
 
Nämä on ihan samalla tavalla makuasioita! Ei voida julistaa totuudeksi, että Laihon ideat ja näkemykset on parempia, kun jonkun toisen. Se lähes samalla tavalla subjektiivinen mielipide, kun tuo tunne asiakin.
 
Mä en ymmärrä tätä tarvetta kilpailla näistä asioista, että pitäis nyt ehdottomasti olla joku mittari, ett saatas nää kaikki kitaristit oikeeseen arvojärjestykseen! En näe sillä mitään tarvetta! Ei ole olemassa muuta mittaria, kun joku nopeuskisa, millä voitas tämmöiset asiat ratkaista. Teidän pitää sellainen järjestää, jos haluatte voittaja tähän asiaan!
 
Vielä aloitus tekstiin sen verta, että kyllä Radio Cityn Kepittäjä -keskustelijalla on oikeus sanoa, että Laiho on tosi kova soittaja, mutta ei soitossa ole tunnetta. Minullakin on oikeus niin sanoa ja sanonkin. Mutta tässä oli vaan minun ja hänen mielipiteensä;D

se, mitä osa teistäkin on jo sanonut, on sitä "tunnetta" - yhdellä sanalla fraseeraus.
 
Ei tuo huono sana ole, mutta silti itse käytän tässä yhteydessä termiä "tulkinta".

löydättekö tunnetta heidän soitostaan? sankoaa toki minulle missä sitä tunnetta on?
 
Vaikka olen Yngwiestä sinäänsä samaa mieltä kuin sinäkin, enkä juurikaan siedä 99 % ko. herran tuotannosta, niin pakko silti kyllä väittää vastaan ja sanoa että mielestäni Ynkällä on siinä hommassa älytön fiilis ja tunne mukana, toisin kuin monen muun tiluttelijan soitossa. Katsoo vaikka jotain liveä missä Yngwie soittaa, niin kyllähän se tyyppi vetää aivan mielettömällä fiiliksellä, musiikkiinsa ja soittoonsa ihan täysillä eläytyen. Siinä jäisi moni bluespatu jalkoihin.

Siinä jäisi moni bluespatu jalkoihin.
 
Kyllä, jos pitäisi vetää neoklassista. "Blues" Ynkän soittamana on sen sijaan kertakaikkisen karmeata kuunneltavaa, olipa tunnetta tai ei. :)

Kyllä, jos pitäisi vetää neoklassista. "Blues" Ynkän soittamana on sen sijaan kertakaikkisen karmeata kuunneltavaa, olipa tunnetta tai ei. :)
 
Njoo, kieltämättä oli hölmösti sanottu tuo bluestyyppi vertailu. Sitä vain meinasin että kyllä se Ynkkä siellä ihan yhtälailla fiilistelee vaikka soitto olisi kuinka tuubaa.

Mä en ymmärrä tätä tarvetta kilpailla näistä asioista, että pitäis nyt ehdottomasti olla joku mittari, ett saatas nää kaikki kitaristit oikeeseen arvojärjestykseen! En näe sillä mitään tarvetta! Ei ole olemassa muuta mittaria, kun joku nopeuskisa, millä voitas tämmöiset asiat ratkaista. Teidän pitää sellainen järjestää, jos haluatte voittaja tähän asiaan!
 
Sinä et nyt varmaan ymmärtänyt, että tässä ketjussa ei ole tarkoitus laittaa soittajia mihinkään järjestykseen, vaan keskustella siitä että voiko tätä ympäripyöreää termiä "tunteella soittaminen" ylipäätään käyttää, ja mitä se sitten tarkoittaakaan. Tässä on tultu jo siihen selkeään tulokseen, että sitä termiä ei oikein voi käyttää yleispätevästi, niin että se tarkoittaisi samaa asiaa kaikille keskustelijoille. Mutta kuten tuo käsite "tunteella soittaminen" on ymmärretty hyvinkin toisistaan poikkeavilla tavoilla, on näköjään myös koko tämän threadin tarkoitus ymmärretty varsin ristiriitaisesti.

Njoo, kieltämättä oli hölmösti sanottu tuo bluestyyppi vertailu. Sitä vain meinasin että kyllä se Ynkkä siellä ihan yhtälailla fiilistelee vaikka soitto olisi kuinka tuubaa.
 
Meikä diggaa Ynkästä aina yhden tai kaksi biisiä kerrallaan. Tykkään myös Ynkän bluesista, jopa enemmän kuin niistä varsinaisista mollijutuista, mutta mulle se on enemmän tai vähemmän vain rokkia, ja erittäin kuumaa sellaista.

mä luulen et se euforisen "helvetti et kaikki sujuu ja menee hyvin" -fiilis karisee siinä vähän ku vetelee triljoona keikkaa jossain ohjelmatoimiston järkkäämissä skeidakeikoissa. ja jos on teknisesti todella taitava ei myöskään se fiilis tule siitä kun jonkun astetta kovemman lickin tai soolon saa onnistumaan. mulla tulee hyvä fiilis keikoilla siitä kun bändi ns. sulautuu yhteen ja kaikki kuulostaa ja tuntuu hyvältä.faktaa on se että yksin on huono keikoilla iloita. jos muu bändi on yrmeä ei sitä itsekkään fiiliksissä heilu siellä. hyvä yleisö onneksi estää tätä.faktoja ovat nämä:
 
perussettejä veivattaessa on aina tylsempää, näähän on soitettu miljoona kertaa ja saa olla aika sankari että on tunnetta mukana joka peruskeikalla.
 
bändin sisäiset ristiriidat? -eipä sitä yhteensulautuvuuden tunnetta silloin paljon lavalla tule, vituttaa enemmänkin.
 
huono yleisö? niinpä niin..
 
henkilökohtaisella tasolla jos vetää primavista kappaleen kuin kappaleen muutamassa minuutissa niin ei sitä tunnetta ole välttämättä paljoa mukana, vaikka sairaan hyvältä se kuulostaakin -vakinaiset studiomuusikot esim. onneksi en omaa tuota ongelmaa :P
 
Kiteytettynä: kuka sitä nyt duunistaan jaksaa joka päivä olla kiinnostunut

Sinä et nyt varmaan ymmärtänyt, että tässä ketjussa ei ole tarkoitus laittaa soittajia mihinkään järjestykseen, vaan keskustella siitä että voiko tätä ympäripyöreää termiä "tunteella soittaminen" ylipäätään käyttää, ja mitä se sitten tarkoittaakaan.
 
Ei...tämän keskustelun todellinen aihe on se, että onko oikeutta sanoa negatiivista mielipidettä toisen kitarististin soitosta, jos on itse teknisesti heikkotasoisempi.
 
Se on niin helppo lukea aloitustekstistä rivien välistä;D

Itsekään en pidä kuin pienestä murto-osasta Yngwie J. Malmsteenin tuotannosta, MUTTA silti en ole niin urpo etten osaa arvostaa hänen hyvää soittotaitoaan. Jotkut jutut hän vetää hyvin ja myös hyvänkuuloisesti, välillä jopa sitä "bluesia" (esim. tolla biisillä jota yritän saada teidät kuuntelemaan on pätkä melko hyvää bluesihtavaa soittoa, biisi on muutenkin hyvä sekotus Ynkän eri ominaisuuksia, akustinen puoli puuttuu mutta muuten on klassista lainamelodiaa, ylinopeustilua (tosin ei kovin kummosta), kasarirokkia ja ynkkäpluussia).
 
99% on tosiaan aika turhaa, mutta aiiika monella muullakin artistilla sama homma.
 
Koko "tunne" tai tunteella soittaminen on kyllä käsitteenä melko perseestä. En mä ainakaan missään euforiahumalassa ole juuri mistään biisistä, sellasia biisejä joista saa kunnon kylmät väreet tai vastaavaa löytää niin äärimmäisen harvoin.
 
Mun on nykyään aika vaikea löytää semmosta musaa jota oikeesti voisin "fanittaa", ehkäpä kriittisyys kasvanu jostain hemmetin syystä ihan liikaa.

Koko "tunne" tai tunteella soittaminen on kyllä käsitteenä melko perseestä. En mä ainakaan missään euforiahumalassa ole juuri mistään biisistä, sellasia biisejä joista saa kunnon kylmät väreet tai vastaavaa löytää niin äärimmäisen harvoin.
 
puhuin siitä tunteesta kun keikalla kaikki alkaa rullaamaan täysillä ja eläytyminen musaan on kaikilla 100%, ei sitä saa yksin jossain reenikämpillä treenatessa.

Katsoo vaikka jotain liveä missä Yngwie soittaa, niin kyllähän se tyyppi vetää aivan mielettömällä fiiliksellä, musiikkiinsa ja soittoonsa ihan täysillä eläytyen. Siinä jäisi moni bluespatu jalkoihin.
 
Vaikka kuin NÄYTTÄISI eläytyvän musiikkiin soittaessa, niin musiikki ei välttämättä KUULOSTA sen enempää "tunteelta", mielestäni. Monesti ihmiset NÄYTTÄÄ toiselleen jotain soittajaa/musiikkia videolta/tms, jolloin pitäisi NÄHDÄ miten hyvin/tunteikkaasti ko. henkilä soittaa. Voipihan soiton se näkeminen vaikuttaa paljonkin siihen miten musiikin kuulee. En tiedä.
 
Moni bluespatu (joka saattaa soittaa päin persettä ja "tunteetta") osaa "eläytyä" kovastikin.

Nämä on ihan samalla tavalla makuasioita! Ei voida julistaa totuudeksi, että Laihon ideat ja näkemykset on parempia, kun jonkun toisen. Se lähes samalla tavalla subjektiivinen mielipide, kun tuo tunne asiakin.
 
Mä en ymmärrä tätä tarvetta kilpailla näistä asioista, että pitäis nyt ehdottomasti olla joku mittari, ett saatas nää kaikki kitaristit oikeeseen arvojärjestykseen! En näe sillä mitään tarvetta! Ei ole olemassa muuta mittaria, kun joku nopeuskisa, millä voitas tämmöiset asiat ratkaista. Teidän pitää sellainen järjestää, jos haluatte voittaja tähän asiaan!
 
Vielä aloitus tekstiin sen verta, että kyllä Radio Cityn Kepittäjä -keskustelijalla on oikeus sanoa, että Laiho on tosi kova soittaja, mutta ei soitossa ole tunnetta. Minullakin on oikeus niin sanoa ja sanonkin. Mutta tässä oli vaan minun ja hänen mielipiteensä;D
 
Nämä eivät ole pelkkiä makuasioita, vaan on olemassa ehjiä tyylillisiä kokonaisuuksia ja ei-niin-ehjiä. Osittain ehjyydenkin määrittäminen voi olla makuasia, mutta tietynlaiseen arvojärjestykseen voidaan asioita asettaa.
 
Ei ole tarkoitukseni pyrkiä osoittelemaan että joku tietty soittaja olisi parempi kuin joku toinen, vaan saada ihmisiä ehkä avaamaan korviaan ja ymmärrystään sen sijaan että arvottavat kaikkea putkinäköisesti tai -kuuloisesti sen mukaan mihin ovat tottuneet. Onko ainoastaan sellainen soittaja hyvä, joka A) soittaa hitaasti ja venyttää kvartin jokaista ääntä tai B) soittaa rautalankaa stratocasterilla ja kolmen kilometrin nauhakaiulla vai johtuuko ihanne vain siitä että siihen on tottunut, ja että siksi se joka ei tee samalla tavalla tuntuu huonolta? Jollain soittajalla voi olla aivan yhtä paljon näkemystä kuin toisella mutta lopputulos voi olla erilainen, siksi että ihanteet ovat erilaisia. Erilainen ei ole huonompi.
 
Onhan mullakin oikeus sanoa että sulla ei ole matematiikkaa perseessäsi, olet siksi huono karjapaimen. Sillä ei vaan ole mitään merkitystä kenellekään, eikä se tarkoita yhtään mitään - miksi siis sanoa niin ja varsinkaan miksi arvostella jotakuta sillä perusteella? Mistä edes voisin tietää onko sulla?? Onko matematiikka perseessä joku edellytys hyvälle karjapaimenuudelle? Jos "matematiikka"-termille määritetään sisältö, luodaan siitä uusi käsite, tilanne on eri. Ihmiset vaan eivät mielestäni ole määritelleet termille "tunne" mitään käsitteellistä sisältöä.
 
Lisää syitä siihen, miksi tällaiset asiat alkavat rasittaa, löytyvät äskettäin keskusteluun kirjoittamastani pitkästä viestistä.
 
Haluaisin muuten vielä kysyä, että eikö olisi järkevämpää sanoa, jos sitä tunne-termiä tai sen johdannaisia haluaa käyttää, että jonkun soittajan soitto "ei tunnu miltään" tai "ei tunnu missään"? Sehän on jo paljon sisällökkäämpää ja järkevämpää ja kertoo vain siitä että kuulija ei saa kiksejä. Lisäksi se ei arvostele soittajaa suoranaisesti, vaan jättää auki sen mahdollisuuden että vika onkin vain kuuntelijassa.

eikös se 'tunne' soitossa ole sitä, että soittaa suoraan sydämestään, mitä ikinä soittaakaan... kyllä sen kuulee kun joku vetää tunteella :)

Titor, vielä kolmas yhtä hyvä kirjotus niin seon hattutemppu!
 
puhuin siitä tunteesta kun keikalla kaikki alkaa rullaamaan täysillä ja eläytyminen musaan on kaikilla 100%, ei sitä saa yksin jossain reenikämpillä treenatessa.
 
Joo en kommentoinu tuota sun kommenttia tuossa juurikaan. Itse soittaessa (yksin tai esillä) tunneskaala on erilainen kuin musiikkia kuunnellessa.
 
Yleensä jos musiikkiin pyrkii "sisään" ja yrittää eläytyä soittoon niin tuloskin on parempi, mutta toisaalta jos "eläytyy" liikaa niin tulos huononee. Epäilisin että tämäkin homma vois noudattaa normaalijakaumaa, jossa vasemmalla puolella on teho silloin kun "tunteeseen" (fraseeraukseen jne.) ei keskitytä, ja oikealla puolella taas se jolloin keskitytään liikaa tunteeseen, ja järjellinen puoli jää varjoon. Keskellä on se alue jolla homma toimii paremmin. Me musiikintekijät tarvitaan myös vähän sitä matematiikkaa perseeseen. :P
 
Munmielestä kaikki mitä musiikista saa ei todellakaan liity pelkästään tunteisiin. Ihminen on tunteva olento, muttei _pelkästään_ tunteva olento, meillä on (useimmilla) myös ajattelumaailma, johon musiikki saattaa myös vaikuttaa, varsinkin meillä jotka soitamme myös itse. Itseäni saattaa esim. joku omaperäinen musiikillinen idea kiehtoa vaikka se ei herättäisi yhtään mitään tunteita.

Mitä on tunne?
 
Kuuntelijan mielikuva.
Helvetin typerä aihe väitellä, mutta parempi että se typeryys tiivistyy tähän yhteen ketjuun, kuin jokaiseen soittopalstan juttuun.

Ensin haluun sanoo, ett oon kyllä LamaAjanElviksen kanssa ihan samaa mieltä!
 
Nämä eivät ole pelkkiä makuasioita, vaan on olemassa ehjiä tyylillisiä kokonaisuuksia ja ei-niin-ehjiä. Osittain ehjyydenkin määrittäminen voi olla makuasia, mutta tietynlaiseen arvojärjestykseen voidaan asioita asettaa.
 
No kerroppa "kaava", millä voidaan määritellä, että Laihon soitto ois ehjempi tyylillinen kokonaisuus, kun vaikka ynkän...tai vaikka Albert Järvisen?
Ei mulla ole mitään matikkaa vastaan(insinööri), mutt en ole kanssasi samaa mieltä tässä asiassa!
 
Ei ole tarkoitukseni pyrkiä osoittelemaan että joku tietty soittaja olisi parempi kuin joku toinen, vaan saada ihmisiä ehkä avaamaan korviaan ja ymmärrystään sen sijaan että arvottavat kaikkea putkinäköisesti tai -kuuloisesti sen mukaan mihin ovat tottuneet.
 
Miksi siis vertailla soittajia keskenään, koska loppupeleissä ratkaiseva tekijä on nimenomaan oma henkilökohtainen mielipide? Kyllä tämän asian nyt lapsikin ymmärtää, että joku tällainen neoklassinen kitaristi hakee eri asioita/fiilistä soitossaan, kuin vaikka joku blueskitaristi.
 
Ääripäät on nimenomaan nämä blues vs. heavy -väittelyt! Ilmeisesti, koska molemmissa esiintyy niin paljon tätä fanaattista diggailua? Ollaan yksimielisiä siitä, että jokaisella on oma makunsa/mielipiteensä, mutt unohdetaan tämä fakta samantien, kun joku erehtyy kritisoimaan omaa suosikkia!
 
Ei mulla oo mitään sitä vastaan, että joku kritisoi mun mielestä hyvää kitaristia. Sehän on vaan mielenkiintoista! Esim. joku tossa puhui tästä Morse vs. Blackmore -vastakkainasettelusta ja itse olen nimenomaan ihaillut Morsea. Ei Blackmoressakaan mitään vikaa ole, mutta mietin miten nappiin Purplen valinta menikin, koska Morse soittaa mun mielestä hienommin, tunteikkaammin ja soitossa on paljon enemmän fiilistä. Kumma kyllä on jopa virkistävää kuulla toisenlainen näkemys asiasta, jonka itse kuvittelee olevan selviö. Ei mulla oo mitään tarvetta ettiä todisteita, miksi Morse olisi yleisen käsityksen/opin mukaan parempi kitaristi, vaan hyväksyn sen tosiasian, että on Blackmore kolahtaa jollekkin toiselle enemmän...tai niinkun tossa ehdoteltiin, että Morse ei tunnu missää/ei tunnu niin paljon, kun Blackmore(olkoon sitten tuo termi, joka ilmaisee paremmin sen, että kyseessä on henk.koht mielipide).
 
On siis hienoa, että on erillaisia mielipiteitä!

Haluaisin muuten vielä kysyä, että eikö olisi järkevämpää sanoa, jos sitä tunne-termiä tai sen johdannaisia haluaa käyttää, että jonkun soittajan soitto "ei tunnu miltään" tai "ei tunnu missään"? Sehän on jo paljon sisällökkäämpää ja järkevämpää ja kertoo vain siitä että kuulija ei saa kiksejä.
 
Nimenomaan. Mä en ainakaan itse koskaan sano, että "X:n soitossa ei ole tunnetta", vaan ennemminkin niinpäin että "miltä se minusta tuntuu ja kuulostaa". Kaikessa soitossa on aina joku tunne. Tunteita on tuhansia, ja tuhansilla eri voimakkuuksilla. Mun mielestä se on suorastaan itseilmaisukyvyn puutetta, jos ei osaa sanoa muuta kuin että "tuossa on tunnetta" ja "tuossa ei ole". Sama kuin sanoisi, että ainoastaan punaiset ja siniset talot ovat jonkin värisiä, muissa ei ole väriä.

+++ John Titorin pitkästä kirjotuksesta!
 
Siitä että kun puhutaan että jos soittaja soittaa tunteella voi sanoa vielä sen, että mielikuva kitaristista soittavan hurmiossa fiilistellen kitarasooloansa saattaa varmasti lisätä soolo-osuuden suosiota jonkun korvissa. Samalla tavalla monet näyttävät arvostavan enemmän soittajia jotka antavat kuvan istestään että soittavat tuneella fiilistellen.
 
Tämä alkaa kyllä siivuta off-topicia, ja siitä miten artistin imago vaikuttaa musiikkinsa suosioon voisi sitten keskustella aivan uudessa uudessa threadissa.

Kyllä soittajan tunteen ja fiiliksen voi asitia, vaikkei näkis koko tyyppiä. Se kyllä välittyy soittoon ja huomaa, ett nyt irtoo...