Kitarat: soittaminen ›

Jim Dunlopin Big Stubby 2mm.
 
Soittelen erilaisilla plektroilla, mutta tämä on tämän hetken suosikkini. Pakottaa tavallaan soittamaan enemmän ranteella.

Mä tein joskus viime kesällä mattoveitsellä yhden plektran ihan täyteen viiltoja pitkittäin ja poikittain ja sit ennen keikkaa (huima muutaman biisin akustinen setti äitin häissä) se plektra meni poikki. Vähän ärsytti, mutta onneksi oli toinen (vaikka olikin vähän erilainen) mukana. Oon ton jälkeen vähän vieroksunut tuota viiltelemistä. Taisin kyllä vaan viillellä "hieman" liikaa.

Soitan Nylonkieliseen akustiseen tarkoitetulla plekulla. Parempaa saa hakea :P

Dunlopin Tortex .96mm ja Fenderin heavylla

Dunlopin 1.15 millin plektrojakoha ne oli. Saa hyvin nopeita juoksutuksia mut kuiteski aika kirkas ääni.

Dunlop 2mm, hirveen ohuet ei pysy mukana menossa ;) Ja muutenkin tykkään käyttää paljon voimaa esim. kompatessa. Hirveen ohuilla plekuilla se ei oikeen onnistu.

Pakko käyttää dunlopin 2mm gator grippejä ku shreddaan niin kovaa et kaikki muut kuluu puhki liian nopeesti.

Musta Dunlop sharp 1.35mm
 
Sillä on paras soittaa.
 
Joo näillä mäkin. Oikeesti alunperin mulla oli 1.14mm:iä, mut noi mustat on pirteemmän värisiä... Ja sillai hienompia, kun sopii vaatetukseen kato...
 
Vaan on noiden käyttöön ihan perustelukin. Nimittäin alunperin jostain luin, että Gilbertin Pauli viilailee plekujensa kärkiä terävämmäksi. No, mitä idoli edellä sitä pikkukitaristin alku perässä... Sitten tuli lyhyt mutta oleellinen JazzIII kausi... Sitten olikin vuosia ja vuosia SIT heavy (niinku fenkun hevit), moiseen valintaan vaikutti korruptiona saadut kaksi laatikollista noita... Kunnes sitten noihin sharppeihin törmäsin ja huviksi ostin muutaman, muistellen nuoruuden viilaus ja höyläys sessioita.. (siis plekun, mehän vaan reenattiin, ei me tyttöjä ehditty kahtella.. paitsi joskus..). Ja jotenkin mä itselleni uskoittelin, et tollasella saa paremman soundin... Tai, saa paremmin hallittua sitä miten ääni alkaa ja syttyy, sama syy miks musta(-n) plekun pitää olla ainaskin millinen...

Heh mulla on ollu sama wanha 1mm Dunlop käytössä jo about 5 vuotta. Pihinä ihmisenä en osta uutta ennenkuin se häviää tai tuhoutuu, muistuttaa enemmän propellia kuin plektraa :)

Sooloiluun: Ernie Ball T.
 
Riffittelyyn: Jim Dunlopin Big Stubby 2mm.
 
All Around: Ernie Ball "Green" ;)

Unohdin täysin, ett tulihan sitä tilattua myös Dunlopin "Kozik - Devil Bunny" plekuja. Tortex, 0.60 mm. Hyvin ne näyttää pysyvän kädessä.
 
Miksi ? Muuten vaan. Eipä ne ainakaan ihan heti lopu kesken, kun niitä on 12 kappaletta.

jazz III on kyllä hyvä. aikalailla mikä vaan plärä käy

Mä luulin että tää olis vanha mutta mä kirjotin vanhaan ja tähän en oo kirjottanut niin että kerronpa sen vielä kerran. Soitan JAZZ III -plekuilla.

Fender heavylla. Se on paras. Siksi.

Fender medium on aika hyvä, myös Dunlopin plekut on mulle mieleen...

Planet Wavesin ja Dunlopin vihreitä 0.88 -plekuja tuhlaan. Ne ovat parhaita paksuudeltaan ja tuntumaltaan. Vihaan sellaisia liukaspintaisia plektroja.

Tämä päivä tullut soiteltua Dunlopin Jazz-kokoisilla Tortexeilla ja nämähän alkavat tuntua paremmalta kuin Jazz III ja Ibanezin Gilbert joita olen tähän saakka suosinut. Tortex materiaalina tuntuu paremmalta ja koko on ikään kuin näiden kahden väliltä.
 
http://www.jimdunlop.com/products/p … ges/4720-TORTEX-JAZZ-SHARP-PICK.gif
 
http://www.jimdunlop.com/products/picks/products/tortex/index.html
 
näitä tarvii hankkia lisää.

noilla Dunlopin black gold jazzeilla tulee soiteltua. testailin sattumalta erimallisia plekuja ja nuo oli juurikin ne parhaat. sopivan pieniä ja pitäviä. laiskuuttani en jaksanu lukea postauksia kovinkaan montaa, mutta onko samanolosia toisilta valmistajiltakin?

Dunlopin iso kolmionmuotoinen kilpikonnapleku (tortex). Värinä keltainen. Soitan niillä, koska niistä tulee hyvä mieli. :)

Fenderin plekuja, niitä semmosia värikkäitä malleja. Kaikenmaailman kokeilujen jälkeen nämä tuntuvat sopivan käteen parhaiten. Medium, heavy ja extra heavyt käytössä.