Kitarat: soittaminen ›

herlevi: Kirk Hammett
 
ja jostakin syystä Joe Bonamassan soitto ei iske sitten millään...ei minkäänlaista persoonaa sen miehen soitossa. Ja tämähän on vain minun mielipide. Pirun taitava ukko, mutta ei iske
 
Olen aivan samaa mieltä Bonamassasta kanssasi. Lisäksi en arvosta pätkääkään näitä täysin turhia tekniikka-taitureita, joilla ei oikeasti ole mitään musiikillista sanottavaa tahi sävellystaitoa. Guthie Govania en ole koskaan tajunnut, se on kuulemma todella hyvä, mutta voisiko joku näyttää sen säveltämän ihan oikean kappaleen jota on kiva kuunnella? Minua ei kiinnosta pätkääkään onko joku tyyppi tekniikkataituri jos se kuulostaa paskalta.

loner: Guthie Govania en ole koskaan tajunnut, se on kuulemma todella hyvä, mutta voisiko joku näyttää sen säveltämän ihan oikean kappaleen jota on kiva kuunnella?
 
http://www.youtube.com/watch?v=01gzVYDV5B8&feature=related
 
Tuota nyt ainakin on mielestäni ihan kiva kuunnella.

Stradlin: http://www.youtube.com/watch?v=01gzVYDV5B8&feature=related
 
Tuota nyt ainakin on mielestäni ihan kiva kuunnella.
 
Ihan hyvä taustabiisi pornofilmiin tms :)

Ite en oikein osaa ali tai yliarvostaa ketään kitaristia. Henkilöpalvonta tietysti erikseen. Sehän ei enää liity objektiivisesti soittajan taitoon ja tekniikkaan. Hendrix tietysti se paras esimerkki tästä, mut ainakin itse ihailen ja pidän 1960-1970 luvun kitaristeja kovina, niin tyyliltään kuin tekniikaltaan. Silloin kun alettiin soittamaan, kuunneltiin levyiltä vanhoja blues, jazz, jne. kaverien soitantoja ja opeteltiin vankat pohjat jo esiteininä, rokkia soitettiin vasta 20 vuotiaina. Kuten musa sillon kehittykin samassa tahdissa. Nykyään katellaan tabeista suoraan jotain tiluriffejä ja muusta ei sit tajutakaan, ehkä vähän kärjistetysti. Muutenkin just '60-'70 luvun kitarasaundi on viel luonnollista ja tunnistettavaa, ei sellasta efektipuuroa ja viilattua shaibaa mitä nykyään miksataan tietokoneilla huippustudioissa. Oishan se tietysti ollu jännää nähä mitä vaikka Doors ois saanu aikaseks Pro Toolsilla.. Just my 2 cents, ei mitää henkilökohtasuuksia.

urbancowboy: Ite en oikein osaa ali tai yliarvostaa ketään kitaristia. Henkilöpalvonta tietysti erikseen. Sehän ei enää liity objektiivisesti soittajan taitoon ja tekniikkaan. Hendrix tietysti se paras esimerkki tästä, mut ainakin itse ihailen ja pidän 1960-1970 luvun kitaristeja kovina, niin tyyliltään kuin tekniikaltaan. Silloin kun alettiin soittamaan, kuunneltiin levyiltä vanhoja blues, jazz, jne. kaverien soitantoja ja opeteltiin vankat pohjat jo esiteininä, rokkia soitettiin vasta 20 vuotiaina. Kuten musa sillon kehittykin samassa tahdissa. Nykyään katellaan tabeista suoraan jotain tiluriffejä ja muusta ei sit tajutakaan, ehkä vähän kärjistetysti. Muutenkin just '60-'70 luvun kitarasaundi on viel luonnollista ja tunnistettavaa, ei sellasta efektipuuroa ja viilattua shaibaa mitä nykyään miksataan tietokoneilla huippustudioissa. Oishan se tietysti ollu jännää nähä mitä vaikka Doors ois saanu aikaseks Pro Toolsilla.. Just my 2 cents, ei mitää henkilökohtasuuksia.
 
Plussalla laitoin..paljon asiaa ja mielenkiintoisia näkökulmia.

Yleensä yliarvostettuja ovat ne kitaristit joita kehutaan tyylitajuisiksi kun ei muutakaan keksi.

velipesonen: Yleensä yliarvostettuja ovat ne kitaristit joita kehutaan tyylitajuisiksi kun ei muutakaan keksi.
 
Mielipiteet jokasella.

Kondoori: Mielipiteet jokasella.
 
Musiikkimaailmassa on vanha sanonta: Jos et osaa soittaa, ryhdy kapellimestariksi. Jos et osaa johtaa orkesteria, ryhdy säveltäjäksi. Jos ei säveltäminen luonnistu, ryhdy opettajaksi. Jos et osaa opettaa, ryhdy kriitikoksi. Jos et pysty olemaan kriittinen etkä osaa kirjoittaa, suuntaa taidehallintoon tai ohjelmatoimistoihin.
 
Mutta jos et kuitenkaan tahdo lopettaa soittamista vaikket osaakaan soittaa, ryhdy tyylitajuiseksi!

velipesonen: Musiikkimaailmassa on vanha sanonta: Jos et osaa soittaa, ryhdy kapellimestariksi. Jos et osaa johtaa orkesteria, ryhdy säveltäjäksi. Jos ei säveltäminen luonnistu, ryhdy opettajaksi. Jos et osaa opettaa, ryhdy kriitikoksi. Jos et pysty olemaan kriittinen etkä osaa kirjoittaa, suuntaa taidehallintoon tai ohjelmatoimistoihin.
 
Mutta jos et kuitenkaan tahdo lopettaa soittamista vaikket osaakaan soittaa, ryhdy tyylitajuiseksi!
 
Hahahaa, perkele tuo on muuten aivan totta :DD

velipesonen: Musiikkimaailmassa on vanha sanonta: Jos et osaa soittaa, ryhdy kapellimestariksi. Jos et osaa johtaa orkesteria, ryhdy säveltäjäksi. Jos ei säveltäminen luonnistu, ryhdy opettajaksi. Jos et osaa opettaa, ryhdy kriitikoksi. Jos et pysty olemaan kriittinen etkä osaa kirjoittaa, suuntaa taidehallintoon tai ohjelmatoimistoihin.
 
Mutta jos et kuitenkaan tahdo lopettaa soittamista vaikket osaakaan soittaa, ryhdy tyylitajuiseksi!
 
Eisss, allekirjoitusainesta, vaikkakin liian pitkä.

Yngwie ei ole yliarvostettu. Hyvin taitava soittaja, enemmänkin nykyisin haukkumisen kohde vaikka tekee juuri sitä mitä osaa hyvin, eikä lähde turhaa tontiltaan minkä osaa hyvin. Löytyyhän sitä sitten soittajat muille tyyleille, miksi Yngwie Johann Malmsteenin pitäisi hoitaa nekin. Ei mistään syystä. Hendrix teki samoin, mutta aikaan nähden hyvin luovasti ja oli kyllä uranuurtaja kitaransoitossa.

Eihän edes nyt eri tyylien edustajia voi verrata keskenään. Joku on kova bluesäijä, ja toinen tiluttelee. Sit kolmas on veivannu kolmen soinnun punkkia 10v, ja osaa taatusti sen paremmin ku kaks edellistä yhteensä. Ihan typerää dissailla jotain, jos on vähän tullu ylipainoa tai jotain muuta ulkomusikaalista. Nykyään vaan on helpompi arvostella, kun on paljon tekijöitä ja matkijoita. Totuus on kuitenki se, et kaikki historian soittajat on kuitenkin sen nykyisin kopioitavan tyylin itsekseen kehitelly, ja siitä pitää nostaa hattua. Ja ainahan joku ne sun keksimät kikat sit voi nopeemmin tai teknisemmin vetää. Kyllä se paras voittamatonkin nyrkkeilijä tyrmätään kun aika koittaa. Isoin ero on vaan se, et ennen kaikki kikat piti keksiä, kun ei ollu mitään rock-kitara jumalia joilta kopioida, ja siin on se hienous. Vaikka mä osaisin soittaa ku Hendrix, en silti pitäs sitä isona, koska mä olen vain kopsannu suoraan ne jutut, ilman sitä omaa historiallista panosta. Olisin vaan yks soittaja muiden joukossa, ja siinä on se ero, ku verrataan nykyajan kitaristeja näihin Claptoneihin etc. etc. ja kumppaneihin. Ja se treenimäärä mitä noi sankarit veti, eihän sellasta vedä enää kukaan. Esim. Henkka ehti soittaa vaa joku 12v, ja isoin kehitys tapahtu omien sanojen mukaan '63-'66 aikana. Clapton tais alottaa 15 vuotiaana ja 21v oli jo bluesjumala. Ja onhan noita muita paljon, mut tosta noi mitä ite diggailen. Mut ei noi tabeja paljo katellu, levyt soi koneessa ja livenä plokkailtiin biisejä ja edistyttiin. Et se on jo aika ihailtavaa. Jonkun mielestä puhun varmaan ihan paskaa, mut parempi tämmönenkin ku turhanpäivänen känääminen. Joo, vähä sekavaa...

velipesonen: Musiikkimaailmassa on vanha sanonta: Jos et osaa soittaa, ryhdy kapellimestariksi. Jos et osaa johtaa orkesteria, ryhdy säveltäjäksi. Jos ei säveltäminen luonnistu, ryhdy opettajaksi. Jos et osaa opettaa, ryhdy kriitikoksi. Jos et pysty olemaan kriittinen etkä osaa kirjoittaa, suuntaa taidehallintoon tai ohjelmatoimistoihin.
 
Mutta jos et kuitenkaan tahdo lopettaa soittamista vaikket osaakaan soittaa, ryhdy tyylitajuiseksi!
 
Tässä tiivistyy musiikkimaailman duunarin ajatukset. Itse kun on vain pelkkä duunari, niin parjataan sitten parempia ihmisiä. Niin kuin duunarit tekee myös musiikkimaailman ulkopuolella.

urbancowboy, laitoin plussan.

Kampela77: Tässä tiivistyy musiikkimaailman duunarin ajatukset. Itse kun on vain pelkkä duunari, niin parjataan sitten parempia ihmisiä. Niin kuin duunarit tekee myös musiikkimaailman ulkopuolella.
 
Eikö esittämäni sananlasku ole kuitenkin totuutta vastaava? Onko tarkoittamasi duunari sitten soittaja, kapellimestari, säveltäjä, opettaja, kriitikko, ohjelmamyyjä vai joku muu, roudari ehkä?
 
Soittaminen ja/tai laulaminen on musikaalisesta ihmisestä yleensä kaikkein mukavinta. Orkesterinjohtaja saa olla vielä soiton ja laulun äärellä vaikkei itse soitakaan. Säveltäjän soitot tapahtuu jo papereiden välityksellä ja opettaja harjoittaa jälkiviisautta eli muiden saavutusten opettamista. Kriitikko ei enää edes opeta vaan näykkii, ja virkamiehet ja ohjelmamyyjät pitävät koko kuvion pyörimässä.

Kampela77: Tässä tiivistyy musiikkimaailman duunarin ajatukset. Itse kun on vain pelkkä duunari, niin parjataan sitten parempia ihmisiä. Niin kuin duunarit tekee myös musiikkimaailman ulkopuolella.
 
Meinaat, että esim. töissä toimihenkilöt ovat työntekijöitä parempia ihmisiä? Voi vittu mikä ajatusmaailma!!

balanced1: Meinaat, että esim. töissä toimihenkilöt ovat työntekijöitä parempia ihmisiä? Voi vittu mikä ajatusmaailma!!
 
Kunhan vähän provoilin kännissä.

Kampela77: Kunhan vähän provoilin kännissä.
 
Valitettavasti meillä töissä tuo on todellisuutta ylemmän tason mielipiteissä.
Mitä tulee kännäilyyn niin se on asiaa ja yhdistettynä provoon vielä hienompaa :D

Sananlasku pitää pitkälle paikkaansa kun olisi jättänyt viimeisen rivin pois.
Tyylitaju on lahjakkuutta, sitä joko on tai ei. Ja ne kenellä ei ole voivat olla hieman katkeria niille joilla sitä on.

fiesta2: Sananlasku pitää pitkälle paikkaansa kun olisi jättänyt viimeisen rivin pois.
Tyylitaju on lahjakkuutta, sitä joko on tai ei. Ja ne kenellä ei ole voivat olla hieman katkeria niille joilla sitä on.
 
Aivan totta, tosin yleensä tyylitajun puutteesta kärsivät eivät itse ymmärrä tilaansa. Kaikkein pahinta on, jos on opiskellut medianomiksi tai taidehistorioitsijaksi ilman tyylitajua ja päässyt raudanlujaan vakaumukseen että minullahan sitä juuri on. Näiden häviäjien suojatyöpaikka on Rumba ja on niitä muitakin.
 
Tarkoitukseni oli piruilla "tyylitajulle" joka toimittajien kielenkäytössä korvaa musiikillista laatua ja sanonnan substanssia, yleensä kaikkea. Kunhan vain on toimittajan kielellä "tyylitajuinen" niin homma toimii.
 
Esimerkki huonosta, puutteellisesta tai olemattomasta tyylitajusta on Tuomari Nurmio. Siis viimeisen viidentoista vuoden ajalta, ei ennen sitä. Mutta tämäkin maa on täynnä toimittajia ja perässähiihtäjiä joiden mielestän Nurmion kaikki projektit ovat oivaltavia ja - niin - tyylitajuisia. Eivätkä ole, kaukana siitä!