Kitarat: soittaminen ›

Mä myös diggaan Ynkän vibrasta ja tatsista ihan kympillä. Sen tyylistä ei tarvi kenenkään väkisin tykätä, mutta ei kukaan voi vakavalla naamalla väittää ettäkö se vetäisi jotenkin huonosti sen, mitä se vetää. Turhaa kaahausta on sooloissa joo, mutta silloin kun homma pysyy lapasessa niin Ynkältä lähtee mielettömän tyylikästä kamaa. Plus että kaikki soolot levyilläkin on tiemmä improvisoituja. Tästä vaikka (musavideot on tietty ajan hengen mukaisia):
 
http://www.youtube.com/watch?v=AU4fT4Xsb8w (koko biisi on hyvä, myäs soolo 2:45 eteenpäin)
http://www.youtube.com/watch?v=GR2zWty5ELM (soolo 2:30 eteenpäin)
 
Ei tarvi digata kympillä, mutta haluaisin kerrankin kuulla oikeasti hyvät perustelut, jos joku väittää ettäkö nää olisi genressään jotenkin huonoja vetoja. Varsinkin tossa Bedroom Eyesin soolossa aivan tajuttoman villi tatsi! Ynkkä pystyy fraseeraamaan oikeasti hyvin vaikka se soittaisi kuinka nopeaa kamaa, mitä ei todellakaan voi sanoa suurimmasta osasta saman genren soittajista, tai kitaristeista ylipäätään. Myöskin, olkoon kuinka geneeristä musaa tahansa, niin musta Ynkän harmonia- ja melodiataju on aika eri tasolla verrattuna moniin kolleegoihinsa.

Ynkän tavara on genressään erittäin hyvää matskua, siitähän ei toki olekaan kysymys, vaan henkilökohtaisista mieltymyksistä. Ynkkähän tekee erittäin hyvin sen, mitä se tekee.

Jucciz: Ynkän tavara on genressään erittäin hyvää matskua, siitähän ei toki olekaan kysymys, vaan henkilökohtaisista mieltymyksistä. Ynkkähän tekee erittäin hyvin sen, mitä se tekee.
 
Jeps, mutta mitä mieltä oot noista kahdesta linkittämästäni biisistä? Ainakin noissa sooloissa on paljon muutakin kuin harmonisen mollin sahausta ylösalas.

kimurantti1: Jeps, mutta mitä mieltä oot noista kahdesta linkittämästäni biisistä? Ainakin noissa sooloissa on paljon muutakin kuin harmonisen mollin sahausta ylösalas.
 
Kuuntelin sun mieliksi.
 

 

 

 
En kylläkään omaksi mielikseni.
 
Tsori, mutta ei kyllä iskenyt yhtään - tää tyyli ei vaan oo mua varten näköjään. Yhdentekevä on ainut sana, joka tulee mieleen näillä kilometreillä.

Ynkka soitti aika hyvän soolon tossa tokassa, mutta muuten ihan hirveän korni biisi, eka oli läpitylsä hölkkä. Ja joo eipä multa kysytty mittään että unohtakaa

Jucciz: Kuuntelin sun mieliksi.
 
En kylläkään omaksi mielikseni.
 
Tsori, mutta ei kyllä iskenyt yhtään - tää tyyli ei vaan oo mua varten näköjään. Yhdentekevä on ainut sana, joka tulee mieleen näillä kilometreillä.
 
Näin ne maut sitten vaan eroaa. Ei sillä, toki mullakin on tosiaan hirveä määrä noita maailmankovimpia soittajia, joiden kama kuulostaa vaan yhden tekevältä. Esim. se Scofield josta oli taannoin puhetta, oon yrittänyt kuunnella montaa levyä ja funtsia että mikä siinä on niin hyvää kun porukka hehkuttaa, mutten toistaiseksi ole tajunnut.

...ja sit tietty vaikka Ynkän tai ihan kenen tahansa neoklassisen tiluttajan harmoniataju ois mitä, siitä ei kauheesti oo apua, koska biiseissä melkein aina pyöritään yhden sävellajin ja muutaman hassun kadenssin sisällä, koska noi biisit nyt vaan on tommosia palikkarakennelmia.
 
Tuskin kukaan, joka on kuullut hyviä sooloja vaikkapa Stella by Starlightin tai All The Things You Aren päälle, jaksaa innostua Ynkän ja kumppaneiden soitossa nimenomaan huikaisevasta harmoniatajusta (en kiistä, etteikö näillä kavereilla semmoista siis voisi olla), sillä noiden sukkahousubiisien harmoniat ovat yksinkertaisesti sanalla sanoen t-y-l-s-i-ä. Ilmankos niiden päälle yleensä kaahataankin sormiharjoituksia...
 
Tossa genressä pelataan musta ihan eri korteilla: nopeudella, tekniikalla ja nahkahousuilla, ei harmonia- tai melodiatajulla. Jos mää tahdon hyviä melodioita, laitan Beatlesia tai Neil Youngia soimaan.

Heh, ei kai yksinkertainen harmonia meinaa sitä etteikö sen päälle voisi soittaa tyylikästä kamaa, tai ettäkö sellaisen päälle soittaminen ei vaatisi melodia- ja harmoniatajua? Biitleseillä oli mustakin homma hallussa, mutta siitä musasta puuttuu sitten monta muuta juttua jotka löytyy mm. Yngwieltä, ja toki myös toisinpäin.

kimurantti1: Heh, ei kai yksinkertainen harmonia meinaa sitä etteikö sen päälle voisi soittaa tyylikästä kamaa, tai ettäkö sellaisen päälle soittaminen ei vaatisi melodia- ja harmoniatajua?
 
Lähinnä siis: kaikki hyvä musiikki vaatii, mutta huonoa musaa ei pelasta paraskaan taju.
 
Biitleseillä oli mustakin homma hallussa, mutta siitä musasta puuttuu sitten monta muuta juttua jotka löytyy mm. Yngwieltä, ja toki myös toisinpäin.
 
Erittäin hyvä juuri näin.
 
Mennään vahvasti makuasioiden lokeroon, mutta mä en haluaisi Beatlesiin yhtään mitään juttuja Ynkän musasta, koska mun mielestä Beatlesin musassa noin keskimäärin toimii kaikki ja Ynkän musassa taas ei mikään. :)

Jucciz: Lähinnä siis: kaikki hyvä musiikki vaatii, mutta huonoa musaa ei pelasta paraskaan taju.
 
Tää on kyllä totta. Edelliseen piti vielä lisätä, että mm- Stella By Starlightiin ja vastaaviin kun on jännite jo sisäänrakennettu harmoniaan, jolloin pelkästään harmoniaa seuraamalla saa sooloon helposti tarvittavan määrän dramatiikka. Simppelimpiin taustoihin soitettaessa taas hankaluutena on juuri se, kun harmoniassa ei välttämättä ole mitään dramatiikkaa, niin se täytyy solistin täysin itse rakentaa, esim. So What ja Milesin soolo.
 
Tohon Ynkkä/Beatles -juttuun sanon vaan, että vaikka ihan kympillä diggaankin (molemmista), niin Beatlesit on moneen mielentilaan liian munatonta kuultavaa, ja sitä taas ei pelasta maailman parhaatkaan melodiat. :-D

Tohon Ynkkä/Beatles -juttuun sanon vaan, että vaikka ihan kympillä diggaankin (molemmista), niin Beatlesit on moneen mielentilaan liian munatonta kuultavaa, ja sitä taas ei pelasta maailman parhaatkaan melodiat. :-D
 
Must taas näitä kahta ei kannata edes ottaa vertailuun täs tälleen. Ja jos ottaa niin The Beatles vie tän homman kyllä 100-0, mun mielestä.

BigPapa: Must taas näitä kahta ei kannata edes ottaa vertailuun täs tälleen.
 
Tjaah. Kyllä mun mielestäni kaikkea voidaan vertailla, mutta siinä vertailussa pitää vaan ottaa huomioon kuinka eri lähtökohdista, erilaiselle yleisölle ja eri aikakaudella artistien musa on tehty.

kimurantti1: Tjaah. Kyllä mun mielestäni kaikkea voidaan vertailla, mutta siinä vertailussa pitää vaan ottaa huomioon kuinka eri lähtökohdista, erilaiselle yleisölle ja eri aikakaudella artistien musa on tehty.
 
Niin, se kannattaisi oikeesti ottaa huomiooon. Juuri tänään sain taas vinyyli soittimen toimintaan ja kyllähän Beatlesin tuotanto on kestänyt aikaa todella hienosti. Mahtavia sävellyksiä ja kehitystä koko 60-luvun.

BigPapa: Niin, se kannattaisi oikeesti ottaa huomiooon.
 
Mitä meinaat?

kimurantti1: Mitä meinaat?
 
Juuri sitä mitä sanoin. Tosin, minä diggaan siitä mistä diggaan, ja joku muu taas diggaa musaa omista lähtökohdistaan. Että silleen.

Huh ja Apua... hienosti tilutti sooloa joo, mutta tässä kyllä huomaa tämän makuasioista....-kuvion. Itselle tuosta tuli mieleen S-Marketin kassalla olevan pehmytkantisen Harlekiini-pokkarin soundtrack, jonka kannessa Fabio katsoo utuiseen auringonlaskuun.
 
Pakko oli laittaa äkkiä Albert Kingiä spotifysta vastalääkkeeksi... vieläkin tulee viluväreitä... hevosia ja kotkia... olipa kokemus.

BigPapa: Juuri sitä mitä sanoin.
 
Eikun mä luulin että viittasit tuolla kommentilla johonkin mun juttuuni, mutta ilmeisesti et?

kimurantti1: Eikun mä luulin että viittasit tuolla kommentilla johonkin mun juttuuni, mutta ilmeisesti et?
 
No en mie ala täällä, mut Beatlesia voi soittaa näinkin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=xkcPpnqd-ls

Jucciz: Näin just. Mää kuulin ne yks tai kaks biisiä jo joskus 80-luvulla eikä vieläkään iske. Aika tehokasta puuduketta siis. :)
 
80-luvulla sä kusit vielä vaippoihin, et edes pulloon vielä.

antnis: Aika karsea veto, olis edes tajunnut pitää turpansa kiinni noilla laululahjoilla.
 
Ja btw jos tälle linjalle lähdetään, niin eipä ollut Jimin itsensä laulunlahjat yhtään sen kummemmat, mutta jostain kumman syystä se ei porukkaa haittaa läheskään samalla tavalla. :-)