Kitarat: soittaminen ›

juusto90: Mmitäs ihmettä, mä näppäilen etenkin akustisella juuri noin että pikkurilli on bodyssa kiinni. En ole tätä aikaisemmin edes ajatellut että joku muista sormista vahingossa demppaisi kielen, koska näin ei ole päässyt vielä käymään :S.
 
Ootko testannut semmosta Al Di Meola -kamaa? Saa olla melkosen isot lapiot, jos pystyy pikkaamaan vitun hyvällä kvaliteetillä ja nopeasti ala-E:tä tukien pikkurillin bodyyn, ilman että pikkurilli hipaiseekaan ylä-E:tä. Tai sit saa olla outo pikkausasento, joka taas tekee haasteelliseksi sen erittäin hyvän kvaliteetin.
 
Monilla ei oo mitkään hirveet kourat, jolloin se pikkurilli irti kitarasta jeesaa. Jos homma toimii, ei mikään kiellä soittamasta vaikka varpaillaan!
 
Tosin harvassa kappaleessa hypätään E:ltä toiselle kovalla tahdilla :D. Eli eiköhän tuo ole tottumis kysymys vai mikä se oli.
 
Testaa ihmeessä soittaa vaiks jotain Di Meolaa, jossa arpeggioidaan vauhdikkaasti sointuja, niin että kaikkien äänten pitäisi soida koko ajan. Semmosessa tavarassa asia tulee ilmi, jos on tullakseen.

Tolla Marty Friedmanin tekniikalla on ehkä varjopuolensakin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=fwP0gUBCVIU
 
En sitten tiedä kuinka yleistä tollanen vaimennusapu on studiossa muilla kitaristeilla?
 
Mun mielestä Guthrie Govanilla on hyvää asiaa pikkaamisesta tuossa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Ckvy8NeAFcw&feature=channel_page
http://www.youtube.com/watch?v=mUeRAwlXM_A&feature=channel_page
 
Tuo ylimääräisten sormien pitäminen vapaana voi olla sikäli parempi, että vibrakampeen yltää nopeammin sitä tarvittaessa.

John Titor: Sulla on vissiin jalkatuki käytössä? Testaapa soittaa kitara vasemman jalan päällä leväten, saattaisi jeesata heti olkapään kanssa. Toi sun selitykses on ihan paska, "en oo löytänyt", ei siinä mitään löytämistä tarvita, vaan homma menee niin, että kaikki paikat rennoiksi, sitten totutellaan soittamaan sillä tavalla, ei niin että tingitään jostain soiton kannalta välttämättömästä asiasta ja rupsutellaan vaan menemään. Sillee saa paskan tekniikan ja kaikki mahdolliset käsivaivat. Tingi mieluummin siitä nykyisestä soittotasosta ensi alkuun vähän ja mene rentouden ehdoilla, vaikka tuntuu kurjalta hetken aikaa kun ei saa niitä pusertamalla paskalla tekniikalla sinne päin treenattuja juttuja lähtemään, vaiva ja murhe palkitaan hetken päästä moninkertaisesti kun ne jutut lähtee 150 kertaa paremmin kuin ne ikinä vois ees lähtee jos ei oo rento.
 
Toinen jalka oli maassa ja toinen tuolilla. Hyvää tekstiä, sai paljon miettimisen aihetta! Kyllähän soitto voisi rennompaakin olla.
 
..Niin kauan ku rupsuttelee jotain alakieli-hevanderikomppeja joissa on tarkotus soida vaan yksi ääni kerrallaan, sormien roikkuminen on ihan perusteltua.
 
Itseasiassa soittelen aika vähän alakieli-hevanderia ja se ei ole läheskään tärkeintä meikäläiselle. Pitäisikö siis opetella tuo ankkurointi pois? Juurikin Al Di Meolalla on sellaista kamaa jota haluaisin opetella soittamaan.

Tolla Marty Friedmanin tekniikalla on ehkä varjopuolensakin:

http://www.youtube.com/watch?v=fwP0gUBCVIU

En sitten tiedä kuinka yleistä tollanen vaimennusapu on studiossa muilla kitaristeilla?
 
Nooo... sanotaan vaikka niin, että studiossa usein kaikki keinot ovat sallittuja. Lähinnä kysymys on siitä, että kun tehdään "ikuiseksi" jäävää dokumenttia, joka on ainoa tapa ilmentää musiikki juuri sellaisena kuin se on tarkoitettu, lopputulos on ainoa mikä merkitsee. Veikkaan että suurin osa kitaristeista käyttää erilaisia apukeinoja korjatakseen soitossaan olevia puutteita, eritoten kun se on niin paljon nopeampaa, tehokkaampaa ja säästää hermoja ja studiopäiviä, kuin se, että metsästetään jotain haamuottoa.
 
En todellakaan tota Friedmanin soittoasentoa lähtisi minään autenttisena tapana opettamaan kenellekään, on se niin omituinen, mutta saundi sillä on hyvä ja soitto toimii kuin tauti.
 
Jaqqi1991: Toinen jalka oli maassa ja toinen tuolilla. Hyvää tekstiä, sai paljon miettimisen aihetta! Kyllähän soitto voisi rennompaakin olla.
 
Itseasiassa soittelen aika vähän alakieli-hevanderia ja se ei ole läheskään tärkeintä meikäläiselle. Pitäisikö siis opetella tuo ankkurointi pois? Juurikin Al Di Meolalla on sellaista kamaa jota haluaisin opetella soittamaan.
 
En mä voi sanoa mitä kantsii tehdä. Kato vaikka näitä jäbiä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=AhR04kmcSXU&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=2dvUOLPx4Bs
 
Molemmat ankkuroi ja hyvin tuntuu toimivan. Toisaalta kumpikaan ei vedä mitään Di Meola -palm mute-kamaa, joten ei noi täydellisinä demoina toimi.
Soita sitä Meolaa ja koita saada kuulostamaan 99% samalta. Jos ei toimi, tunne mitä kädet tekee eri tavalla kuin haluaisit ja laita ne tekemään niin että toimii.
 
Meolan saundi ja tekniikka ovat siitä hyviä, että ne toimivat myös säröllä soitettaessa, toisin kuin monella pääasiassa akustista rapsuttelevilla soittajilla, jotka voivat karsia ei-soitettavien kielten demppaamisesta paljon särön tuottaman kompression puuttuessa.

Jos haluaa tykitellä 16-osia 200->bpm, peukalon ja etusormen liike kannattaa jättää pois. Harjoittelin tätä pitämällä plekusta aika tiukasti kiinni, jolloin peukalon ja etusormen liikettä ei pääse edes vahingossa syntymään.

Ensinnäkin kiitokset ketjun aloittajalle, sait mulle paljon tekemistä eteen.
 
Tosiaan muistin vasta tätä ketjua lukiessani että joskus vuuooosia sitten soitin käsi nyrkissä ja jossain välissä jostain syystä aloin huomaamattani soittamaan kämmen auki. Otin nyrkin takaisin käyttöön (*reps) ja heti sain enemmän kontrollia ja vauhtini nousi puolitoistakertaiseksi. Tähän kokeillessani lisäsin pienen yksityiskohdan, eli aloin ankkuroimaan keskisormen etusormen alle. Jostain syystä jeesaa tosi paljon ja siitä saa paremmin sen "yhtä kitaran kanssa"-fiiliksen.

teline: Ensinnäkin kiitokset ketjun aloittajalle, sait mulle paljon tekemistä eteen.
 
Tosiaan muistin vasta tätä ketjua lukiessani että joskus vuuooosia sitten soitin käsi nyrkissä ja jossain välissä jostain syystä aloin huomaamattani soittamaan kämmen auki. Otin nyrkin takaisin käyttöön (*reps) ja heti sain enemmän kontrollia ja vauhtini nousi puolitoistakertaiseksi. Tähän kokeillessani lisäsin pienen yksityiskohdan, eli aloin ankkuroimaan keskisormen etusormen alle. Jostain syystä jeesaa tosi paljon ja siitä saa paremmin sen "yhtä kitaran kanssa"-fiiliksen.
 
Minä taas pikkasin aikaisemmin tuolla tavalla, että tukee plekua myös keskarilla. Sitten ostin Jazz III-plekun ja rupesin soittamaan kämmen auki ja hommahan rupesi aikas paljon paremmin luistamaan. Voisin silti kokeilla vielä tuota käsy nyrkissä soittoa. Tapoja on yhtä paljon kuin tekijöitä.

pietari-poika: Minä taas pikkasin aikaisemmin tuolla tavalla, että tukee plekua myös keskarilla. Sitten ostin Jazz III-plekun ja rupesin soittamaan kämmen auki ja hommahan rupesi aikas paljon paremmin luistamaan. Voisin silti kokeilla vielä tuota käsy nyrkissä soittoa. Tapoja on yhtä paljon kuin tekijöitä.
 
Pitää vähän tarkentaa että keskisormi ei siis itse koske plekuun, vaan on tavallaan ankkuroitu etusormeen kiinni ja nimetön samalla tavalla keskisormeen kiinni. Pikkurilli ja nimetön on vierekkäin samassa asennossa. Se estää turhan "heiluri-efektin" muilta sormilta. Eli kun soittaa sormet auki, niiden liike-energia jatkaa matkaa alaspäin vielä kun upstroke alkaa ja pistää vastaan, josta johtuu vauhdin hidastuminen ja ranteen kontrollin skidi järkkyminen. Se mun mielestä tuntuu just sellaselta että kitara olisi jokin vieras esine jota yrittää hallita, kun taas nyrkkitekniikassa kitara tuntuu enemmänkin käsien jatkeelta.
 
E: Vielä semmonen homma että ymmärrän hyvin miksi suurimman osan mielestä nyrkistä kämmen auki soittamiseen on helppo siirtyä koska voi olla mukavampaa soittaa "vapautuneesti". Siitä huolimatta kiinni soittaminen loppujen lopuksi sisältää enemmän potentiaalia tulla tehokkaammaksi tekniikaksi.
 
Ja nämähän on vain omia kokemuksiani. Suosittelen kokeilemaan.

teline: Pitää vähän tarkentaa että keskisormi ei siis itse koske plekuun, vaan on tavallaan ankkuroitu etusormeen kiinni ja nimetön samalla tavalla keskisormeen kiinni. Pikkurilli ja nimetön on vierekkäin samassa asennossa. Se estää turhan "heiluri-efektin" muilta sormilta. Eli kun soittaa sormet auki, niiden liike-energia jatkaa matkaa alaspäin vielä kun upstroke alkaa ja pistää vastaan, josta johtuu vauhdin hidastuminen ja ranteen kontrollin skidi järkkyminen.
 
Epäilisin tätä kyllä vähän. Ei ne vapaana roikkuvat sormet niin paljoa paina.

M!Xu: Epäilisin tätä kyllä vähän. Ei ne vapaana roikkuvat sormet niin paljoa paina.
 
Ei niin. Liike-energia sen sijaan lisää sitä "painoa". Heittävät käden ilkeästi pois groovesta. Kyllähän itse tulee myös käsi auki silloin tällöin soiteltua.

Tapoja on yhtä paljon kuin tekijöitä
 
Harvoin tulee katsottua, mitä / miten soitan, mutta koitetaan analysoida:
 
Otetaan perusränttäkuvio, 4 tahdin kierto -> |: komppausta alhaalta |...|...| joku likki ylhäältä :|
 
Hmmm. (Edit.)
 
Komppaus menee näköjään edestakaisin "käsi avoinna, pikkurillillä tukien / ilman tukea" väliä ja likki taas automaatisesti "sormet yhdessä". Kuvittelin kyllä soittavani plekun kanssa, käsi avoinna ja pikkurilli kannessa kiinni, niinkuin kokoajan.

teline: Ei niin. Liike-energia sen sijaan lisää sitä "painoa". Heittävät käden ilkeästi pois groovesta. Kyllähän itse tulee myös käsi auki silloin tällöin soiteltua.
 
Kun niin monet tätä "käsi nyrkissä" -tekniikkaa hehkuttavat, päätinpä ottaa asiakseni kokeilla itsekin miltä tämä soittoasento tuntuu.
 
Ihan ensialkuun huomasin, että tatsin jämäkkyys, varmuus ja tarkkuus parani. Nopeat jutut sai soitettua tiukemmin, ja palm-muten hallinta ja kohdennus tuntui helpommalta. Eihän se yhtään hullummalta tuntunutkaan!
 
Treenailin ja tein kokeiluja käsi nyrkissä ja pikkuhiljaa aloin huomata, että ihan perussahaus oli vaikeaa. Pleku tökki ja takelteli, sahaus ei tahtonut pysyä tasaisena enkä saavuttanut lähellekään samoja tempoja kuin käsi avoinna. Pitemmän päälle myös nopeammissa tiluissa (minun mittapuullani 16-osia tempoon 150) alkoi tarkuus kärsiä ja soittaja turhautua. Mikä kerpele tässä nyt on?
 
Pian tajusin mistä oli kyse. Tarkkuuteni, tatsin tiukkuus ja varmuus parani, koska nyrkissä oleva käsi jännittyi. Kun lihakseni olivat jännittyneet, plekukäteni alkoi käyttää enemmän voimaa. Nyrkkiasento aiheutti myös sen, että otteeni plektrasta oli erilainen; suurempi osa plekua osui kieleen.
 
Nyrkissä olevan käden jännitys pikkuhiljaa levisi muualle käteen aiheuttaen jännitteitä mm. ojentaja- ja hauislihaksessa sekä hartialihaksessa. Kyllähän tuolla hetken soitteli innoissaan uuden, paremman tekniikan löytämisestä, mutta pitemmän päälle se kääntyi itseään vastaan. Ne ominaisuudet soitossani, jotka olivat nyrkkitekniikan käyttöönoton myötä parantuneet, lähtivät huomattavaan alamäkeen.
 
Turhien lihasjännitysten lisäksi haittana olivat muut sormet. Nuo kolme kirottua nakkia osuivat koko ajan vääriin kieliin ja aiheuttivat vittumaista mekkalaa. Suorana ollessaan ylimääräiset nakit eivät ole tiellä.
 
Loppujen lopuksi löysin nyrkkitekniikasta ainoina positiivisina puolina ranneliikkeen luontevuuden ja palm-muten kohdennuksen helppouden, mutta jos näiden eteen on uhrattava koko käden rentous sormenpäistä hartioihin, niin ei tule kauppoja. Olen tyytyväinen ranneliikkeeseeni tällaisenaankin. En muuta "avoin käsi" -tekniikkaani mihinkään, sillä se on tällä hetkellä kaikista kokeilluista vaihtoehdoista paras, luontevin ja rennoin.
 
En epäile, etteikö joku muu saisi nyrkkitekniikasta irti vaikka mitä, hyvänä esimerkkina Matias Kupiainen, mutta minä en saanut. Enkä tosiaan suostu uskomaan, että vapaina roikkuvien sormien liike-energia vaikuttaisi merkittäväsi soiton grooveen, saatika sitten nopeuteen tai tarkkuuteen. Esimerkkinä vaikkapa monet funk-kitaristit, The Berzerkerin tajuton grind-kitaristi, Obsidian C, Aleksi Laiho, Ynkkä...

Ei sillä niin väliä miten ne muut sormet on, kunhan ote plekusta on hyvä ja ei turhia jännityksiä. Mulla on about koko ajan nyrkissä, mutta en mä sitä mitenkään jännitä. Se on "löysässä nyrkissä", ei sen mitään ylimääräisiä jännityksiä pitäisi aiheuttaa.

Loppujen lopuksi löysin nyrkkitekniikasta ainoina positiivisina puolina ranneliikkeen luontevuuden ja palm-muten kohdennuksen helppouden, mutta jos näiden eteen on uhrattava koko käden rentous sormenpäistä hartioihin, niin ei tule kauppoja. Olen tyytyväinen ranneliikkeeseeni tällaisenaankin. En muuta "avoin käsi" -tekniikkaani mihinkään, sillä se on tällä hetkellä kaikista kokeilluista vaihtoehdoista paras, luontevin ja rennoin.
 
En epäile, etteikö joku muu saisi nyrkkitekniikasta irti vaikka mitä, hyvänä esimerkkina Matias Kupiainen, mutta minä en saanut. Enkä tosiaan suostu uskomaan, että vapaina roikkuvien sormien liike-energia vaikuttaisi merkittäväsi soiton grooveen, saatika sitten nopeuteen tai tarkkuuteen. Esimerkkinä vaikkapa monet funk-kitaristit, The Berzerkerin tajuton grind-kitaristi, Obsidian C, Aleksi Laiho, Ynkkä...
 
Oikein mainio kirjoitus, plussaa. Ei se sormet sumpussa -ote oo yhtään jännittyneempi kun tajuaa että käsi pitää kyllä asentonsa pitämättäkin, ei tarvitse siis jännittää yhtään mitään.
Ei noista mainitsemistas kitaristeista kukaan oo ennalta suunnitellut missä asennossa kädet tulee olemaan, senku ovat rupsutelleet menemään ja todenneet myöhemmin että aijaa, tää onnistuu tällee, kiva. Siksi on ihan turha itselleenkään perustella noita asentoja yms. muiden tekemisillä, keskittyy mieluummin siihen, miten vaan saa mahdollisimman hyvän kvaliteetin ja rentouden just tänään omaan soittoonsa. Niinku sanoit, on esimerkkejä hyvistä soittajista joilla asennot näyttävät aivan erilaisilta. Ja sitten on soittajia, joilla asennot vaihtelevat koko ajan, esmes Matiaksellakin sormet on sitä mukaa lähentyneet kieliä kun se on alkanut soittaa enemmän hybrid picking -hommia ja sweeppihommia, jolloin tarvii myös dempata tarkasti. Jos se rupsuttelee jotain tiukkaa hevisahausta niin käsi aukeaa edelleen hyvin nopeasti. Guthrie Govanilla sormet ovat välillä auki, välillä kiinni eikä soitossa ole mitään eroa.
 
Suurin ongelma näissä kysymyksissä on se, miten jengi mieltää sen "toisen" tekniikan, eli sen joka eroaa omasta. Kysymys ei oikeestaan oo siitä, soitetaanko sormet suorana vai käsi nyrkissä, molemmat on hirveen negatiivisesti värittyneitä termejä, joihin liittyy käden jännittäminen ja asennon väkisin tietynlaisena pitäminen. Todennäköisesti termit on syntyneetkin just sen "toisen" koulukunnan toimesta, eli siis niin että ne jotka soittavat sormet enemmän kiinni, kysyvät että "miten sä voit vetää tollee sormet suorina, mulla jännittyy heti kädet", mikä johtuu tietysti vaan siitä, ettei asentoon olla totuttu, vaan hermosto väkisin haluaa vetää sormet kiinni heti kun plektra koskee kieleen. Toiselle soittajalle taasen kyseinen asento on vain keino saada ääni kitarasta, eikä mikään akrobaattitemppu, joka kysyy kehonhallintaa. Tällöin termi "sormet suorina" ei edes liity soittajan päässä koko asetelmaan. Ja toisin päin.
Enemmän kysymys on lopulta siitä, että sormet ovat vähemmän sumpussa tai enemmän sumpussa. Kysymys ei siis nyrkkitekniikassa ole käden nyrkissä pitämisestä kuin ehkä joidenkin harvojen tapausten kohdalla, enemmän kyse on siitä, että sormet eivät karkaa kauas kielistä. Ne ovat silti täysin rentoina ja niillä on mukava olla omassa asennossaan.

Mullakin on aiemmin sormet harottanut vähän miten sattuu ja tätä ketjua luettuani päätin testailla nyrkissä pitämistä. Oleellisimmat erot tuli downpickausbiiseissä joissa palm mutetetaan, esim master of puppets. Siinä missä pickausnopeus ehkä vähän kasvoi, niin mutettamisen takia nyrkissä olevat sormet tuppaavat osumaan vähän alempana oleviin kieliin. Jotta välttäisin tämän, niin pitää sormia jännittää enemmän nyrkkiin jolloin rentous vähenee.
 
Nyt sitten oon aikalailla epäselvässä tilanteessa että pitäiskö jatkaa vanhaa tyyliä, vai koettaa kehittää nyrkkityyli toimivaksi. Hyviä pointteja tässä ketjussa joka tapauksessa!

hemuu:
Nyt sitten oon aikalailla epäselvässä tilanteessa että pitäiskö jatkaa vanhaa tyyliä, vai koettaa kehittää nyrkkityyli toimivaksi. Hyviä pointteja tässä ketjussa joka tapauksessa!
 
Sama tilanne, kaikki nää metalliriffit ja muut on niin luonnollisen tuntusia soittaa ankkuroiden pelkällä pikkurillillä ja niiden soitto nyrkkiasennossa tuntuu niin keinotekoselta, mutta sitten taas nopeempiin juttuihin se nyrkkiasento tuntuu helpommalta ja heti huomaa miten ankkurointi ei enää rajotakaan niin paljoa.
 
Liekö suurta syntiä tai liian vaivalloista opetella soittaa kahella tekniikalla.

Oi voi... meikäläisellä on tätä sama pikkurillin ankkurointiongelmaa... toisissa jutuissa hyvä toisissa todellakaan ei...

http://www.youtube.com/watch?v=Vkey … cs.html&feature=player_embedded
Tuossa varsin hyvä pätkä eri pikkaus tyylien analysoimisesta. Kannattaa tsekata.

Tonski: Sama tilanne, kaikki nää metalliriffit ja muut on niin luonnollisen tuntusia soittaa ankkuroiden pelkällä pikkurillillä ja niiden soitto nyrkkiasennossa tuntuu niin keinotekoselta, mutta sitten taas nopeempiin juttuihin se nyrkkiasento tuntuu helpommalta ja heti huomaa miten ankkurointi ei enää rajotakaan niin paljoa.
 
Liekö suurta syntiä tai liian vaivalloista opetella soittaa kahella tekniikalla.
 
Niin, ongelma ratkee oikeestaan sillä, että vaan soittaa siten kuin jutut saa tiukimmin ulos, eikä keskity siihen mitä varsinaisesti tekee. Silloin lopputulos on myös kaikkein paras - soitetaan musiikin/halutun lopputuloksen ehdoilla keinoja kaihtamatta.

Vähän vanha ketju juu, mutta uskaltanen silti nostaa.
 
Elikkä: Aika paljon on puhuttu siitä missä kättä kannattaisi pitää ja mistä pikkausliikkeen tulisi lähteä, mutta mua mietityttää pikkauskäden kiertokulma. Jos et tajua mitä tarkoitan, niin kuvittele sitä liikettä, kun väännät avainta lukossa.
 
Itse tuen kättäni ylempiin kieliin (siis FYYSISESTI ylempii, eli paksumpiin) tuolla peukalon alla olevalla osalla http://i603.photobucket.com/albums/ … persehiki/P1010002.jpg?t=1260801852 (lainaan tässä vähän käyttäjä aalataurin kuvaa), niin että peukalonsyrjäkin hipoo kieliä. On ihan hyvä tyyli PAITSI, kun soitetaan alimmalla kielellä. Silloin ei ole kieliä enää tukemassa, ja joudun tuon peukalon alaosaa tukemaan kitaran bodyyn. Tällöin pikkauskäteni kääntyy vähäsen vastapäivään. Siis peukalo kääntyy itseäni kohti. Ongelmia tulee esim. soitettaessa tällaista laukkakomppia, kun siinä e-kielen asennossa on vaikeaa soittaa (voima)sointuja
 
A:---7--------7---------7---------7---------------------------
E:---5----5-5-5----5-5-5-----5-5-5--------------------------

Joutuu sitä käden kiertokulmaa kääntelemään, ja se tuntuu vähän turhalta. Onko normaalia?
 
http://www.youtube.com/watch?v=YOuU_pm9Xho Tämän ekat 20 sekuntia ihan hyvää esimerkkiä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=qrlxxgxutjQ&feature=related Tässä on taas vähän erilainen, mutta huomattavasti yleisempi tyyli. Tätä en ymmärrä. Olen koittanut tuota asentoa vähän sovitella omaan soittooni, mutta ei tule mitään. Plektra menee ihan vinoon eikä ranne liiku niin kuin pitäisi. Asento kuitenkin muuten tuntuu vähän luonnollisemmalta etenkin seisaaltaan ja sointujen soittaminen nopean sahauksen välissä taitaa sujua luontevammin.
 
Nyt siis kysyisin vähän neuvoja. Onko mitään oikeaa tapaa? Mihin kättä tulisi tukea kun soitetaan alinta kieltä, vai kannaako sitä edes tukea mihinkään? "Floating hand"-tekniikka kyllä tuntuu aika mahdottomalta minulle...