Kitarat: soittaminen ›

No, kiitos selvityksistäsi! Blueskitaristithan niitä maailman parhaimpia ovat ja mollipentatoninen on maailman vaikein skaala.
 
No jos sinä tulkitsit tuon selvityksen noin...ni olkoon sitt näin! En minä kyllä ihan noin sitä tarkoittanu, mutt kai se luetun ymmärtäminen sitt jossain vaiheessa kehittyy...

No, kiitos selvityksistäsi! Blueskitaristithan niitä maailman parhaimpia ovat ja mollipentatoninen on maailman vaikein skaala. Jos soolo koostuu vain hitaista nuoteista (kuten Jorma Kääriäisen soolo Sunshine Of Your Love -coverissa), on sen soittaja vain tyylitajuinen. Teoriaa ei missään nimessä kannata opiskella, sillä senkin ajan voi käyttää Jack Danielsin ryystämiseen. Laulu pitää AINA aloittaa sanoin "I woke up this morning..." ja biisin pitää pysyä koko ajan samassa sävellajissa, koska kitaristi ei ehkäpä osaa improvisoida (tahi "fiilistellä") "vieraiden" sointujen päälle.
 
Huooh... huono aamu vain. Älkää välittä(ne)kö.
 
Älä nyt viitti olla tyhmä! Sä näät asiat vissiin aika musta valkeena? Kyllä minä ainakin kuuntelen sekä teknistä, että ei niin teknistä musaa...fiiliksen mukaan.
En kuuntele tällasta teknistä musaa vain, koska se on teknistä...ja minun kuuluu soittajana olla kiinnostunut vaan tällaisesta musiikista, ollakseni perillä musiikin soittamisen hienouksista ja pystyäkseni halveksivasti tuhahtamaan yksinkertaisemmille...ainoastaan kolmeen sointuun perustuvaan perus rokkiin/bluesiin...ja täten kyetäkseni olemaan tällaisia ihmisiä parempi ihminen, koska he eivät ole pääseet samalle Tasolle, kun minä! Kyse on ihan vaan siitä tosiseikasta, ett tietynlainen musiikki kolahtaa tietyissä tilanteissa...ilman, että sitä voi mitenkään perustella esim. teknisillä tekijöillä.
 
Oon sanonu tän aijemmin ja sanon sen taas. Jos blues musa ei yhtään iske, niin siitä on todella vaikea löytää mitään hyvää. Tiedän sen nuoruudestani, jolloin en itsekkään tykännyt tuollaisesta musasta yhtään. Sama pätee kaikkeen muuhunkin musaan, mikäli se ei iske. Se on ihan ok. Ei kaikkia voi miellyttää, mutt miksi arvostella musaa, mistä ei ymmärrä mitään?!?

Älä nyt viitti olla tyhmä! Sä näät asiat vissiin aika musta valkeena? Kyllä minä ainakin kuuntelen sekä teknistä, että ei niin teknistä musaa...fiiliksen mukaan.
En kuuntele tällasta teknistä musaa vain, koska se on teknistä...ja minun kuuluu soittajana olla kiinnostunut vaan tällaisesta musiikista, ollakseni perillä musiikin soittamisen hienouksista ja pystyäkseni halveksivasti tuhahtamaan yksinkertaisemmille...ainoastaan kolmeen sointuun perustuvaan perus rokkiin/bluesiin...ja täten kyetäkseni olemaan tällaisia ihmisiä parempi ihminen, koska he eivät ole pääseet samalle Tasolle, kun minä! Kyse on ihan vaan siitä tosiseikasta, ett tietynlainen musiikki kolahtaa tietyissä tilanteissa...ilman, että sitä voi mitenkään perustella esim. teknisillä tekijöillä.
 
Oon sanonu tän aijemmin ja sanon sen taas. Jos blues musa ei yhtään iske, niin siitä on todella vaikea löytää mitään hyvää. Tiedän sen nuoruudestani, jolloin en itsekkään tykännyt tuollaisesta musasta yhtään. Sama pätee kaikkeen muuhunkin musaan, mikäli se ei iske. Se on ihan ok. Ei kaikkia voi miellyttää, mutt miksi arvostella musaa, mistä ei ymmärrä mitään?!?
 
Pakko myöntää, ettei blues mitenkään "idearikasta" musiikkia ole. En itse jaksa todellakaan kuunnella monta biisiä putkeen, kun se 12 tahdin blues alkaa jo jossain vaiheessa tuntumaan kidutukselta. Sama juttu kuin kuuntelisi Francesco Fareria. Blues = lauletaan yleisestä vitutuksesta ja soitetaan mahd. yksinkertaisesti fiiliksellä.

Pakko myöntää, ettei blues mitenkään "idearikasta" musiikkia ole. En itse jaksa todellakaan kuunnella monta biisiä putkeen, kun se 12 tahdin blues alkaa jo jossain vaiheessa tuntumaan kidutukselta. Sama juttu kuin kuuntelisi Francesco Fareria. Blues = lauletaan yleisestä vitutuksesta ja soitetaan mahd. yksinkertaisesti fiiliksellä.
 
No sitä minä epäilinkin. Se ei oo sillon sun musaa ja sun ei kannata siitä kuunnella.
 
Ett kai sinä oo tosissas niin yksinkertainen, ett luulet ihmisten soittavan vain sen takia bluesia, ett ne ei osaa improvisoida esim. vieraiden sointujen päälle tai ett ne ei osaa soittaa, ku yhdestä sävellajista...ja sitt soittas mieluummin ynkkää tai vaita, muttaku ne ei osaa soittaa sitä???

No sitä minä epäilinkin. Se ei oo sillon sun musaa ja sun ei kannata siitä kuunnella.
 
Ett kai sinä oo tosissas niin yksinkertainen, ett luulet ihmisten soittavan vain sen takia bluesia, ett ne ei osaa improvisoida esim. vieraiden sointujen päälle tai ett ne ei osaa soittaa, ku yhdestä sävellajista...ja sitt soittas mieluummin ynkkää tai vaita, muttaku ne ei osaa soittaa sitä???
 
En, mutta eipä noista tunnetuista blueskitaristeista kaikki mitään "teoriahirmuja" ole. Aika rajoitteiset taidot teorian ja tekniikan osalta tosi monella on. Mutta eipä niitä taida tarvitakaan bluesissa. Eikä varmaan moni pysty soittamaan Ynkkää tai Vaita, sehän on selvä. Se on vaan outoa, että niin monet taitavat kitaristit jossain vaiheessa alkavat soittamaan bluespohjasta kamaa jazzin tai hevin sijasta. Tosi pelottava juttu tuo on, toivon hartaasti ettei musta joskut tule täyspäivästä bluesäijää (ei pahalla :)

Se on vaan outoa, että niin monet taitavat kitaristit jossain vaiheessa alkavat soittamaan bluespohjasta kamaa jazzin tai hevin sijasta.
 
Ehkäpä he on löytäneet tiettyjen tunnetilojen esille tuomisen kiinnostavampana/tärkeämpänä tekijänä, kun pelkän teknisen taitavuuden esille tuonnin?!?
Kyllähän esim. Kurt Cobainia voidaan pitää erittäin merkittävänä muusikona, vaikka äijä on tuskin tietänyt hirveenpaljon mistään teoriasta tai tekniikasta(tai no mistäs minä sen tiedän?!)...vaikkakaan en ole mikään Nirvana fani. Eli kyllähän ne ideat painaa puntarissa kaikkein eniten!
 
Hevistä vielä sen verran, ett jos minä heittäydyn arvostelemaa tyylilajia vaikeuden/teknisyyden perusteella, ni ei meikäläisen asteikolla hevi pääse edes kovin korkealle...mutta kuten sanottua: Eihän näitä asioita sillätavalla ratkaista;)

en mä kokonaan osaa kuin muutamia biisejä ehkä master of puppets (ilman sooloja :-) tai Seek & destroy (ilman soolojoa).
 

 
ROCK'N'ROLL

Taas pelkkää sanahelinää... Pistäkää niitä näytteitä :) Erilaisia versioita hankalista biiseistä on kiva kuunnella.

kuunnelkaa tuo minun ääninäyte.
kun kerran siitä paradigm shiftistä oli puhetta.
ei tuo oo vielä valmis, enkä varmaan sitä kokonaan
soitakaan mutta on tuossa se alku kumminki.
 
edit:
perhana ei jostain syystä tuo linkki pelitä.
tuolta kotisivun kautta pääsee kumminki
biisin imuttamaan.

Mie improon aina.
 
Ainoo kokonaan opeteltu on Smells like teen spirit.

Täytyy sanoa tähän blues-keskusteluun, että kyllä blues on nimenomaan todella luovaa ja monipuolista musiikkia parhaimmillaan ja blueskitaristit ovat usein erittäin taitavia soittajia teknisesti. Jos tutustuu bluesiin syvällisemmin niin huomaa että bluesissa on monesti erittäin vaativaa teknistä soitantaa myös. Mutta täytyy taas muistaa että bluesiakin on monenlaista ihan niinkuin muitakin musiikkityylejä.
 
Itse opin "kunnolla" soittamaan ja löysin luovuutta ja kykyä improvisoida itsestäni vasta kun rupesin soittamaan ja opettelemaan blueskuvioita. Blues nimenomaan on luovaa musaa jos mikä. Bluesilla on hyvä jammailla ja se kehittää. Bluesilla saa yleensä helposti hyvän fiiliksen päälle ja soitto alkaa rullamaan ja ideoita syntymään. Aikasemmin soittelin lähes pelkästään hevijuttuja enkä kyennyt suoraansanottuna minkäänlaiseen luovuuteen, mutta bluesin opettelun jälkeen asia alko korjaantua välittömästi.
 
Ja mitäs toi tommonen puhe on että ei pidä bluesista? Kaikkihan pitävät bluesista. ;-)
 
- Aardfather

Hups...
 
- Aardfather

Mä improvisoin melkein aina ja mulle ne musa genret jotka todella kolahtaa ja/tai joita on mukava soittaa: blues, rock'n roll, funk, folk(oi kyllä), klassinen, punk, pop/rock ja ennen kaikkea minulle se tärkein eli hevi ja jos pitää sieltäkin joku erikois osasto ottaa niin black metal.
 
Vaikein biisi? Se on aika vaikea sanoa mutta mun lempi biisi minkä vähintään kerran päivässä soitan levyn päälle on Dimmu Borgirin In Death's Embrace. Se ei ole minusta mikään vaikea ralli mutta hauska.
 
-Ville

Täytyy sanoa tähän blues-keskusteluun, että kyllä blues on nimenomaan todella luovaa ja monipuolista musiikkia parhaimmillaan ja blueskitaristit ovat usein erittäin taitavia soittajia teknisesti. Jos tutustuu bluesiin syvällisemmin niin huomaa että bluesissa on monesti erittäin vaativaa teknistä soitantaa myös. Mutta täytyy taas muistaa että bluesiakin on monenlaista ihan niinkuin muitakin musiikkityylejä.
 
Joo...kyllähän bluesiakin on sekä hyvää, ett huonoa. Samoin teknistä, ett ei niin teknistä. Sama pätee myös muissa tyyleissä esim. heavyssä.
 
Tää on mun mielestä vähän kökkö...tää aihe. Voihan sitä tietysti tällaisestakin keskustella, mutt mulla ei ainaskaan oo ikinä ollu tietoisesti sellasta tarvetta, ett pitäis opetella vaan jotain tosi vaikeita biisejä. Oon opetellu vaan sellaisia biisejä, mitkä on kiinnostanu...tai yleensäottaen en oo elämäniaikana kovin montaa biisiä opetellu. Yleensä opettelen vain jotain riffejä tai ideoita.
 
Jos sitä, ett montako biisiä osaa soittaa "täydellisesti" ja miten vaikeita ne on...pidetään jonkinlaisena soittajan mittapuuna, ni enhän mä osaa sitt yhtään mitään...nyyh!!:(

Ehkäpä he on löytäneet tiettyjen tunnetilojen esille tuomisen kiinnostavampana/tärkeämpänä tekijänä, kun pelkän teknisen taitavuuden esille tuonnin?!?
Kyllähän esim. Kurt Cobainia voidaan pitää erittäin merkittävänä muusikona, vaikka äijä on tuskin tietänyt hirveenpaljon mistään teoriasta tai tekniikasta(tai no mistäs minä sen tiedän?!)...vaikkakaan en ole mikään Nirvana fani. Eli kyllähän ne ideat painaa puntarissa kaikkein eniten!
 
Hevistä vielä sen verran, ett jos minä heittäydyn arvostelemaa tyylilajia vaikeuden/teknisyyden perusteella, ni ei meikäläisen asteikolla hevi pääse edes kovin korkealle...mutta kuten sanottua: Eihän näitä asioita sillätavalla ratkaista;)
 
Tunteita ei siis voi tuoda esille millään muulla musiikkityylillä kuin bluesilla. Hmmm... Kurt Cobainin teoriataidoista mainittakoon, että hän oli vetänyt joskus tv-lähetyksessä molliskaalaa, vaikka hänen olisi pitänyt sooloilla duuriskaalalla (siis esim. Em skaalaa E-duuri soinnun päälle).

Olen puolvuotta soittanu ja osaan ihan kokonaan Smoke on the waterin. Omasta mielestä merkittävä saavutus.

Tunteita ei siis voi tuoda esille millään muulla musiikkityylillä kuin bluesilla. Hmmm... Kurt Cobainin teoriataidoista mainittakoon, että hän oli vetänyt joskus tv-lähetyksessä molliskaalaa, vaikka hänen olisi pitänyt sooloilla duuriskaalalla (siis esim. Em skaalaa E-duuri soinnun päälle).
 
Mutta silti tämä mies oli merkittävämpi henkilö musiikin historiassa kuin sinä,minä tai kukaan muukaan tällä laudalla. Huttusen opissa kyllä oppii teoriaa... Mutta onko se sitten niin hyvä asia?;)

Tunteita ei siis voi tuoda esille millään muulla musiikkityylillä kuin bluesilla. Hmmm... Kurt Cobainin teoriataidoista mainittakoon, että hän oli vetänyt joskus tv-lähetyksessä molliskaalaa, vaikka hänen olisi pitänyt sooloilla duuriskaalalla (siis esim. Em skaalaa E-duuri soinnun päälle).
 
Sä ett tunnu oikein ymmärtävän, mitä mä tarkoitan...tai sitt ymmärrät sen tahallas väärin. Mä sanoin TIETTYJEN tunnetilojen
esille tuonnissa. On olemassa monelaisia tunnetiloja...hyvä mies
 
Missä on sellainen laki, mikä kieltää soittamasta E-molliskaalaa E-duurisoinnun päälle...kun kerran väität, ett ois pitäny soittaa duuriskaalaa??

Missä on sellainen laki, mikä kieltää soittamasta E-molliskaalaa E-duurisoinnun päälle...kun kerran väität, ett ois pitäny soittaa duuriskaalaa??
 
No, aika paskalta nuo kuulostaa päällekkäin. Kyllähän tommosen ymmärtäisi joltain jazz-kitaristilta, et vetäis vähän "virallisen" skaalan ulkopuolelta. Mutta hei oikeesti.. Kurt Cobain vetää koko soolon mollilla duurin päälle!

Mutta silti tämä mies oli merkittävämpi henkilö musiikin historiassa kuin sinä,minä tai kukaan muukaan tällä laudalla. Huttusen opissa kyllä oppii teoriaa... Mutta onko se sitten niin hyvä asia?;)
 
Onhan se!