Kitarat: soittaminen ›

jakil: Kipsi oli tasan kaksi viikkoa ja sinäkin aikana tein sormitreeniä melkein koko ajan. Nyt sitten muutama päivä ilman ja turvotusta ei juurikaan enää ole.
Kättä olen koko ajan käyttänyt kipsin kanssa, tosin tosi varovasti.
Kauppakassi: ei, kyllä siihen en ryhdy vähään aikaan :) muuten kyllä esimerkiki ruokalautasen pystyy jo ihan hyvin kantamaan.
Kyllä tämä tästä. Into on vaan niin kova soittamaan, että joutuu himmailemaan koko ajan ettei ala liian aikaisin riehumaan.
Kiitos kannustuksista.
 
Mulla oli joskus saman tyylinen tilanne. Sekä vasuri että oikuri on ollut poissa pelistä, elämän eri vaiheissa.
 
Jos haluat maksimoida kehityksen, niin voithan soitella erilaiseja rytmejä plekulla, mitä haastavampi sitä parempi, metronomiin. Kietoo jonkun kankaan vaikka kielten päälle, sähköt kiinni ja säröt päälle, kitarasta tulee perkussiivinen soitin. Tai capon ja erilaisten avoimien virityksien yhdistelyllä tekee jotakin mielenkiintoista riffittely-ympäristöä. Voi tuntua askeettiselta ajatukselta, mutta jos kelaa asiaa, niin ei eroa rumpaleiden treenistä välttämättä kovin paljoa. Rumpalikin voi saada hyvän treenin pelkästään yhteen matkapadiin soittamalla. Tai pelkällä virvelillä, sotilasoitossa virvelin takominen on iso juttu. Taitava virvelisoitto on ihan mahtavan kuuloista, yhdellä rummulla
 
Vaikka jotain Meshuggahin musiikkia voi soittaa melkeinpä 100% ilman äänenkorkeutta, kuoletetuilla kielillä. Heidän musiikkinsa kiinnostavuus on minusta aika pitkälti rytmissä. Jos asennoituu oikein, voi löytää pelkästä rytmistäkin mielenkiintoa sairausajaksi
 
Edit: Kiko Lonkero näyttää mallia, en tiedä kuinka mielekästä pitkän päälle jos ei ole mitään vammaa mutta: https://www.youtube.com/shorts/NC_JQTWVDmQ
 
Jos plekukäsi on poissa pelistä, voi vetää 100% legatoja, joka on aivan helkutin tarpeellinen taito, ja sanoisin että melkein puhtaan tilutustekniikan ydintä. Ja paljon vähemmän askeettista kuin pelkkä plekutreeni (tai sotilasrumpalin virvelisessiot)
 
Sitten kun käsi paranee, voi jonkin ajan päästä tulla "kehityspiikki" soitossa, kun on keskittynyt yhteen osa-alueeseen täysin, mikä normaalisti saa vain 50% huomiosta. Se voi avata jotakin uusia ovia, vaikka tietty vamman aikana homma tuntuu kurjalta. Tsemppiä

Hyviä neuvoja kiitos.
Käsi ollut nyt viikon ilman kipsiä ja tuntuu ihmeen hyvältä jo nyt.
Jos tätä tahtia paranee edelleen, niin kyllä tästä hyvä vielä tulee.
Viikon päästä tulee pvm, jolloin kirurgi antoi luvan alottaa tiluttaminen :)

jakil: Hyviä neuvoja kiitos.
Käsi ollut nyt viikon ilman kipsiä ja tuntuu ihmeen hyvältä jo nyt.
Jos tätä tahtia paranee edelleen, niin kyllä tästä hyvä vielä tulee.
Viikon päästä tulee pvm, jolloin kirurgi antoi luvan alottaa tiluttaminen :)
 
Kukaan ei paheksu, jos kielisetti vaihtuu aluksi ohuempaan. Jos siis on ollut paksumpaa käytössä. Tosi ohut on hyvää treeniä hienomotoriikalle.

p130: Kukaan ei paheksu, jos kielisetti vaihtuu aluksi ohuempaan. Jos siis on ollut paksumpaa käytössä. Tosi ohut on hyvää treeniä hienomotoriikalle.
 
Noh noh.. Nää on taas näitä essonbaarin setien juttuja. Vähintään .025 pitää olla korkeimman kielen, koska taide syntyy aidosta tuskasta.
 
Itse ihmettelen miksi asioista pitää tehdä sen vaikeampia kuin on.
 
*hymiö*

Jos ei jaksa vaihtaa kieliä niin pudottaa vaikka puol sävelaskelta väliaikaisesti.
 
Mielenkiintoisen videon näin joku aika sitten:
https://youtu.be/1CEGCoxSt8U?t=78
 
Pianisti opetteli soittamaan kitaraa 30 päivän ajan ja kertoi eroja. Hyvä havainto tuo että "Milloin tämä lakkaa sattumasta sormiin? En muista että minua olisi sattunut sormiin kun aloitin pianonsoiton". No siinähän se on, ei milloinkaan. Kovettumat vain lievittää vähän, mutta benditkin sattuu aina. Sikäli hassua että kitaristit helposti haluavat paksummat kielet vielä, kasaten lisää esteitä eteensä muutenkin vaikeaan soittimeen. Tietty siinä on se ikuinen soundikysymys

Meinaatko tosiaan että venyttäminen sattuu _aina_? Akkarilla kyllä, kun kielet on paksut, niin tuntuuhan se epämiellyttävältä. Mutta kymppisetillä yhden sävelaskelen venytys, niin eihän se tunnu miltään. Liian paksuilla kielillä jos yrittää niin sitten kyllä, vibraton ylläpito ei ole miellyttävää.
 
Edit: täytyi oikein kokeilla ja kyllä se venyttäminen sittenkin vähän tuntuu, ohuella E:llä erityisesti. Vallankin jos on matalat nauhat: mielikuvani mukaan jumbonauhoilla sujuu vaivattomammin.

Mulla ei bendit satu, mutta huomannut että epämiellyttävintä on soitella bendejä korkealta e-kieleltä 22. -24. nauhoilta. Sitten tiedä mikä näissä vaikuttaa eniten kun en erilaisia kitaroita, Ibanezeja. On se vanha halkoliitos + koverretut ylänauhat. On AANJ liitos koverretuilla ylänauhoilla sekä AANJ liitoksella ilman koverrettuja.
 
Miellyttävin näistä on koverrettu + AANJ. Ja nimenomaan vain korkein kieli. B-kielellä ei samaa. Soitan .009 setillä ja standardivire.

Muutamat soinnut ja riffit jos nyt eivät suoranaisesti satu, niin ovat epämukavia soittaa vaikka kuulostavat hyvältä. Itse kehittelin viime vuonna yhden riffin, jonka soittaminen akustisella vaatii vähän tuntoaistin huomiotta jättämistä. Siinä toistuu koko ajan nopea hammer-on D-kielellä nauhoilta kaksi ja kolme. Semmoinen kantrityylinen juttu. Sähkökitaralla ohuemmilla kielellä paljon miellyttävämpi. Sitä soittaessa ei tunnu niinkään sormenpäihin vaan sorminiveliin, kun ne hammer-onit täytyy lyödä lujaa. Noin yleisesti näin yli neljänkymmenen soittovuoden jälkeen hyvin harvoin mikään enää sillä lailla sattuu mitä nyt osaa. Ikä ehkä jo vähän turruttaa.

Kefiiri: Meinaatko tosiaan että venyttäminen sattuu _aina_? Akkarilla kyllä, kun kielet on paksut, niin tuntuuhan se epämiellyttävältä. Mutta kymppisetillä yhden sävelaskelen venytys, niin eihän se tunnu miltään. Liian paksuilla kielillä jos yrittää niin sitten kyllä, vibraton ylläpito ei ole miellyttävää.
 
Edit: täytyi oikein kokeilla ja kyllä se venyttäminen sittenkin vähän tuntuu, ohuella E:llä erityisesti. Vallankin jos on matalat nauhat: mielikuvani mukaan jumbonauhoilla sujuu vaivattomammin.
 
"Kipu" juu vähän voimakas sana, pieni bendi ei tunnu miltään. Ja ohut E taitaa olla veemäisin. Mutta tavallaan lihasmuistiin tulee se että mitä isompi bendi, sitä enemmän tuntuu. Ja siitä kivun määrästä tietää missä ollaan, auttaa etenkin kun tehdään pre-bendejä.
 
Guthrie aiheesta: https://youtu.be/tELIgr96WcM?t=458
 
Myös esim. isojen hankalien sointujen pitäminen pitkiä aikoja, lätkyttäessä/näppäilessä niitä. No en tiedä onko se kipua, mutta ei se aina ihan miellyttävintäkään ole. Tietty perus 3-ääntä-per kieli -jutut tai helpommat/vitossoinut ei kokeneella soittajalla tunnu missään. Omasta mielestäni kitaransoittoon (kun tilutellaan ym. yritetään jotenkin teknisesti haastaavaa) niin siihen liittyy usein sellainen pieni epämukavuus. Kuin kestävyysjuoksijalla, semmosta matalalla lämmöllä keittämistä. Siihen on tottunut ja se on musiikin hinta, mutta kummiskin. Kitarasta ei ole helpointa saada ääniä ulos, mutta kai noita on pahempiakin soittimia siinä suhteessa (esim. basso)

aalataur: Mutta tavallaan lihasmuistiin tulee se että mitä isompi bendi, sitä enemmän tuntuu. Ja siitä kivun määrästä tietää missä ollaan, auttaa etenkin kun tehdään pre-bendejä.
 
No tuo pre-bend asia on tosiaan totta, eihän sitä silmällä katsota vaan tuntuma sen ratkaisee. Eihän kitara ihan mukavin soitettava tosiaan ole. Akustisen kun ottaa käteen niin siinä heti vähän pitää henkisesti ryhdistäytyä välttääkseen soittotuntumapohjaisen lannistumisen :D

Kefiiri: No tuo pre-bend asia on tosiaan totta, eihän sitä silmällä katsota vaan tuntuma sen ratkaisee. Eihän kitara ihan mukavin soitettava tosiaan ole. Akustisen kun ottaa käteen niin siinä heti vähän pitää henkisesti ryhdistäytyä välttääkseen soittotuntumapohjaisen lannistumisen :D
 
Nokitan perinteisillä soittimilla. Viulu kouraan, niin johan on vittumainen asento, edes jotenkin kivan äänen aikaan saaminen avoimella kielellä vie aikaa, korvien pitää toimia, tosi lyhyt skaala verraten kitaraan niin sormitusten paikkojen etsiminen, ei nauhoja vaan mennään pitkälti korvalla kun vaikea kohdistaa katse sinne otelautaan kun ei näe mitään kun valtavat nakkisormet edessä. :D

Otustelija: Nokitan perinteisillä soittimilla. Viulu kouraan, niin johan on vittumainen asento, edes jotenkin kivan äänen aikaan saaminen avoimella kielellä vie aikaa, korvien pitää toimia, tosi lyhyt skaala verraten kitaraan niin sormitusten paikkojen etsiminen, ei nauhoja vaan mennään pitkälti korvalla kun vaikea kohdistaa katse sinne otelautaan kun ei näe mitään kun valtavat nakkisormet edessä. :D
 
No juu heh :D Hyvä kuvaus siitä hommasta. Ja jos vielä pitäisi vibrato saada aikaan, ei osaa edes ajatella miten se toteutettaisiin. Tai ajatella voi, mutta sitten huomaa että ei se onnistukaan ajatellulla tavalla eikä mitenkään.

Kefiiri: No juu heh :D Hyvä kuvaus siitä hommasta. Ja jos vielä pitäisi vibrato saada aikaan, ei osaa edes ajatella miten se toteutettaisiin. Tai ajatella voi, mutta sitten huomaa että ei se onnistukaan ajatellulla tavalla eikä mitenkään.
 
Itse satunnaisesti tässä koittanut viulua ja se sävelten löytäminen ja edes etäisesti järkevältä kuulostaminen alkaa jotenkin mennä. Vibratoa kun koittaa pitkillä sävelillä niin kuulostaa kuin... Noh en tiedä. Kuolevalta kissalta :D

Joo viulu on kyllä varmasti hullun vaikea. En ole kokeillut mutta tosiaan nauhattomuus ym. seikat. Kaikestahan tietysti saa vaikeeta kun soittaa jotain vaikeeta, mutta viululla taitaa mikä tahansa olla vaikeata. Hullua että silläkin ns. tilutetaan

aalataur: Joo viulu on kyllä varmasti hullun vaikea. En ole kokeillut mutta tosiaan nauhattomuus ym. seikat. Kaikestahan tietysti saa vaikeeta kun soittaa jotain vaikeeta, mutta viululla taitaa mikä tahansa olla vaikeata. Hullua että silläkin ns. tilutetaan
 
Viulua on tullut kokeiltua sen verran, että hankalaa on. Ei ole sama asia, mutta erääseen projektiin tuli hankittua läskibasso, ja siinä hauskuus on juuri nauhattomuus. Alkoi tehdä mieli viulua.
 
Läsärillä ei onneksi tiluteta, mutta nopein läpyttäjä on tietysti voittaja ;/

jakil: Kyllä tämä tästä. Into on vaan niin kova soittamaan, että joutuu himmailemaan koko ajan ettei ala liian aikaisin riehumaan.
 
Voi myös tehdä korvatreeniä ja ottaa otelautaa haltuun.
 
https://tonedear.com/
 
https://www.youtube.com/watch?v=PJddQ6Q0UDo

jakil: Hyviä neuvoja kiitos.
Käsi ollut nyt viikon ilman kipsiä ja tuntuu ihmeen hyvältä jo nyt.
Jos tätä tahtia paranee edelleen, niin kyllä tästä hyvä vielä tulee.
Viikon päästä tulee pvm, jolloin kirurgi antoi luvan alottaa tiluttaminen :)
 
Tänään se virallinen päivä, kun kirurgi antoi luvan aloittaa soitto.
Noh, kokeilin kyllä pari kertaa salaa jo aikaisemmin, omalla luvalla. Silloin kaikki D:stä ylöspäin onnistui. Muuta ei kannattanut yrittääkään.
Soittohan kulkee jo nyt yhtä hyvin/huonosti, kun ennen tapaturmaa, paitsi:
Barret ai onnistu ilman kipua millään = annetaan nyt rauhassa vielä olla ja alin E vähän hannaa, koska ranne ei taivu täysin vielä.
Mutta: hyvä tästä tulee, luulen ma.
Takana varsin kovaa mm käsipainotreeniä parikymmentä vuotta ja ylikin, joten ainakin sormissa puhtia ihan tarpeeksi. Bendauksetkin menee ihan ok.
 
Tarinan opetus:
Kannattaa pitää itsensä aina hyvässä fyysisessä kunnossa, auttaa aina. Ja, jos sattuu tälläinen ikävä juttu, varmaan auttaa senkin kuntouksessa.

jakil: Tarinan opetus:
Kannattaa pitää itsensä aina hyvässä fyysisessä kunnossa, auttaa aina. Ja, jos sattuu tälläinen ikävä juttu, varmaan auttaa senkin kuntouksessa.
 
Ja vamman paraneminen kulkee yhdessä sen kanssa, kuinka tunnollisesti kuntoutuksen tekee.
 
Impatience Is The Real Key To Success
 
https://www.youtube.com/watch?v=_fELdfKZyvs

Kontiak: Ja vamman paraneminen kulkee yhdessä sen kanssa, kuinka tunnollisesti kuntoutuksen tekee.
 
Juu, onneksi motivatiota ei tarvitse mistään hakea. Tulee kyllä ihan itsestään.
Periksi ei anneta.
Käsi kyllä vielä sen verran hutero, että treenit max 5 min kerrallaan, muta jo useita "sessioita" pystynyt vetämään.
Ja, johan menee barretkin, tosin huterasti, mutta ilman kipua. Ja pentatonisia niin, että E-kin mukana, jo vain.
Jollei mitään takapakkia tule, veikkaus, että parin kuukauden päästä laitetaan jo menemään kuin ennen kolaria. Jos ei, niin sitten treeniä ja aikaa lisää :)
Äsken kytkin Marshalliin sähköt kuukauden tauon jälkeen, olo oli kuin olisi Madison Square Gardenin keikalle lämmitellyt :D
Olin kyllä aika maani myynyt mällin jälkeen ja ajattelin synkimpinä hetkinä, että oliko tämä tässä. Mutta fiilis tänään tyystin toinen.
Kiitos tsempeistä. Nyt vaan rauhassa treeniä ja kuntoutusta.

Kovat sormenpäät?
 
Poliisi ei löytänyt minulle nimeä sormenjälkien perusteella, ovat niin känsillä. Olivat osanneet olettaa minua muusikoksi sormenpäiden känsien perusteella. (Olin nyt jouluna sairaalassa tajuttomana voimien ja lihasten ylitreenaamisesta. Overtraining stage 3)