Kitarat: soittaminen ›

Wes Montgomery tais tikittää kovasti kohti kolmeakymmentä ku tarttu kitaraan, ja sen äijän virtuositeetista ei tulis itellä heti mieleen käydä väittelemään. :)
 
Huh. Tuo oli uutta mulle.

Mutta mikään ei estä sua oppimasta noita asioita, mutta hankalampaa se tuon ikäisenä on kuin esim. 10-vuotiaana.
 
Mikä on hankalampaa? jaa oppiminen... veikkaisin että 20-vuotiaalle saattaa avautua joku musiikin teoria vähän eritavalla kuin 10v jampalle. Samoin joku soittimen hallinta ja sen ymmärtäminen saattaa olla helpompaa 20-vuotiaalle. Vaikka itse 10-vuotiaana löysinkin mutsin landolan vaatekaapista ja 12-vuotiaana sain sähkiksen, ei se sitä tarkoita etteikö joku voisi oppia samoja asioita 20-vuotiaana. Tai että se olisi yhtään sen hankalampaa. Veikkaisin että saattaa olla jopa helpompaa... Mulla meni varmaan vuosi silloin kun koitin opetella pienillä nakeilla ottaan barre-sointuja. Ikä ei ratkaise... ainoastaan tahdolla ja reenin määrällä (ja synnynnäisillä lahjoilla) mennään pitkälle.
 
BTW, moni mummu ja pappa lukee itsensä ylioppilaaksi vanhoilla päivillä =) Old dog can learn new tricks!

Wes Montgomery tais tikittää kovasti kohti kolmeakymmentä ku tarttu kitaraan, ja sen äijän virtuositeetista ei tulis itellä heti mieleen käydä väittelemään. :)
 
No kohti kyllä, mutta oli 20-vuotias kun aloitti soittamisen.

No kohti kyllä, mutta oli 20-vuotias kun aloitti soittamisen.
 
Oliko näin? Muistin ite vain että 20+ oli, eli tuohon viittasin tuolla kohti 30 -lauseella. No, hyvä ku korjasit. :)

Jotenkin tätä keskustelua lukiessa tuli sellainen fiilis, että yleinen käsitys hyvästä soittajasta on että hän on teknisesti taitava ja nopea. Toki tekninen osaaminen on yksi soittamisen osa-alueista, mutta ollakseen hyvä soittaja ei tarvitse olle teknisesti taitava.
 
Mielestäni tuollaiset neuvot että "soittelee vain skaaloja, niin kyllä se siitä lähtee" on aika hassuja. Kyllä se Smoke on Waterin ja Enter Sandmanin soittaminen on aloittelijalle paljon kehittävämpää ja tärkeämpää kuin skaalojen sahaaminen kun tavoitteena on oppia soittamaan ja "tulla hyväksi".
 
Minä olen soittanut kitaraa n. 17 vuotta ja voisin väittää että koko ajan olen kehittynyt soittajana, vaikka nopeuteni ja muu tekninen osaaminen ei ole kovinkaan paljon viimeisien vuosien aikana kehittynyt. Suurin kehitys tapahtuu kuitenkin nykyään korvissa tai ennemminkin korvien välissä. Lisä nopeus joka on viime vuosina tullut johtuu mielestäni enemmän oman "rytmikorvan" ja timen kehittumisestä, kuin mistään muusta.
 
Soittamisen taito lähtee korvien välistä ja soundi sormista! Sitten tarvitaan vain ne apuvälineet joilla tämä kaikki toteutetaan.

Jotenkin tätä keskustelua lukiessa tuli sellainen fiilis, että yleinen käsitys hyvästä soittajasta on että hän on teknisesti taitava ja nopea. Toki tekninen osaaminen on yksi soittamisen osa-alueista, mutta ollakseen hyvä soittaja ei tarvitse olle teknisesti taitava.
 
Mielestäni tuollaiset neuvot että "soittelee vain skaaloja, niin kyllä se siitä lähtee" on aika hassuja. Kyllä se Smoke on Waterin ja Enter Sandmanin soittaminen on aloittelijalle paljon kehittävämpää ja tärkeämpää kuin skaalojen sahaaminen kun tavoitteena on oppia soittamaan ja "tulla hyväksi".
 
Minä olen soittanut kitaraa n. 17 vuotta ja voisin väittää että koko ajan olen kehittynyt soittajana, vaikka nopeuteni ja muu tekninen osaaminen ei ole kovinkaan paljon viimeisien vuosien aikana kehittynyt. Suurin kehitys tapahtuu kuitenkin nykyään korvissa tai ennemminkin korvien välissä. Lisä nopeus joka on viime vuosina tullut johtuu mielestäni enemmän oman "rytmikorvan" ja timen kehittumisestä, kuin mistään muusta.
 
Soittamisen taito lähtee korvien välistä ja soundi sormista! Sitten tarvitaan vain ne apuvälineet joilla tämä kaikki toteutetaan.
 
No siinä oli asiaa. Props.

Tässä on hyvä linkki ulkomaan kielellä.
 
http://www.guitar9.com/columnist366.html
 
Sanoisin että kun organisoi treenamisen hyvin ( soittaminen ja treenaus ovat eri asioita ) niin kehitys on myös tehokkaampaa, tärkeätä on myös tietää mitä kunkin tarvitsee treenata.

Itselläni suurin kehitys on tapahtunut vasta nelikymppisenä! Olin kylläkin parikymmentä vuotta lähes soittamatta tavallisten velvollisuuksien vuoksi, mutta aloitin vuosi sitten uudestaan ja otin sähkö- & akustisen kitaran lisäksi ohjelmaan kosketinsoittimet ... ja aion tulla siinäkin vielä hyväksi. Harjoitusajat ovat tosin kortilla tässä iässä.
 
Kehitys tapahtui sillä tavalla yllättävästi, että nuorena minut oli opetettu laskemaan tahtia ja jalka väpättikin sen vuoksi aina (laskin jopa mielessäni 1, 2, 3, 4!), mutta yhtäkkiä tajusin antaa musiikin vain viedä mukanaan ... eikä tahtia tarvitse silloin oikeastaan ajatellakaan. Itseasiassa soitto kulkee ajatusta nopeammin! Soittamisesta on tullut elastista ja elävää, kunhan vain saan vielä vanhan tekniikan takaisin ja pääsen nakkisormista eroon.
 
Tämä juttu on korvien välissä ja itselläni kehitys tapahtui vaikken soittanutkaan vuosiin käytännössä lainkaan. Omasta tyttärestäni olen nähnyt, että lapsella vastaava eläytyminen käy itsestään, kun aloittaa leikin varjolla tarpeeksi nuorena eli ihan pienenä. Mitä aikaisemmin, sitä parempi! Ei tarvitse aluksi tuntea edes nuotteja (ne ovat toki tärkeä tuki harjoitukseen, mutta nuottien nimien sijasta mielestäni paljon tärkeämpää on oppia selkäytimestään tietämään MISSÄ kukin nuotti on koskettimilla!), ei laskea tahtia tai käyttää metronomia. Riittää kun vain soittaa kuten musiikin kuulee.
 
Tyttäreni sanoo vain toistavansa miten opettaja soittaa (tuntematta edes kirjoitettujen nuottien kestoa), joten hyvä opettaja on kullan arvoinen. Soitosta tulee joustavaa ja jopa tarkempaa kuin taitavalla opettajalla - mitä tämä onkin ihmetellyt. Lapsella kun on hermosto teräkunnossa ja kehittyy nopeasti harjoituksen mukana.
 
Aikaisemmin ihmettelin miten tämä käy pieneltä lapselta uskomattoman hienosti ja helposti, mutta samalla tavalla syntyy vaikka matematiikkaneroja, johon vanhempana ei enää tietääkseni pääse. Musiikissa onneksi jutun voi hoksata myöhemminkin, kunhan vain antaa rytmin ja tunteen viedä mukanaan. Aikaa ja harjoitusta se vaatii, mutta eräänä päivänä huomaa soittavansa kuin unelma.
 
Soittaakseen niin ja nauttiakseen eniten itsekin, on hermoston tietysti oltava teräkunnossa. ... Viinat ja tupakat siis pois. Terveellinen ravinto, kohtuullinen liikunta ja aikainen nukkumaanmeno niiden tilalle, sekä telkun sijasta useammin skitta käteen!
 
... Donna Summer oli aikoinaan mielestäni surkea laulaja (ja vieläpä omasta mielestäänkin), vaikka olikin suosittu. Muutama vuosi sitten näin hänen konserttinsa telkkarista ja hän lauloi kuin eri ihminen! Haastattelussa hän kertoi oppineensa laulamaan vasta vanhemmalla iällä.
 
... Ivan Putilin sanoi minulle aikoinaan, että on parempi harjoitella vaikka 15 minuuttia joka päivä, kuin monta tuntia kerran viikossa.
 
Pappaiälläkin tällainen yhdenmiehen bändi voi soittaa ihan mukavasti: http://www.boydsongs.com/windywings.mp3
Soittimena on Yamaha PSR-3000. Korjaus: Tämä olikin soitettu Solton X1:llä, mutta ukko on sittemmin siirtynyt kolmetonniseen.
 
Keskustelua vastaavista soittimista: http://www.synthzone.com/cgi-bin/fo … =37&DaysPrune=365&SUBMIT=Go

Kyllä 20 vuotiaana oppii soittamaan, tai sitten ei. Tuossa iässä on paljon tosin paljon muutakin opittavaa ja se saattaa haitata asioihin keskittymistä. Itse olen kohta 40 ja aloitin suunnilleen 2 vuotta sitten kitaroinnin. Ikä ei todellakaan ole este kunhan asettaa tavoitteet sopiviksi. Itse asetin omalle "uralleni" tavoitteeksi:
 
1) Oppia riittävästi perusasioita
2) Oppia soittamaan taustanauhojen ja levyjen mukana
3) Pystyä soittamaan elävien soittajien kanssa
4) Jos vielä homma kehittyy niin hyvä
 
Mitään vakavaa tästä ei saa tulla, vaan homman pitää pysyä hauskana harrastuksena.
 
Nyt olen jo tuossa vaiheessa 3. Pystyn kohtuullisesti soittamaan sellaisten kanssa jotka jo osaavat itse hyvin. Oppimisessa on ollut useita vaiheita:
 
Tekniikka oli alkuun kova pala, mutta treenaamalla joka päivä vähän se kehittyy varmasti. Sitkeys auttaa kummasti tässä. Vaikka soittaisi samoja juttuja, niin se kehittää tekniikkaa. Vaihtelemalla tyylejä ja soitettavaa materiaalia laidasta laitaan tekniikka kehittyy nopeammin ja homma ei muodostu tylsäksi.
 
Olen käynyt lävitse monta karikkoa, joissa välillä homma tuntui mahdottomalta. Silloin pieni tauko auttaa kovasti asiaa ja kun kokeilee sen jälkeen voi homma taas sujua helpommin. Joku opettaja tai "konsultti" on hyvä apu. Jos pääsee bändin mukaan treeneihin niin sehän olisi vielä parempi.
 
Aluksi koko opiskeluni perustui siihen, että soitan biisejä tabulatuurien perusteella seuraamalla niitä tarkasti. Kun nyt on aikaa kulunut ja taidot parantuneet on homma kääntynyt toiseen suuntaan - yritän soittaa biisit sillä tavalla kuin ne itsestä tuntuvat helpoimmalta.
 
Soittaminen on muuttunut enemmänkin kuunteluksi ja biisiin osallistumiseksi, sen oman palan tuottamiseen. Alkuun piti keskittyä soittamiseen niin paljon, ettei pystynyt kuuntelemaan omaa ja toisten soittoa. Nyt tekniikan kehityttyä tuo kuuntelu on mahdollista ja se avaa aivan uuden tason hommaan...
 
Elikkä pointti on se, että ikä ei ole este - kunhan asettaa tavoitteet realistisesti. Alku on kova ja kivinen, mutta kun jaksaa treenata niin kyllä se siitä lähtee. Nykyään on erittäin paljon uusia apuvälineitäkin, joiden avulla voi opetella.
 
1, 2, 3, 4 ja antaa palaa! (Täytyypä jatkaa tässä WAH-opiskelua...)

Tämä on tehokas yhteensoiton harjoittaja aloittelijoille ja muillekin, vaikkakin käytännössä maksullinen: http://www.digitalmusicnotebook.com/tools/

Tosiasia on se, että vaikka täällä 9/10 haukkuu Hammetin lyttyyn niin jokainen teinihevari ja vähän isompikin on niitä Hammetin sooloja laikka punasena jossian vaiheessa hangannut. Että se siitä.
 
Ne 9/10 ovat oppineen ehkä jotain! Ne loput 1/10 ei ehkä vielä vain ole oppinut kuulemaan meneekö se bendi kohdalleen ja onko se soitto taimissa. ;)
 
Vaikka joskus on siltä tuntunutkin, niin Ritäri Ässä ei olekkaan maailman paras ohjelma, Olut ei loppujen lopuksi ole kovin pahaa, Jazzia voi oppia kuuntelemaan, Hesarissa on muutakin luettavaa kuin sarjakuvat ja TV ohjelmat... Pointti on se, että ihmiset muuttuvat. Asiat jotka joskus tuntuivat oikeilta eivät sitä välttämättä enää olekkaan.
 
Nuorena aloittaessa saattaa joku asia tuntua turhalta ja sen opetteleminen vielä turhemmalta. "Ei se Hendrixkään osannut nuotteja, ei munkaan tavitse osata!". Vanhempana ymmärtää mikä on oleellista oppimisen kannalta. 20 vuotias ymmärtää ehkä jo helpommin mikä on se oma tulevaisuuden juttu. Asenteet ja mielipiteet kun muuttuvat tuossa teini-iässä erittäin paljon. Tässäkin on toki poikkeuksia, esim. Alex Laiho, hän on tiennyt oman suuntansa aina tai ainakin erittäin varhain ja pitänyt sen. Tämä näkyy lopputuloksessa.

En näe mitään estettä sille, ettetkö voi kehittyä vaikka kuinka "hyväksi" kitaristiksi, vaikka aloittaisitkin vanhempana. Treenaus, paneutuminen, kunnianhimo yms. täytyy tietysti olla kohdallaan. Tai sitten omata luontaista lahjakkuutta roppakaupalla.
 
Tai(muuttaisin Tai -> Ja) sitten omata luontaista lahjakkuutta.... jne

Mikä ihme siinä on että jos soittaa helvetin nopeesti (tiluttaa), niin se on huono? Hehkutetaan että pitäis "opetella soittamaan". Eikö kahta asiaa voi tehdä samaan aikaan? Ja jos opettelee vaan fiilisteleen ja hakee kolme vuotta jotain omaa saundia niin mitäs sitten kun tekee mieli soittaa jotain nopeesti, joku riffi tai soolonpätkä, eikä välttämättä pysty siihen.
Esimerkkinä Elias Viljanen: Taking the lead. Kaveri pystyy soittaan helvetin nopeesti, mutta joukossa on myös uskomattoman siistejä melodisia biisejä.

Vakavaa ja hauskaa kommenttia löytyi tuolta väliltä...
 
"kokonaisvaltainen instrumentinhallinta vaatii teknisen osaamisen lisäksi hyvän sävelkorvan, melodian- rytmin- ja harmoniantajun..."

"...ja hemmetin hyvän huumorintajun,
ettei tule itku kun ei meinaa välillä jipot onnistua!"
__
 
Mutta pitäisi onnistua. 20v ei ole mikään vanhus. Ainoa juttu on se, että tuolta elon loppupäästä voi jäädä vähän vähemmän aikaa soitella, kuin jos olis aloittanut jo 10v :).
 
Ilo ja into mukana missä vaan hommassa, niin onnistuu myös hivenen varttuneemmalla iälläkin!

Soittamisen voi oppia 4-5 vuodessa, joten ei ole väliä missä iässä aloittaa.
Tämä ei tarkoita sitä että kaikki oppivat automaattisesti soittamaan muutamassa vuodessa koska lähtökohdat on yksilölliset.
Kukaan ei ole tietenkään koskaan valmis, aina riittää uutta opittavaa.

no siis ikä sinänsä ei vaikuta oikeestaan mitään. oon vaan jostain kuullu et aikuisena ei opi asioita niin helposti kuin lapsena, mut mun mielestä voi tulla wyldeks vaikka ei alotakkaan heti kun on syntyny, mut voihan se olla vaikeampaa ja hitaampaa oppia riippuu myös itse henkilöstä...

Sanovat, jotta B.B. King olisi sanonut että: "Viisikymppisenä
sitä alkaa olla lupaava nuori blues-kitaristi".
Seon viisas mies se King ja sympaattinen äijä. Ja sanokoon joku, etteikö olisi todella hyvä kitaristi. Minä ainakin tykkään.

Voipa hyvinkin.

Jotenkin tätä keskustelua lukiessa tuli sellainen fiilis, että yleinen käsitys hyvästä soittajasta on että hän on teknisesti taitava ja nopea. Toki tekninen osaaminen on yksi soittamisen osa-alueista, mutta ollakseen hyvä soittaja ei tarvitse olle teknisesti taitava.
 
Mielestäni tuollaiset neuvot että "soittelee vain skaaloja, niin kyllä se siitä lähtee" on aika hassuja. Kyllä se Smoke on Waterin ja Enter Sandmanin soittaminen on aloittelijalle paljon kehittävämpää ja tärkeämpää kuin skaalojen sahaaminen kun tavoitteena on oppia soittamaan ja "tulla hyväksi".
 
Minä olen soittanut kitaraa n. 17 vuotta ja voisin väittää että koko ajan olen kehittynyt soittajana, vaikka nopeuteni ja muu tekninen osaaminen ei ole kovinkaan paljon viimeisien vuosien aikana kehittynyt. Suurin kehitys tapahtuu kuitenkin nykyään korvissa tai ennemminkin korvien välissä. Lisä nopeus joka on viime vuosina tullut johtuu mielestäni enemmän oman "rytmikorvan" ja timen kehittumisestä, kuin mistään muusta.
 
Soittamisen taito lähtee korvien välistä ja soundi sormista! Sitten tarvitaan vain ne apuvälineet joilla tämä kaikki toteutetaan.
 
Jep,itelläki joku 15-17 vuotta soittoa takana,oikeessa olet,järjen ääntä junioreille..............

Kyllä tiluttajaksi vielä kerkiää. Michael Romeokin aloitti 18-vuotiaana.
 
Vaan eihän sillä ole väliä, vaan musakilla.
 
Huh, helpotti. :D