Kitarat: soittaminen ›

Jucciz: Heh. Isoja summia hassusti merkattuina.
 
Hupsista keikkaa. Ihan niin kun kitaristilla pitääkin, sormet on nopeemmat kun pää.

Iiwana-80: Hupsista keikkaa. Ihan niin kun kitaristilla pitääkin, sormet on nopeemmat kun pää.
 
Valitettavaa, mutta monien kohdalla totta.
 
Mielestäni ei siis pidä, mutta usein on.

Iiwana-80: Hupsista keikkaa. Ihan niin kun kitaristilla pitääkin, sormet on nopeemmat kun pää.
 
Mutta kun sormet eivät tee sitä mitä aivot käskevät. Ovat myöhässä.

lonelyplayer: Kirja tosi hyvä mutta hieman aluksi häiritsi tapa millä sointujen sormitukset oli esitetty. Oli päinvastainen mihin oli tottunut. Kitaran kaula oli siis kuvattu vasemmalta oikealle (lapa oikeassa reunassa)
 
Ahaa elämys kuitenkin tuli kun näki miten videossa oli vastaavasti näytetty...kirjaa piti kääntää 90-astetta niin johan aukesi.
 
Ja muutamassa kohtaa suomennokset olivat outoja mutta ei mitn suurta

Löysin viitisen vuotta sitten uus-seelantilaisen kitaristin Kevin Downingin (www.guitar.co.nz/) kirjan "The Secrets of Successful Practising for guitarists" (ISBN 0 86469 377 X). Sen avulla olen suunitellut harjoitustyöni, joka tuottaa tulosta, kunhan jaksaa olla hieman kurinalainen. Kirjan idean voisi pelkistää seuraavasti, treenaa sitä mitä et vielä osaa, mutta vain 15 min. kerrallaan. Sitten siirry seuraavaan treenattavaan asiaan.
 
Downing suosittelee kuuteen aihealueeseen keskittymistä
1) Tekniikan parantaminen
2) Ohjelmiston rakentaminen
3) Prima-vista nuottiluvun harjoittaminen
4) Korvakuulon parantaminen
5) Teorian omaksuminen
6) Yleistiedon omaksuminen
 
Kun käyttää päivässä keskimäärin 15 minuuttia jokaiseen aihealueeseen, kasassa on jo 1,5 tuntia tavoiteellista harjoitustyötä, joka ei tee soittajasta pelkästään parempaa kitaristia, vaan kitaristista myös parempaa muusikkoa.

Jucciz: Tää muuten harvalta pidempäänkään soittaneelta lähtee niin, että kuulostaa oikeasti hyvältä. Oikeat äänet on helppo löytää, mutta saman fraseerauksen ja fiiliksen toistaminen on suurimmalle osalle soittajista jotain väliltä "todella vaikea ... mahdoton". Sama toisaalta pätee mihin tahansa etenkin bluespohjaiseen tavaraan: samat äänet on helppo soittaa, mutta silti toiset soittajat vaan kuulostavat hitosti paremmalta kuin toiset. Jazzmusiikki on sitten kokonaan oma lukunsa: siinä harvemmin pelkällä tuurilla onnistuu, vaan teoriaa ja tyylilajin tuntemusta on oltava plakkarissa huomattavan paljon. Jazzissa myös rytmiikka (nimenomaan rytminkäsittely ja "rytmillä leikkiminen") on ensiarvoisen tärkeässä asemassa.
 
Juccizelta kiusallisen hyvä/osuva kirjoitus - tunnistan jotenkin itseni tästä tekstistä. Vaikka teknisesti osaisikin juttuja, niin fiilistasolla olen auttamattoman paska kitaristi. Mitenköhän sitä voisi treenata? Soittoa on takana kuutisen vuotta ja teknisesti pystyn melko haastaviinkin juttuihin, ehkä enemmänkin komppipuolen teknisissä mättösahauksissa, mutta soittoni kuulostaa aina jotenkin "millintarkan sieluttomalta suorittamiselta".

soderman650: L
Downing suosittelee kuuteen aihealueeseen keskittymistä
1) Tekniikan parantaminen
2) Ohjelmiston rakentaminen
3) Prima-vista nuottiluvun harjoittaminen
4) Korvakuulon parantaminen
5) Teorian omaksuminen
6) Yleistiedon omaksuminen

 
Höh, tuohan sisältää kaiken.
 
Puuttuu enää:
7) Hanki kunnon kamat
8) Lopeta, koska et kuitenkaan ikinä pääse esikuviesi tasolle; pilaat koko kitaransoiton maineen, Partiolaisten laulukirjan soinnutkin ovat sinulle liikaa

Jucciz: Mää luulen, että halu ja innostus asioiden opetteluun ja harjoitteluun on enemmänkin luonne- kuin ikäkysymys.
 
Tästäkin asiasta olen Juccizin kanssa täysin samaa mieltä. Omissa koulutussessioistani olen varmaan kyllästymiseen asti saarnannut "isosta ämmästä" l. Motivaatiosta ja Motivoinnista. Erittäin tärkeitä asioita.
 
Lisään tähän pätkän meneillään olevien soitonopettelusessioiden tutorilta tulleesta s-postiviestistä.
 
Uusi soitin tuo monesti myös lisäpotkua soittamiseen.
 
Kyllä! Kamarunkkaus on kivaa, erittäin paljon kytköksissä em. "isoon ämmään". Monesti tulee fiilis "Mitäs kaikkea tästä saakaan irti...".
 
Perjantaina hain uuden teräskielisen akustisen, ja olo on kuin nuorena poikana saatille lähdettäessä...
 
E: tietty nöyryys ei koskaan ole pahasta, ei tässäkään asiassa.

Olen Mika, 43, kurja kitaristi.
(Hei, Mika!)
 
Olen rämpyttänyt kitaraa huomattavankin pitkään ja ollut välillä huomattavan pitkiä aikoja soittamattakin. Missään välissä en ole kunnolla Opetellut soittamaan, yhdessä välissä kävin kuitenkin säännöllisesti opissa muutaman vuoden ajan ja tuo näkyy ja tuntuu yhä soittoajatuksessa ja -tuntumassa.
 
Kompit, myös rytmisesti ja teknisesti kohtuullisen monimutkaisetkin, saan kunnialla toimimaan, myös pienet sävelletyt lead-pätkät toimivat, mutta soolojen soitto on jotain aivan kauheaa.
 
Tekniikka on kuralla, soitto on ideatonta ja kömpelöä.
 
Tekniikkaa olen alkanut laittaa kuntoon säännöllisellä päivittäisellä harjoittelulla ja aika nopeasti on harjoittelu tuottanut tuloksiakin.
 
Ajatuksen saaminen mukaan soittoon on kuitenkin kiven alla. En halua kopioida lainaviisujen sooloja nuotista nuottiin tabien avulla opettelemalla, vaan haluan oppia itse rakentamaan enemmän oman näköisiäni sooloja. Johonkin se vain aina tyssää. Osin yhä siihen, että puutteellisella tekniikallani on vaikea toteuttaa hetkittäisiä ideoita ja sillä on myös hyvin hankala toistaiseksi yhdistellä melodioita ja likkejä, etenkin kun noitten harjoittelussa minulla on yksi iso haaste - vaikka joskus löytäisin tai keksisin jotain soittamisen arvoista, ei sen keskittynytkään harjoittelu tahdo tuottaa tulosta kun niin helposti unohdan mitä noitten pienten valonpilkahdusten aikana olen aikaiseksi saanut. Tällä hetkellä bändisoitossa tarvittava sooloilu on täten isoimmalta osin vain noloa improräpellystä.
 
Toivottavasti vielä joskus pystyn toteuttamaan soitollisen haaveeni ja saan soitostani aivan erityyppistenkin musiikin lajien ja rotujen sulatusuunin. Toistaiseksi en vain tiedä, miten tuohon pääsisin.

MikaHekkanen: Olen Mika, 43, kurja kitaristi.
(Hei, Mika!)
 
Olen rämpyttänyt kitaraa huomattavankin pitkään ja ollut välillä huomattavan pitkiä aikoja soittamattakin. Missään välissä en ole kunnolla Opetellut soittamaan, yhdessä välissä kävin kuitenkin säännöllisesti opissa muutaman vuoden ajan ja tuo näkyy ja tuntuu yhä soittoajatuksessa ja -tuntumassa.
 
Kompit, myös rytmisesti ja teknisesti kohtuullisen monimutkaisetkin, saan kunnialla toimimaan, myös pienet sävelletyt lead-pätkät toimivat, mutta soolojen soitto on jotain aivan kauheaa.
 
Tekniikka on kuralla, soitto on ideatonta ja kömpelöä.
 
Tekniikkaa olen alkanut laittaa kuntoon säännöllisellä päivittäisellä harjoittelulla ja aika nopeasti on harjoittelu tuottanut tuloksiakin.
 
Ajatuksen saaminen mukaan soittoon on kuitenkin kiven alla. En halua kopioida lainaviisujen sooloja nuotista nuottiin tabien avulla opettelemalla, vaan haluan oppia itse rakentamaan enemmän oman näköisiäni sooloja. Johonkin se vain aina tyssää. Osin yhä siihen, että puutteellisella tekniikallani on vaikea toteuttaa hetkittäisiä ideoita ja sillä on myös hyvin hankala toistaiseksi yhdistellä melodioita ja likkejä, etenkin kun noitten harjoittelussa minulla on yksi iso haaste - vaikka joskus löytäisin tai keksisin jotain soittamisen arvoista, ei sen keskittynytkään harjoittelu tahdo tuottaa tulosta kun niin helposti unohdan mitä noitten pienten valonpilkahdusten aikana olen aikaiseksi saanut. Tällä hetkellä bändisoitossa tarvittava sooloilu on täten isoimmalta osin vain noloa improräpellystä.
 
Toivottavasti vielä joskus pystyn toteuttamaan soitollisen haaveeni ja saan soitostani aivan erityyppistenkin musiikin lajien ja rotujen sulatusuunin. Toistaiseksi en vain tiedä, miten tuohon pääsisin.
 
Hei Mika, ja tervetuloa kokoukseen. Ite olen huomannut että saan laulelemalla mielenkiintoisempia melodioita ulos kuin kitaralla, joten olen kitaralla niitä seuraillut ja kyllä vaan siellä on semmosia kuvioita joihin sormet ei ole itsestään osannut hakeutua. Tiedä häntä tuleeko siitä lopuksi sen parempaa, kun ne laulumelodiatkin tuppaa muistuttamaan toisiaan, mutta jos paletti edes hiukan laajenisi.

gary field: Hei Mika, ja tervetuloa kokoukseen. Ite olen huomannut että saan laulelemalla mielenkiintoisempia melodioita ulos kuin kitaralla, joten olen kitaralla niitä seuraillut ja kyllä vaan siellä on semmosia kuvioita joihin sormet ei ole itsestään osannut hakeutua. Tiedä häntä tuleeko siitä lopuksi sen parempaa, kun ne laulumelodiatkin tuppaa muistuttamaan toisiaan, mutta jos paletti edes hiukan laajenisi.
 
Tämä on oikein hyvä idea - ja tällä menetelmällä myös tulee varmistettua, ettei soita vain sitä materiaalia, "jonka sormet jo osaavat", vaan kenties melodiat tulevat jostain vähän syvemmältä.
 
Toinen erittäin hyvä idea on kuunnella joitain ihan muiden instrumenttien taitajia ja onkia sieltä soveltuvin osin kitaralle uutta ja kiinnostavaa soitettavaa. Etenkin puhallinsoittajien touhuihin kannattaa tutustua.

gary field: Hei Mika, ja tervetuloa kokoukseen. Ite olen huomannut että saan laulelemalla mielenkiintoisempia melodioita ulos kuin kitaralla, joten olen kitaralla niitä seuraillut ja kyllä vaan siellä on semmosia kuvioita joihin sormet ei ole itsestään osannut hakeutua. Tiedä häntä tuleeko siitä lopuksi sen parempaa, kun ne laulumelodiatkin tuppaa muistuttamaan toisiaan, mutta jos paletti edes hiukan laajenisi.
 
Kylläkyllä, tuollainen hahmottaminen laulamalla (ääneen tai äänettä) on epäilemättä toimiva keino eristää tekniikan rajoitukset musikaalisesta luovuudesta ja samalla helpoin (?) keino vaihdella tyylistä toiseen niitä kykyjen mukaan vielä yhdistellen.

Jucciz: Tämä on oikein hyvä idea - ja tällä menetelmällä myös tulee varmistettua, ettei soita vain sitä materiaalia, "jonka sormet jo osaavat", vaan kenties melodiat tulevat jostain vähän syvemmältä.
 
Toinen erittäin hyvä idea on kuunnella joitain ihan muiden instrumenttien taitajia ja onkia sieltä soveltuvin osin kitaralle uutta ja kiinnostavaa soitettavaa. Etenkin puhallinsoittajien touhuihin kannattaa tutustua.
 
Mielenkiintoista myös siltä kannalta että tulee otettua selvää mitä sitä on oikein ynissyt, sekin on tuottanut pari yllätystä, mielikuva siitä mitä on tehnyt ja mihin suuntaan on liikkunut ja kuinka paljon ei vastannutkaan todellisuutta.

Jucciz: Tämä on oikein hyvä idea - ja tällä menetelmällä myös tulee varmistettua, ettei soita vain sitä materiaalia, "jonka sormet jo osaavat", vaan kenties melodiat tulevat jostain vähän syvemmältä.
Joo, homma kannattaa alkaa tutuista ralleista eli hymisee/hyräilee/laulaa saman mitä soittaa, tai päinvastoin, soittaa saman mitä hymisee.
Tarpeeksi kun tuota treenaa niin sillä hyminällä voi ohjailla soittoaan myös improvisoidessa, ite oon huomannut että tuota "bensonismia" harrastaessani todellakin se LAULU on se mikä saa sormet sitten soittaan sen saman, ei päinvastoin. Eli en laula mitä soitan, vaan soitan mitä laulan.
 
Toinen erittäin hyvä idea on kuunnella joitain ihan muiden instrumenttien taitajia ja onkia sieltä soveltuvin osin kitaralle uutta ja kiinnostavaa soitettavaa. Etenkin puhallinsoittajien touhuihin kannattaa tutustua.
Nimenomaan näin, mm Robben Ford sanoi jossain haastattelussa (You tube?)
että ei kuuntele lainkaan kitaristeja vaan fonisteja, olisko ollut pääasissa John Coltrane?...oli miten oli mutta puhaltajien fraseerauksen siirtäminen kitaransoittoon on aika haastavaa.
 
Ite oon 54v, siis todella wanha tanssi"muusikko", en pidä itseäni muusikkona vaan soittajana ja "treenaaminen" on enempi soittamista omilla ehdoilla, ei mitään järjestelmällistä asteikkoja>sointuja>tekniikkaa vaan vapaamuotoista jammailua taustojen kaa tai esim telkkaria katsellessa niitä näitä soitellessa.
 
Äärimmäisen hieno lajihan musiikki on, mä löysin sen uudestaan n 20 vuoden lähes totaalisen "mustan aukon" jälkeen = helvetisti huttukeikkaa lähinnä basistina ja kiipparistina joka tappoi kaiken kiinnostuksen mihinkään musaan liittyvään vapaa-aikoina, myös kuuntelun.
 
Muutama keikka/kk harrastuspohjalta ja päivittäistä varsin omaehtoista soittelua himassa ja paljon musan kuuntelua ERI genreista, se riittää mulle tänä päivänä. Toki oishan se hienoa JOS osaisi kaikki asteikot ja hienot sointuprogressiot yms, mutta, mutta...näillä mennään, ehkä joskus.
Teemu Viinikaisen mainio teos "Rytmi elää" odottaa hyllyssä parempia aikoja http://riffi.fi/julkaisut/rytmielaa.html
Suuri kiiitos kitaransoiton elpymisestä lankeaa tietotekniikalle, sen myötä tutustuin m.nettiin ja sen kautta m.netin sooloskaboihin eli ylipäätään mahollisuus soitella himassa taustojen kaa oli se lopullinen sysäys, ekan tietokoneen hommasin joskus 2003, siitä se lähti.
 
Helvetin hienoa on soitella kaikenlaista musaa vaikka ei niin mestari olis missään.

Jucciz: Toinen erittäin hyvä idea on kuunnella joitain ihan muiden instrumenttien taitajia ja onkia sieltä soveltuvin osin kitaralle uutta ja kiinnostavaa soitettavaa.
 
Samaa mieltä toki, mutta...
 
Mun henk. koht. tragedia on, että haluaisin soittaa kitaralla pianojuttuja, esim tällaisia: http://www.youtube.com/watch?v=NzGgX1DihPw
 
Nyyh, Puuh & Aargh. :-)

Pande: Samaa mieltä toki, mutta...
 
Mun henk. koht. tragedia on, että haluaisin soittaa kitaralla pianojuttuja, esim tällaisia: http://www.youtube.com/watch?v=NzGgX1DihPw
 
Nyyh, Puuh & Aargh. :-)
 
Ai hitsi, tosi hieno kappale. Melkein heti alkoi nähdä silmissään elokuvan vauhtikohdat.
 
Tuossa voikin olla haastetta kitaralle :)

lonelyplayer: Ai hitsi, tosi hieno kappale. Melkein heti alkoi nähdä silmissään elokuvan vauhtikohdat.
 
Tuossa voikin olla haastetta kitaralle :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=g5WB-p-QBJc&feature=related ?

Jkob: http://www.youtube.com/watch?v=g5WB-p-QBJc&feature=related ?
 
Tokihan tuon kitaralla voi soittaa lukemattomilla tavoilla kun vähän sutii sinnepäin. Tuon (sinänsä ihan kohtuuhyvin soitetun) kitarasovituksen iskuvoima/vaikuttavuus vaan sitten sattuu olemaan ihan säälittävällä tasolla verrattuna tuohon pianoversioon... (jos multa kysytään)
 
Eli lähinnä murheellista onkin se, että kitaran ääniala on öbaut kolmisen oktaavia pienempi kuin normipianossa, ja näiden virtuoosimaisten "biisien" sovittaminen kitaralla on siks aikalailla hankalaa. Chopinin etydit #12 oon yrittäny jo kymmenen vuotta sitten opetella kitaralla, mutta aika hankalia ovat saada kuulostamaan edes yhtä hyvältä.
 
Noh, kyllähän kitaralla vastaavasti voi tehdä kauhian paljon juttuja joita pianolla taas ei, mutta aina sitä tulee haluttua sitä mitä ei saa :-P

Pande: Tokihan tuon kitaralla voi soittaa lukemattomilla tavoilla kun vähän sutii sinnepäin. Tuon (sinänsä ihan kohtuuhyvin soitetun) kitarasovituksen iskuvoima/vaikuttavuus vaan sitten sattuu olemaan ihan säälittävällä tasolla verrattuna tuohon pianoversioon... (jos multa kysytään)
 
Eli lähinnä murheellista onkin se, että kitaran ääniala on öbaut kolmisen oktaavia pienempi kuin normipianossa, ja näiden virtuoosimaisten "biisien" sovittaminen kitaralla on siks aikalailla hankalaa. Chopinin etydit #12 oon yrittäny jo kymmenen vuotta sitten opetella kitaralla, mutta aika hankalia ovat saada kuulostamaan edes yhtä hyvältä.
 
Noh, kyllähän kitaralla vastaavasti voi tehdä kauhian paljon juttuja joita pianolla taas ei, mutta aina sitä tulee haluttua sitä mitä ei saa :-P
 
Elä sie murehi. Ei muuta kun soitat pianolla ne pianojutut ja kitarallakitarajutut, niin sillähän se on autettu;-)

hallu: Elä sie murehi. Ei muuta kun soitat pianolla ne pianojutut ja kitarallakitarajutut, niin sillähän se on autettu;-)
 
Hyvin sanottu. Molemmilla saa hienoja juttuja ja yhdesssä suorastaan parhautta.
 
Pakko ottaa esimerkki: Goldplay http://www.youtube.com/watch?v=XbI1FpLd4Vk