Kitarat: soittaminen ›

Yngwie on paljon tylsempi sooloilija kuin Petrucci imo...
Yngwie vaikka potkaisee niillä käärmeennahka bootseillaan Petruzzin lavalta ulos.
Pyöräyttää samalla kitaran selän kautta ympäri Petruccin kuonoon.
Soittaa samalla hampailla kitarasooloa.
Yngwie on showmies vrt petruccin patsasasento lavalla.

Komppaan ujosti aalatauria. Eli siis siinä mielessä, että näissä sankarikepittäjissä tuntuu jotenkin olevan eri määriä musikaalista syvyyttä, tai "tunnetta" mitä lie, vaikka yleensä jengin päässä nää herrat meneekin aina saman katon alle.
 
Jotenkin mun mielessä ainakin Friedman, Gilbertti ja Govan ovat hyviä poikkeuksia tosta luritusmassasta. Varsinkin Friedmanin soitto viestii mulle tosi hyvästä melodiantajusta, Gilbertissä on semmosta rehellisyyttä, se tiluttaakin yleensä vaan hymy huulessa ja Govan taas on vähän kaikkea :D
 
Tästä voi jokanen lähteä vertailemaan, munsta jälkimmäinen on triplasti kornimpi ja härskimpi (paitsi parempi saundi ja vibrato :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=miLvfZ4DupE&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=a4l1Jk3ZCb4

kiriminni:
Soittaa samalla hampailla kitarasooloa.
 
Siis niillä mitkä kehopetruccin potkasemisen jälkeen on jäljellä.

arc: Komppaan ujosti aalatauria. Eli siis siinä mielessä, että näissä sankarikepittäjissä tuntuu jotenkin olevan eri määriä musikaalista syvyyttä, tai "tunnetta" mitä lie, vaikka nää herrat meneekin yleensä aina saman katon alle.
 
...
 
Tästä voi jokanen lähteä vertailemaan, munsta jälkimmäinen on triplasti kornimpi ja härskimpi
 
http://www.youtube.com/watch?v=miLvfZ4DupE&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=a4l1Jk3ZCb4
 
gilbert toki on monipuolisempi kuin ynkkä. parhaimmillaan ynkkä tekee hyvää jälkeä.
 
en ole varma, mutta eikös tässä ketjussa jo bluespatut ole heivattu syrjään. :) vähän veikkaan siltä osastolta löytyvän komeampia vetoja tästä biisistä.

arc: Komppaan ujosti aalatauria. Eli siis siinä mielessä, että näissä sankarikepittäjissä tuntuu jotenkin olevan eri määriä musikaalista syvyyttä, tai "tunnetta" mitä lie, vaikka yleensä jengin päässä nää herrat meneekin aina saman katon alle.
 
Jotenkin mun mielessä ainakin Friedman, Gilbertti ja Govan ovat hyviä poikkeuksia tosta luritusmassasta. Varsinkin Friedmanin soitto viestii mulle tosi hyvästä melodiantajusta, Gilbertissä on semmosta rehellisyyttä, se tiluttaakin yleensä vaan hymy huulessa ja Govan taas on vähän kaikkea :D
 
Tästä voi jokanen lähteä vertailemaan, munsta jälkimmäinen on triplasti kornimpi ja härskimpi (paitsi parempi saundi ja vibrato :)
 
http://www.youtube.com/watch?v=miLvfZ4DupE&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=a4l1Jk3ZCb4
 
Toi ynkan veto oli kyllä ihan saatanan kelvoton, kestin minuutin verran. Gilberttiä jaksoin sentään 3min30sec vaikkei sen soundissa kehumista ollutkaan..

Tonski: Siis niillä mitkä kehopetruccin potkasemisen jälkeen on jäljellä.
 
Plussan annoin.
 
Onpas täällä laadukasta keskustelua. Perustella ei viitsitä, mutta mielipiteitä lauotaan kovasti. Itse puolusta DT:tä sillä lailla, että kaipaisin perusteluja mikä siinä bändissä on huonoa? Se, että niillä on huonoja biisejä ei ole perustelu. Ihan varmasti jos kyseisen bändin katalogia tutkitte, niin löytyy jotai mikä miellyttää, koska sen verta noita levyjä on jo bändille kertynyt. Jotenkin musta tuntuu että nämä haukkujat eivät ole sitä tehneet. Ja millä sen selitätte, että kyseinen bändi on yski progemetallin suurista nimistä ja että todella monet nykyiset kitaristit mainitsevat esikuvakseen Petruccin?
 
Silmä pois peräaukosta ja järki käyttöön. Otsikon Satriani on hyvä soittaja, varmasti parempi kuin suurin osa väittelijöistä ja on tehnyt mittavan uran niin muusikkona, kuin ilmeisesti myös opettajana. Ynkkä on neoklassisen tilun "legenda". Petrucci on ollut inspiraationa ja innoittajana monille ja erittäin arvostettu. The list goes on... Jos jonkun tyypin soitto ei miellytä, sitä ei oo pakko kuunnella. Mutta minkä takia sen soittajan mukapaskuus pitäis todistaa muillekkin? Pitäiskö mun nyt myöntää että Petrucci on oikeasti aivoton tiluttaja ja DT tekee vain paskoja biisejä ja lopettaa niiden kuunteleminen, koska jäsen X on sitä mieltä?
 
Tää touhu vaikuttaa siltä, ku 30-ikävuoden molemmin puolin olevat tyypit tajuaa, että niistä ei enää voi tulla superkitarastraroja. Ainoana vaihtoehtona on menestyneiden soittajien haukkuminen täällä ja oman egon pönkittäminen. Jos lähetään kaikki vaikka pihalle pulkkamäkeen mieluummin?

Jii: ei hän kyllä aina ole. mielestäni hyvä esimerkki:
 
http://video.google.com/videoplay?d … -Aa_6IHoBA&q=yngwie+perpetrual#
 
No ei aina. Mut tuntuu että Ynkkä on tehnyt saman levyn jo moneen kertaan uudestaan, ja tekee edelleen. Fire & Ice on kyllä niitä parhaita levyjä kieltämättä.
 
Vladi: Tää touhu vaikuttaa siltä, ku 30-ikävuoden molemmin puolin olevat tyypit tajuaa, että niistä ei enää voi tulla superkitarastraroja. Ainoana vaihtoehtona on menestyneiden soittajien haukkuminen täällä ja oman egon pönkittäminen. Jos lähetään kaikki vaikka pihalle pulkkamäkeen mieluummin?
 
Mä en kyllä ihan oikeesti esim. pidä Vaista. Olen kuunnellut paljon ja sen musa ei vaan valkene mulle. Teknisesti se on ihan käsittämättömän taitava, mutta kun ei kolahda niin ei. Monillehan se on iso vaikuttaja. Satriani taas kolahtaa ok, Gilberti ihan vitusti. Tein Racer X:n Second Heatista sellasen, että otin kaikista biiseistä soolot ja muut kohdat missä laulaja on hiljaa ja yhdistin ne yhteen äänifileen. Kuuntelen sitä repeatilla. Taustalaulusuoritukset siinä levyllä raastaa korvia, mutta noi soolot. Jos olisin nykyaikainen Titanicissa itkevä mies, niin varmasti itkisin joissain kohdissa. Ne on niin vitun kauniita melodioita, pursuilee ideoita kun jostain ihmeen runsaudensarvesta. Selkäpiissä menee väristyksiä, tekee mieli pistää kämppä remonttiin, hyppiä heilua juoda viinaa. Jos ajaa autolla niin helposti painaa kaasua. Ja tämän tunnemyrskyn aiheuttaa äärimmäisen tekninen tilumasturbointi. Noista sooloista olen saanut elämäni ehkä suurimmat musiikilliset sävärit, kuuntelin tota levyä parikymppisenä kun ajoin autolla musaopistolle toiseen kaupunkiin ihan fiiliksissä joka kerta, aina samaa kasettia. Jopa ne laulut meni siinä sivussa, kun hurmokseen pääsi. Multa ei kukaan voi ottaa pois tota Gilbert-diggailua, tai sanoa että se on väärin. Kun diggailin niitä sillon, en osannut soittaa kitaralla kuin power chordeja, silti diggailin. Friedman ei ole edes niin tilu, mut se on myös ihan huikea äijä. Megadethin kantava voima oli Daven ohella. Tai Nunon parhaat jutut.. ne on nopeita, mutta ei se nopeus ole Se Juttu niissä.
 
Satriani on tehnyt hienon uran ja yksi harvoista kitarainstrumentalisteista jota kuuntelee ihan tavalliset tallaajat. Tunnen pari tyttöä jotka kuuntelee Queenia, U2, Ramones, Kiss yms. perusrokkia. Ja Satriania. Mitään muuta edes etäisesti tiluun tai kitararunkkaukseen viittaavaa niiltä ei löydy levyhyllystä, eikä minkään sortin musaharrastusta. Yksittäistapauksia, mut luulen että noita on. Satriani osaa tehdä biisejä, ainakin välillä.

aalataur: Mut tuntuu että Ynkkä on tehnyt saman levyn jo moneen kertaan uudestaan, ja tekee edelleen.
 
Ja Dream Theaterko ei? :-) Oon kova muutaman levyn fani, mutta ainakin kaikki Scenes From A Memoryn jälkeen tulleet levyt on kaikessa monimutkaisuudessan yhtä ja samaa maneeria ja "Dream Theaterismia". Musta.

kimurantti1: Ja Dream Theaterko ei? :-) Oon kova muutaman levyn fani, mutta ainakin kaikki Scenes From A Memoryn jälkeen tulleet levyt on kaikessa monimutkaisuudessan yhtä ja samaa maneeria ja "Dream Theaterismia". Musta.
 
Oon samaa mieltä. Mun mielestä uudella levyllä pääsivät vähän irti omasta Dream Theatermaisuudestaan jota oli muutaman levyn ajan. Esim. Count of Tuscany on aika hieno biisi uudelta levyltä ja siinä kuuluu aika paljon vaikutteet, joita DT ei mielestäni ole hirveästi päästänyt näkyviin viime levyillä :)

Kontiak: Ei, vaan nörtti.
 
Yleensähän väitetään, että mitä parempi tekniikka, sitä paremmat välineet ilmaista itseään. Olenko väärässä, jos väitän, että nämä huipputekniset soittajat(jotka mainitsin tuossa aikaisemmassa viestissäni) ovat tylsiä nörttejä sisältä, ts. ovat eläneet elämänsä musiikissa, joten eivät osaa puhua muusta kuin musiikista? Koskee siis myös puhumista soittimensa kautta.
 
Aika tyhjää puhetta tulee välillä, jos soittonsa puhetta on.
 
Puhun yleisellä tasolla kitarasankareista.

kimurantti1: Ja Dream Theaterko ei? :-) Oon kova muutaman levyn fani, mutta ainakin kaikki Scenes From A Memoryn jälkeen tulleet levyt on kaikessa monimutkaisuudessan yhtä ja samaa maneeria ja "Dream Theaterismia". Musta.
 
Voi olla. Images & Words on mun lemppari, Awake oli heikompi mutta ok. Eka levy hyvä, miinus laulaja (ja soundit). Sen jälkeen ei ole tullut hirveen suuren vaikutuksen tehneitä levyjä. Falling Into Infinityllä oli pari aika ehjää poppibiisiä.

Vladi: Plussan annoin.
 
Onpas täällä laadukasta keskustelua. Perustella ei viitsitä, mutta mielipiteitä lauotaan kovasti. Itse puolusta DT:tä sillä lailla, että kaipaisin perusteluja mikä siinä bändissä on huonoa? Se, että niillä on huonoja biisejä ei ole perustelu. Ihan varmasti jos kyseisen bändin katalogia tutkitte, niin löytyy jotai mikä miellyttää, koska sen verta noita levyjä on jo bändille kertynyt. Jotenkin musta tuntuu että nämä haukkujat eivät ole sitä tehneet. Ja millä sen selitätte, että kyseinen bändi on yski progemetallin suurista nimistä ja että todella monet nykyiset kitaristit mainitsevat esikuvakseen Petruccin?
 
Silmä pois peräaukosta ja järki käyttöön. Otsikon Satriani on hyvä soittaja, varmasti parempi kuin suurin osa väittelijöistä ja on tehnyt mittavan uran niin muusikkona, kuin ilmeisesti myös opettajana. Ynkkä on neoklassisen tilun "legenda". Petrucci on ollut inspiraationa ja innoittajana monille ja erittäin arvostettu. The list goes on... Jos jonkun tyypin soitto ei miellytä, sitä ei oo pakko kuunnella. Mutta minkä takia sen soittajan mukapaskuus pitäis todistaa muillekkin? Pitäiskö mun nyt myöntää että Petrucci on oikeasti aivoton tiluttaja ja DT tekee vain paskoja biisejä ja lopettaa niiden kuunteleminen, koska jäsen X on sitä mieltä?
 

 
No progemetalli ja neoklassinen kama ovat lähtökohtaisesti sontaa ja vetoavat lähinnä toisiin urheiluruutupilittäjiin. Ei se sen kummempaa ole. Kuuntele ihan rauhassa vaan :D

aalataur: What? Tolkki on hieno biisintekijä, mutta kyllä Tolkki vaan häviää sooloilussa Matiakselle. Ei pelkästään teknisesti, vaan nimenomaan melodisesti, Matiaksella on enemmän sitä kiisteltyä "tunnetta", Tolkki on soolokitaristina minusta aika mitäänsanomaton.
 
Niinpä, Kupiaiselta puuttuu Tolkin sävellyshistoria. Se voi toki näkyä parempana teknisyytenä.
 
Miksi teknisesti taitavien heppujen soitto on joidenkin mielestä aina automaattisesti huonoa?
 
Ei se noin ole. Sanoin vaan, että hyvä tekniikka paljastaa herkemmin huonon sisällön. IMO sen sisällön arvostelemisessa onkin sitten oltava vähän varovaisempi.
 
Ynkkä on vaan sellasta tilumassaa.
 
Mitä sooloja olet Ynkältä opetellut just nuotilleen?
 
Jos kuuntelee Straton uusimmalta kitarasooloja ja kuuntelee Ynkän I'll see the lightin soolon, niin uskaltaako kuulemansa perusteella sanoa, kumpiko noista soittajista on ajanut nuorempana prätkällä koulun käytävällä? ;)

aalataur: Voi olla. Images & Words on mun lemppari, Awake oli heikompi mutta ok. Eka levy hyvä, miinus laulaja (ja soundit). Sen jälkeen ei ole tullut hirveen suuren vaikutuksen tehneitä levyjä. Falling Into Infinityllä oli pari aika ehjää poppibiisiä.
 
Oon aikalailla samoilla linjoilla. Tosin Awake kolahtaa melkein koviten ja Scenes From A Memorylla on hetkensä. Esim. Falling Into infinityltä löytyvä "Anna Lee" on yksi DT:n parhaimpia.

kimurantti1: Oon aikalailla samoilla linjoilla. Tosin Awake kolahtaa melkein koviten ja Scenes From A Memorylla on hetkensä. Esim. Falling Into infinityltä löytyvä "Anna Lee" on yksi DT:n parhaimpia.
 
Ai tästä tuliki Dream Theater -keskustelu. :D
 
No ei muuta ku mukaan vaan. Ite ostin just vitosella Octavariumin taas. Mukavaa menoa mun mielestä ja just noi poppisbiisit kolahtaa... myös nimikkoraita ja Never Enough niitten tilupliruplorujen ansiosta. :)

kimurantti1: Ja Dream Theaterko ei? :-) Oon kova muutaman levyn fani, mutta ainakin kaikki Scenes From A Memoryn jälkeen tulleet levyt on kaikessa monimutkaisuudessan yhtä ja samaa maneeria ja "Dream Theaterismia". Musta.
 
Samat mietteet täällä. Viimeisimpiä DT-kiekkoja on tullut odoteltua oikeastaan vain se mielessä, että millainen on Petruccin kitarasaundi. Siihenkin on saanut pettyä joka kerta. :(
 
Kyllä Ynkkä on paremmin onnistunut kehittymään ku DT.

Kontiak: Mitä sooloja olet Ynkältä opetellut just nuotilleen?
 
En mitään :D Ja on sillä joukossa hyviäkin idiksiä. Sillon kun se tuli pinnalle, ei kukaan pystynyt samaan teknisesti. Michael Romeo soittaa nykyään aika samalla tyylillä, mutta musiikillisesti vaihtelevammin ja uskaliaammin.
 
Jos kuuntelee Straton uusimmalta kitarasooloja ja kuuntelee Ynkän I'll see the lightin soolon, niin uskaltaako kuulemansa perusteella sanoa, kumpiko noista soittajista on ajanut nuorempana prätkällä koulun käytävällä? ;)
 
Hmm, no jaa. En tiedä vaikuttaako se siviilipersoona kuitenkaan musiikilliseen sanottavaan. Esim. Gilbert vaikuttaa aika sellaselta vaatimattomalta musanörtiltä, säysee hujoppi ja ujopiimä varmasti ollut nuorena. Sehän kerto että joku korsto pompotti sitä koulussa, ja ainoa mitä se pystyi tehdä on purra sitä nilkasta. Kohtelias, vaatimaton, nöyrä ja itseironinen näyttää olevan henkilönä nytkin... vastentahtoinen kitarasankari. Itse soitto taas on parhaimmillaan huikeeta revitystä. Toki Paulilla on huonompiakin aikoja/juttuja/levyjä. Ei tää Get Out Of My Yard pahemmin esim. iskenyt...
 
Kuunelkaa nyt toi ja hajotkaa siihen: http://dl.dropbox.com/u/3086523/racer_kooste.mp3 8 min parasta tilua ja riffagee mitä ehkä ikinä äänitetty. Etenkin Motor Manin riffi + soolo 4:37 - 5:40, tahaton ejakulaatio meinaa tulla joka kerta. Vaihdokset vähän töksähtelee, en jaksanu säätää.

kimurantti1: Oon aikalailla samoilla linjoilla. Tosin Awake kolahtaa melkein koviten ja Scenes From A Memorylla on hetkensä. Esim. Falling Into infinityltä löytyvä "Anna Lee" on yksi DT:n parhaimpia.
 
SFAM:lla on tosiaan kyllä hetkensä. Levyn mittaisen yhtenäisen punaisen langan säilyttäminen on.. no niin, mahdotonta. Eikä sitä varmaan yritettykään. Mutta kyllä siinä on kiintoisaa kamaa. Rudess etenkin soittelee kiintoisia juttuja.

aalataur: Michael Romeo soittaa nykyään aika samalla tyylillä, mutta musiikillisesti vaihtelevammin ja uskaliaammin.
 
Hmm, no jaa. En tiedä vaikuttaako se siviilipersoona kuitenkaan musiikilliseen sanottavaan.
 
No, mistähän se sitten johtuu, että Romeolla ei ole tällaista biisiä: http://www.youtube.com/watch?v=p42AlwNXb4A
 
;)

Miun mielestä Silence Followed by a Deafening Roarilla oli kyllä hyviä biisejä ja saundeja. Bultaco Saturno ja Suite Modale on melko upeita biisejä :) Tämä Gilberttiin liittyen siis, ken ei tiedä.